sunnuntai 21. elokuuta 2022

Panic! - James Webb teleskoopin kuvat aiheuttavat paniikkia tutkijoissa

Hubble ja sen kauniit kuvat avaruudesta ovat tuttuja kaikille. Hubblen odotettiin aikoinaan 1990-luvulla paljastavan universumin synnyn salaisuuden. Paljon se avaruudesta kertoikin, mutta syntymä jäi havaitsematta. James Webb avaruusteleskooppi (JWST) on Hubblen seuraaja, joka pystyy kuvaamaan yhä tarkempaa avaruuden "tyhjiä" kohtia erityisesti infrapuna-alueella paljastaen sieltä uusia kohteita. JWST toimintaan saattaminen onkin ollut kesän kuumin tiedeuutinen.

Kosmologiassa perusperiaate on, että mitä pidemmälle katsotaan, sitä varhaisemmasta maailmankaikkeudesta on kysymys ja sitä nuorempia kyseiset kohteet voivat olla. JWST:hen on asetettu suuret toiveet, että se varmistaa alkuräjähdysteorian oletukset tähtien ja galaksien evoluutiosta. 

Alkuräjähdysteoriaan kuuluu myös alkuaineiden evoluutio. Räjähdyksen jälkeen oli vain vetyatomeja. Kaikki muut alkuaineet ovat syntyneet teorian mukaan vähitellen tähtien räjähtäessä. Tähtien lämpöä tuottavassa ydinreaktioprosessissa mitä ilmeisemminkin tosiaan syntyy raskaampia alkuaineita kuten heliumia. Kun sitten syntyy uusia tähtiä näistä raskaammista alkuaineista, ja nekin räjähtävät, syntyy jälleen yhä raskaampia atomiytimiä, lopulta metallejakin - näin siis teoriassa.

Avaruuden evoluutioon kuuluu, että galaksit ja siten tähdetkin syntyvät kaasupilvestä. Varhaisimpien tähtien ja galaksien olisi siten pitänyt syntyä puhtaasta vetykaasusta (luokan III tähdet, joita ei olla nähty yhtään). Hyvin varhainen galaksi pitäisi myös olla vielä epäsäännöllinen ja muistuttavan vielä kaasupilveä eikä niinkään siistiä kiekkogalaksia. 


Stephan’s Quintet niminen galaksiryhmä
James Webb avatuursteleskoopin kuvaamana. Kosmologisen mittapuun mukaan nämä galaksit ovat lähellä meitä. Katso alta kuva kaukaisimmasta galaksista.



Mitä James Webbin kuvat todistavat?

Nyt olemme saaneet ensimmäiset kuvat JWST:n kameroista ja kuvien ensimmäiset analyysit. Teknisesti kuvat ovat onnistuneita ja kuvaavat kohteita vielä tarkempaa kuin Hubble. JWST on myös mitä ilmeisemmin onnistunut kuvaamaan yhä kauempana olevia kohteita, eli standardi kosmologian mukaan yhä nuorempia galakseja, jotka ovat yhä lähempänä alkuräjähdystä. 

Tutkijat ovat luonnollisesti innoissaan uusista kuvista. Vielä ei kuvia ole pystytty tutkimaan kuin muutamia viikkoja, mutta ensimmäiset reaktiot ovat jo saatu. Ihan ensimmäinen reaktio oli positiivinen: teleskooppi toimii siten kuin oli suunniteltu. Mutta entä millaisia ovat reaktiot itse kuvista - mitä ne ovat paljastaneet?

Tutkijat ovat olleet yllättyneitä monesta syystä: vaikka ollaan jo kovin lähellä alkuräjähdystä, teorian mukaan, niin galaksit näyttävät samoilta kuin jo muuallakin nähdyt galaksit. Toiseksi galaksit eivät olekaan muodostuneet pelkästä vedystä, vaan mukana on vähintään happeakin. (vety + happi = vesi). Kumpaakaan näistä ei odotettu, vaan odotettiin 'vauvagalakseja'. Vielä galaksien koko ja väri eivät ole kuten ennustettu alkuräjähdysteorian pohjalta. 

Nämä kaikki saivatkin 15 tutkijaa kirjaamaan tutkimusjulkaisunsa ensimmäiseksi sanaksi "Panic!":


Panic! At the Disks: First Rest-frame Optical Observations of Galaxy Structure… (1)


Tutkimusjulkaisu JWST kuvien tulkinnasta
liittyen galaksien evoluutioon

Tässä pari muuta kommenttia tutkijoilta: 

Professori Karl Glazebrook Swinburnen teknillisestä yliopistosta Melbournessa, Australiassa, kommentoi Webbin deeb field kuvaa:

"Näemme laajan valikoiman värejä, joita emme ole ennen nähneet varhaisessa maailmankaikkeudessa."  

Kommentti kertoo, että piti olla sinisiä (=varhaisia) tähtiä, mutta olikin kaiken värisiä. 

Tohtori Glazebrook kommentoi myös galaksien muotojen laajaa valikoimaa:

"Kyse ei ole vain siitä, että varhainen maailmankaikkeus olisi nuori, sininen ja möykkyinen – se on monimutkaisempaa kuin se."

Sana "monimutkaisempaa" tässä siis tarkoittaa, että yksinkertainen oletus vauvagalakseista ei toteutunut.

Koska suurin osa kosmologeista on puolustanut alkuräjähdyshypoteesia vuosikymmenien ajan kiistattomana totuutena, uudet tiedot saavat nämä teoreetikot paniikkiin. Tässä erään tutkijan twitter-kommentti galaksien evoluutiosta:  

"Juuri nyt huomaan makaavani hereillä kolmelta aamulla", sanoo Alison Kirkpatrick, tähtitieteilijä Kansasin yliopistossa Lawrencessa, "ja mietin, onko kaikki, mitä olen tehnyt, väärin." (2)

Nämä kommentit tarkoittavat, että kuvat yllättivät tutkijat: ne eivät olleet sellaisia kuin alkuräjähdysteorian mukaan ennustettiin. 

Teorian pohjalta tehdyt ennusteet ovat yksi tärkeimpiä kriteerejä teorian paikkansa pitävyyden arvioinnissa. Nyt kosmologien ennusteet eivät toteutuneet.

Sen sijaan luomiseen uskovat tiedemiehet ennustivat näin jo viime vuonna: 

Raamatun tuntemuksella ja ymmärryksellämme siitä, että Jumala loi maailmankaikkeuden (Hepr. 11:3), voimme luottavaisesti ennustaa, että JWST-havainnot ovat edelleen ristiriidassa ja vaikeuttavat evoluutioteorioita maailmankaikkeuden alkuperästä, tähtien alkuperästä, planeettojen alkuperästä, veden alkuperästä maan päällä ja elämän alkuperästä. Jälkimmäisen osalta odotamme, että JWST osoittaa, ettei elämä ole mahdollista Marsissa tai missään tahansa eksoplaneetassa. (5)


Kuvassa ehkäpä kaukaisin koskaan kuvattu galaksi CEERS-93316, jonka punasiirtymä Z= 16.7 - punasiirtymä on havainto, mutta loppu onkin sitten tulkintaa. Punasiirtymän väitetään tarkoittavan avaruuden yhä tapahtuvaa laajenemista ja siitä on päätelty universumin ikä. Tämä päättelyketju ei ole havainto.



Laajeneeko avaruus yhä?

Oletko ajatellut, miten me voimme täältä nähdä ajassa taaksepäin lähelle sitä alkuräjähdystä, josta myös itse olemme tulleet?

Nämä James Webb uutiset sanovat, että nuorimmat nähdyt galaksit ovat 200-300 miljoona vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Standardi kosmologian mukaan tämä valo on siis ollut matkalla meitä kohti yli 13 miljardia vuotta - valon nopeudella. Kuitenkin mekin olemme tuosta samasta alkuräjähdyksestä. 

Miten me voimme sitten nähdä sinne, mistä meidät muodostaneet alkeishiukkaset ovat tulleet? Syntyiväthän nekin alkuräjähdyksessä. Näiden atomien tai alkeishiukkasten olisi pitänyt liikkua valoa nopeammin poispäin näistä nyt James Webbin näkemistä kohteista hyvin nopeasti ja hyvin kauan.

Kosmologinen selitys tähän on, että avaruus itsessään laajenee ja "me" olemme liikkuneet tämän laajenemisen mukana, mutta meidän vauhtimme ei suinkaan ole ylittänyt valonnopeutta (minkä katsotaan olevan mahdotonta). Kun avaruus laajenee joka pisteestä, etäisyydet kasvavat, mutta varsinaisesti vauhtia ei ole - näin ainakin kerrotaan, testata tätä ei voida.

Laajenemista usein kuvataan sillä, miten kaksi ilmapallon pintaan laitettua pistettä etääntyvät toisistaan, kun palloon puhalletaan, vaikka ne eivät liiku pallon kumipinnan suhteen mihinkään (kasvavat tosin isommiksi itsekin!). Mitä kauempana pisteet ovat toisistaan, sitä nopeammin ne etääntyvät toisistaan.

Tämä myös tarkoittaa, että avaruuden tila itsessään on jotain - muutenhan se ei voi laajentua, jos se on ei-mitään.

Sen lisäksi, että meidän on ollut jotenkin päästävä karkuun tästä alkutilasta, jotta valo voisi saavuttaa meidän nyt, meidän suhteellinen pakenemisvauhtimme on täytynyt hidastua alle valon nopeuteen - muutenhan valo ei saisi meitä kiinni. Kosmologinen konsensus kuitenkin on, että tämä etääntyminen kiihtyy nykyisin koko ajan. Avaruuden laajenemisen on täytynyt siis tapahtua välillä nopeammin ja välillä hitaammin. 

Kun avaruus laajenee, miten jo matkalla oleva valo käyttäytyy? Sen jo kulkema matkahan kasvaa kokoajan avaruuden venyessä, joten se itsekin on etääntynyt lähteestään valoa nopeammin. Tai mitä tapahtuu ajalle, kahdelle kellolla, jotka etääntyvät toisistaan: ovatko ne liikkeessä ja vaikuttaako liike niiden ajankulkuun kuten normaalisti liikkuessaan suhteellisuusteorian mukaan? Onko se 13 miljardin valovuoden päästä tullut valo ollut liikkeellä 13 miljardia valovuotta? Nämä ja monet muut vastaavat kysymykset kertovat sen, että avaruus kuitenkin on yhä mysteeri - ja joillekin JWST:n jälkeen vielä suurempi mysteeri. 

Avaruuden itsensä laajeneminen haisee samankaltaiselta käsitteeltä kuin pimeä aine: sitä ei voi mitata, havaita eikä se ole materiaa ja erityisesti sitä ei saa arvostella. Sen sijaan sen väitetään olevan totta, vaikka vaikuttaa vain siltä osin, että matemaattiset kaavat saadaan toimimaan. 

Avaruuden laajenemisen käsite on ihmisen oma luomus osana maailmankaikkeuden selitystä ilman suoraa havaintoa. 


Punasiirtymä kuvaa miten tietyt spektriviivat siirtyvät kohti punaista väriä.
Tästä on monia tulkintoja, vaikka konsensustiede
tuo esille vain yhtä: avaruuden kiihtyvä laajeneminen.


Oikeaan osuneet ennusteet kertovat teorian luotettavuudesta

On alkuräjähdysteoriaa kritisoivia tutkijoita, jotka osaavat avata JWST:n kuvien merkityksen hyvin. Lainaan ja käännän tähän joitakin kohtia artikkelista, jossa näitä samoja asioita tulkitaan toisin. Tämä tutkija ei tue ajatusta laajenevasta avaruudesta ja osasi ennustaa oikein, minkälaisia kuvia JWST tulee tuottamaan.

Eric J. Lerner, johtaja ja päätutkija LPPFusionista kirjoittaa:

"Ei ole liian monimutkaista selittää, miksi nämä [JWST kuvissa olevat] liian pienet, liian sileät, liian vanhat ja liian lukuisat galaksit ovat täysin yhteensopimattomia alkuräjähdyshypoteesin kanssa. 

Aloitetaan "liian pienellä". Jos maailmankaikkeus laajenee, on oltava olemassa outo optinen illuusio. Galaksit (tai muut kohteet) laajenevassa avaruudessa eivät näytä edelleen pienemmiltä ja pienemmiltä etäisyyden kasvaessa. Tietyn pisteen jälkeen ne alkavat näyttää suuremmilta ja suuremmilta. (Tämä johtuu siitä, että niiden valon oletetaan lähteneen niistä, kun ne olivat lähempänä meitä.) Tämä on jyrkässä ristiriidassa tavallisen, ei-laajenevan tilan kanssa, jossa kohteet näyttävät pienemmiltä suhteessa niiden etäisyyteen.

Tämä ei ole ollenkaan sitä [JWST kuvat], mitä laajenevalta universumilta odotetaan, mutta se on juuri sitä, mitä minä ja kollegani Riccardo Scarpa ennustimme laajentumattoman maailmankaikkeuden perusteella, jossa punasiirtymä on verrannollinen etäisyyteen.

--

Alkuräjähdysteoreetikot odottivat näkevänsä pahasti sekavia galakseja, joita monet törmäykset tai fuusiot sekoittavat. Se, mitä JWST itse asiassa osoitti, oli ylivoimaisen sileät levyt ja siistit spiraalimuodot, aivan kuten näemme nykypäivän galakseissa.

--

Alkuräjähdysteorian mukaan JWST-kuvien kaukaisimmat galaksit nähdään sellaisina kuin ne olivat vain 400-500 miljoonaa vuotta maailmankaikkeuden alun jälkeen. Silti jo osassa galakseja on tähtipopulaatioita, jotka ovat yli miljardi vuotta vanhoja. 

--

Mutta Nature-lehdessä julkaistava artikkeli osoittaa, että linnunradan kaltaiset massiiviset galaksit ovat yleisiä jopa muutama sata miljoonaa vuotta hypoteettisen Big Bangin jälkeen. Kirjoittajat toteavat, että uudet kuvat osoittavat, että galakseja on vähintään 100 000 kertaa enemmän kuin teoreetikot ennustivat --. Ei ole mitään keinoa, että niin monta suurta galaksia voidaan luoda niin lyhyessä ajassa.

--

Viikkoa ennen JWST-kuvien julkaisemista julkaisimme verkossa paperin, jossa kerrottiin tarkasti, mitä kuvat näyttäisivät. Voimme tehdä tämän luottavaisin mielin, koska yhä useammat havainnot ovat olleet ristiriidassa alkuräjähdyshypoteesin kanssa jo vuosia." (4)

Ja edellisessä lainauksessa viitattu tutkimus kertoo, mitä alkuräjähdysteoreetikon olettavat löytävänsä JWST kuvista: 

Yksi JWST: n tärkeimmistä tieteellisistä tavoitteista on löytää ensimmäiset galaksit, jotka ovat olemassa varhaisessa maailmankaikkeudessa. … tällaiset tutkimukset antavat meille mahdollisuuden jäljittää … kehitys varhaisimpiin kosmisiin aikoihin, etsiä todisteita ensimmäisistä tähdistä … ja tarjota erittäin tiukat rajat galaksien osuudelle reionisaatioon … . Mikä tärkeintä, "Pimeän keskiajan loppu: ensimmäinen valo ja reionisaatio" ja "Galaksien rakentuminen" ovat kaksi ensimmäistä neljästä ensisijaisesta JWST-tiedetavoitteesta.

Juuri Galaksien rakentuminen on se, miksi aikaisemmin tässä artikkelissa lainattu Kirkpatrik ei saa nukuttua, kun pelkää, että hänen elämäntyönsä on mennyt hukkaan.


JWST kuva kaukaisista galakseista - valtavan suuren avaruuden pienestä osasta.



Raamatun vastaus

Raamatun aikajanan mukaan maailmankaikkeus on iältään 6000 vuotta. Tätä ikää kritisoidaan sillä, että miten valo kaukaisista tähdistä, miljardien valovuosien päästä, olisi ehtinyt tänne 6000 vuodessa. Kuitenkin, kuten yllä kirjoitin, samankaltainen ongelma on ateistisessa kosmologiassa - sillä me olemme etääntyneet kaukaisista tähdistä valoa nopeammin, valoa joka vasta nyt saavuttaa meidät. Yhtä hyvin avaruuden laajentuminen on vaikuttanut pelkän valon kulkuun. Ja asiaan on vaikuttanut myös ajan käsite, joka on hyvin erilainen, jos maa onkin maailmankaikkeuden keskipisteessä.  

Raamatun mukaan Jumala loi ensin paljon vettä ja sen jälkeen vedestä ja veden kautta luo kaiken muun. Vettä onkin kaikkialla maailmankaudessa paljon ja vetyä ja happea löytyy näistä kaukaisimmistakin tähdistä. Luomisen jälkeen Raamattu kertoo, yhteensä 17 kertaa, että Jumala levitti taivaat. 

Kosmologia ja Raamattu ovat siis yhtä mieltä siitä, että universumilla on ollut alku ja että sen jälkeen se on levittynyt. Raamattu sanoo, että Jumala levitti taivaat, mutta ei mainitse että yhä levittäisi niitä. Yhä enemmän alkavat havainnot näyttää siltä, että avaruuden laajeneminen on jo tapahtunut eikä sitä enää tapahdu.

Miksi Jumala olisi luonut noin älyttömän ja käsittämättömän suuren avaruuden?

Raamattu vastaa selkeästi Psalmissa 19: 

Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja.  Ps. 19:2

Mikä olisi sen suurempi todistus Jumalan suuruudesta kuin se, että avaruus on suurempi kuin voimme ymmärtää. Ehkäpä se, että me voimme näin suurta avaruutta ihmetellä näin pienillä aivoilla. Sekin on osa Jumalan suurta suunnitelmaa. 



Viitteet: 

1. Tutkijoilla paniikki: https://arxiv.org/abs/2207.09428 

2. Tutkijan kommentti galaksien evoluutiosta: https://twitter.com/AkAstronomy/status/1552350497729904640

3. Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia, sivu 47 englanninkielinen painos 

4. Eric J. Lernerin artikkeli: https://iai.tv/articles/the-big-bang-didnt-happen-auid-2215 

5. https://creation.com/the-james-webb-space-telescope