Mikä on Totuus?

Elämme totuuden jälkeistä aikaa. Totuuden jälkeinen (post-truth) oli jo vuoden 2016 vuoden-sana Oxford Dictionaryn mukaan. Se tuotiin esiin poliittisena sanana kuvaamaan sitä julkeutta, millä julkisuudessa esiinnytään. Mutta mistä me sitten löytäisimme totuuden uudelleen?

Monen mielestä totuus löytyy tieteestä. Tämä ei kuitenkaan oli tieteen oma määritelmä itsestään. Tiede on itseään korjaava - totuus ei tarvitse korjausta. Tiede tietää vain sen hetkisen asioiden tilan, koska se varaa itselleen mahdollisuuden muuttaa itseään, jopa kääntää suuntaa täydellisesti. Ja on sen monta kertaa historiassa tehnytkin. Tosin mikään ketterä kääntyilijä tiede ei ole, sillä historiassa valtaa pitäneet tieteentekijät ovat poikkeuksetta rakastuneet sen hetkiseen asioiden tilaan siinä määrin, että siitä on tullut käytännön totuus heille. On tarvittu uusi sukupolvi irtaantumaan vanhasta. Mikä tekisi tästä hetkestä erilaisen? Miksi meillä olisi tieteen kautta perimmäinen totuus alkuperästämme nyt, kun sitä ei aikaisemminkaan ole ollut?

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä totuudesta. Monet ovat sitä mieltä, että ihmisellä itsellään on mahdollisuus määritellä oma totuutensa. Itse en oikein näe sitä mahdolliseksi. Me kuitenkin elämme samassa maailmassa ja kaikki se mitä sinä teet vaikuttaa minuun ja kaikki mitä minä teen vaikuttaa sinuun. Jos totuus on suhteellista ja ihmisen määriteltävissä, niin kumman totuus on sitten oikea totuus: sinun vain minun?

Osatotuudet ja koko totuus.

Kun poliisi kuulustelee kahta autokolarin nähnyttä silminnäkijää, niin hän mitä todennäköisemmin saa hieman erilaisen kuvauksen tapahtumista. Ensimmäinen kertoo, että autoilija väisti jalankulkijaa ja törmäsi toiseen autoon. Toinen kertoo, että sivutieltä tullut ajoi toisen auton alle. Kumpi oli oikeassa eli kummalla oli totuus? Mahdollisesti ei kummallakaan tai jopa molemmilla. Vasta valvontakameran tai vastaavan kuva kertoo, mitä todella tapahtui, vasta siitä näemme mikä oli totuus (jos siitäkään).

Kuitenkin vaikka kumpikaan näistä silminnäkijöistä ei olisi edes ollut olemassa, syntyneetkään, niin totuus kolaristi olisi silti ollut olemassa. Samoin on elämän suuruisten asioiden kohdalla. Mistä me tulemme? Totuus siitä on olemassa, vaikka minä tai sinä emme olisi olemassakaan. Totuus on määritelmänsäkin mukaan ihmisen ulkopuolella.

Mitä merkitystä totuudella sitten olisi, jos koko ihmiskuntaa ei olisi olemassa? Jotkut ajattelevat, että ihminen on ainoa inhimillinen, älykäs ja ajatteleva olento, joka pystyy sellaisen käsitteen kuin totuus luomaan. Jos kaikki, mitä on olemassa on vain materiaa, niin näin varmaan olisikin, mutta kaikki ei selvästikään ole materiaa. Jo tällaisen käsitteen olemassa olo kuin totuus itsessään on jo ei-materialistinen.

Totuuden tietäminen on vaikeaa. Mistä asiasta voit olla todella varma? Voitko olla varma, että Jumalaa ei ole olemassa? Voitko olla varma, että Raamattu ei ole Jumalan Sanaa? Ihan varma? Mihin perustat varmuutesi?

Jos oletetaan, että tiedät 1%:n kaikesta tiedosta, joka sekin on ruhtinaallinen osuus, niin voiko olla, että siinä jäljelle jääneessä 99%:ssa on jotain, mikä itse asiassa kumoisi käsityksesi totuudesta? Miten siis voisit olla varma mistään, jollet tiedä kaikkea kaikesta? 

On tosin toinenkin mahdollisuus. Voit tuntea jonkun joka tietää kaiken kaikesta ja kysyä häneltä.

Kaikki tietävän on oltava myös kaikkialla läsnä, muuten ei kaiken tietäminen olisi mahdollista. On oletettavaa, että jos on taho, joka on kaikkitietävä, hän siis on myös kaikkialla läsnäoleva. Tieto on valtaa - kaikkitietävällä on kaikkein eniten tietoa,  siis kaikkein eniten valtaa. Kaikkitietävä on siten myös kaikkivaltias.

Kaikkivaltiaalle taas kaikki on mahdollista, mutta hän ei siltikään vielä olisi se Jumala, jota kutsutaan Isäksi taivaassa, Kaikkein Korkeimmaksi ja Luojaksi. Sillä se Jumala, joka tunnetaan Kristittyjen Jumalana, ei voi tehdä mitä tahansa, vaikka hän tietää kaiken. Tämä sen tähden, että hän on itse myös totuus. Totuus ei voi rikkoa itseään vasten, sillä silloin hän ei enää olisi totuus. Tästä seuraa pyhyys. Jumala on ennen kaikkea Pyhä, koskematon, ja muuttumaton. Hän on nostanut sanansa itseään korkeammalle. Hän ei voi rikkoa lupauksiaan eli ei siinä mielessä ole kaikkivaltias, vaikka onkin kaiken yläpuolella (paitsi siis oman sanansa).

Jos todella rakastat totuutta enemmän kuin itseäsi, pystyt totuuden myös löytämään. Meitä koetellaan monella tapaa, juuri sen selvittämiseksi, rakastammeko totuutta, vai olemmeko valmiit palvelemaan valhetta ja vilppiä, vain saadaksemme omaa etua, juuri tässä, juuri nyt. Pystytkö lähtemään tutkimaan, mikä todella on totuus? Totuuden rakastaminen, sen todellinen janoaminen, avaa silmien eteen uuden maailman, jossa näkökyky avartuu ja ymmärrys lisääntyy - eikä suinkaan vähene.

Jumala, niin kuin Raamattu sen määrittelee, on totuus.

Totuus kestää kaiken mahdollisen  kritiikin ja analysoinnin. Totuutta ei tarvitse koskaan puolustaa, koska totuus lopulta puolustaa itseään. Totuudella on taipumus aina lopulta tulla esille, tosin toisinaan se saattaa kestää pitkäänkin.

Totuus ei vanhene ja on ollut sama jo alusta asti. Totuus on olemassa ihmisestä riippumatta. Totuus on ihmisen ulkopuolella - ei ihmisten määrittelemä. Totuuden tietääkseen on tiedettävä kaikki kaikesta tai tunnettava joku joka tietää kaiken kaikesta ja kysyttävä häneltä.

Totuudella on taipumus lopulta tulla esille, siksi totuus kestää tutkimisen. Jumalan Sana on totuus. Kreikaksi Sana, Logos, tarkoittaa puhuttua ymmärrettävää tietoa.

Totuus on meille tänäkin Jouluna tuotu luoksemme. Sillä, Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.

Tuli mies, Jumalan lähettämä. Hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Ei hän ollut se valo, vaan hän tuli todistamaan valosta.

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Johannes todisti hänestä ja huusi: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka tulee minun jäljessäni, on minua edellä, sillä hän oli olemassa ennen minua."

Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi, sillä laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan nähnyt. Ainutsyntyinen Jumala, joka on Isän rinnalla, on hänet ilmoittanut.

(Joh. 1:1-18)

Lopuksi: on yksi asia mitä Jumala ei tiedä, nimittäin sinun syntisi. Hän on luvannut unohtaa ne, jos otat vastaan Jeesuksen pelastustyön ristillä. Jeesus on yhä Joulun sanoman ydin.