61. Eliöt muuntelevat epigeneettisesti - yhteenveto osa V

Evoluutio-opin väite, että eliöiden sopeutuminen olosuhteisiin ja muuntelu tapahtuisi mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla hitaasti useiden sukupolvien kautta, on osoittautunut vääräksi monessa avaintodisteessa viime vuosina. Sen sijaan on havaittu, että eliöt muuntelevat nopeasti ennalta ohjelmoidusti, ja että sopeutuminen olosuhteisiin tapahtuu aistien avulla, ei satunnaisesti tai edes kausaalisesti.

Tässä kymmenen esimerkkiä sopeutumisesta ilman mutaatioita ja luonnonvalintaa olemassa olevan geneettisen informaation avulla:

1. Tieto ja tietojenkäsittely genomissa. Evoluution pitäisi pystyä synnyttämään uusia monimutkaisia toimivia proteiinikoneita monilukuinen määrä. Ihmisessäkin näitä on jopa miljoonia. Geenisekvenssit tuottavat näitä proteiineja. Satunnaisesti luodut geenisekvenssit tuottavat vain myttyproteiineja, jotka eivät tee mitään. Epigenetiikka on mekanismi, jolla geenisekvenssejä kytketään päälle ja pois päältä tarpeen mukaan. Kytkin siis 'tietää' kytkemänsä kohteen tarkoituksen. Tämä metatiedon ja tiedon yhdistelmän syntyminen itsestään ilman ulkopuolista vaikutinta on mahdotonta. (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/01/51-dnan-ulkopuolinen-perima-johdatus.html)
    
2. Silmätön luolakala. Vuosikymmeniä tätä silmänsä menettänyttä kalaa käytettiin todisteena siitä, miten mutaatiot muuttavat eläimiä ja miten luonnonvalinta valitsee olosuhteisiin nähden kelpoisimmat. Uusi tutkimus todistaa, että luolakala on menettänyt silmänsä ennalta olemassa olevan energiaa säästävän sopeutumisohjelman avulla. Kalan DNA ei ole kohdannut mutaatioita. Kyseessä ei siis ole evoluutio mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla.
   (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/11/jalleen-evoluutiotodistuksen-ikoni.html)
    
3. Darwinin sirkut. Darwin perusti koko evoluutio-oppinsa tutkimuksiin, joita hän teki Galapagossaarten pikkulinnuista. Sen jälkeen on oletettu, että mutaatiot aiheuttivat sirkkujen muuntelun. Nyt on paljastunut, että sirkkujen DNA on samanlainen ja että muuntelu tapahtuu epigeneettisesti jo olemassa olevia geenejä päälle ja pois päältä kytkien. Siis ei evoluutiota eli muutoksia DNA:ssa.
   (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/01/53-uusi-tutkimus-darwinin-sirkut.html)
    
4. Neandertalin ihminen. Tämä rakenteeltaan nykyisiä ihmisiä vankkarakenteisempi ihminen on ollut täysi ihminen.  Se tiedetään monen aihetodisteen kautta ja on tiedetty jo yli kymmenen vuotta myös DNA-tutkimusten avulla. Uusin tutkimus antaa viitteitä siitä, että luiden rakenteiden erot eivät johdu DNA:sta ensinkään, vaan epigenetiikasta. Olosuhteet olivat aktivoineet eri geenit, joita nykyihminenkin kantaa. Nykyihminen ei siis ole neandertalin ihmistä kehittyneempi missään mielessä, vaan tietyt geenit on kytketty pois päältä. Tämäkin evoluution ikoni on siis nyt vain osoitus ihmisen biologisesta muuntelukyvystä.
   (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/02/54-neandertalin-luolamiehella.html)
    
5. Kaali. Kaikki kaalit ovat itseasiassa sama heinäkasvi. Jalostaminen on korostanut sen eri piirteitä, mutta jalostettaessa sen DNA ei ole muuttunut, vaan siitä on kytketty eri osia päälle ja pois. Alkuperäisessä sinappiheinässä on ikään kuin piilossa ollut jo kaikki ne eri kaalit, joita nykyään kasvatetaan ruuaksi. Tämäkään muuntelu ei ole tapahtunut mutaatioiden avulla.
   (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/02/55-kaalin-salaisuus.html)
    
6. Italian seinäliskot. Seikkaperäiset tutkimukset osoittavat, että liskoille ilmestyi uusia elimiä muutamassa sukupolvessa. Tähän vaadittavat DNA sekvenssien muutokset eivät olisi olleet mahdollisia tässä ajassa ja liskojen DNA olikin muuttumaton. Elimien ilmestyminen tapahtui olemassa olevaa geneettistä ohjetta hyödyntäen nopeasti muutamassa sukupolvessa. Epigeneettiset kytkimet kytkivät uudet geenit päälle olosuhteiden muuttuessa. Ei uutta geneettistä informaatiota, ei mutaatioita, ei evoluutiota.
   (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/03/56-liskot-sopeutuvat-hyper-nopeasti-ei.html)
    
7. Bakteerit tuntevat ihmisen DNA:n. Ihmisessä on enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja. Nämä bakteerit pystyvät ohjaamaan ihmisen solujen DNA:ta epigeneettisillä signaaleilla. Yksityiskohtainen tieto ihmisen DNA:sta ei ole voinut syntyä bakteereihin vähitellen mutaatioiden avulla. Vain ulkopuolinen tekijä on voinut saada sen aikaan.
   (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/03/57-bakteerit-vaikuttavat-aivojen.html)
    
8. DNA ei määrää ulkoasua. Se vain antaa mahdollisuuksien rajat. Ulkomuodon täsmällisyyden määräävät epigeneettiset kytkimet, jotka asettuvat oikeisiin paikkoihin oikeina aikoina. Tästä esimerkkinä ovat hyönteisten moninaiset ominaisuudet ja metamorfoosi. Metomorfoosin syntyminen evoluution keinoin vähitellen mutaatioiden ja luonnonvalinnnan avulla on niin suuri mahdottomuus, ettei sitä ole edes juurikaan yritetty selittää.
   (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/03/58-metamorfoosi-evoluution-umpikuja.html)
    
9. Vieras epigeneettinen perimä. On havaittu, että jotkin epigeneettiset kytkimet ja niiden vaikutukset voivat olla jälkeläisessä toiselta koiraalta kuin varsinaisen hedelmöityksen tehneeltä koiraalta.  Nämä kytkimet toimivat siis itsenäisesti omana informaatiokerroksenaan. Perimä ei siis ole yhtä kuin DNA ja siihen tulleet mutaatiot. (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/03/59-genetiikka-varmistaa-seksi-kuuluu.html)
    
10. Ulkoiset olosuhteet muuttavat DNA:n tilaa. DNA voidaan avata tumaan monella eri tapaa niin, että siitä on käärittynä pois ne osuudet, joita solu ei tarvitse. DNA asettuu soluun oikeaan asentoon epigeneettisten kytkimien ohjaamana. Solu on aktiivinen toimija eikä luonnonvalinta. Luonnonvalinta on passiivinen olosuhde.
    (http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/04/60-halatkaa-vauvoja-ja-toisianne-geenit.html)
    
11. Sukupuoli määräytyy osin epigeneettisesti. https://mistametulemme.blogspot.com/2019/02/maaraako-x-ja-y-kromosomit-sukupuolen.html

Näistä kymmenestä kohdasta voidaan loogisesti johtaa, että muuntelu tapahtuu ennalta ohjelmoidusti. Eliöissä on jo ollut näissä tapauksissa se geneettinen ohjelma, jonka mukaan se on sopeutunut muuttuneisiin olosuhteisiin.

Näissä tapauksissa ei tapahtunut satunnaisten mutaatioiden aikaansaamaa geneettisen tiedon tietosisällön kasvua, eikä sellaista tunneta muutenkaan. Myöskään luonnonvalinta ei ole näissä tapauksissa aktiivinen toimija, vaan se on olosuhde, johon sopeutuminen tapahtuu.

Evoluutio-opin todisteet ovat käyneet vähiin viimeisen kymmenen vuoden aikana. On aika hylätä se 1900-luvun harhaoppina ja mennä sinne mihin faktat johtavat.