Uudesta
Testamentista katoaa yllättävän paljon, jos ottaa pois kaikki kohdat, missä
viitataan 1. Mooseksen kirjan 11:n ensimmäiseen lukuun. Nämä luvut kertovat
ihmeellisestä ajasta ennen ja heti jälkeen vedenpaisumuksen.
Jaan tämän artikkelin kolmeen otsikkoon, koska tästä tuli kovin pitkä, mutta asia on sitäkin tärkeämpi:
- Miksi Raamatun sanaan voi luottaa kokonaisuudessaan
- Mitä Apostolit ja Jeesus sanoivat Vedenpaisumuksesta
- Miksi Raamatun alkulukujen historiallisuus on tärkeää
Jos jokin alue on sinulle itsestään selvyys, hyppää rohkeästi yli.
Miksi Raamatun sanaan voi luottaa kokonaisuudessaan
Jos otat
vastaan evoluutio-opin, et joudu heittämään pelkästään näitä Raamatun
alkulukuja pois, vaan et voi myöskään uskoa suureen määrään Uuden Testamentin
sanoja. Tämän jälkeen Jumala ei enää olekaan kaikkivoipa luoja, vaan kutistuu
pieneksi henkioppaaksi, joka kuiskailee korvaasi jotain moraaliohjeita, joita
voi valikoiden yrittää noudattaa. Koko evankeliumi pirstoutuu ja sen sanoma
hukkuu.
Tänä
sekavana maailman aikana on tärkeää pystyä erottamaan totuus ja tarina. Paavali
sanoo selkeästi Tessalonikalaisille kirjoittamassaan kirjeessä, miten välttää
eksymästä uskomaan taruja:
tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella
voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä
niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät
ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. (KR38: 2. Tess. 2:9-10)
Voidakseen
pelastua, on löydettävä rakkaus totuuteen. Rakkaus totuuteen on halu selvittää,
mistä todella on kysymys. Evoluutio-oppi taas on eksytyksistä ja epätotuuksista
suurin, sillä se eksyttää ihmiset pois Luojansa luota. Se on sellaisten ihmisten maailmanselitys, jotka eivät usko Jumalaan.
Lähdetään
tutkimaan, miten uuden testamentin kirjoittajat suhtautuivat 1. Mooseksen kirjan
ensimmäisiin lukuihin Pietarin kirjeistä. Pietarihan oli se apostoli ja
kallio, jolle Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa.
Pietari
viittaa sekä luomiskertomukseen, jossa selkeästi käy ilmi, että maa oli ensin
kokonaan veden peittämä, että vedenpaisumukseen.
Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa,
vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan
voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. (KR38: 2. Piet. 3:5-6)
Pietari
ottaa Arkin, Nooan ja Vedenpaisumuksen täytenä totena, sillä jos nämä eivät
olisi totta, ei olisi myöskään ollut henkiä, joiden luokse Jeesus meni
ristiinnaulitsemisen jälkeen julistamaan tuomion. Pietarille Vedenpaisumus oli
siis yhtä totta kuin Jeesus ja Jeesuksen kanssa hän oli kulkenut kolme vuotta jo ennen ristiinnaulitsemista.
Jossa [hengessä] hän [Jeesus] myös meni pois ja saarnasi vankeudessa
oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan
pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa
vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. (KR38: 1. Piet. 3:19-20)
Voimmeko
sitten luottaa näihin sanoihin, jotka Pietari on kirjannut ylös? Mitä jos hän
vain ei tiennyt paremmin? Avain tämän ymmärtämiseen on Pyhä Henki. Jeesus
lupasi Pyhän Hengen apostoleille, joista Pietari siis oli yksi:
Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi:
"Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen
täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä,
mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien
jälkeen." (KR38: Ap. t. 1:4-5)
Tämä Pyhä
Henki saapui helluntaina ja Pietari oli tämän ryhmä johtaja, joka sai sen
vastaanottaa:
Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja
tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja
täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä,
jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki
Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä
Henki heille puhuttavaksi antoi. (KR38:
Ap. t. 2:1-4)
Miksi tämä
on merkittävää? Koska Jeesus lupasi, että Pyhä Henki kertoo kaiken totuuden:
Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen
totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän
kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. (KR38: Joh. 16:13)
Näiden
jakeiden pohjalta on joko todettava, että Vedenpaisumus tapahtui niin kuin sana
kuvaa tai että Pietari ei täyttynyt Pyhällä Hengellä Helluntaina eikä tuntenut
kaikkea totuutta. On epärehellisyyttä, ottaa Raamatun sanoista toinen puoli,
oman korvasyyhynsä mukaan.
Paavali
antaa ohjeen Timoteukselle, että koko Raamattu on syntynyt Hengen vaikutuksesta
- ei siis ihmisen ajatuksista.
Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on
hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi
vanhurskaudessa, (RK: 2. Tim. 3:16)
Jeesuskin
varmentaa, että hänen sanansa on totuus ja että totuus tekee vapaaksi.
Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen:
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun
opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät
vapaiksi". (KR38: Joh. 8:31-32)
Näin Raamatun
sanalla asiat yhdistyvät toisiinsa todistuksen yhtenäiseksi ja ehjäksi
ketjuksi.
Mitä Apostolit ja Jeesus sanoivat Vedenpaisumuksesta
Juuda
kirjeessään viittaa Vedenpaisumusta edeltävään sukupolveen ja samalla
vahvistaa, että Eenok todella oli Aadamin jälkeläinen seitsemännessä polvessa:
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen:
"Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä (KR38: Juud. 1:14)
Hebrealaiskirje
kertaa samasta henkilöstä, tästä Nooan iso-isoisästä, ja paljon muistakin
Raamatun alkulehtien totuuksista:
Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla,
niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi
Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ... Uskon kautta otettiin Eenok pois,
näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet
pois". ... Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan
ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa
pelastukseksi; ...
(KR38: Hepr. 11:3-7)
Hebrealaiskirjeen
kirjoitta nimesi Nooan yhdeksi uskon isistä. Jos Nooa ei olisi oikeasti ollut
olemassa, olisi tämä vertaus uskon isästä pelkkä satu ja siten merkityksetön
eikä totuudellinen.
Paavali on
kirjoittanut suurimman osan Uudesta Testamentista ja puhuessaan Kreikassa,
tarkemmin Ateenan Areiopagilla, Paavali opettaa näin:
Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on
taivaan ja maan Herra, …. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta
asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän
asumisensa rajat, (KR38: Ap. t.
17:24-26)
Paavalille
Adam oli täyttä totta. Syntiinlankeemuskin oli hänelle historiallinen
tapahtuma.
Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan,
niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka
teissä on Kristusta kohtaan. (KR38: 2.
Kor. 11:3)
Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan
nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.
(KR38: 1. Tim. 2:13-14)
Roomalaiskirjeessä
Paavali kertoo, mitä seuraa siitä synnistä, kun palvoo enemmän luotua kuin
Luojaa:
... se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän
keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön
olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä
hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät
he voi millään itseänsä puolustaa,
(KR38: Room. 1:17-20)
Luomisessa
siis näkyvät Jumalan teot.
Apostoli
Johannes antaa evankeliuminsa alussa voimakkaan todistuksen Jeesuksesta luojana
(Joh 1). Myös kirjeessään hän viittaa 1. Mooseksen kirjan sanomaan:
eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja
minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta
hänen veljensä teot vanhurskaat. (KR38:
1. Joh. 3:12)
Mikä teho
olisi sellaisella opetuksella, jossa viitataan tapahtumiin, jotka eivät ole
tapahtuneet? Olisiko se Totuuden Hengen, eli Pyhän Hengen, tuoma ehdottoman
tosi sanoma?
Miten Jeesus
tehosti sitä, että hän varmasti puhuu totta, myös silloin kun puhuu historiasta? Tässä yksi monista, jossa hän
vakuuttaa, että ne asiat, mitä hän puhuu maallisista asioista, ovat yhtä totta,
kuin ne, mitä hän puhuu taivaallisista:
Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja
todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme.
Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos
minä puhun teille taivaallisista? (KR38:
Joh. 3:11-12)
Jeesus
lisäksi oikoo, ettei hän tullut Mooseksen ja Profeettojen kirjoja kumoamaan
vaan täyttämään eli vahvistamaan ne todeksi ja toteuttamaan niiden asettamat
vaatimukset:
Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en
minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille:
kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan
piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
(KR38: Matt. 5:17-18)
Entä mitä
Jeesus, Jumalan Poika itse, sanoi Nooasta:
Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva.
Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja
joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin,
eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on
myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. (KR38:
Matt. 24:37-39)
Jos Nooa ja
Vedenpaisumus oli satu, niin ihmisen
pojan tulemus on verrattavissa siihen eli on myöskin satu. Koko Raamattu kuitenkin puhuu
Jeesuksen toisesta tulemuksesta enemmän kuin mistään muusta tapahtumasta.
Jeesus myös
selkeästi kertoo, että ihminen luotiin 'jo alussa'. Missä alussa? Luomisessa.
Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa
'loi heidät mieheksi ja naiseksi' (KR38:
Matt. 19:4)
Seuraavassa
kohdassa Jeesus vielä vahvistaa Aabelinkin, toisen syntyneen ihmisen,
historiallisuuden, sillä jos Aabel ei olisi historiallinen henkilö, niin Jeesus
olisi tehnyt väärän valan eikä olisi ollut synnitön eikä siten voisi mitenkään
meitä lunastaa.
Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin
tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja
viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette,
ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista
kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan
päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan,
vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä. (KR38: Matt. 23:33-35)
Jo näistä
kaikista edellä olevista näemme selkeästi, että joko Raamattu on kokonansa
sellaisenaan totta, tai sitten se on kokonansa satua. Jokaisen on se itse
päätettävä, uskon avulla. Sen sijaan kenelläkään ihmisellä ei ole viisautta päättää, mitkä kohdat
siitä voisivat olla totta ja mitkä valetta. Jokainen ihminen päättäisi tämän asian myös
varmasti erilailla. Näin meillä silloin olisi vain suuri riita - ja sitähän meillä riittääkin.
Miksi Raamatun alkulukujen historiallisuus on tärkeää
Edellä ei
vielä ole kuitenkaan kaikki - sillä kaikkein suurin asia, mikä täysin menettää
merkityksensä, jos Raamatun alkulehdet ovat satua, on syntiinlankeemus. Jos
sitä ei tapahtunut, niin Jeesuksen ristintyön merkitys sovituksena ja lunastuksena hämärtyy.
Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin
kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat
Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (KR38: 1. Kor. 15:21-22)
Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista,
tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta
mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on
ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta,
maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
(KR38: 1. Kor. 15:45-47)
Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja
synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska
kaikki ovat syntiä tehneet - sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista
Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella
rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva. …
Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille
ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu
kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden
kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi. (KR38: Room. 5:12-19)
Edellä
olevat moninaiset Paavalin sanat kertovat sen selkeästi: Jeesus ja Aadam,
pelastus ja lankeemus, ovat kiinteästi saman asian eri puolia. Jos lankeemusta ei
tapahtunut, niin miksi Jeesus kuoli?
Näin me
näemme, että Raamattu on niin ristiin neulottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi,
että sen alkuperä pitää olla tämän ajan ja ulottuvuuden ulkopuolella, mistä
Jumala on sen laskenut oman ylivertaisen suunnitelmansa mukaisesti maanpäälle.
Jumala sanoo mitä tekee ja tekee mitä sanoo. Hänen sanansa ei koskaan tyhjänä
palaa, vaan se toteuttaa sen ajatuksen, minkä Jumala itse on halunnut.
Jos ja kun
hän pystyy luomaan ihmisen ja avaruuden, niin miksi ihmeessä hän ei olisi
toteuttanut niitä tilanteita, mistä on meille kertonut? Ainakaan kyvystä se ei
olisi ollut kiinni. Miksi Jumala olisi tieten tahtoen halunnut johdattaa
ihmisiä harhaan itse keksimillään saduilla? Miksi Jumala ei olisi kertonut, mistä me tulemme, jos hän on kertonut, mihin me menemme? Miten hän pystyisi
luomaan tulevan uuden taivaan, jos hän ei olisi pystynyt luomaan
nykyistä taivasta? Raamattu on musta-valkoisen totta, myös sen ensimmäiset 11 lukua. Ota
vastaan Jumalan siunaus siinä, että luet Raamattua niin kuin se on kirjoitettu.
Lopuksi
vielä Hebrealaiskirjeen sanoin muistutus siitä kuka loi maailman:
on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on
pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut (KR38: Hepr. 1:2)
Sekä
Paavalin sanojen varmistus samasta aiheesta:
Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on
näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä
luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja
näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja,
kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä
pysyy kaikki voimassa. (KR38: Kol.
1:14-17)
Ja Luoja voi
luoda vain, jos hän on olemassa ennen luomista:
Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet
minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni,
jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman
perustamista. (KR38: Joh. 17:24)
Raamattu on siis hyvin yhtenevä viestissään Vedenpaisumuksesta, Luomisesta ja aikojen alun tapahtumista. Kaiken kaikkiaan Uusi Testamentti viittaa näihin asioihin 60 kertaa. Täydellinen listä näistä nähtävillä täällä: https://creation.com/genesis-new-testament