MIT
yliopistossa on kehitetty järjestelmä, jolla koodataan ohjelmia bakteereihin. Samalla ohjelmointikielellä, kuin
millä koodataan 'lutikoita' (niitä pieniä mustia piirejä tietokoneessa),
ohjelmoidaan logiikkaa elävään bakteerisoluun. Tällä logiikalla solu
saadaan sitten käyttäytymään eri tavalla eri tilanteissa, esimerkiksi
tuottamaan tiettyä entsyymiä tiettyjen ravintoaineiden läsnäollessa tai
vaikkapa tappamaan itsensä tiettyjen ehtojen täytyttyä. Tämä ohjelma
kirjoitetaan tietokoneella ja siirretään bakteerin DNA:han proteiinien avulla1.
 |
| Kuvnn lähde: viite 1. |
Tämä
todistaa, että a) DNA:ssa on tietoa, B) DNA:ssa on tietojenkäsittelyä. Jos näin
ei olisi, niin tämä ei voisi olla mahdollista. Tästä seuraisi, että
tietokoneissakaan ei olisi tietojenkäsittelyä. Voinemme olla yhtä mieltä, että
tietokoneissa on tietojenkäsittelyä. Tosin, jos sitä ei usko, niin voi aina
kysyä esimerkiksi yliopiston informaatiotieteen laitokselta, onko tietokoneissa
tietojenkäsittelyä vai onko se vain sähköä.
Kukaan ei
ole nähnyt, katseella seuraten, tiedon syntyvän itsestään. Tiedolla on aina
lähde, joka on tietoinen, älykäs ja jolla on tarve kommunikoida. Sen sijaan
moni on nähnyt ja kokenut, miten tietoa katoaa itsestään, esim. tietokoneen
kovalevyn rikkoutuessa. Aina viestiä kopioitaessa ja lähetettäessä
informaatiota voi kadota, mutta ei lisääntyä. Tunnettu ongelma tietoverkoissa.
Olet todennäköisesti kohdannut tämän tiedon katoamisen useitakin kertoja, kun
olet puhunut puhelimella: "…pätkii…p..kii…". Tuskin koskaan olet
kuitenkaan kuullut puhelimessa, että joukkoon olisi tullut kesken matkaa selkeitä lauseita,
joita vastapuoli ei puhunut. Tätä olisi tiedon lisääntyminen itsestään.
Kirjaimia
satunnaisesti järjestettäessä ei synny tietoa, vaikka ne joskus voisivat
näyttää jopa tutuilta sanoilta. Näillä sanoilla ei silloin ole lähettäjää, eli
niillä ei ole kontekstia, jossa niille olisi annettu merkitys. Merkitys
annetaan aina ulkoapäin. Jos arpanopat näyttävät 5 ja 2 ne eivät vielä kerro
mitään. Mutta jos sanon, että se on ikäni, tulee luvulle heti merkitys. Siitä
voi laskea esimerkiksi syntymävuoteni (tosin ikäni ei ole tuo).
DNA:n
tietopankissa on sanoja, joilla on merkitys. Siellä on rakennusohjeet, joilla
rakennetaan proteiinikoneita, joihin biologinen elämä perustuu. Tietyt
proteiinikoneet lukevat mekaanisella liikkeellä DNA:n tietoa bitti kerrallaan,
kopioivat sen RNA:han ja lähettävät tiedon eteenpäin toisaalle, jossa tämä
tieto tulkitaan juuri niin kuin solun tietojenkäsittely-yksikkö oli
tarkoittanut. Siitä tulee proteiini, jonka määrää DNA:n pystyy mittaamaan,
ymmärtämään ja päättämään tuotetaanko samaa proteiinia lisää. Tämä
takaisinkytketty kommunikointilinkki todistaa, että DNA:ssa on tietoisuus
siitä, mitä se tuottaa. Se ei vain sattumalta tuota jotain, vaan tarkoin ohjelmoidusti. Tässä kommunikointisilmukassa on sekä varsinaista
tietoa proteiinin rakentamiseksi, että meta-tietoa siitä miten, missä ja kuinka
paljon proteiinia rakennetaan, eli tieto tiedosta.
Meta-tieto ja tieto yhdessä osoittavat informaatiojärjestelmän
arkkitehtuurin, jonka sattumavarainen syntyminen ei ole pelkästään
epätodennäköistä vaan yksiselitteisesti mahdotonta: ei voi syntyä sattumalta
proteiinia, sen rakentamista kuvaavaa rakennusohjetta, tietoa näiden
riippuvuudesta toisistaan ja tätä prosessia ohjaavaa tietoa yhtä aikaa, koska
vain kaikkien palojen olemassa ollessa voitaisiin yksittäinen pala testata luonnonvalinnan
avulla ja havaita se hyväksi tai toimimattomaksi. Proteiinin toimivuus voidaan
havaita vain, jos meta-tieto mahdollistaa sen proteiinin rakentamisen. Näiden
kaikkien informaatiojärjestelmän palikoiden on ollut oltava olemassa
samanaikaisesti, toimivana, jo alussa. Informaatiotieteen lainalaisuudet
määrittelevät tämän kokonaisuuden selkeästi yhdeksi järjestelmäksi, josta
vähentämällä mikä tahansa osa, rikkoutuu koko järjestelmä.
Tämä tieto, tietojenkäsittely, kommunikointi ja takaisinkytkentä
solussa ovat selkeitä suunnittelutodisteita. Ne vaativat tietoisen, älykkään,
Luojan.
Vaihtoehto, että nämä olisivat tulleet itsestään,
on tieteessä perusteeton, koska informaatiota ei ole kukaan nähnyt syntyvän itsestään.
Sen sijaan informaatiota on havaittu älykkäiden tietoisten mielten luovan,
esimerkkinä tästä ihmisten kirjoittamat kirjat. Ihminen ei kuitenkaan ole
voinut luoda itseään, vaan ihmisen luojan on ollut oltava olemassa ennen
ihmistä ja hänellä on ollut ajatus, tahto ja tarkoitus luoda ihminen. Tutustu siis Luojaasi. Tien sinne tunnet - ja niitä on vain yksi.
Viitteet:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti