Viimeinen
kymmenen vuotta on ollut ihmeellinen alkuperätieteen alueella. Alkuperä
tieteeseen kuuluu monta aluetta, jotka kaikki pyrkivät vastaamaan kysymyksiin
mistä ja miten me olemme tänne tulleet. Moni aikaisempi olettamus on kokenut kovia kolauksia.
Alkuräjähdys
Vaikka
alkuräjähdykseen uskotaan kovasti, kaikki hiukkasfysiikan tulokset viime
vuosikymmeneltä osoittavat sitä vastaan.
Tässä tärkeimmät poiminnot:
- Anti-materian ja materian tasapaino hiukkaskokeissa on täydellinen, mutta universumissa suuri. "Meidän ei pitäisi olla olemassa." - sanovat tutkijat.
- Otsikko Newsweekissä: "Pimeän aineen etsinnälle jälleen takaisku, kun taas yksi piilopaikka suljettu pois". Pimeää ainetta vuosikymmenien etsiskelystä huolimatta ei ole löydetty.
- Gravitoniakin alkuräjähdys kaipasi: "Merkkejä ei ole havaittu myöskään gravitoni-hiukkaisista. …. Vakava ongelma on, että alkurähähdyksessä singulariteetissa kaareutuminen kasvaa äärettömäksi. " [Eli alkuräjähdys ei voi räjähtää.] Näin sanoi toimittaja Raili Leino Tekniikka & Talous -lehden numerossa 8.12.2017 sivulla 8 kertoessaan suomalaisesta tutkimuksesta.
- CERN:iin panostettiin miljardeja ja tulokset alkavat olla valmiina. Hiukkasten starndardimalli vahvistui, mutta tutkijat ovat pettyneitä - Ei supersymmetriaa eikä uusia hiukkasia. Ei mitään mikä pelastaisi alkuräjähdysteorian, ei edes uusimmissa tuloksissa.
- Jopa populaarit tiedelehdet alkavat menettää yleensä niin vahvaa toivoaan: "95% Universumista ei ehkä olekaan olemassa".
Genetiikka
Noin
vuosikymmen sitten (lähes) koko ihmisen genomi saatiin sekvensoitua. Samalla
ymmärrettiin, että se kokonaisuudessaan on tarpeellinen, ei ole mitään
roska-DNA:ta, evoluution jälkeensä jättämää jätettä. Yhä uudet tulokset
osoittavat, että ajatus roska-DNA:sta voidaan unohtaa.
Sekvensointikustannusten
laskemisen myötä on tapahtunut paljon muutakin:
- Epigenetiikka upotti kuuluisat evoluutiotodisteet: eliöiden muuntelu tapahtuukin olemassa olevan DNA:n avulla, jota olosuhteet ohjaavat. Uutta DNA:ta ei ollutkaan syntynyt aikaisemmissa evoluutiotodisteissa kuten Darwinin peipot, sokea luolakalat tai Italian seinäliskot. Evoluutiolla ei sittenkään ole todistettua mekanismia (mutaatiot vain hajottavat, eivät rakenna).
- Tietokannoista on helppo verrata tuhansien eliölajien geenejä. Tutkijan sanoin lopputulos on: "Lajit ovat kuin galakseja, joiden välissä on ääretön tyhjä avaruus." Tarkoittaa siis, ettei eri lajit ole läheistä sukua toisilleen.
- Orpogeenit ovat geenejä, joita on vain yhdellä lajilla ja joita ei löydy sukulaislajeilta. Oletus on ollut, että kun eliöiden DNA:ta sekvensoidaan enemmän ja enemmän, orpogeenit häviävät tietokannoista. Todellinen kehitys on juuri päinvastoin: orpogeenejä löydetään yhä enemmän. Tämä on yhtenevä edellisen 'pointin' kanssa. Kts. tämä hyvä luento aiheesta.
- DNA alkuperätutkimukset osoittavat, että kaikki elossa olevat ihmiset ovat yhden ja saman esi-isän jälkeläisiä ja äitejäkin löydetään vain kolme (ns. Mitokondrio Eeva). Vielä on tutkimus, joka toteaa mutaatioiden tulleen viimeisen 5 000 vuoden aikana.
Dinosaurukset
- Kun vuosikymmen alkoi, saivat tutkijat vielä potkuja, jos esittivät, että dinosauruksen luissa on orgaanista ainetta.
- Nyt vuosikymmenen lopulla kaikki hyväksyvät sen ja yritetään hakea erilaisia syitä sen alkuperälle tai säilymiselle.
Seuraavana
vielä pari aluetta, miltä kovasti odotettiin tuloksia, mutta vähiin jäi.
Fossiilit
Vaikka uusia
fossiileja löytyy kokoajan, paleontologian suurin uutinen on kuitenkin, ettei
ole suurta uutista: välimuotojen kanssa on yhä vähän niin ja näin. Kehittyvissä
olevia elimiä ei vaan ole löytynyt.
150- vuotta
sitten Darwin totesi:
”Mutta
minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten
säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomuson, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka
elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin
kovalle koetukselle.” (Lajien synty,
s. 446, kursivointi lisätty.) ”Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on
jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani.” (Lajien synty, s. 457.)
Tänään
olemme yhä samassa tilassa, vaikka fossiileja on satoja miljoonia, kukaan
tutkija ei voi ottaa esille yhtä ja sanoa, tämä tässä on sen ja sen elimen
välimuoto ja vielä toimimaton tarkoituksessaan. Vain valmiita silmiä, korvia,
lintujen luita ja hyönteisten siipiä on löytynyt.
Elämän synty
Elämän
synnyn teorian kehittymisessä ei ole tapahtunut muuta kuin insinööriosaamisen
kehittymistä. Bakteereja osataan köyhdyttää ja olemassa olevaa genetiikka
yhdistellä yhä kehittyneimmillä tavoilla, mutta edelleenkään tutkijat eivät
tiedä, miten elämä syntyi. Olemme siitä yhtä kaukana kuin 70-vuotta sitten, kun
Millerin aminohappokokeet tehtiin.
Tässä pari loppulausumaa edellisistä alkuperäkonfresseista vuosilta 2009 ja 2014
2009:
Miksi Origin of Life tutkimus: "ei ole edennyt juurikaan sitten
Stanley-Millerin kokeiden.
2014:
Miksi elämän alkuperä on yhä mysteeri?
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti