Nyt kun on
aikaa, miksi et kertaisi, mitä siellä Raamatussa sanotaan? Sanooko Raamattu
jotain koronasta, kulkutaudeista ja mitkä ovat lopunajat?
Ennen kuin
voimme mennä tuohon, pitää ymmärtää jotain muuta Raamatusta. Joten aletaan
muistella, mistä Raamattu puhuu.
Raamattu on
maailman painetuin, käännetyin, luetuin, kritisoiduin ja rakastetuin kirja tai
kirjasarja. Se koostuu 66 kirjasta, jotka on kahtena kokonaisuutena: Vanha
Testamentti ja Uusi Testamentti. Se on kirjoitettu yli 2000 vuotta sitten
1500-vuoden aikana ja sitä on kirjoittanut yli 40 kirjoittajaa. Silti siinä on
vain yksi juoni. Se on yhtenäinen ja niin ristiin solmittu, ettei sen pääsanoma
huku, vaikka kaikkea ei osaisi.
Tässä
lyhyessä kymmenosaisessa artikkelissa tutustumme Raamatun isoon kuvaan ja
joihinkin sen jakeisiin. Raamattua ymmärtää paremmin, kun ymmärtää sen
kokonaisuuden kuvan, minkä se piirtää.
Raamattu on
säilynyt meidän päiviimme asti tuhansina käsinkirjoitettuina kopioina ja voimme
olla luottavaisin mielin, että se kuvaa riittävän lähellä tänään sitä samaa
asiaa, mitä se kuvasi tuhansia vuosia sitten.
Osa
1 - MITEN RAAMATTUA SELITETÄÄN?
Ensimmäinen
sääntö Raamatun ymmärtämisessä on, että Raamattua selitetään aina Raamatulla
itsellään. Se tarkoittaa sitä, että jos jokin kohta Raamatussa on
moniselitteinen tai et ymmärrä sitä, jossain muualla Raamatussa se on
selitetty.
Raamattua ei
siis selitetä ateistien verkkosivuilla. Ihan oikeasti, monet netissä kiertävät
syytökset ovat lähtöisin sieltä. Älä omaksu niitä.
Jos luet
vaikkapa Taru Sormusten Herrasta -kirjaa, et varmaan kysy keneltäkään, joka ei
ole kirjaa lukenut, että mitä mikin tarkoittaa? Miksi sitten tekisit niin
Raamatun kanssa?
Otan
esimerkin:
"Raamattu käskee kivittämään kuoliaaksi pienistäkin rikkomuksista
- se on niin älytöntä, ettei se voi muutenkaan olla totta."
Mitä
Raamattu itse sanoo:
"Mitä varten sitten on laki? Se lisättiin jälkeenpäin rikkomusten
vuoksi, kunnes tulisi se siemen, jolle lupaus oli annettu." (RK: Gal. 3:19):
Tässä on
paljon Raamatun sanan käyttöä, niin sanottua kaanaankieltä, joten se on syytä
avata:
"Mitä
varten sitten on laki? " - "laki" tässä viittaa Moosekseen
lakiin, siihen, jota sen ajan juutalaiset noudattivat ja joka sisälsi juuri
kivitysmääräyksiä ja monia satoja muita ihmeellisiä määräyksiä.
"Se
lisättiin jälkeenpäin" - minkä jälkeen? Tämä Paavalin opetuskirje Galatan
seurakunnalle puhuu ennen tätä kohtaa Abrahamista, juutalaisten kantaisästä,
jonka Jumala valitsi ja joka uskoi ja oli kuuliainen Jumalalle. Laki siis
lisättiin silloin, kun juutalainen kansa jo oli olemassa. Itse asiassa ollut
olemassa jo yli 400-vuotta.
Miksi se
lisättiin? " Rikkomuksen vuoksi" eli osoittamaan, että ihminen on
perusluonteeltaan pahaan taipuva ja ajattelee ensin itseään ja vasta sitten
muita - siis syntinen.
Onko laki
vielä voimassa? Ei, sillä kohta jatkuu "kunnes tulisi se…" eli kunnes
sana kertoo, että lailla on loppu.
Mikä on lain
loppu? "siemen" on lain loppu. Siemen tässä viittaa Abrahamin
jälkeläiseen, siemeneen, ja erityiseen sellaiseen eli siihen "jolle lupaus
oli annettu."
Mikä lupaus?
Juutalaiset odottivat messiasta, suurta johtaja kuningasta, lunastajaa,
pelastajaa, josta Vanha Testamentti puhuu paljon. Jeesus on tämä messias,
voideltu, kristus (joka on kreikan kielen sana messiaasta). Voideltu tarkoittaa
Jumalan valitsemaa kuningasta.
Jeesus siis
lopetti Mooseksen lain, se ei ole enää voimassa, eikä ole koskaan ollut
voimassa kuin juutalaisille ja heillekin siis vain tietyn määrätyn ajan.
Miksi sitten
alun perin juutalaisille oli määrätty näin kova laki? Onko Jumala muuttunut?
Jumala on
aina sama, mutta meidän pitää huomioida, että asiat tapahtuvat aina ajassaan ja
ympäristössään. Laki annettiin aikana, jolloin Jumala fyysisesti oli läsnä:
päivällä pilvessä ja illalla tulipatsaana.
Kuka siinä
Jumalan fyysisessä ja näkyvässä läsnäolossa pystyisi tekemään rikkomuksia,
joista kivittäminen oli rangaistuksena?
No, ihminen
tottuu kaikkeen ja pystyy mihin tahansa oman etunsa tähden. Täten väite, että
minä uskon, jos näen, on monta kertaa historiassa todettu vääräksi.
Osa
2 - MIKÄ YHDISTAA JUUTALAISIA JA KRISTITTYJÄ?
Mitä
tekemistä juutalaisilla, Israelin kansalla, ja kristityillä on keskenään -
hehän edustavat eri uskontoa?
Niillä on
enemmän tekemistä keskenään kuin ehkä muistatkaan. Raamatun Vanha Testamentti
(VT), ensimmäiset 39 kirjaa, ovat samat kuin juutalaisten 'raamattu', pyhät
kirjoitukset. Viisi Mooseksen kirjaa, jotka aloittavat VT:n, tunnetaan
juutalaisuudessa nimellä Toora.
Vieläpä on
niin, että Jeesus on syntyjään juutalainen ja hän jopa sanoo, että juutalaisia
hänen pitää opettaa. Myös kaikki apostolit, jotka Jeesuksen ylösnousemuksen
jälkeen jatkoivat Jumalan Valtakunnan sanoman levittämistä, olivat juutalaisia.
Siten myös lähes koko Uusi Testamentti (UT) on syntyperäisten juutalaisten
kirjoittama.
Mutta on
vielä jotain paljon suurempaa, mikä yhdistää kristityt ja juutalaiset. Siitäkin
voi lukea Galatalaiskirjeestä, johon jo tutustuimme edellisessä osassa. Juuri
sen kotitehtäväksi annetun 3.-luvun viimeinen jae kuuluu:
"Jos te siis olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin siementä,
perillisiä lupauksen mukaan." (Gal. 3:29)
Tämä on
jälleen syytä avata lause kerrallaan:
"Jos te
siis olette Kristuksen omia" - lapsi on aina jonkun oma, Jumalan lapsi on
Kristuksen oma. Palaamme tähän asiaan vielä useasti, sillä juuri tämä jonkun
omana oleminen on uskon ydinasioita. Kenen oma olet, sitä uskot.
"te
olette Abrahamin siementä" - Abrahamin pojasta Iisakista on koko
juutalainen kansa syntynyt eli Israeln kansa on hänen siemenestään ja hänen
siementään.
"perillisiä
lupauksen mukaan." - Perillinen saa aina perinnön. Jotain on siis tulossa.
Lupaus taas on ne Jumalan lupaukset, mitkä Jumala antoi Abrahamille. Siellä on
isoja asioita, katsomme niitä myöhemmin.
Yhdessä tämä
tarkoittaa, että kristitty on samaa kansaa juutalaisten kanssa, ei veren
perintönä, vaan Kristuksen Hengen kautta.
Kristus on
tehnyt meidät samaksi kansaksi ja näin meillä on kaikki ne lupaukset, mitkä
Jumala antoi juutalaiselle kansalle. Niitä ei olla kuitenkaan otettu
juutalaisilta pois, sillä Jumalalla on kyky enentää se, minkä on luvannut.
Efesolaiskirje
sanoo tämän vielä selkeämmin:
"Te ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette
samaa kansaa pyhien kanssa ja Jumalan perheväkeä," (Ef. 2:11-19)
Siinä
tosiaan, pakanain apostoli Paavali, kertoo, että kristityt ovat samaa kansaa
Israelin kanssa. Tämä yhdistyminen tapahtuu Hengessä Kristuksen kautta.
(Pakanat oli yhteisnimitys kaikista muista kansoista paitsi juutalaisista.)
Osa
3 - MITÄ JUMALA LUPASI 4 000 VUOTTA
SITTEN?
Mistä kaikki
alkoi uudestaan ja miten Jumala valitsi itselleen oman kansa?
Abraham on
Israelin kansan kanta-isä. Hänestä Jumala lupasi tehdä monien kansojen isän,
vaikka hänellä ei vielä lähes satavuotiaanakaan ollut yhtään lasta. Sen, miten
tämä historia sai alkunsa, voit lukea 1. Mooseksen kirjan 12-luvusta. Siellä
kerrotaan, miten Jumala useiden vuosikymmenien aikana kutsui Abrahamia ja
johdatti häntä monien rikkauksien ja rikkaiden vaiheiden kautta koko hänen
pitkän elämänsä.
Jumala antoi
kolme tärkeää lupausta Abrahamille:
- Lupaus
siunauksesta
Herra sanoi Abramille:
"Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka
minä sinulle osoitan.
Minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinua ja teen nimesi suureksi,
ja sinä tulet olemaan siunauksena.
Minä siunaan ne, jotka siunaavat sinua, ja kiroan sen, joka kiroaa
sinua, ja sinussa tulevat siunatuiksi kaikki maailman sukukunnat." (1. Moos. 12:1-3)
Jumalan
siunaus osoittautui Abrahamille itselleen suureksi maalliseksi rikkaudeksi. Sen
sijaan sitä hän ei koskaan eläessään saanut nähdä, että miten hänestä tulee
suuri kansa. Huomaa, että hänen kauttaan tulee siunatuksi myös suomalaiset.
- Lupaus
maasta
Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja sanoi:
"Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin virrasta
suureen virtaan, Eufratvirtaan, saakka: keeniläisten, kenissiläisten,
kadmonilaisten, heettiläisten, perissiläisten, refalaisten, amorilaisten,
kanaanilaisten, girgasilaisten ja jebusilaisten maan.” (RK: 1. Moos. 15:18-21)
Juuri tämän
lupauksen varaan on Israelin valtio uudelleen perustettu vuonna 1948. Sitä
ennen eivät juutalaiset asuneet omassa maassaan liki 2000-vuoteen. On hyvin
profeetallista, että Israelin valtio syntyi uudelleen.
- Lupaus
kansoista
"Tämä on minun liittoni sinun kanssasi:
Sinusta tulee kansojen paljouden isä. Älköön sinua enää kutsuttako
nimellä Abram, vaan nimesi olkoon Abraham, sillä minä teen sinusta kansojen
paljouden isän. Minä teen sinut hyvin hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla
kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita.
Minä pidän voimassa liittoni välillämme, minun ja sinun sekä sinun
jälkeläistesi välillä, polvesta polveen, ikuisen liiton, niin että minä olen
sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.
Maan, jossa asut muukalaisena, koko Kanaaninmaan, minä annan ikuiseksi
omaisuudeksi sinulle ja jälkeläisillesi, ja minä olen heidän Jumalansa."
Sanojen
yksikkö- ja monikkomuodot ovat tärkeitä huomata Raamatun teksteissäkin.
Tässäkin Jumala puhuu kansoista monikkona, kun hän lupaa, että Abrahamista
tulee kansojen paljouden isä. Juuri tätä Paavalikin tarkoittaa
Efesolaiskirjeessä, kun hän sanoi, että kristityt ovat Abrahamin siementä. Näin
näemme tämänkin lupauksen toteutuneen tänä päivänä Kristuksen kautta.
Jeesus on se
messiaskuningas, jota Israelilaiset odottivat vuosituhansia. Kuitenkaan
suuressa määrin he eivät Jeesusta hyväksyneet. Siksi juutalaisuus on yhä oma
uskontonsa ja siksi he yhä odottavat messiastaan - kuningasta, joka saattaa
kaikki maat alamaiseksi itselleen.
Näiden
lupausten tähden yhä tänään Jerusalem on maailman silmätikku ja Jumalan
silmäterä. Näiden lupausten kautta myös kristityillä on oikeus siunaukseen ja
yhteyteen Jumalan kanssa, Jeesuksen Kristuksen kautta.
Raamatun
tuntemiseksi on Abrahamin tarina hyvä osata.
On oppi,
nimeltä korvausteologia, joka opettaa, että kristityt ovat korvanneet
juutalaiset Jumala silmissä, mutta tämä oppi on ihmiseltä, ei Jumalalta. Israelin asemaa Jeesuksen pelastustyön
jälkeen Paavali kuvaa Roomalaiskirjeen luvussa 11 ja kumoaa tämän opin
yksiselitteisesti: https://raamattu.fi/raamattu/KR38/ROM.11/Roomalaiskirje-11
Vielä meillä
on selvittämättä miksi Jumala ylipäätään valitsi kansan itselleen - mitä
tarkoitusta varten? Jatkamme siitä seuraavassa osassa.
Osa
4 - MITEN JUMALA TODISTAA OLEVANSA JUMALA RAAMATUN AVULLA?
Jumalan piti
valita itselleen kansa ja johdattaa sitä tuhansia vuosia, jotta hän voi
todistaa olevansa Luoja Jumala, Kaikkivaltias ja Kaikkitietävä, joka pystyy
tekemään mitä haluaa. Yksi tapa millä hän tämän todistaa on ennalta tietäminen:
Hän jo alussa sanoo, mitä lopussa tapahtuu. Hän jo satoja tai tuhansia vuosia
aikaisemmin, sanoo, mitä tulee myöhemmin tapahtumaan.
Vain tämän
maailmankaikkeuden ulkopuolella oleva voi olla ajan ulkopuolella ja tietää,
mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mikään henkivalta, enkeli tai ylipäätänsä luotu
ei tiedä tulevaisuutta, vain yksin Jumala tietää. Todistaakseen tämän, Hän
valitsi kansan, antoi sille tehtävän ja vaivoja säästämättä yritti opettaa
sille, että hän on Jumala.
Juuri tämä
ennalta tietäminen on kiistattomin merkki Jumalasta. Joku ehkä näkee hieman
tulevaisuuteen, mutta vain Jumala tuhansien vuosien päähän.
Jesajan
kirja on yksi Raamatun profeetallisista kirjoista, joka kertoo paljon siitäkin,
mitä vielä ei ole meidän aikanammekaan tapahtunut. Siellä Jumala ilmoittaa,
miten kiistattomasti ennalta tietäminen osoittaa juuri Hänet Kaikkein
Korkeimmaksi.
"Entiset asiat minä ilmoitin kauan sitten, minun suustani ne ovat
lähteneet, ja minä olen ne julki julistanut. Yhtäkkiä minä toteutin ne, ja ne
tapahtuivat. Minä tiesin, että sinä olet paatunut, että sinun niskajänteesi on
rautaa ja otsasi vaskea. Siksi minä ilmoitin nämä asiat sinulle jo kauan
sitten, annoin sinun kuulla niistä, ennen kuin ne tapahtuivat, ettet sanoisi:
"Jumalankuvani on ne tehnyt, veistetty kuvani ja valettu kuvani on niin
säätänyt." Sinä olet kuullut sen kaiken. Etkö myönnä sitä? Tästä lähtien
minä annan sinun kuulla uusia asioita, salattuja, joita et ole tiennyt. Ne on
luotu nyt eikä aikoja sitten. Ennen tätä päivää et ole niistä kuullut, ettet
voisi sanoa: "Johan minä ne tiedän!" Et ole niistä kuullut etkä
tiennyt, ei ole korvasi ollut niille aikaisemmin avoin. …" (RK: Jes.
48:3-8)
Vanhan
Testamentin näkyvä ja konkreettinen tarina onkin Israelin kansan historia,
jonka avulla Jumala todistaa jumaluutensa.
Jesajan
kirjan Jeesuksesta kertova tunnetuin profeetallinen luku on 53. Tämä on
kirjoitettu 700-vuotta ennen Jeesuksen syntymää ja se sopii Jeesukseen niin
hyvin, että joistakin juutalaisista Jesajan kirjan painoksista se on poistettu,
koska he eivät halua tunnustaa Jeesusta messiaakseen. Tutustu tähän lukuun alla
olevasta linkistä:
Osa
5 - KENEN HALLUSSA MAAILMAN KANSAT OVAT?
Jos kerran
Jumala valitsi itselleen oman kansan, niin kenen hallussa kaikki muut kansat
ovat? Eikö Jumala hallitsekaan kaikkea?
Jeesus
toimintansa alussa meni paastoamaan autiomaahan, missä saatana sai luvan
kiusata häntä. Luukkaan evankeliumi kertoo tästä 4.-luvussa:
"Paholainen vei hänet korkealle paikalle, näytti hänelle yhdessä
hetkessä kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan
koko tämän valtapiirin ja sen loiston. Minun haltuuni se on annettu, ja minä
annan sen kenelle tahdon. Jos siis kumarrut eteeni, niin tämä kaikki on
sinun." Jeesus vastasi hänelle ja sanoi: "On kirjoitettu: 'Herraa,
sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.'" (RK: Luuk. 4:5-8)
Huomaa,
ettei Jeesus kieltänyt, etteikö valtakunnat eli kansat olisi saatanan hallussa.
Tämän tähden evankeliumin ilosanoma onkin, että Jumalan valtakunta on tullut
lähelle. Jumalan valtakunta on vastakohta saatanan valtakunnalle.
Tätä Jumalan
Valtakuntaa Jeesus käski julistaa:
"Kun tulette kaupunkiin, jossa teidät otetaan vastaan, syökää,
mitä teille tarjotaan, parantakaa siellä olevat sairaat ja julistakaa: 'Jumalan
valtakunta on tullut teitä lähelle.'
"(RK: Luuk. 10:7-9)
Niin kuin
maailmasta voimme nähdä, kaikki ei ole hyvin. Joku kysyy, miksi Jumala sallii
kaiken tämän? Mutta tilanne onkin toisin päin: ihminen itse sallii juuri
tällaisen maailman, joka jolkottaa kohti kohtaloaan.
Jokaisen
ihmisen kohtalo on oletusarvoisesti kadotus. Jumala sen sijaan tarjoaa omaa
valtakuntaansa vaihtoehdoksi, jotta voit hypätä pois siitä kulkueesta, joka
yksi kerrallaan on hyppäämässä jyrkänteeltä kohti kadotusta. Kadotus on
lähtökohta, ei Jumalan tarkoitus, Jumala ei sinne ketään halua, vaan haluaa
pelastaa ihmiset siltä. Tästä Jumalan suunnitelmasta Raamattu kertoo.
Raamatun
kokonaisuus on se, että syntiinlankeemuksen jälkeen maailma muuttui siitä
millaiseksi Jumala sen loi, langenneeksi maailmaksi, joka on sielunvihollisen
hallussa, koska ihminen näin halusi: ketä uskot, sen oma olet.
Jumala taas
tarjosi oman poikansa, pelastaakseen ihmisiä hänen valtakuntaansa, tästä
kurjasta kohtalosta. Jumala nimenomaan tarjosi. Suurimman osan aikaa Jumala ei
pakota, vaan tarjoaa. Tosin saatamme kovaa vauhtia lähestyä niitä aikoja,
jolloin Jumala ottaa maailmasta selkeämmän ja kovemman otteen, mutta hän ei
edelleenkään pakota ihmisiä.
Jumala ei
halua ihmisistä itselleen robottimaisia rakkauden kohteita, jotka ovat
pakotuksen tulos, vaan hän haluaa juuri sinunlaisesi persoonan. Lue lisää ehkä
jo tutusta Johanneksen Evankeliumin 3.-luvusta, kuinka suuri on Jumalan
rakkaus.
Osa
6 - RAAMATTU ON MAAILMANHISTORIANKIRJA
Raamattu on
maailmanhistoriankirja. Raamatun kokonaisuus koostuu seitsemästä suuresta
tapahtumasta ja viidestä aikakaudesta niiden välillä. Osa niistä on tapahtunut
historiassa - osa ei vielä ole tapahtunut.
Ensimmäisessä
osassa oli puhetta siitä, että Raamattu selitetään aina Raamatulla. Toinen
Raamatun tulkinnan kulmakivi on, että jäljempänä tuleva kohta ei voi olla
ristiriidassa aikaisemman kanssa. Raamattu alkaa siitä, kun Jumala luo.
Maailmanhistorian
suuret tapahtumat ovat lueteltu Raamatussa seuraavasti:
- Luominen.
Koko Raamattu alkaa luomiskertomuksella. Kaikki sen jälkeen tuleva nojaa
siihen, että Jumala on Luoja.
- Syntiinlankeemus. Jumala loi
kaiken erittäin hyväksi, mutta kun katsomme 'ulos' näemme, että näin ei
ole. Kaikki kääntyi, kun ihminen alkoi Jumalan sijasta kuuntelemaan
eksyttäjää. Sen oma olet, ketä kuuntelet.
- Vedenpaisumus ja uusi alku.
Asiat menivät niin pahaksi, että Jumalan oli tuhottava kaikki paitsi Nooa.
Tämä osoittaa, että halutessaan Jumala pystyy tuhoamaan myös nykyisen
maailman. Uudessa alussa Jumala myös jakoi kansa Baabelin tornin kielten
hajaannuksessa.
- Kansa. Israelin kansan
valinnasta oli aikaisemmissa osissa. Jumala valitsi kansan, jotta hän voi
uudelleen kertoa itsestään ihmisille uuden alun jälkeen.
- PELASTUS. Jeesuksen,
synnittömän ihmisen ja Jumalan Pojan, ristiinnaulitseminen on Pyhälle
Jumalalle peruste hyväksyä syntinen ihminen ja antaa hänen syntinsä
anteeksi, mikäli ihminen vetoaa hänen poikaansa Jeesukseen.
- Jeesuksen paluu. Jeesus tulee
palaamaan maan päälle, koska kirjoitukset sanovat, että hänen on
hallittava täällä tuhat vuotta.
- Uusi maa ja taivas. Vielä
kerran Jumala luo kaiken uudelleen.
Mikään
näistä tapahtumista ei ole enemmän tai vähemmän totta - kaikki ovat täysin
totta.
Näiden
tapahtumien väliin jää viisi tärkeää aikakautta maan päällä:
- Paratiisin
aika. Täydellinen elämä Jumalan yhteydessä täydellisessä ympäristössä
ilman kipua, nälkää, kärsimystä tai sairautta.
- Vapaan omantunnon aika. Tämä
johti täydelliseen sekasortoon ennen Vedenpaisumusta.
- Lain aika. Vedenpaisumuksen
jälkeen laki annettiin monessa muodossa. Lain mukana tuli rangaistus
rikkojia varten.
- ARMON AIKA. Elämme armon
ajassa, jossa pelastus on kiinnitetty Jeesuksen ristintyöhön.
- Tuhatvuotinen valtakunta.
Tämä seuraa Jeesuksen paluun jälkeen, kun Jerusalem on maailman
pääkaupunki ja Daavidin valtaistuimella hallitsee Jeesus pyhiensä kanssa.
Kun lukee
Uutta Testamenttia, pitää ymmärtää, että sen kirjoittajien maailmankuva on
edellisen mukainen. Vain näin voi ymmärtää esimerkiksi, miten suuri merkitys
oli Jeesuksen ristiinnaulitsemisella. Siitä voi lukea lisää evankeliumien
lopusta - pääsiäisen tapahtumista. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumin
lopusta, alkaen jakeesta 12: https://raamattu.fi/raamattu/KR38/JHN.12/Johannes-12
Osa
7 - MITEN RAAMATTU AINA KÄÄNTÄÄ KAIKEN TOISINPÄIN - HÄPEÄN TARINA
Raamatussa
näkymättömiä, abstrakteja, asioita selitetään usein konkreettisten asioiden tai
tapahtumien avulla vertauskuvallisesti.
Tavallaan
koko Vanha Testamentti on tällainen konkreettinen vertauskuva yhtä aikaa, kun
se on historiankirja. Hengellisiä näkymättömiä asioita kuvataan näkyvillä
vastineille. Esimerkiksi hengitys on hengen ja veri on sielun vertauskuva.
Heprealaisessa käsityksessä materia ja henki ovat aina yhtä ja kulkevat
yhdessä.
Raamatussa
on myös kaikki ihmiselämän teemat. Yksi tärkeimmistä on häpeä. Häpeän tarina
kulkee aina alusta Ilmestyskirjaan asti.
Ihminen
luonnostaa häpeää alastomuuttaan (vaikka nyky-yhteiskunta yrittääkin päästä
tästäkin häpeästä eroon ja tekee siitä häpeämätöntä). Raamatussa tätä käytetään
vertauskuvallisesti.
Ruumiillinen
alastomuus on vertauskuvaa siitä, että Jumala näkee syntimme sisimmässämme.
Siksi tarvitsemme Jeesukselta valkeat, hänen verellään pestyt, vaatteet,
synnittömyyden vertauskuvan, jotta häpeämme ei näkyisi.
Todellisuuden
paljastuminen, vajavaisuutemme avoin näkyminen, on suuri häpeä. Pelkäämme, että
lähimmäinen saa tietää ne ajatustemme salaisuudet, joita emme mielellämme jaa.
Eräänä
päivänä jokaiselle luetaan julki hänen häpeälliset tekonsa, jopa ajatuksensa,
ja ne näkyvät kuin alastomuus kaikille, ellei ole saanut Jeesukselta valkeita
vaatteita, syntien anteeksisaamista. Tällöin taivaallinen Isäkin näkee
Jeesuksen kaltaisen puhtauden, jossa ei ole mitään häpeällistä.
Hän, jonka
häpeää valkeat vaatteet eivät peitä, joutuu elämään ikuisesti häpeänsä kanssa
helvetissä. Raamatun sana on tästä yksiselitteinen.
Monesti me
ajattelemme näin: kun totuus, häpeämme, ei näy eikä kukaan siitä tiedä, emme
paljastu ja kaikki on hyvin. Luulemme, että asian kieltäminen riittää.
Raamatussa
moni ihmisen itse päättelemä asia käännetään päinvastoin: tunnustamalla
syntimme Jumalalle, tekemällä ne näkyväksi Hänelle, Jeesus peittää meidät
valkeaan vaatteeseen ja tulemme puhtaaksi hänen verestään. Saamme synnit
anteeksi.
Verellä
peseminenkin kuuluu Raamatun käänteisiin ajatuksiin ja vertauskuviin: kaikki
tietävät että kuivunut veri on likaista ja vaikeaa putsata vaatteista.
Vielä yksi
esimerkki tästä käänteisestä radikaalista opetuksesta: Raamatun sana kieltää
ehdottomasti veren juomisen (tuoreen kypsentämättömän veren, oma tulkintani).
Tämä oli kauhistus juutalaisille ja juutalaisen perimätiedon mukaan yksi syy,
miksi Vedenpaisumus tuli maan päälle: sitä ennen juotettiin verta lajien
sekoittamiseksi.
Tästä
huolimatta Jeesus kehottaa juomaan hänen vertansa! Vertauskuvallisesti tämä
taas tarkoittaa, että tulisimme hänen kaltaisekseen.
Näissä
kaikissa näkyy ihmisluonnon ja Raamatun vastakkaisuus. Siksi Raamattua on ensin
vaikea ymmärtää. Kaikki kun on luonnollisen maallisen ihmisen mielestä ikään
kuin väärin päin: hullutusta.
Ja näin se
juuri onkin. Saat ne oikein päin tekemällä parannusta omista ajatuksistasi, et
muuttamalla Raamattua ja tulkitsemalla sitä jotenkin oman mielesi mallin
mukaisesti. Raamattu on radikaali kirja ja se vaatii meiltä radikaalia
mielenmuutosta.
Osa
8 - IHMISKUNNAN RANGAISTUKSEN KUMOAMINEN
Koko
Raamatun kulminaatiopiste, käännekohta ja pääasia on Jeesuksen
ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus. Kaikki sitä ennen olevat tekstit
tähtäävät tähän ja kaikki sen jälkeen olevat perustuvat tähän.
Raamattu on
olemassa vain todistaakseen tämän tapahtuman olevan historiallisesti tosi ja
maailmankaikkeuden tärkein tapahtuma. Samalla se todistaa Jeesuksen olevan
kaikessa ensimmäinen eli tärkein persoona, Jumalan Poika.
Jo Raamatun
alussa heti syntiinlankeemuksen jälkeen Jumala lupasi palauttaa asiat
ennalleen. Jumala sanoi saatanalle:
" Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi
ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet
pistävä sitä kantapäähän."[1Moos. 3:15]
Tässä Jumala
lupaa voiton pahasta ihmisen kautta.
Tämä onkin
Raamatun punainen lanka. Eeva odotti tätä siementä, Abrahamille se luvattiin,
Moosekselle lupaus uudistettiin ja koko Israelin kansa on häntä aina odottanut:
pelastajaa, vapahtajaa, messiasta ja voideltua (=kuningasta). Joosefille ja
Marialle hän syntyi, vain kuollakseen noin 30 vuotta myöhemmin ilman lihasta
syntyneitä perillisiä, mutta kuitenkin omistaen satoja miljoonia ihmisiä,
joille hän antoi mahdollisuuden tulle Jumalan lapsiksi.
Vanha
Testamentti lupaa Messiaan, joka hallitsee maanpäällä, mutta ensin hänen piti
tulla maailma pelastamaan eikä tuomitsemaan sitä. Tämä tapahtui 2000-vuotta
sitten, kun Jeesus opetti niin kuin hän, jolla on valta.
Jeesus tulee
myös palaamaan maan päälle lupauksensa mukaisesti. Koska Israelin kansa ei
osannut lukea aikojen merkkejä, he eivät ottaneet vastaan Jeesusta, vaikka
häntä odottivatkin. Toivottavasti kristityille ei käy nyt samoin.
Vaikka hän
kuoli ristillä ja tämä kuolema näytettiin toteen - vuodattamalla hänen verensä
rintaan pistetystä haavasta - hän heräsi
henkiin, koska kuolema ei häntä voinut pitää, sillä hän oli synnitön. Kuolema
on nimittäin synnin palkka ja tässä oli kuolema ilman syntiä. Tämä oli vastoin
sitä kosmista Jumalan langettamaa rangaistusta. Tässä on myös se salaisuus,
miksi me voimme pelastua hänen tekonsa kautta: koska hän tosiasiallisesti kuoli
vaikkei ollut mahdollista, me voimme asettaa omat syntimme hänen päälleen,
ottamalla vastaan hänen pelastustekonsa.
Ennen
ristiinnaulitsemista hän keskusteli lähestyvästä kuolemastaan kirkastusvuorella
Mooseksen ja Elian kanssa, hän rukoili Getsemanen puutarhassa verta hikoillen
ja evankeliumien sanan mukaan toisti yhä uudestaan, että näin pitää käydä,
jotta kirjoitukset käyvät toteen.
Kaikki
tehtiin valmiin käsikirjoituksen avulla. Jumala oli ohjaaja ja saatana näytteli
mukana tietämättä, että hänen kohtalonsa kirjaantui uusiin pyhiin
kirjoituksiin, jotka siitä päivästä kirjoitettiin (Uusi Testamentti).
Näin kaikki
tuli alistetuksi Jeesukselle. Jumalan valtakunta tuli lähelle ihmisiä ja pako
saatanan vallasta tuli mahdolliseksi.
Ristiinnaulitsemisen
tarinan voi lukea myös lääkäri Luukkaan kirjoituksesta:
Osa
9 - SYNNYTYSKIVUT KOVENEVAT LOPPUA KOHTI
Kaikki äidit
tietävät sen. Me miehet vain etäältä ymmärrämme. Kivut alkavat odotetusti,
mutta kuitenkin yllättäen. Niiden välissä on lepohetki, joka vähitellen
lyhenee. Jokaisen supistuksen jälkeen paine vauvalle kasvaa päästä pois. Vauvan
pää painaa kohdunsuuta yhä enemmän auki. Polttojen välissä ei tilanne palaudu
lähtötilanteeseen, vaan tilanne kehittyy eteenpäin. Näin rytmittäen edetään
kohti uuden ihmisen syntymää.
Raamattu
viittaa synnytyskipuihin useasti puhuessaan lopun ajoista. 'Sinä päivänä' on
toistuva sanapari, joka aina tarkoittaa sitä, kun maailma eräänä päivänä palaa
askeleen lähemmäksi sitä, mikä tilanne oli Raamatun alussa Paratiisissa: Jumala
kulki yhdessä ihmisten kanssa maan päällä. Tästä päivästä Raamattu profetoi
enemmän kuin mistään muusta tulevaisuuden tapahtumasta. Se ei silti ole yksi
24-tunnin päivä, vaan pidempi ajanjakso.
Samoin kuin
synnytyksessäkin, sinä päivänäkin ensin asiat tuntuvat huononevan, tulee
kipuja, ja vasta sitten tilanne paranee ja pian unohtuukin vaikeat hetket, niin
kuin äidiltä unohtuu pitäessään vastasyntynyttä vauvaa sylissään.
Lopun
aikoina, joita nyt elämme, tulee vaikeita jaksoja ja niiden jälkeen lyhyitä
parempia jaksoja, mutta maailma ei milloinkaan palaa edellisen suvannon tilaan
- paine kasvaa, jakolinjat syntyvät ja syvenevät. Ihmiset jaetaan kahteen
ryhmään: vuohiin ja lampaisiin. Jokainen saatetaan valinnan paikalle -
varmasti. Polarisaatio lisääntyy ja sen mukana ristiriidat ihmisryhmien
välillä.
Kristittyjä
vainotaan jo nyt useassa maassa. Viimeisen sadan vuoden aikana kristittyjä on
tapettu uskonsa tähden enemmän kuin koskaan ennen. Raamattu on tämän sanassaan
luvannut selkeästi. Samalla Raamattu opettaa, että kosto on Jumalan, ei
kristityn.
Jumala tulee
kostamaan hänen lapsiinsa koskemisen ja tästä johtuvat yhä kiristyvät lopun
ajan vitsaukset. Ne kaikki mitä Raamattu kertoo tulevat tapahtumaan. Se on kuin
helvetti maan päällä. Ilmestyskirja kertoo esimerkiksi sellaisesta
kulkutaudista, joka on niin kauhea, että ihmiset hakevat kuolemaa, mutta eivät
voi kuolla. (Tästä ovat monet zombie, elävät-kuolleet, -elokuvat saaneet
esikuvansa.)
Lopun
aikoina on monia ihmisryhmiä, joilla jokaisella on oma Raamattuun kirjoitettu
kohtalonsa: maailmanlaajuinen Jeesuksen ruumis eli seurakunta, Israelin kansa,
maailman kansat ja jotkut muut pienemmät mainitut ihmisryhmät.
Ilmestyskirjan
lisäksi hyviä kirjoja tutustua asiaan ovat Jesajan kirja ja monet muut Vanhan
Testamentin profetiat kuten esimerkiksi Sakariaan kirja. Uudessa testamentista
on hyvä lukea esimerkiksi tämä Matteuksen evankeliumin luku 24:
Osa
10 - ILMESTYSKIRJA NYT
Moni on
opettanut Ilmestyskirjasta ja sanonut, että ei se ole ollenkaan vaikea kirja
ymmärtää. Ja sitten hän on opettanut aivan erilailla kuin joku toinen, joka on
avannut Ilmestyskirjan opettamisen samoilla sanoilla. Joten kaiketi tästä on
vedettävä se johtopäätös, että se on vaikea kirja ymmärtää oikein.
Ohjeeni
ilmestyskirjaan on, että älä edes yritä ymmärtää sitä. Älä koko ajan ajattele,
mitä se tarkoittaisi todelliseen elämään. Lue sitä niin kuin näytelmän
käsikirjoitusta. Kuvittele olevasi näyttelijä, joka opettelee ulkoa
vuorosanojaan. Sillä se on näytelmä. Näytelmä minkä Isä antoi Pojalleen
katsottavaksi ja jonka apostoli Johannes todistajana kirjasi ylös.
Johannes sai
osallistua tähän näytelmään, ilmestykseen, vuonna 96 jKr., kun hän oli vankina
Patmos-saarella Kreikassa. Silloin hän oli ainoa hengissä oleva apostoli ja
ilmeisesti ainoa, joka ei kuollut marttyyrina. Tällöin Jerusalem ja
juutalaisten temppeli oli jo tuhottu vuoden 70 jKr. hävityksessä. Tämä
kannattaa pitää mielessä, kun kirjaa lukee.
Ilmestyskirjan alussa Jeesus antaa ohjeet itse kullekin
vaikkakin kirjassa seurakunnille osoitettuna. Näissä kirjeissä on monta tasoa:
paikallinen, kirkkohistoriallinen ja henkilökohtainen.
Lopunaikojen
ilmestys alkaa luvusta 3.
Ilmestyskirjassa toistuu täydellisyyden luku
seitsemän joidenkin laskemien mukaan jopa yli sata kertaa. Näkyvimmät toistot
ovat 7 sinettiä, 7 pasuunaa ja 7 maljaa, jotka kuvaavat yhä tiivistyviä lopun
ajan tapahtumia.
Ilmestyskirjassa
on kutakuinkin yhtä monta viittausta Vanhaan Testamenttiin kuin siinä on
jakeita. Vanhan Testamentin osaaminen siis auttaa Ilmestyskirjan lukemisessa.
Vitsauksien
kuvaus alkaa, kun Jeesus alkaa avaamaan seitsemää sinettiä kirjakääröstä.
Ilmestyskirja ei selitä, mikä tämä kirjakäärö on, mutta juutalaisten tavoista
tiedämme, mistä on kysymys: se on maanomistuskirja, jonka saa lunastaa vain
sukulunastaja (Lue tästä aiheesta Ruutin kirja VT:stä). Siihen on ulkopuolelle
kirjoitettu ehdot, kuka sen saa avata. Avaajalla on sitten oikeus maahan.
Tässä
taivaallisessa näytelmässä avaaja saa oikeudet koko maailmaan. Ehdot ovat niin
tiukat, että Johannes pelästyy, kun ei löydy ketään, joka täyttäisi ehdot.
Mutta lopulta paljastuu, että Jeesuksella on oikeus siihen (koska hän on sekä
sukulunastaja (ihminen) sekä synnitön (Jumala)).
Joka kerta,
kun sinetti avataan, tapahtuu jotain maanpäällä ja/tai taivaassa. Sinettien
avaamisen jälkeen seitsemän enkeliä puhaltaa pasuunoihin kukin vuorollaan. Ja
taas tulee vitsauksia maahan. Näiden jälkeen tulee vielä seitsemän Jumalan
vihan maljaa, jotka täyttävät Jumalan vihan.
Lopuksi
tulee vielä kuvausta, mitä näiden jälkeen tapahtuu, sillä tämä ei ole vielä
maailman loppu. Alkaa tuhatvuotinen rauhan valtakunta, joka on ihaninta koskaan
elettyä aikaa maan päällä sitten Paratiisin.
Silloin ei
enää sodita. Eläimet eivät syö enää toisiaan, vaan palataan siihen, mikä oli
tilanne heti luomisen jälkeen: eläimet syövät ruohoa, leijonakin, ja ihmiset
hedelmiä. Käärmeet eivät pure eikä ihminen kuole enää nuorena. Kuitenkin
edelleen kuollaan, sillä vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema ja se
tapahtuu vasta tuhatvuotisen valtakunnan jälkeen, kun Jumala luo uuden maan ja
uuden taivaan.
On monia
tapoja ymmärtää ajankulku Ilmestyskirjassa, mutta tekstin analyysi näyttää
sitovan sen näytelmän omaisesti kronologisesti eteneväksi. Onko näytelmässä
sitten taannehtivia kuvia aikaisemmasta ajasta tai hyppyjä tulevaisuuteen, on
sitten toinen kysymys.
Itse olen
parhaiten ymmärtänyt Ilmestyskirjan juuri niin kuin se on kirjoitettu:
kronologisesti etenevä kertomus. Kaikki muu vaatii korkeampaa matematiikkaa ja
tulkitsijan erityisosaamista.
Opetetaan
myös niin, että seitsemäs sinetti, pasuuna ja malja tapahtuvat oikeasti saman
aikaisesti ikään kuin sisäkkäin ja/tai että ne etenevät spiraalimaisesti. En
löydä tekstistä tällaista määritelmää,
vaan se on ihmisen tulkintaa.
Näen nämä
kolme seitsemän sarjaa peräkkäisinä synnytyskipuina, jotka yhä tiukemmin
kuristavat elämää maapallolla.
Moni liittää
Danielin kirjan ja erityisesti sen 7-luvun Ilmestyskirjan tapahtumiin. Tämän
avulla sitten aletaan laskemaan aikamääriä. Puhutaan viimeisestä seitsemästä
vuodesta ja sen puolikkaasta 3 ja puolesta vuodesta, joka on myös 42 kuukautta
ja 1260 päivää. Kaikki mainitut ajat löytyvät Ilmestyskirjasta, mutta ei ole
yksiselitteistä, ovatko ne sama ajanjakso vai eri.
Yksi iso
kysymys on, että mitä tapahtuu elossa oleville uudesti syntyneille kristityille
Jeesuksen palatessa. Kun Jeesus palaa, ei sen jälkeen enää voi pelastua
uskomalla, koska Jeesuksen voi havaita näkemällä ja hän palaa koko voimassaan
kuninkaiden kuninkaana, jota jokaisen on kumarrettava.
Siksi
uskovat otetaan ennen Jeesuksen paluuta elävinä taivaaseen uskonsa perusteella
tapahtumassa, josta käytetään nimeä tempaus. Tämä tapahtuu ennen kuin Jeesus
ilmestyy näkyvästi takaisin maanpäälle. Kuinka paljon ennen? En ota siihen
tässä yhteydessä kantaa - sittenpä nähdään.
Ilmestyskirjan
tärkein viesti on: Jeesus elää. Eli silloin ja elää tänään. Hän on tulossa
takaisin. Se ei tapahdu ilman kunnon rytinää. Paljon ihmisiä kuolee, mutta
jäljelle jää pieni siemen tuhatvuotista valtakuntaa varten. Pelastuneiden
paikka on Taivaassa.
Tähän
lopetan myös tämän lyhyen Ymmärrä Raamattua -kirjasen. Toivottavasti se innosti
sinua tutustumaan Raamattuun hieman enemmän.