Jos tutkittaisiin noin sataa historiallista, mutta romahtanutta, yhteiskuntaa ja haettaisiin tunnusmerkkiä siitä, mikä niiden romahdusta yhdistää, niin voisiko siitä oppia jotain vai selittäisikö nykyihminen sen vain pois? Jos saisit tietää tämän, olisitko valmis radikaaliin arvomaailmamuutokseen suojellaksesi jälkipolvia?
Lähes sata vuotta sitten sosiaaliantropologi JD Unwin Oxfordin yliopistosta omisti koko elämänsä tämän kysymyksen historialliselle tutkimiselle. Hänen elämäntyönsä tiivistyy kirjaan "Sex and Culture"(1)
Koko elämäntyötutkimus on seitsemän osainen teos. Mainitussa tiivistelmässäkin on yli 600 sivua. Onneksi tutkija Kirk Durston on tehnyt tästä 26 sivuisen lainaustiivistelmän(2) ja erinomaisen muutaman sivun blogi-kirjoituksen(3), jonka suomensin alle.
Kuulostaako vieläkin TL;DR jutulta?
Lyhyt vastaus on tässä:
Yhdistävä tekijä on, että kolme sukupolvea ennen romahdusta on yhteiskunnassa tapahtunut seksuaalinen vapautuminen.
Unwin ei yrittänyt selvittää, miksi näin on. Hän ei myöskään väitä syy-seuraussuhdetta näiden välille - kertoo "vain" korrelaation.
Hän osaa kuitenkin kertoa korrelaation myös toisinpäin:
Jos yhteiskunta alkaa korostaa perhearvoja, niin sen tila paranee jo kuluvan sukupolven aikana.Romahdus ei siis tapahdu heti vaan kolmen sukupolven aikana, joka vastaa noin sataa vuotta hänen tutkimuksensa mukaan. Sitä ennen elää sukupolvi tai kaksi, joka pystyy polttamaan kynttilää molemmista päistä.
Tätä mielenkiintoista tutkimusta on hyvä seurata omana aikanamme, koska länsimaissa perhearvojen murentaminen on ollut voimakkaassa käsittelyssä seksuaalisen vapautumisen myötä pikkuhiljaa toisen maailmansodan jälkeen ja korostetusti seksuaalisen vapautusliikkeen alkaessa 1960-luvulta.
Jos siis saat riittävän todisteen tästä, olisitko valmis muuttamaan arvojasi? Materiaalia riittää, joten aloita alla olevasta tutkija Kirk Durstonin artikkelista.
Viitteet:
1. Sex and Culture, JD Unwin: https://archive.org/details/b20442580/page/n7/mode/2up
2. Tiivistelmä: https://drive.google.com/file/d/1asL0ANtZWD_hlV04dsZDbIOgJaKPOpzt/view
3. Kirk Durstonin blogi: https://www.kirkdurston.com/blog/unwin
----------------------
Tässä asiasta tarkemmin Kirk Durstonin blogissa:
Miksi seksuaalinen moraali voi olla paljon tärkeämpää kuin mitä olet koskaan ajatellut
Eräänä talvi-iltapäivänä rentouduin puolen tusinan filosofian jatko-opiskelijan kanssa keskustelemalla lain ja rangaistuksen teorioista. Noin tunnin keskustelun jälkeen mieleeni tuli, että jotkut moraaliset lait saattavat rajoittaa nautintoa ja mielihyvää lyhyellä aikavälillä, mutta pitkällä aikavälillä minimoivat kärsimyksen ja maksimoivat ihmisen merkityksellisyyden täyttymyksen.
Muutama päivä sitten päätin "Sex and Culture" kirjan opiskelun toisen kerran. Se on merkittävä kirja, joka tiivistää Oxfordin sosiaaliantropologin JD Unwinin elinikäisen tutkimuksen.[1] Yli 600-sivuinen kirja on Unwinin sanoin vain "yhteenveto" hänen tutkimuksestaan – kaiken julkaisemiseen tarvittaisiin seitsemän osaa.[2] Hänen kirjoituksensa viittaavat siihen, että hän oli rationalisti, uskoen, että tiede on perimmäinen tutkimustyökalumme (näyttää siltä, että hän ei ollut uskonnollinen mies). Kun kävin läpi, mitä hän löysi, mieleeni muistui toistuvasti ajatus, joka minulla oli filosofian opiskelijana: jotkut moraalisäännöt voivat olla suunniteltu minimoimaan inhimillinen kärsimys ja maksimoimaan ihmiskunnan kukoistus pitkällä aikavälillä.
Unwin tutki 86 yhteiskunnan ja sivilisaation historiaa nähdäkseen, onko seksuaalisen vapauden ja kulttuurien kukoistuksen välillä suhdetta. Kirjasta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että me lännessä koimme seksuaalisen vallankumouksen 1960-luvun lopulla, 70-luvulla ja 80-luvuilla ja pystymme nyt testaamaan johtopäätöksiä, joita hän teki yli 40 vuotta aiemmin.
Unwinin kulttuuriluokat
Unwin kuvasi neljää "ihmiskulttuurin suurta mallia" ja kukoistusastetta mitattuna arkkitehtuurin, taiteen, tekniikan, kirjallisuuden, maatalouden ja muiden vastaavien avulla. Ensisijainen luokittelukriteeri oli, miten ne liittyvät luontoon ja sen sisältämiin voimiin.[3]
1. Zoistic: Täysin itseensä keskittynyt päivittäiseen elämään, toiveisiin ja tarpeisiin ilman kiinnostusta luonnon ymmärtämiseen. Kuvailtu "kuolleeksi kulttuuriksi" tai "inertiksi".
2. Monistinen: Hanki taikauskoisia uskomuksia ja/tai erityiskohtelua kuolleille selviytyäksesi luonnon kanssa.
3. Deistinen: Anna luonnon voimat jumalalle tai jumalille
4. Rationalistinen: Käytä rationaalista ajattelua luonnon ymmärtämiseen ja päivittäisten päätösten tekemiseen.
Unwinin seksuaalisen siveyden asteet
Seksuaalisen rajoituksen asteet jaettiin kahteen pääluokkaan - avioliittoa edeltävään ja avioliiton jälkeiseen.
Avioliittoa edeltävät luokat olivat:[4]
1. Täydellinen seksuaalinen vapaus – ei avioliittoa edeltäviä rajoituksia ollenkaan
2. Epäsäännöllinen tai satunnainen pidättyminen – kulttuuriset määräykset edellyttävät satunnaista pidättymistä
3. Tiukka siveys – pysy neitsyenä naimisiin asti
Avioliiton jälkeiset luokat olivat:[5]
1. Modifioitu yksiavioisuus: yksi puoliso kerrallaan, mutta kumpi tahansa osapuoli voi lopettaa yhteyden.
2. Modifioitu moniavioisuus: miehillä voi olla useampi kuin yksi vaimo, mutta vaimo voi vapaasti jättää miehensä.
3. Absoluuttinen yksiavioisuus: vain yksi puoliso on sallittu elinikäiseksi kumppaniksi (tai joissain kulttuureissa kuolemaan asti)
4. Absoluuttinen moniavioisuus: miehillä voi olla useampi kuin yksi vaimo, mutta vaimojen on "rajoitettava seksuaaliset ominaisuudet (eli aktiivisuus) mieheensä koko elämänsä ajan".
Mitä hän sitten löysi?
 |
| Hesperus, iltatähti, ystäville pyhä Joseph Noel Paton, 1857 |
Olen laatinut hänen kirjastaan 26-sivuisen kokoelman lainauksia, joissa esitetään yhteenveto hänen havainnoistaan (2), mutta sekin jättää huomattavan vajaaksi 86 kulttuurista paljastuneet kiehtovat yksityiskohdat.
Tässä on muutamia hänen merkittävimmistä löydöistään:
1. Seksuaalisten rajoitusten vaikutus: Lisääntyneet seksuaaliset rajoitukset, joko ennen avioliittoa tai sen jälkeen, johtivat aina kulttuurin lisääntyneeseen kukoistukseen. Sitä vastoin lisääntynyt seksuaalinen vapaus johti aina kulttuurin romahtamiseen kolme sukupolvea myöhemmin.
2. Yksi ainoa vaikutusvaltaisin tekijä: Yllättäen tiedot paljastivat, että tärkein yksittäinen korrelaatio kulttuurin kukoistukseen oli se, vaadittiinko avioliittoa edeltävää siveyttä vai ei. Sillä oli erittäin merkittävä vaikutus joka tapauksessa.
3. Kulttuurin korkein kukoistus: Tehokkain yhdistelmä oli avioliittoa edeltävä siveys yhdistettynä "absoluuttiseen yksiavioisuuteen". Rationalistiset kulttuurit, jotka säilyttivät tämän yhdistelmän vähintään kolmen sukupolven ajan, ylittivät kaikki muut kulttuurit kaikilla aloilla, mukaan lukien kirjallisuus, taide, tiede, arkkitehtuuri, tekniikka ja maatalous. Vain kolme 86 tutkitusta kulttuurista on koskaan saavuttanut tämän tason.
4. Avioliittoa edeltävän siveyden luopumisen vaikutus: Kun tiukka avioliittoa edeltävä siveys ei enää ollut normi, myös absoluuttinen yksiavioisuus, deismi ja rationaalinen ajattelu katosivat kolmen sukupolven kuluessa.
5. Täydellinen seksuaalinen vapaus: Jos kulttuuri omaksui täydellisen seksuaalisen vapauden, se kulttuuri romahti kolmen sukupolven kuluessa kukoistuksen alimmalle tasolle – jota Unwin kuvailee "inerttiksi" ja "kuolleen hedelmöittymisen tasolle" ja jolle ovat ominaisia ihmiset, joilla on vain vähän kiinnostusta muuhun kuin omiin tarpeisiinsa. Tällä tasolla kulttuurin yleensä valloittaa tai ottaa haltuunsa toinen kulttuuri, jolla on suurempi sosiaalinen energia.
6. Aikaviive: Jos seksuaalisissa rajoituksissa tapahtuu muutos, joko lisääntyneet tai vähentyneet rajoitukset, muutoksen täysi vaikutus toteutuu vasta kolmannessa sukupolvessa. ( Huomaa: Olen lisännyt selventävän alaviitteen tämän artikkelin loppuun. Katso alaviite 13)
Miten tätä voi verrata tämän päivän kulttuuriimme?
Unwin julkaisi löytönsä vuonna 1934 kauan ennen lännessä tapahtunutta seksuaalista vallankumousta. Meillä on nyt mahdollisuus testata hänen johtopäätöksiään tarkkailemalla, noudattaako oma kulttuurimme ennustettua kaavaa. Unwinin "sukupolvi" näyttää olevan noin 33 vuotta, joten meidän pitäisi kestää noin vuosisata ennen kuin näemme kulttuuristen muutosten täysimääräisen vaikutuksen, mutta olemme tarpeeksi pitkällä prosessissa, jotta voimme havaita tiettyjä ennustettuja vaikutuksia.
Meillä on nyt mahdollisuus testata hänen johtopäätöksiään tarkkailemalla, noudattaako oma kulttuurimme ennustettua kaavaa.
Ennen 1960-luvun lopulla alkanutta seksuaalista vallankumousta avioliittoa edeltävä siveys oli edelleen vahvassa arvossa länsimaisessa kulttuurissa. Mutta 1970-luvulta lähtien esiaviollinen seksuaalinen vapaus tuli yhä hyväksyttävämmäksi. 2000-luvun alkuun mennessä suurin osa teini-ikäisistä oli seksuaalisesti aktiivisia, siinä määrin, että neitsyenä pysymistä avioliittoon asti pidettiin epäuskoisena ellei naurettavana. Samaan aikaan kulttuurimme siirtyi yhteiskunnallisesta absoluuttisen yksiavioisuuden normista "muunneltuun yksiavioisuuteen".
Unwinin ennusteet kulttuurillemme
Heitä edeltäneiden rationalististen sukupolvien ansiosta seksuaalisen rajoituksensa jättäneen yhteiskunnan ensimmäinen sukupolvi voi edelleen nauttia uudesta seksuaalisesta vapaudestaan ennen merkittävää kulttuurin heikkenemistä, mutta tiedot osoittavat, että tämä "sekä kakun pitäminen että syöminen ” vaihe kestää enintään yhden sukupolven ennen kuin lasku alkaa.
Unwin kirjoitti:
Näiden yhteiskuntien historia koostuu sarjasta yksitoikkoisia toistoja; ja on vaikea päättää, kumpi tarinan puoli on merkittävämpi: valitettava omaperäisen ajattelun puute, jota uudistajat joka tapauksessa osoittivat, vai hämmästyttävä tarkkuus, jolla intensiivisen pakollisen pidättyväisyyden (seksuaalisen rajoituksen) jakson jälkeen ihmisorganismi tarttuu varhaiseen tilaisuuteen tyydyttää synnynnäiset halunsa suoraan tai kieroutuneesti. Joskus on kuultu miehen julistavan, että hän haluaa sekä nauttia korkeakulttuurin eduista että poistaa pakollisen pidättyväisyyden. Ihmisen organismin luontainen luonne näyttää kuitenkin olevan sellainen, että nämä halut ovat yhteensopimattomia, jopa ristiriitaisia. Uudistajaa voidaan verrata tyhmään poikaan, joka haluaa sekä pitää kakkunsa että syödä sen. Jokainen ihmisyhteiskunta voi vapaasti valita, osoittaako se suurta energiaa tai nauttia seksuaalisesta vapaudesta; todisteet ovat, että se ei voi tehdä molempia useamman kuin yhden sukupolven ajan.[6]
Omaa seksuaalista vallankumousta tarkasteltaessa "kakkusi pitäminen ja myös syöminen" -vaihe olisi kestänyt 2000-luvun alkuun asti. Olemme nyt vaiheessa, jossa meidän pitäisi alkaa tarkkailla Unwinin ennusteiden vahvistamista tai vääräksi osoittamista.
Unwin havaitsi, että kun tiukka avioliittoa edeltävä siveys hylättiin, absoluuttinen yksiavioisuus, deismi ja rationaalinen ajattelu katosivat kolmen sukupolven kuluessa.
Unwin havaitsi, että kun tiukka avioliittoa edeltävä siveys hylättiin, absoluuttinen yksiavioisuus, deismi ja rationaalinen ajattelu katosivat kolmen sukupolven kuluessa seksuaalisen vapauden muutoksesta. Miten meillä menee siirtyessämme toiseen sukupolveen oman seksuaalisen vallankumouksen jälkeen 1900-luvun lopulla?
1. Kuten ennustettiin, absoluuttinen yksiavioisuus on jo korvattu modifioidulla yksiavioisuudella. Lakisuhteista on tulossa normi. Vaikka avioeroja tapahtui ennen 1970-lukua, kulttuurimme valtavirta säilytti silti näkemyksen, että avioliiton tulee olla elinikäinen, ja avioeroon suhtauduttiin jonkin verran vastenmielisesti. Se on selvästi muuttunut. Ne, jotka todella harjoittavat elinikäisiä sitoumuksia avioliitossa, ovat tulleet vähemmistöksi ja ennen seksuaalista vallankumousta syntyneet parit säilyttävät paljon todennäköisemmin elinikäisen sitoutumisen avioliitossa.
2. Deismi vähenee jo nopeasti, täsmälleen ennustetulla tavalla. Ennen 1960-lukua rationalismin ja jumala-uskon yhdistelmä oli valtavirran kulttuurin normi. Ei vain usko Jumalaan ole vähentynyt suuresti 1960-luvun jälkeen, vaan on ollut suuntaus poistaa Jumalan käsite hallituksesta, koulutusjärjestelmästä ja julkisilta foorumeilta. Ne, jotka edelleen uskovat Jumalaan, tuntevat voimakkaan yhteiskunnallisen paineen pitää deistiset uskomukset yksityisinä. Sen tilalle tulee yllättävä taikauskon nousu[7], jonka Unwin luokittelee "monistiseksi" kulttuuriksi, kaksi tasoa alempana kuin rationalistinen kulttuuri, joka meillä oli ennen seksuaalista vallankumousta. Myös ei-uskonnollisiksi luokittelevan väestön prosenttiosuus on kasvanut valtavasti, mikä on oire Unwinin kategorioiden alimmasta, "zoistisesta" tasosta.[8]
3. Se nopeus, jolla rationaalinen ajattelu heikkeni 1970-luvun jälkeen, on hämmästyttävää. Sen tilalle nousi postmodernismi, jolle on ominaista "skepsismi, subjektivismi tai relativismi" ja "yleinen järjen epäilys". Mutta se pahenee… postmodernismi on väistymässä "totuuden jälkeiseksi ajaksi". Toisin kuin rationaalinen ajattelu totuuden jälkeinen kulttuuri hylkää "totuuden yhteiset objektiiviset standardit" ja vetoaa sen sijaan fiilikseen ja tunteisiin ja siihen, mitä haluaa uskoa.[10] Ihmiset voivat nyt "identifioida" itsensä joksikin, joka on täysin ristiriidassa tieteen ja rationaalisen ajattelun kanssa ja monissa tapauksissa saada hallitusten ja koulutusjärjestelmien täyden tuen ja takauksen. Ihmiset eivät vain koe, että heillä on oikeus uskoa mitä he haluavat, mutta mikä tahansa kritiikki tätä uskoa kohtaan, vaikka sitä tukisi totuus ja logiikka, on mahdotonta hyväksyä ja on loukkaavaa. Tässä lainaus Unwinilta, mistä on tullut erityisen sopiva parin viime vuosikymmenen aikana meidän seksuaalisen vallankumouksen jälkeen:
Jos minua pyydettäisiin määrittelemään sofisti, minun pitäisi kuvailla häntä mieheksi, jonka johtopäätös ei seuraa hänen perusteluistaan. Sofismia arvostavat vain ne, joiden joukossa ihmisen entropia on katoamassa; he erehtyvät pitämään sitä järkevänä päättelynä. Se kukoistaa niiden ihmisten keskuudessa, jotka ovat laajentaneet seksuaalista mahdollisuuttaan voimakkaan pakollisen pidättäytymisen jälkeen. [11]
[Käännöksen vaikeuden takia tässä alkuperäinen teksti:
If I were asked to define a sophist, I should describe him as a man whose conclusion does not follow from his premise. Sophistry is appreciated only by those among whom human entropy is disappearing; they mistake it for sound reasoning. It flourishes among those people who have extended their sexual opportunity after a period of intense compulsory continence. ]
Yhteenveto siitä, mihin kulttuurimme on menossa Unwinin havaintojen perusteella
1900-luvun alkupuolella länsimainen valtavirtakulttuuri oli rationalistista ja koki valtavan teknologisen edistyksen - hevosista autoihin; kuumailmapalloista yliäänilentoihin ja avaruusaluksiin, jotka laskevat ihmisiä kuuhun; diasäännöistä tietokoneisiin. Unwinin kolme pääennustetta – rationalismin, deismin ja absoluuttisen yksiavioisuuden hylkääminen – ovat kaikki hyvässä vauhdissa, mikä saa lopullisen ennustuksen näyttämään uskottavalta… läntisen sivilisaation romahdus kolmannessa sukupolvessa, jossain tämän vuosisadan viimeisellä kolmanneksella.
Unwinin kolme pääennustetta – rationalismin, deismin ja absoluuttisen yksiavioisuuden hylkääminen – ovat kaikki hyvässä vauhdissa, minkä vuoksi lopullinen ennuste näyttää uskottavalta… läntisen sivilisaation romahdus kolmannessa sukupolvessa!
Onko kulttuurimme poikkeus?
Luulen, että voimme toivoa olevamme poikkeus, mutta aina on taipumus haluta uskoa, että "se ei voi tapahtua meille". Unwin kuvailee tätä asennetta "anteeksiantavaksi itsekeskeisyydeksi" ja "viehättäväksi ja mukavaksi opiksi", joka lentää päin kasvoja ja tietoja, jotka osoittavat, että romahdus tapahtuu "monotonisella" säännöllisyydellä. Tämä on toinen tapa sanoa, että "hullu tekee saman asian uudelleen, mutta odottaa erilaisia tuloksia." Ensisijaiset ennusteet kehittyvät jo hälyttävällä "ripeydellä".
Miksi on olemassa niin "monotoninen" täydellinen käänteinen korrelaatio?
Vanha sanonta "korrelaatio ei sisällä syy-yhteyttä" pätee luultavasti myös tässä. Unwin tekee selväksi, ettei hän tiedä, miksi seksuaalinen vapaus johtaa suoraan kulttuurien rappeutumiseen ja romahtamiseen, vaikka hän ehdottaa, että kun seksuaalista energiaa hillitään selibaatin tai yksiavioisuuden kautta, se ohjataan tuottavampaan sosiaaliseen energiaan.
Ehkä, mutta minun on vaikea hyväksyä sitä ensisijaisena syynä. Mary Eberstadtin äskettäinen tutkimus joukkomurhista, mielenterveysongelmien, mukaan lukien masennuksen, huomattavasta lisääntymisestä ja identiteettipolitiikan räjähdysmäisestä kasvusta on "alkuhuuto", joka johtuu identiteetin menetyksestä, jonka aikoinaan tarjosi kasvaminen välittömässä perhe yhteydessä, jossa on sisaruksia ja suuri joukko serkkuja, tätejä ja setiä, jotka kaikki tarjosivat hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä identiteettiä. Eberstadt osoittaa ja dokumentoi eri tutkimuksista, että tämä perheen tuhoutuminen oli suora seuraus 1900-luvun lopun seksuaalisesta vallankumouksesta.[11]
Eberstadt osoittaa ja dokumentoi eri tutkimuksista, että tämä perhemallin tuhoutuminen oli suora seuraus 1900-luvun lopun seksuaalisesta vallankumouksesta.
Hänen tutkimuksensa osoittaa, että lisääntynyt seksuaalinen vapaus johti perheen tuhoutumiseen, mikä johti perheidentiteetin menettämiseen, mikä aiheuttaa Eberstadtin "alkuhuutoja" – mielenterveysongelmien massiivista lisääntymistä, joukkomurhia ja äärimmäisten identiteettiryhmien nousua sotaan toistensa kanssa… kaikki oireita yhteiskunnasta, joka on kiihtyvässä liikkeessä kohti nopeaa romahdusta. Tällä näyttää olevan suurempi selitysvoima kuin Unwinin psykologisella ehdotuksella, vaikka nämä kaksi voivat itse asiassa olla läheistä sukua Eberstadtin näkemysten perusteella.
Sekä Unwin että Eberstadt tarjoavat merkittäviä todisteita siitä, että seksuaalisella vallankumouksella on pitkäaikaisia, tuhoisia seurauksia kulttuurille ja sivilisaatiolle. Kuten Unwin toteaa: "Näiden yhteiskuntien historia koostuu joukosta samankaltaisia toistoja", ja näyttää siltä, että sivilisaatiomme seuraa samaa, hyvin kuljettua tietä kohti romahdusta.
Takaisin filosofiseen ajatteluun
Joten takaisin tuohon iltapäivään filosofiaseminaarissa, kun minulle tuli mieleen, että jotkin moraalilait näyttävät rajoittavan ihmisen mielihyvää lyhyellä aikavälillä, mutta estävät suuren kärsimyksen tai maksimoivat onnen ja täyttymyksen pitkällä aikavälillä. Olen jo vuosia ajatellut, että Jumalan moraaliset lait eivät ole vain joukko mielivaltaisia sääntöjä, jotka on annettu rajoittamaan ihmiskunnan vapautta. Sen sijaan ne ovat kuin käyttöohjeet, jotka on suunniteltu säästämään ihmisiä kärsimykseltä ja maksimoimaan ihmisen kukoistuksen. Unwinin ja Eberstadtin tutkimukset tarjoavat vahvan rationaalisen perustelun johtopäätökselle, että Jumalan seksuaalisuutta koskevat moraalilait, vaikka ne voivat estää meitä saamasta välitöntä nautintoa, suojelevat meitä valtavalta pitkäaikaiselta kärsimykseltä ja maksimoivat pitkän aikavälin kukoistuksemme.
Huomautus: Jos pidit tästä artikkelista, saatat olla kiinnostunut toisesta Kirkin kirjoittamasta artikkelista "Mitä tarkoittaa olla ihminen: paljon enemmän kuin voit kuvitella".
Viitteet ja huomautukset:
1. Ladattava pdf-versio Unwinin seksistä ja kulttuurista on saatavilla täältä .
2. Olen laatinut 26-sivuisen tiivistelmän lainauskokoelmana, joka voi antaa yksityiskohtaisemman käsityksen Unwinin kirjasta, mutta on erittäin suositeltavaa, että lukija ainakin selaa Unwinin kirjaa saadakseen paremman käsityksen hänen tutkimuksensa tarkkuudesta ja laajuudesta sekä tietojen tarjoamista monista esimerkeistä.
3. Katso osa 7, Unwin, sivu 13 saadaksesi täyden ymmärryksen näistä ehdoista.
4. Unwin, sivu 341.
5. Unwin, sivu 342
6. Unwin, sivu 412
7. Katso esimerkiksi Stuart Vyse, "Miksi millenniaalit kääntyvät astrologian puoleen?", Skeptical Inquirer , 2018. ja Denyse O'Leary, "Perinteisyyden taantuessa taikausko – ei ateismi – on suuri voittaja”, Intellectual Takeout , 2018.
8. Huomaa: Ei-uskonnollinen kulttuuri ei välttämättä ole ateistinen kulttuuri. He eivät kiellä tai hyväksy Jumalan tai jumalien olemassaoloa. Pikemminkin usko jumalaan tai jumaliin ei yksinkertaisesti ole osa heidän elämäänsä; sillä ei ole merkitystä.
9. Britannica, "postmodernismi".
10. Kuvaus Post Truthista
11. Unwin, sivu 413
12. Mary Eberstadt, Primal Screams: Kuinka seksuaalinen vallankumous loi identiteettipolitiikan.
13. Seksuaalisten rajoitusten löystyminen ei todennäköisesti tapahdu yhdessä vuodessa tai edes yhdessä vuosikymmenessä. Meidän tapauksessamme voitaisiin väittää, että seksuaalinen vallankumous alkoi 1960-luvun lopulla, kesti koko 70-luvun ja mahdollisesti 1980-luvun alkuun. Unwinin mukaan ensimmäisessä sukupolvessa tapahtuu vain pieniä muutoksia kulttuurissa, johtuen edellisen sukupolven kulttuurisesta "vauhdista", jolla on edelleen voimakas vaikutus sukupolveen seksuaalisten rajoitusten löystymisen (tai vahvistumisen) jälkeen. Muutokset yleistyvät toisessa sukupolvessa, mutta vasta kolmannessa sukupolvessa, kun ensimmäinen sukupolvi on kuollut kokonaan, muutokset saavuttavat täyden vaikutuksensa ja ne tapahtuvat nopeasti tuon kolmannen sukupolven aikana. Kolmannen sukupolven loppuun mennessä muutokset ovat täysin tapahtuneet ja kulttuuri vakiintuu uudelle tasolleen. Kuitenkin, jos se on vakiintunut korkeimmalle tasolle, tuon kulttuurin kukoistus jatkaa kasvuaan seuraavien sukupolvien aikana (vaikka Unwin huomauttaa, että mikään kulttuuri ei säilytä tätä tilaa kovin pitkään). Jos se on vakiintunut alimmalle tasolle (eli "romahdus"), silloin se kulttuuri tuhoutuu sisältä päin tai sen valloittaa tai ottaa haltuunsa "energetisempi" kulttuuri.