sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Miten Raamattu on tiedettä vastaan?

Kun joku väittää, että tiede on Raamatun sanaa vastaan, toinen puolustaa, että Raamattu ei ole luonnontieteiden kirja. Raamattu on kuitenkin Jumalan sanaa ja sellaisena se ei voi olla ristiriidassa tieteen havaittujen faktojen kanssa (huomaa ero pohdittuihin johtopäätöksiin).
Raamatussa on paljon muidenkin puhetta kuin Jumalan, sillä se on pääosin silminnäkijäkertomuksia. Otetaan esimerkiksi seuraava Luukkaan evankeliumin jae. Kun se otetaan irti asiayhteydestään ja esitetään pelkästään Raamatun totuutena, niin mitä se kertoo sinulle?
ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan koko tämän valtapiirin ja sen loiston. Minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon. Jos siis kumarrut eteeni, niin tämä kaikki on sinun."  (RK: Luuk. 4:6-7)
Haetaanko tässä nöyryyttä ihmiseltä Jeesuksen edessä? Ja luvataan kaiken periminen? Ei tosiaankaan. Tämä on Raamatun totista sanaa ja sellaisenaan historiassa lausuttua, mutta sitä ei pidä milloinkaan ymmärtää noudatettavaksi. Nämä ovat Saatanan sanat Jeesukselle, kun Jeesus oli autiomaassa hänen kiusattavanaan! 

On siis aina ymmärrettävä asiayhteys ja kuka puhuu ja mistä.

Salaisuuksia Raamatussa

Esimerkkejä syvästä luonnontieteiden ymmärryksestä on Raamatussa useita. Osa on suoria lainauksia Jumalan puheesta. Tässä Jobin kirjan kohdassa Jumala haastaa Jobia - osaatko sinä tehdä tämän, minä osaan!
Pystytkö solmimaan yhteen Seulasten siteet tai irrottamaan kahleista Kalevanmiekan?  (RK: Job 38:31)
Seulaset sidottu? Tähtitiede sai tämän tietoonsa vasta kaukoputkien aikoina, kun pystyttiin tarkkaan mittaamaan niiden liikettä. Seulasten tähdet todella liikkuvat yhdessä. Kun taas Orionin (Kalevanmiekan) tähdet eivät ole sidottu, vaan liikkuvat erikseen, vaikka ovatkin samaa tähtikuviota.
Entä sitten Leijona (Arcturus) ja sen pennut? Vasta 1971 astronomit näkivät, että kyseessä ei ole yksi tähti vaan, että sillä on 52 'pentua'!  Nyt ne ovat hieman erkaantuneet, mutta aikaisemmin ne olivat yhdessä. Ja päätähti lentää 257 mailia sekunnissa, 20 kertaa aurinkomme nopeudella. 
Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanaan ja taluttaa Leijonaa pentuineen?  (RK: Job 38:32)
Kuinka paljon enemmän taivaassa onkaan sääntöjä ja kuinka paljon enemmän ne vaikutta maan päälle kuin mitä tiedämme:

Tunnetko taivaan lait? Sinäkö säädät, miten se maata hallitsee?  (RK: Job 38:33)

Jobin kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan noin 4 000 vuotta sitten, kertoo paljon myös ihan yleistiedon tasolla asioita. Se kuvaa muun muassa veden kiertokulkua näin:
Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi, jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille. Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, …  (KR92: Job 36:27-29)

Maailmasta tiedettiin tämäkin siihen aikaan: Maa on ripustettu tyhjyyden päälle - kuinka totta. Ei siis jonkin kilpikonnan kannattama, kuten on joskus väitetty. 
Pohjoiset taivaat hän levittää tyhjyyden yli, ripustaa maan olemattoman päälle.  (RK: Job 26:7)


Tieteellinen ura Raamatun pohjalta

Tarina kertoo, että Matthew Rontaine Maury (http://en.wikipedia.org/wiki/Matthew_Fontaine_Maury ) luki Psalmien kirjaa ja kiusaantui Psalmin 8:9 loppuosasta. Hän otti vinkin tosissaan ja omistautui asian tutkimiselle koko elämänsä ajan. Hän siis ainakin koki, että Raamattu voi antaa luotettavan pohjan tieteelliselle tutkimukselle. Hänet tunnetaan ensimmäisten merivirtakarttojen laatijana. Nykyisin tiedetään, että esim. valaat tosiaan kulkevat pitkin näitä 'polkuja'. Sittemmin on löydetty myös pinnan alaisia merivirtoja ja niitäkin meren eläimet käyttävät hyväkseen vaelluksillaan. Tämä on siinäkin mielessä merkittävää, että Juutalainen kansa ei ollut mitään merenkulkija kansaa vaan erämaan kansaa.
taivaan linnut ja meren kalat, ja kaikki, jotka merten polkuja kulkevat. (RK: Ps. 8:9)

Jos merivirtojen salaisuus oli vuosituhansia Raamatun kätköissä kerrottuna, samoin oli meren pohjan salaisuuden laita:
Oletko käynyt meren lähteillä asti ja kulkenut tutkimassa syvyydet?  (RK: Job 38:16)
Sittemmin syvyyksissä on käyty ja todettu tosiaan, että siellä on lähteitä, jopa kuumia lähteitä.

Luonnonlait Raamatussa

Monesti emme huomaa, kun Raamattu antaa tiedollisen vinkin, joka ei sen aikaiselle ihmiselle ollut selvä tieteellisen tutkimuksen (tai sen uupumisen) pohjalta. Entropian käsite on ollut kirjattuna profetiana jo lähes kolmetuhatta vuotta sitten. Tässä se siinä muodossa kuin Uusi Testamentti siihen viittaa:
Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu".  (KR38: Hepr. 1:10-12)
”Ne kaikki kuluvat kuin vaate” - tähän käsitykseen on tiede tullut vasta viime vuosisadalla.

Voimme luottaa Raamatun sanoihin, joissa itse Jumala sanoo Jeremian kautta, että Hän on luonut myös fysiikan lait:
Näin sanoo Herra: Jos minun liittoni päivän ja yön kanssa on olematon, jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja,  (KR38: Jer. 33:25)
Englannin kielinen käännös (NET Bible) myös korostaa, että nämä lait ovat ”fixed” eli muuttumattomat:
But I, the LORD, make the following promise: I have made a covenant governing the coming of day and night. I have established the fixed laws governing heaven and earth.
Jos lait eivät olisi muuttumattomat, vaan vaihtelevat, olisi luonnontiede mahdotonta.
Ihmiselle on annettu tehtäväksi näiden lakien tutkiminen:
Jumalan kunnia on salata asia,  kuninkaiden kunnia on tutkia asia.  (RK: Sananl. 25:2)
Tässä on vinkki siitäkin, että Jumala on salannut jotain, mutta kuitenkin niin, että salaisuus on selvitettävissä. Ahkera Raamatun- ja luonnontutkija palkitaan.

Aarteita jalokivissä

Myös erilaiset jalokivet tunnettiin hyvin jo kauan sitten. Miksi tästä listasta, jossa kuvataan tulevaa Jerusalemia, uupuu sellaiset jalokivet kuten timantti ja rubiini, jotka nyky-ihmiselle tulevat mieleen ensimmäisinä esimerkkeinä jalokivistä ?
Kaupungin muurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäinen peruskivi oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalsedoni, neljäs smaragdi, viides sardonyksi, kuudes karneoli, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysopraasi, yhdestoista hyasintti ja kahdestoista ametisti.  (RK: Ilm. 21:19-20)


On aika turha väittää, että Johannes olisi tuntenut näiden eri jalokivien ja timantin oleellisen eron, sillä se on havaittu vasta vähän aikaa sitten. Raamattu paljastaa luonnosta faktoja, silloin kun Jumala on katsonut sen tarpeelliseksi. 

Kun näistä jalokivistä leikataan ohuita siivuja ja kohdistetaan niihin puhdasta valkoista valoa (polarisoitua) niin se siroaa sateenkaaren väreinä. Sen sijaan, kun sama tehdään timantille tai rubiinille, niin tuloksena on vain harmautta. Niin kauan kuin tätä fysiologista yhteyttä näiden jalokivien välillä ei ole tunnettu, on tämä lista herättänyt vain kummastusta. Nyt me sen merkityksen ymmärrämme, kun sisin on paljastettu. 

Jumala on sisimpään nähnyt alusta asti.




sunnuntai 21. huhtikuuta 2019

Maailman suurin rytinä videona - Suomenkielinen tekstitys


1800-luvun alkuun asti tieteessä vallitsi Raamatullinen järjestys, jonka mukaan maan muodot ovat Vedenpaisumuksen tulosta. Charles Lyell kumppaneineen loivat vähitellen ajatuksen miljoonista vuosista ja että maan pinnan muodot, mm. sedimenttikerrokset, ovat vähittäisen kerrostumisen tulosta, muutama millimetri vuodessa. Tämä tapahtui ilman yhtään uutta todistetta tai tieteellistä menetelmään, vain 'järkeilemällä' asioita toisin, ja motivaationa oli luoda Raamatun vastainen oppi.

Vasta 1970-luvulle tultaessa tieteessä alettiin päästä hieman eroon tästä  'nykyisyys on avain menneisyyteen' opista ja vähitellen hyväksyttiin myös katastrofaaliset elementit kuten jokien suurtulvat, meren pinnan korkeuden suuret ja nopeat vaihtelut, räjähdysmäiset tulivuoren purkaukset, jättiläistsunamit, järvialtaiden patojen murtumiset ja erityisesti meteoriitit, joita sinkoilee apuun aina tarvittaessa menneisyyden tapahtumia selitettäessä.

Alla olevalla videolla, jolla nyt on suomenkieliset tekstit, on hyvin selitetty animaatioiden avulla, miten kaikki tapahtui nopeasti vuoden kestäneen Vedenpaisumuksen aikana. Videon alla kerron johdantona videoon muutamia oleellisia kohtia, jotta sitä on helpompi seurata. Koska video on melko kiihkeä rytminen, kannattaa sitä hidastaa esim. 75% nopeuteen niin ehtii lukea tekstit ja nähdä animaatiot - tämä löytyy samasta kohtaa asetuksista kuin tekstinkin asettaminen. Video kestää noin 20 minuuttia.

  

Katselemalla mannerten muotoja näemme hyvin, että Afrikka+Eurooppa ja Amerikka sopivat rantaviivaltaan hyvin yhteen. Tutkimalla molempien rannoilta fossiileja ja kivikerrostumia voidaan varmistaa, että ne todella ovat joskus olleet yhtä. Tällöin ei Atlanttia ollut lainkaan olemassa, oli vain yksi manner ja yksi meri (Tyynivaltameri). Nämä mantereet yhä erkanevat kauemmaksi toisistaan, mutta vain muutamia senttejä vuodessa.

Kun Atlantti alkoi syntymään keskiselänteen kohdilta tehden uutta merenpohjaa halkesi manner ja osat lähtivät liikkeelle: Eurooppa+Afrikka itään ja Amerikka länteen yhtenä elementtinä uuden merenpohjan kanssa. Sen sijaan Tyynivaltameri alkoi pienenemään, kun Amerikan ja Aasian laatta kevyempinä alkoivat työntyä sen ainekseltaan raskaamman merellisen pohjan päälle. Tähän subduktioon, eli alityöntökohtaan, muodostui jännitettä, joka yhä on havaittavissa: mm. suurin osa maapallon tulivuorista on näillä alueilla.

Kevyempi mannerlaatta jyrää raskaamman merellisen laatan päälle ja merellinen laatta painuu kohti maan keskustaa. Aina välillä kitkan vaikutuksesta mannerlaatan reuna kulkeutuu merellisen laatan mukana aavistuksen alaspäin. Tämä luo jännitteen. Jännite laukeaa nopeasti, kun mannerlaatta jälleen ponnahtaa ylös. Tämä tapahtuu sekunneissa ja syntyy valtava tsunamiaalto. Näin kävi juuri siinä suuressa tsunamissa, joka pyyhkii Japanin rannikkoa ja aiheutti mm. ydinvoimaloiden tuhot muutama vuosi sitten. Tämä on esimerkki nykypäivän katastrofista, jossa tsunami yltää jopa 10 km sisämaahan.

Jos merenpohjaa syntyisi nopeammin lisää, syntyisi näitä tsunameja paljon enemmän, pidemmältä matkalta ja tuloksena olisi huomattavasti korkeampia aaltoja. Tsunamit matkaisivat tuhansia kilometrejä sisämaahan. Nämä kuljettaisivat mukanaan massiivisen määrän 'rojua ja mutaa' kerrostaen niitä painonsa mukaan virtauksen vähetessä ja muuttaessa suuntaansa.

Juuri tätä tapahtui Vedenpaisumuksessa. Pangea, alkumanner, halkesi siitä kohtaa, missä nykyisin on Atlantin keskirepeämä. Tämä tapahtui katastrofaalisen nopeasti eikä hitaasti kuten nykyisin Atlantin kasvaminen tapahtuu. Maapallon sisäisen magman konvektiovirtauksen purskaus sai tämän kaiken aikaiseksi.

Huomattavaa on, että tsunameja ei ole Atlantin rannikoilla, koska merenpohja ja mannerlaatta ovat 'yhtä puuta', mutta Tyynen meren puolella niitä on havaittu viime vuosisatoinakin useita. Vastaavia 'siirrossaumoja' on myös Intian valtameren alueella, josta meillä on todisteena vuoden 2006 tuhoisa tsunami Thaimaassa.

Atlantin pohjan muodostuessa se syntyi nykyistä tasoaan ylemmäksi, aluksi ehkä jopa lähelle maanpintaa. Koska sen uusi pohja oli raskaampaa kiveä, kuin mannerlaatta, se lopulta painui syvemmälle ja 'imi' mantereille nousseen veden itseensä.

Niin mannerlaatat kuin merenpohjankin laatta 'lepää' sulan kiviaineksen, magman, päällä ja tämä mahdollistaa eripainoisen laatan korkeuden vaihtelun.

Alkumantereella eläimet elivät eri ekosysteemeissä ihan kuten nykyisinkin. Ihmiset eivät oikein viihdy susien ja karhujen kanssa samalla alueella. Ei myöskään silloin ihmiset eläneet dinosaurusten kanssa. Dinosaurukset olivat kosteikkojen eläimiä, kuten krokotiilit, liskot ja kilpikonnatkin vielä nykyisinkin. Ne elivät alkumantereen reunoilla ja ihmiset kaukana merestä, lähellä mantereen keskustaa.

Tämän takia eri sedimenttikerroksissa on eri eliökunnan edustajia. Meren ja rannikon eläimiä on fossiileista yli 95%. Sisämaan eläimiä, kuten isoja nisäkkäitä, on hyvin vähän. Tämä johtuu siitä, että siellä meri nousi maltillisemmin ja eläimet alkoivat kellumaan eivätkä hautautuneet. Kelluvat eläimet, ja ihmiset, hajosivat vähitellen jättämättä juurikaan jälkeensä fossiileja. Sen sijaan esimerkiksi dinosauruksia on tsunameihin hautaamina valtavat määrät Keski- ja Länsi-Amerikassa sekä jonkun verran Tyynenmeren toisella rannikolla Kiinassa, johon tsunamit myös ylsivät.

Katsele lisää kuvausta aiheesta videolla. Alkuperäinen video on Genesis Apologetics järjestön tuottamana ja suomenkielisiin teksteihin sekä julkaisuun on heidän lupansa.



sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Onko musta aukko pimeää ainetta?


Viikon suurin tiedeuutinen oli yksi kuva, jonka tuottamiseen tarvittiin 200 tutkijaa ja toistakymmentä radioteleskooppia. Tämän kuvan mustasta aukosta - tai tarkemminkin sen ympäristöstä -  ovat monet jo nähneet. Kuva, kaiken rakentelun jälkeen, on juuri sellainen kuin teoria sen ennusti olevan. Mutta nyt siis musta aukko on havaittu ja havainto todistettu kaikelle kansalle.

Saavutus oli merkittävän yhteistyön tulos enkä lähtisi lopputulostakaan kritisoimaan. Varmaankin se on paras mahdollinen niin kaukaisesta kohteesta. Sitä on verrattu samaan kuin kuvaisi appelsiiniä kuun pinnalla tai golfpallon ympyrämäisiä upotuksia toisella puolella maapalloa.  Kun ottaa huomioon valtavan etäisyyden, tämän mustan aukon itsessään on oltava valtavan suuri. Suurin osa aurinkokuntaa menisi sen sisään.


Mitä tästä sitten opimme?

Se vahvisti jälleen kerran Einsteinin teorian siitä, että gravitaatio on avaruuden kaareuma.1 Mustalla aukolle on merkittävä gravitaatiovaikutus, vaikka sieltä ei pääse mitään ulos. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten tämä teoria ja sitä tukevat havainnot yksiselitteisesti estävät alkuräjähdyksen.2 Tieteessä aikaisemmin spekuloitu kaiken-teoria sai jälleen siis lokaa niskaansa. Gravitaatioita ja hiukkasfysiikkaa ei saada yhden käsitteen alle.


(EHT Collaboration; Ferdinand Schmutzer/Wikimedia/Public Domain)


Kun materiaa on riittävän tiiviisti, avaruus kaareutuu niin paljon, että ei edes fotoni, eli valo, pääse syntyneestä 'kuopasta' karkuun. Siksi näyttää siltä, kuin kuvassa ympyröivä kehä kiertäisi tyhjää.



Musta-aukko itsessään sisältää tavallisia atomeja, materiaa, hyvin tiiviisti pakattuna. Atomihan on pääasiassa tyhjää täynnä. Jos vetyatomin ydin olisi nuppuneulan pään kokoinen, sen elektronit kiertäisivät rataa, joka peittäisi puoli Eurooppaa. Plasmamuodossa atomi menettää elektroniverhonsa, jolloin mahdollisuus tiivistyä on suurempi. Ehkä jotain tällaista tapahtuu mustan aukon sisällä, mutta koska sieltä ei tule mitään ulos, sitä ei voida sen enempää tutkia tai havainnoida.



Sen sijaan vaikka musta-aukko on pimeä, se ei ole pimeää ainetta - sitä mysteeriä, jota väitetään olevan kaikkialla ja pitävän galakseja koossa miljardeja vuosia. Näitä kahta käsitettä ei pidä sotkea.

Edellisellä viikolla julkaistiin nimittäin pimeää ainetta tutkiva kosmologinen tutkimus.3 Edesmennyt pyörätuolistaan tuttu fyysikko Stephen Hawkings teorioi, että pimeä aine on pieniä mustia aukkoja. Näitä olisi kaikkialla, kun taas tämä kuvattu musta aukko oli suuri ja galaksin keskellä. Tämä uusi tutkimus sanoo, että näitä pieniä mustia aukkoja ei ole. Hawkingsin teoria on siis kumottu. Pimeä aine pysyy edelleen ilman näyttöä.

Huhtikuun tärkein kosmologinen uutinen taitaakin siis olla, että pimeää ainetta ei ole vieläkään todistettu olevan olemassa.


Viitteet:
  1. https://theconversation.com/first-black-hole-photo-confirms-einsteins-theory-of-relativity-115167 
  2. https://mistametulemme.blogspot.com/2019/02/hyvasti-big-bang.html
  3. https://subarutelescope.org/Pressrelease/2019/04/01/index.html

sunnuntai 7. huhtikuuta 2019

Kuka loi Jumalan?


Monet ihmiset vetoavat tieteeseen sen perusteena, etteivät usko Jumalan olemassaoloon. Tätä ei kuitenkaan tieteessä voida tutkia, koska tiede toimii materialistisen maailman sisällä. Käsitteellisesti taas Jumala, joka on luonut universumin, on ollut olemassa ennen universumia, joten hänen on oltava sen ulkopuolella eikä sen sisällä - eikä jotenkin sen armoilla. Tästä taas nousee otsikon kysymys, johon nyt vastaamme.


Mistä me tulemme?

 Alkuperäämme on kaksi vaihtoehtoa:
  1. Kaikella on tekijä tai
  2. Kaikki on syntynyt itsestään.

Ensimmäinen noudattaa syyn- ja seurauksen lakia, toinen siirtää kaiken syntymisen syyn tähän maailmaan itseensä. Tällöin maailma ja elämä on siis luonut itse itsensä ennen omaa olemassa oloaan.


Universumi ei ole ikuinen

Tieteen selkeiden havaintojen avulla tiedämme, että tämä maailma kuluu. Tähdet kuluvat ja lopulta sammuvat. Koska näin on, tämä maailma loppuu eräänä päivänä tulevaisuudessa. Tämä maailma ei täten ole ikuinen. Universumilla on siis loppu ja tästä seuraa, että sillä on tarvinnut olla myös alku. Alkuräjähdys on tieteessä tämän alun nimi.


Universumissa toimii syyn ja seurauksen laki.

Yleinen argumentti Jumalaa vastaan on, että kuka sitten loi Jumalan. Tällöin ajatellaan tämän maailman syy- ja seuraussuhteen mukaan. Ajatellaan, että kaikella on alkunsa. Näin vaikka tieteessä hyväksytään alkuräjähdyksen tapahtuminen ilman syytä - siis vastoin sen omia sääntöjä.


Jumalan olemassa olon syy

Jumalan olemassa ololle ei kuitenkaan tarvita syytä, sillä hän on ikuinen ja luomakuntansa, eli ajan ja materian, ulkopuolella. Jollakin,  mikä on ikuinen, ei kaiken loogisen päättelyn mukaan ole alkua eikä se siten voi olla seuraus luomisesta.

Tämä on vaikeaa ajan keskellä elävien ymmärtää. Ajan kuluminen, joka osoittaa alun ja lopun, on niin ilmiselvää jokaisen elämässä.  Mahtaako kalakaan ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kuiva?





Edellisestä vastauksesta seuraa uusi kysymys

Kuka loi Jumalan -kysymyksen taustalla on toinen kysymys: kumpi on loogisesti selkeämpää:

  1. On ajan ulkopuolella ikuisuudessa oleva suuri Jumala, joka on luonut universumin, kaiken materian, tilan ja ajan.
  2. Vai vastoin logiikan lakeja kaikki on tullut ilman syytä itsestään: fysiikan lait, alkuräjähdys, aurinkokunta, maa ja elämä.


Totuus ja tiede

Totuus käsitteenä kestää kaiken kritiikin ja on aina muuttumaton. Totuuden tuntee juuri muuttumattomuudesta. Tiede ei edes omien sanojensa mukaan väitä tietävänsä totuutta, joten se sallii tietämisensä muuttumisen. Kaikissa asioissa on kuitenkin aina totuus ja se on meistä ihmisistä riippumaton. Siitäkin asiasta, miten aurinko ja maa on tullut, on totuus. Tiedänkö minä sen? Ehdottomasti en, mutta tunnen henkilökohtaisesti erään, joka sen tietää.


Voiko tiede todistaa, ettei ole Jumalaa?

Voidaanko tieteeseen vedoten siis todistaa, ettei ole Jumalaa? Ei tietenkään. On ihmisen omaa epärehellisyyttä vedota tieteeseen Jumalan korvaajana. Täten ei voida myöskään vedota tiedemiehiin, että he tietäisivät totuuden asiasta. Eivät he tiedä. Eivät edes voi tietää tieteen sääntöjen mukaan. Vaikka he tietäisivät 1% kaikesta tiedosta (mikä olisi valtavasti), jokin tässä 99% prosentissa voisi kumota heidän päättelynsä.


Havainto vai johtopäätös

Jotta voi ymmärtää edellisestä nousevan ristiriidan ratkaisun, pitää tehdä selkeä ero tieteen havaintojen ja johtopäätösten välillä.


Teknologioiden kehittäminen on havaintoihin perustuvaa

Tiede tekee paljon hyvää ja paljon sellaista, mistä voimme luotettavasti sanoa, että asia on juuri noin. Tätä tarkoittaa suora havainto. Näin esimerkiksi, kun tehdään koejärjestely vaikkapa radiosignaalin lähettämisestä paikasta toiseen. Monia hyödyllisiä teknologisia laitteita on kehitetty tieteen avulla. Itsekin olen jo yli kolmekymmentä vuottaa kehittänyt teknologiaa ja erityisesti tietokoneohjelmia työkseni monia tieteen tuloksia hyödyntäen.


Johtopäätökset perustuvat ennakko-oletuksiin

Kun tutkitaan jonkin jo tapahtuneen asian jättämiä jälkiä ja pohditaan, mikä sen on aiheuttanut (syy) ja miten se on tapahtunut, ollaan tekemässä päätelmiä. Voitaisiin myös käyttää sanaa arvauksia. Ne perustuvat uskomuksiimme muista asioista, joista ei kaikista ole täyttä varmuutta. Johtopäätöksen alkuperätieteessä eivät ole faktoja vaan olettamuksia.


Emme pääse ajassa taaksepäin

Havainnon ja johtopäätöksen erottaminen tieteellisistä julkaisusta on usein vaikeaa, koska niin monet olettamukset ovat jo sotkettu tutkimusmenetelmiin itseensä. Ajoitusmenetelmät ovat yksin kiistanalaisin alue. Ne perustuvat usein materian mittaamiseen, lasketaan siis atomeja, ja vastauksena on lukumäärä, ei aika. Tästä sitten erilaisilla matemaattisilla kaavoilla päätellään aika. Näissä kaavoissa on jo oletuksia siitä, miten asiat ovat tapahtuneet, eikä näitä oletuksia voida todistaa oikeiksi tai vääriksi tästä maailmasta käsin, koska se vaatisi aikamatkaa ajassa taaksepäin.


Silminnäkijähavaintojen merkitys

Asian ratkaisemiseksi tarvittaisiin riittävästi luotettavia ylös kirjattuja silminnäkijähavaintoja. Juuri tätä edustaa Raamattu. Jumala on Raamattuun koonnut meille koko kertomuksen siitä, miten asiat todella tapahtuivat. Vain hän pystyy sen tekemään, koska hän on ikuisesti olemassa oleva kaiken luoja ajan ja materian yläpuolella.