sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Alkuperätieteen kuumimat alueet 2010-luvulla


Viimeinen kymmenen vuotta on ollut ihmeellinen alkuperätieteen alueella. Alkuperä tieteeseen kuuluu monta aluetta, jotka kaikki pyrkivät vastaamaan kysymyksiin mistä ja miten me olemme tänne tulleet. Moni aikaisempi olettamus on kokenut kovia kolauksia.


Alkuräjähdys

Vaikka alkuräjähdykseen uskotaan kovasti, kaikki hiukkasfysiikan tulokset viime vuosikymmeneltä osoittavat sitä vastaan. Tässä tärkeimmät poiminnot:

  • Anti-materian ja materian tasapaino hiukkaskokeissa on täydellinen, mutta universumissa suuri. "Meidän ei pitäisi olla olemassa." - sanovat tutkijat.
  • Otsikko Newsweekissä: "Pimeän aineen etsinnälle jälleen takaisku, kun taas yksi piilopaikka suljettu pois". Pimeää ainetta vuosikymmenien etsiskelystä huolimatta ei ole löydetty.
  • Gravitoniakin alkuräjähdys kaipasi: "Merkkejä ei ole havaittu myöskään gravitoni-hiukkaisista. …. Vakava ongelma on, että alkurähähdyksessä singulariteetissa kaareutuminen kasvaa äärettömäksi. " [Eli alkuräjähdys ei voi räjähtää.]  Näin sanoi toimittaja Raili Leino Tekniikka & Talous -lehden numerossa 8.12.2017 sivulla 8 kertoessaan suomalaisesta tutkimuksesta.
  • CERN:iin panostettiin miljardeja ja tulokset alkavat olla valmiina. Hiukkasten starndardimalli vahvistui, mutta tutkijat ovat pettyneitä - Ei supersymmetriaa eikä uusia hiukkasia. Ei mitään mikä pelastaisi alkuräjähdysteorian, ei edes uusimmissa tuloksissa.
  • Jopa populaarit tiedelehdet alkavat menettää yleensä niin vahvaa toivoaan: "95% Universumista ei ehkä olekaan olemassa".


Genetiikka

Noin vuosikymmen sitten (lähes) koko ihmisen genomi saatiin sekvensoitua. Samalla ymmärrettiin, että se kokonaisuudessaan on tarpeellinen, ei ole mitään roska-DNA:ta, evoluution jälkeensä jättämää jätettä. Yhä uudet tulokset osoittavat, että ajatus roska-DNA:sta voidaan unohtaa.

Sekvensointikustannusten laskemisen myötä on tapahtunut paljon muutakin:

  • Epigenetiikka upotti kuuluisat evoluutiotodisteet: eliöiden muuntelu tapahtuukin olemassa olevan DNA:n avulla, jota  olosuhteet ohjaavat. Uutta DNA:ta ei ollutkaan syntynyt aikaisemmissa evoluutiotodisteissa kuten Darwinin peipot, sokea luolakalat tai Italian seinäliskot. Evoluutiolla ei sittenkään ole todistettua mekanismia (mutaatiot vain hajottavat, eivät rakenna).
  • Tietokannoista on helppo verrata tuhansien eliölajien geenejä. Tutkijan sanoin lopputulos on: "Lajit ovat kuin galakseja, joiden välissä on ääretön tyhjä avaruus." Tarkoittaa siis, ettei eri lajit ole läheistä sukua toisilleen.
  • Orpogeenit ovat geenejä, joita on vain yhdellä lajilla ja joita ei löydy sukulaislajeilta. Oletus on ollut, että kun eliöiden DNA:ta sekvensoidaan enemmän ja enemmän, orpogeenit häviävät tietokannoista. Todellinen kehitys on juuri päinvastoin: orpogeenejä löydetään yhä enemmän. Tämä on yhtenevä edellisen 'pointin' kanssa. Kts. tämä hyvä luento aiheesta.
  • DNA alkuperätutkimukset osoittavat, että kaikki elossa olevat ihmiset ovat yhden ja saman esi-isän jälkeläisiä ja äitejäkin löydetään vain kolme (ns. Mitokondrio Eeva). Vielä on tutkimus, joka toteaa mutaatioiden tulleen viimeisen 5 000 vuoden aikana.


Dinosaurukset

  • Kun vuosikymmen alkoi, saivat tutkijat vielä potkuja, jos esittivät, että dinosauruksen luissa on orgaanista ainetta.
  • Nyt vuosikymmenen lopulla kaikki hyväksyvät sen ja yritetään hakea erilaisia syitä sen alkuperälle tai säilymiselle.


Seuraavana vielä pari aluetta, miltä kovasti odotettiin tuloksia, mutta vähiin jäi.



Fossiilit

Vaikka uusia fossiileja löytyy kokoajan, paleontologian suurin uutinen on kuitenkin, ettei ole suurta uutista: välimuotojen kanssa on yhä vähän niin ja näin. Kehittyvissä olevia elimiä ei vaan ole löytynyt.

150- vuotta sitten Darwin totesi:

”Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomuson, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle.” (Lajien synty, s. 446, kursivointi lisätty.) ”Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani.” (Lajien synty, s. 457.)

Tänään olemme yhä samassa tilassa, vaikka fossiileja on satoja miljoonia, kukaan tutkija ei voi ottaa esille yhtä ja sanoa, tämä tässä on sen ja sen elimen välimuoto ja vielä toimimaton tarkoituksessaan. Vain valmiita silmiä, korvia, lintujen luita ja hyönteisten siipiä on löytynyt.


Elämän synty

Elämän synnyn teorian kehittymisessä ei ole tapahtunut muuta kuin insinööriosaamisen kehittymistä. Bakteereja osataan köyhdyttää ja olemassa olevaa genetiikka yhdistellä yhä kehittyneimmillä tavoilla, mutta edelleenkään tutkijat eivät tiedä, miten elämä syntyi. Olemme siitä yhtä kaukana kuin 70-vuotta sitten, kun Millerin aminohappokokeet tehtiin.

Tässä pari loppulausumaa edellisistä alkuperäkonfresseista vuosilta 2009 ja 2014

2009: Miksi Origin of Life tutkimus: "ei ole edennyt juurikaan sitten Stanley-Millerin kokeiden.
2014: Miksi elämän alkuperä on yhä mysteeri?

Tästä johtuen elämän alkuperäkysymykseen tieteilijät yhä edelleen joutuvat vastaamaan: ei tietoa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti