MIT-Yliopisto: Tietokoneella voidaan ohjelmoida bakteeria

MIT yliopistossa on kehitetty järjestelmä, jolla koodataan ohjelmia bakteereihin. Samalla ohjelmointikielellä, kuin millä koodataan 'lutikoita' (niitä pieniä mustia piirejä tietokoneessa), ohjelmoidaan logiikkaa elävään bakteerisoluun. Tällä logiikalla solu saadaan sitten käyttäytymään eri tavalla eri tilanteissa, esimerkiksi tuottamaan tiettyä entsyymiä tiettyjen ravintoaineiden läsnäollessa tai vaikkapa tappamaan itsensä tiettyjen ehtojen täytyttyä. Tämä ohjelma kirjoitetaan tietokoneella ja siirretään bakteerin DNA:han proteiinien avulla1. 

Kuvnn lähde: viite 1.

Tämä todistaa, että a) DNA:ssa on tietoa, B) DNA:ssa on tietojenkäsittelyä. Jos näin ei olisi, niin tämä ei voisi olla mahdollista. Tästä seuraisi, että tietokoneissakaan ei olisi tietojenkäsittelyä. Voinemme olla yhtä mieltä, että tietokoneissa on tietojenkäsittelyä. Tosin, jos sitä ei usko, niin voi aina kysyä esimerkiksi yliopiston informaatiotieteen laitokselta, onko tietokoneissa tietojenkäsittelyä vai onko se vain sähköä.

Kukaan ei ole nähnyt, katseella seuraten, tiedon syntyvän itsestään. Tiedolla on aina lähde, joka on tietoinen, älykäs ja jolla on tarve kommunikoida. Sen sijaan moni on nähnyt ja kokenut, miten tietoa katoaa itsestään, esim. tietokoneen kovalevyn rikkoutuessa. Aina viestiä kopioitaessa ja lähetettäessä informaatiota voi kadota, mutta ei lisääntyä. Tunnettu ongelma tietoverkoissa. Olet todennäköisesti kohdannut tämän tiedon katoamisen useitakin kertoja, kun olet puhunut puhelimella: "…pätkii…p..kii…". Tuskin koskaan olet kuitenkaan kuullut puhelimessa, että joukkoon olisi tullut kesken matkaa selkeitä lauseita, joita vastapuoli ei puhunut. Tätä olisi tiedon lisääntyminen itsestään.

Kirjaimia satunnaisesti järjestettäessä ei synny tietoa, vaikka ne joskus voisivat näyttää jopa tutuilta sanoilta. Näillä sanoilla ei silloin ole lähettäjää, eli niillä ei ole kontekstia, jossa niille olisi annettu merkitys. Merkitys annetaan aina ulkoapäin. Jos arpanopat näyttävät 5 ja 2 ne eivät vielä kerro mitään. Mutta jos sanon, että se on ikäni, tulee luvulle heti merkitys. Siitä voi laskea esimerkiksi syntymävuoteni (tosin ikäni ei ole tuo). 

DNA:n tietopankissa on sanoja, joilla on merkitys. Siellä on rakennusohjeet, joilla rakennetaan proteiinikoneita, joihin biologinen elämä perustuu. Tietyt proteiinikoneet lukevat mekaanisella liikkeellä DNA:n tietoa bitti kerrallaan, kopioivat sen RNA:han ja lähettävät tiedon eteenpäin toisaalle, jossa tämä tieto tulkitaan juuri niin kuin solun tietojenkäsittely-yksikkö oli tarkoittanut. Siitä tulee proteiini, jonka määrää DNA:n pystyy mittaamaan, ymmärtämään ja päättämään tuotetaanko samaa proteiinia lisää. Tämä takaisinkytketty kommunikointilinkki todistaa, että DNA:ssa on tietoisuus siitä, mitä se tuottaa. Se ei vain sattumalta tuota jotain, vaan tarkoin ohjelmoidusti. Tässä kommunikointisilmukassa on sekä varsinaista tietoa proteiinin rakentamiseksi, että meta-tietoa siitä miten, missä ja kuinka paljon proteiinia rakennetaan, eli tieto tiedosta. 

Meta-tieto ja tieto yhdessä osoittavat informaatiojärjestelmän arkkitehtuurin, jonka sattumavarainen syntyminen ei ole pelkästään epätodennäköistä vaan yksiselitteisesti mahdotonta: ei voi syntyä sattumalta proteiinia, sen rakentamista kuvaavaa rakennusohjetta, tietoa näiden riippuvuudesta toisistaan ja tätä prosessia ohjaavaa tietoa yhtä aikaa, koska vain kaikkien palojen olemassa ollessa voitaisiin yksittäinen pala testata luonnonvalinnan avulla ja havaita se hyväksi tai toimimattomaksi. Proteiinin toimivuus voidaan havaita vain, jos meta-tieto mahdollistaa sen proteiinin rakentamisen. Näiden kaikkien informaatiojärjestelmän palikoiden on ollut oltava olemassa samanaikaisesti, toimivana, jo alussa. Informaatiotieteen lainalaisuudet määrittelevät tämän kokonaisuuden selkeästi yhdeksi järjestelmäksi, josta vähentämällä mikä tahansa osa, rikkoutuu koko järjestelmä.

Tämä tieto, tietojenkäsittely, kommunikointi ja takaisinkytkentä solussa ovat selkeitä suunnittelutodisteita. Ne vaativat tietoisen, älykkään, Luojan. 

Vaihtoehto, että nämä olisivat tulleet itsestään, on tieteessä perusteeton, koska informaatiota ei ole kukaan nähnyt syntyvän itsestään. Sen sijaan informaatiota on havaittu älykkäiden tietoisten mielten luovan, esimerkkinä tästä ihmisten kirjoittamat kirjat. Ihminen ei kuitenkaan ole voinut luoda itseään, vaan ihmisen luojan on ollut oltava olemassa ennen ihmistä ja hänellä on ollut ajatus, tahto ja tarkoitus luoda ihminen. Tutustu siis Luojaasi. Tien sinne tunnet - ja niitä on vain yksi. 

Viitteet:

1. http://news.mit.edu/…/programming-language-living-cells…

Miksi DNA koodi oli jo alussa täydellinen?

Populaarit tiedelehdet kohisevat viikoittain, että aivan kohta löydetään elämää ulkoavaruudesta. Kuulun niihin, jotka sanovat: ei löydetä, ei koskaan. Elämä on maapallon yksinoikeus.

Argumentin vuoksi voidaan kuitenkin kysyä, olisiko tämä jostain toisesta tähtikunnasta löytyvä elämä DNA:han pohjautuvaa? Sillä kaikki elämä maapallolla perustuu DNA:han. Yhtään solua, bakteeria tai mitään ei ole löydetty, joka ei perustuisi DNA:han. Kaikkien eliöiden DNA-rakenne on kaiken lisäksi hyvin samanlainen. On muutama vähäinen, mutta riittävä, poikkeavuus, jotta voidaan sanoa, että DNA koodi ei ole täydellisesti sama kaikilla. Olisiko evoluutiomallin mukaan mahdollista, että muualta avaruudesta löydetty elämä olisi myöskin DNA:han perustuvaa? Sattuma ja todennäköisyys ei anna tälle paljoa toivoa.

DNA:n tietosisältö ja pituus on erilainen eri eliösuvuilla, mutta se, miten tieto koodataan on aina sama, ja se mihin tieto koodataan koostuu aina samoista molekyyleistä. DNA koodissa jokaiseen 'muistipaikkaan' (nukleotidiin) on neljä vaihtoehtoa:  A, T, G tai C 'kirjain'. Kun proteiineja rakennetaan, luetaan näitä 'kirjaimia' kolmen erissä (codon). Aina kolme nukleotidia muutetaan solun sisällä yhdeksi aminohappomolekyyliksi. Näitä taas yhdistetään satojen molekyylien ketjuiksi proteiineiksi ja entsyymeiksi, jotka vastaavat biologisen elämän koneistoa. Tämä sama prosessi tapahtuu kaikissa  eliöissä, koko ajan, ja kaikki elämä perustuu tähän tiedon koodaukseen ja sen lukemiseen aina samalla tavalla. Lisäksi kaikki elämä koostuu näistä vain 20:sta eri aminohaposta, niin kasvit kuin bakteerit kuin ihmisetkin.

Vasemmalla DNA:sta tehty RNA, joka koodaa aminohappoja oikealla.

Samaa koodaussysteemi siis koodaa niin yksisoluiset kuin ihmisetkin. Evolutionistit pitävätkin tätä todisteena evoluutiosta. Samankaltaisuus ei kuitenkaan todista, että elämä olisi tullut toisistaan. Yhtä hyvin se voi todistaa samasta suunnittelijasta. Kumpaakin argumenttia voidaan kritisoida ja kumpikin argumentti pitää ottaa vastaan uskolla.

Kritiikki evoluutiokäsitystä vastaan on selkeä: ei ole mitään havaintoa, miten tämä koodausmekanismi olisi kehittynyt vähitellen. Jo syvimmiltäkin maan sisästä löytyvissä bakteereissa on täysin sama DNA-koodaus kuin ihmisessä. DNA:n rakenteen ylläpitäminen solussa tarvitsee kymmeniä proteiineja ja kaikkien niiden rakennusohje on DNA:ssa itsessään. Havaintojen mukaan siis tässä on muna-kana ongelma: solu vain ilmestyy täysin valmiina ja toimivana, proteiinit ja rakennusohjeet samanaikaisesti, vanhoihin maakerroksiin.

Toinen kritiikki evoluutiota vastaan on DNA-koodauksen täydellisyys. Oletetaan, jälleen argumentin vuoksi, että bakteerit syntyivät ensin ja vasta miljardien vuosien jälkeen niistä vähitellen kehittyi ihminen. Miksi sitten jo alussa, bakteerien ilmestymisen aikaan, tämä DNA-koodaus oli niin monimutkainen, että sillä oltaisiin jo silloin voitu koodata ihminen? Miten evoluutio olisi voinut tietää, että pitää myös koodata monimutkaisempia eliöitä? Kyvykkyys rakentaa mitä tahansa elämää oli jo ensimmäisessä solussa - miksi?

DNA-koodissa on hyvin paljon monimutkaisuutta. Yksi niistä on päällekkäinen koodaus. Se tarkoittaa, että yhtä nukleotidia, paikkaa, jossa on joku näistä  A, T, G tai C -merkeistä, voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Sillä matematiikka menee niin, että kolmella neljän eri vaihtoehtoisen merkin sarjalla voidaan koodata 4*4*4 eli 64 eri vaihtoehtoa. Biologisessa elämässä on kuitenkin vain 20 aminohappoa. Mihin käytetään ylimääräiset 44 (= 64-20) koodivaihtoehtoa? Niillä myös koodataan näitä samoja 20 aminohappoa eli useampi kuin yksi kolmen sarja koodaa saman aminohapon. Tämä mahdollistaa tiiviin tiedon pakkaamisen taitavalle suunnittelijalle, sillä vaikka aminohappoja koodataan kolmen nukleotidin erissä, niiden lukeminen voidaan aloitta mistä kohtaa tahansa ja aina saadaan erilainen koodi. 

Nukleotidien ja aminohappojen vastaavustaulukko.

Tässä esimerkki tiedon pakkauksesta:

Esimerkkikoodi:

C A T T A T G A T A A …

Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 1, saadaan CAT, TAT, GAT, …

Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 2, saadaan ATT, ATG, ATA, …

Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 3, saadaan TTA, TGA, TAA, …

(Tarkempaa tästä erityisestä DNA:n rakenteesta täällä: http://mistametulemme.blogspot.com/2017/01/15-nerokkain-kieli.html )

Edelle siis yksi esimerkki DNA-koodin monipuolisuudesta, mutta niitä on monia muitakin kuten DNA:n kolmiulotteinen taipuminen solun sisällä, sen kääriminen histonien ympärille ja metylaatio eli epigeneettiset merkit.

DNA koodi on joidenkin lähteiden mukaan täydellinen koodi tarkoitukseensa. On evoluutiologiikan vastaista, että jotain tarpeetonta kehittyisi ja se säilyisi miljoonia vuosia muuttumattomana kunnes sille tulisi käyttöä. Näin on kuitenkin DNA:n koodissa. On siis oltava jokin muu selitys. Joku on sen suunnitellut erittäin monimutkaiseksi tietojenkäsittely- ja rakennusmekanismiksi, jolle biologinen elämä perustuu. Se joku on jo alussa tiennyt, millaista elämää sen pitää pystyä ylläpitämään. Se joku on Luoja ja sinä olet hänen luomansa, luotu. Luotuna on hyvä olla, koska luodulla on aina Luojansa! Ja sinulla on mahdollisuus tavata luojasi - pyydät vain ja hän ilmestyy elämääsi.

Älykäs solu - Uusi video solun elämästä

Sitä helposti ajattelee, että keho on sisältä melko staattinen. Vaikka siellä veri virtaa ja nesteet vaihtuvat ja ruoka kulkee läpi, niin luut ja lihakset ovat paikallaan. Tämä alla oleva video on ensimmäinen laatua maailmassa ja saa ajattelemaan toisin. Siinä kuvataan solujen liikettä.

Videon alussa oleva vikkelästi kulkeva solu, jonka sisässä on sinisiä palloja, on immuunisolu, joka kerää polysakkari sokereita. Se on ikään kuin roska-auto. Video on reaaliaikainen ja kuvattu pienen seeprakalan sisäkorvasta - silti ihmiselläkin on samanlaisia vaeltavia soluja. On aika metka ajatella, että sisässäni solut vaeltelevat ja vaihtavat paikkaa. Hyvä että muoto jotenkin säilyy.

On siis joukko soluja myös sinun sisälläsi, jotka koko ajan kulkevat paikasta toiseen suorittaen erilaisia tehtäviä. Perimästä eli DNA:sta tiedetään, että nämä solut ovat osa sinua eikä itsenäisiä bakteereja, joita myös elää sisälläsi.

Tuon yksittäisen solun liike tuntuu ja näyttää jotenkin älykkäältä. Ikään kuin se suorittaisi tehtävää määrätietoisesti ja tarkasti. Hieman hätäisesti, mutta kuitenkin lopputulos on siisti.

Onko tällä yksittäisellä solulla aivot, joilla se tekee päätöksiä? Tavallaan on ja tavallaan ei. Ihmisen aivot koostuvat syvästä neuroverkosta ja tällaisia aivoja sillä ei ole. Neuroverkkoaivot ovat monimutkaista oppimista varten. Niiden sijasta yksittäisellä solulla on ohjelmoitu logiikka, jonka mukaan se toimii. Se pystyy aistimaan olosuhteita ympäriltään, se pystyy tunnistamaan nämä sokerit, jotka se kerää pois. Se tekee päätöksiä, mihin suuntaan se liikkuu ja milloin sen on lähdettävä tyhjentämään lastiaan.

Solun eri aistinelimet tuottavat signaaleja solun sisälle ja DNA yhdessä RNA-koneiston kanssa käsittelee näitä signaaleja, ajaa ohjelmaa, joka päättää, mitä ohjeita solun liikuntaelimille annetaan. Myös näiden ohjeiden mukaan valmistetut proteiinit solun sisällä suorittavat operaatioita ja päätöksiä.

Biologinen elämä on älykkyydessään monikerroksinen ja monimutkainen. Solun sisälläkin tehdään päätöksiä, mekaanisia toimintoja ja liikettä kuten tässä animaatiossa esitetään:

Samoin kuten ensimmäisestä videosta näit, niin koko solu elää, liikkuu ja toimii. Monessa tapauksessa samantyyppiset solut yhdessä muodostavat elimen, vaikkapa maksan, ja yhdessä niillä on tehtävät, jota ne suorittavat. Ihminen koostuu monesta elimestä ja niistä yhdessä taas tulee toimiva kokonaisuus. Ihminen taas on vuorovaikutuksessa muun ekosysteemin kanssa ja ne toimivat yhdessä. Esimerkiksi kasvit tarvitsevat ihmisen tuottamaan hiilidioksidia ja taas ihmiset kasvien tuottamaa happea.

Tämä kaikki muodostaa yhden suuren jatkumon, eikä voida vetää rajaa mihinkään kohtaan ja sanoa, että tästä alkaa älykkyys. Jo tämä pieni proteiini solun sisällä, joka kuljettaa määrätietoisesti lastiaan paikasta toiseen, osoittaa älykkyyttä. Ei omaa älykkyyttään, koska se on vain mekaaninen kone, mutta suunnittelijansa älykkyyttä. 

Mitä geeniteknologioiden kehittäjä sanoo satunnaisten mutaatioiden hyvyydestä omassa työssään?

Harvardin professori George M. Church1, CRISP tekniikan ja monen muun geeniteknologian kehittäjä ja genetiikan tutkija useiden vuosikymmenien ajalta, sanoo tuoreessa haastattelussa näin2:

"I don’t think random is necessarily good. My experience with randomness is it tends to be bad. Engineering gives us a chance to ask whether a change is safe and effective."

"En ajattele että satunnaisuus [geenien muuntelussa] olisi välttämättä hyvä. Oma kokemukseni satunnaisuudesta on, että se vaikuttaa olevan paha. Suunnittelu antaa meille mahdollisuuden kysyä, että onko muutos turvallinen ja toiminnallinen. "

Suoraa puhetta mieheltä, joka on koko ikänsä kehittänyt näitä teknologioita ja muunnellut DNA:ta sekä tutkinut muuntelujen toimivuutta. Hänen kokemuksensa satunnaisuudesta on siis huono, uskoo enemmän suunnitteluun. Hän, jos kuka, tuntee DNA:n ja genetiikan sekä geenien muuntamisen ja korjaamisen. Jos satunnaiset mutaatiot toimisivat hänen kokeissaan, hän puolustaisi niitä, mutta omien kokemustensa pohjalta hän sanoo, että suunnittelu toimii paremmin. 

Hän ajattelee, että muutokset pitää järkeillä ja kopioida toisilta eliöiltä eli hän myös puolustaa geenien siirtoa lajien välillä, koska se on ennustettavampi tapa kuin yrittää satunnaisuudella, josta tuloksena voi olla mitä tahansa ei hyödyllistä:

"…Or recombinant DNA—combining genes from different species."

Puolustaessaan geeniteknologioita hän perustelee näin:

"We could save hundreds of billions of dollars, because about 5 percent of all babies are born with very severe genetic disorders. They die young, and there’s a lot of pain along the way and a lot of money spent."

"Voisimme säästää satoja miljardeja dollareita, koska 5 prosenttia kaikista lapsista syntyvät vakavan geneettisen ongelman kanssa. Ne kuolevat nuorina ja on paljon kipua matkanvarrella ja paljon rahaa käytetään."

5% on käsittämättömän suuri luku. Toisaalta kaikissa meissä on haitallisia mutaatioita, mutta ne eivät ole erittäin haitallisia. Älykkäällä suunnittelulla hän siis ajattelee parantavansa näistä satunnaisista mutaatioista kärsiviä lapsia.

Hän myös perustelee, miksi parinvalinta geenitutkimuksen keinoin voisi olla ihan hyvä ajatus, koska tilastollisesti se aiheuttaisi vain pienen menetyksen potentiaalisten puolisokandidaattien määrässä:

"You’re going to lose 5 percent of the people on your social network that you would otherwise be considering as a mate."

"Voit menettää 5 prosenttia sosiaalisen verkostosi ihmisistä, joita voisit muuten ajatella parinasi."

Tämän saman asian takia ei sukulaisten kanssa saa tehdä lapsia. Onkin erityistä, että nykyinen suvaitsevaisuussuuntaus ei ole puuttunut tähän monien maiden laissa olevaan rajoitukseen.

Geenitutkimuksen ja erityisesti sekvensoinnin nykytilasta hän suoraan mainitsee, että se ei vielä huomioi kaikkia tekijöitä, joita DNA:ssa on, vaan ennemminkin repii solun ja DNA auki jollakin tavoin ja järjestää sekvenssit osin satunnaisesti. Esimerkiksi DNA:n 3D muotoa, jonka tiedetään sisältävän paljon epigeneettistä informaatiota, ei vielä pystytä käsittelemään lainkaan. Nykyiset geenitutkimukset eivät siis mitenkään anna täydellistä vastausta perimästä.

"It could be ordinary, just seeing it on your computer screen, but the point is right now we throw away that 3D information by just blasting open the cells and randomly distributing their guts on a slide."

Samassa yhteydessä ei tosin tuoda esille, että edes 3D muoto ei riittäisi, sillä se vaihtelee solusta toiseen ja kehitysvaiheesta toiseen. Lisäksi pitäisi vielä mallintaa kaikki muutkin epigeneettiset tekijät kuten metyyliryhmät ja aktiiviset miRNA jaksot. Olemme siis kaiken kaikkiaan toimimassa alueella, josta ei vielä tiedetä kovinkaan paljoa. 

Tulokset tulevat olemaan osin ennustamattomia, kun DNA sekvenssejä muutetaan, sillä vaikka jokin sekvenssivirhe DNA:ssa korjattaisiin, niin vielä epigeneettiset tekijät tai sekvenssin muut päällekkäiset koodaukset eivät välttämättä tule korjatuksi.

Lopuksi häneltä kysytään mitä mieltä hän on ihmisen kehittymisestä lajina: onko tulevaisuudessa jokin eri ihmislaji vai haaraudummeko jotenkin. Hän vastaa:

"My guess is that we will go toward greater diversity and yet greater interoperability."

Eli hän arvuuttelee, että monimuotoisuus lisääntyy, eikä niinkään että olisimme matkalla johonkin tulevaisuuden ihminen 2.0 malliin. Artikkelissa hän vertaa tulevaa matkaamme myös koirarotuihin. Hän ei siis näe, että satunnaisuudella pystyisi kehittymään edistyneemmäksi ja taas toisaalta hän ei näe, että tulisi uusi ihmislaji. Tämä on luonnollinen ajatusmalli tutkijalta, joka syvästi ymmärtää genetiikan mekanismit. Pieniä muutoksia voi tulla, mutta suuria ei. Lajit muuntelevat tietyissä rajoissa ja se koskee ihmistäkin.

Artikkeli käy lävitse muitakin ihmisen geeniteknologian tutkimuskohteita, kuten esimerkiksi aivojen kasvattamista laboratorio-olosuhteissa ja erilaisten geenimuunnosten tutkimista niissä. Tällä alueella on monta eettistä kysymysmerkkiä.

Vaikka artikkeli ei missään kohdin suoraan käsittele evoluutiota, voidaan hänen näkemyksiään soveltaa evoluution mekanismiin, sillä edustaahan hän genetiikan osaamisen kärkeä. Evoluution mekanismin pitäisi olla satunnaiset mutaatiot, mutta George Churchin esittämät väittämät voidaan ymmärtää niin, että suunnittelu luo toimivia rakenteita ja satunnaiset muutokset sairauksia ja muita ongelmia.

Hän tai joku muu vastaava tutkija voi hyvin olla erimieltä johtopäätöksestäni, mutta silloin joudutaan nostamaan esille miljoonat vuodet ja miten mahdoton tulee mahdolliseksi, kun aikaa on riittävästi. Aika onkin evoluution puolustajien taikasauva ja jumala, sillä mitään niin kauan sitten tapahtunutta tai niin kauan vievää ei voida tieteellisesti todistaa. Siihen voi vain uskoa. Laboratorio-olosuhteissa ei siis evoluutiota voida todistaa, vaan satunnaisten mutaatioiden aiheuttamat moninaiset ongelmat antavat aiheen uskoa aivan muuta.

George Church - lähde Wikimedia Commons 

Viitteet:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/George_M._Church
2. Koko haastattelu luettavissa täällä: https://medium.com/s/futurehuman/reversed-aging-pig-organs-and-the-future-of-humankind-50f1cdb1e014
3. Tällä videolla 14 min kohdasta eteenpäin, George mainitsee, miten bakteerin voi tehdä immuuniksi mille tahansa virukselle, koska kaikki eri virukset olettavat tietyn jakson löytymisen bakteerilta. Tämä on melko merkittävä todiste evoluutiota vastaan - miksi tällainen geenijakso olisi säilynyt bakteereissa evoluutiovuosimiljoonien ajan:  The future of genetic codes and BRAIN codes

Missä vaiheessa ihmiskunnan kehittyminen kääntyi taantumukseksi?

Koska on aivan selvää, että mutaatiot aiheuttavat sairauksia1 ja että niitä kertyy joka sukupolvi lisää ihmiseen2, niin evoluutio-opin piirissä pitäisi kovasti kysellä, että milloin tämä kaikki kääntyi? Milloin kehitys loppui ja taantuminen alkoi? Mikä oli se ajanhetki ja tekijä, joka muutti kaiken?

Eivätkö nämä kysymykset olisi aivan luonnollisia nykyisten havaintojen pohjalta?

Tällaista ei kuitenkaan kysellä eikä ihmetellä. Usko siihen, että kehittyminen tapahtuu mutaatioiden kautta on järkkymätön, vaikka näyttöä ei ole. 

Kaikki nämä kysymykset kuitataan toteamuksella, että evoluutiolla ei ole suuntaa, vaan kaikki muutos on evoluutiota. Kuitenkin suomenkielinen vastine sanalle evoluutiolla on kehitysoppi. Se siis tarkoittaa, että bakteerista olisi kehittynyt ihminen. Tämä määritelmä pitää sisällään kehittymisen, jolla on suunta: paljon uusia toimivia rakenteita ja vielä enemmän uusia toimivia proteiinikoneita solujen sisälle - eikä rikkoutuneita koneita tai korruptoituneita elimiä.

Miksi sitten ei rakenneta teoriaa, että aluksi eliöt kehittyivät ja sitten ne alkoivat taantumaan?3 Koska se tarkoittaisi, että evoluutiolla olisi päämäärä, jonka se on löytänyt: ihminen, ja tämä tarkoittaisi, että päämäärän on joku asettanut ja asioilla sittenkin olisi jokin tarkoitus. Tätä ei voida sallia.

Evoluutiofilosofiaan kuuluu ajatus siitä, että kaikki on syntynyt itsestään eikä suunnitelmallisesti. Siksi alkuräjähdysteoria on kiinteä osa samaa filosofiaa. Samaan kuuluu myös abiogeneesi eli elämän syntyminen elottomasta materiasta itsestään ilman tarkoitusta. Kaikki tämä on filosofiaa, ihmisen alkuperän pohdintaa, eikä kokeellista tiedettä.

Miten sitten ei-mistään tulee jotakin ilman syytä? Ensin maailmankaikkeus synnytti itsensä, ennen kuin oli siis itse edes vielä olemassa, kuten Stephen Hawking asian ilmaisi.4 Dosentti Kirsi Lehto Turun yliopistosta taas sanoi: "Elämä syntyi, koska sen piti taistella olemassaolonsa puolesta."5 -  jälleen personoidaan objekti tekijäksi ja sanotaan sen toimivan ennen omaa olemassa oloaan. Ovatko nämä mielestäsi tieteellisiä lausuntoja?

Luominen taas lähtee siitä, että tämä alamäki alkoi syyntiinlankeemuksesta, kun Jumalan kaikki täydelliseksi tehnyt voima etääntyi ihmisestä ja luomakunnasta ihmisen omasta tahdosta - ihmisen, jonka valtaan sitä ennen luomakunta oli alistettu. Alussa siis asiat olivat paremmin kuin nykyisin. 

Jokaisen on itse päätettävä uskooko siihen, että kaikki on syntynyt itsestään ilman tekijää vai uskooko tekijään kaiken takana. Toinen selittelee asioilla, mitkä eivät ole loogisia, kuten että kehittymisellä ei ole suuntaa ja että asiat loivat itsensä ennen omaa olemassaoloaan ja että kuollut materia alkoi kopiomaan rakenteitaan ja olikin yht'äkkiä persoonallinen tekijä. Toinen ei alistu tieteen tutkittavaksi muuta kuin tekojensa kautta, ja on ilmoittanut itsensä kirjallisesti ja historiallisesti ihmiskunnalle.

Viitteet:

1. The Human Gene Mutation Database http://www.hgmd.cf.ac.uk/ac/index.php
2. Tämä ja vastaavat tutkimukset https://www.nature.com/news/2009/090827/full/news.2009.864.html
3. Niin saattaapa tällainenkin evoluutioteoria olla olemassa, sillä nykyisin ei puhuta yhdestä teoriasta, vaan useasta erilaisesta ja eri periaatteisiin nojaavista evoluutioteorioista.
4. Stephen Hawking tapailee tähän suuntaan kirjassaan The Grand Design. Aiheesta paljon keskustelua, katso esim: https://bigthink.com/dr-kakus-universe/can-a-universe-create-itself-out-of-nothing
5. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/06/01/elaman-synty-on-tieteen-suurimpia-arvoituksia-miten-ja-missa-elama-syntyi