Dinosaurukset ja suuret kysymykset

Emme tiedä dinosauruksista paljoakaan, koska niistä on jäljellä vain luita, joten usein niistä puhuttaessa on mukana paljon oletuksia. Osa oletuksista voi tulevaisuudessa muuttua tosiasioiksi havaintojen avulla. 

Yksi aikaisempi uskottava ja luonnollinen oletus on ollut, että ne ovat olleet eläimiä siinä kuin nykyiset liskotkin: niillä on verenkierto ja happeen perustuva elämä. Mutta vasta vuonna 2005 kun Mary Schweitzer löysi vahingossa katkenneen luun sisältä pehmytkudosta, joka myöhemmin osoittautui verisuoneksi, muuttuivat nämäkin oletukset havainnoiksi.

Dinosauruksen pehmytkudosta

Kaikki ovat kuulleet oletetun tarinan, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten, kun todennäköisesti meteoriitti iski maahan. Luonnollisesti tästä ei ole mitään havaintoja. Koko ajatus siitä, että nämä suuren eläimet elivät 65-230 miljoonaa vuotta sitten on oletus. Eikä tästäkään luonnollisesti voi olla havaintoja - ainakaan ihmisellä.

Tämä oletus perustuu siihen, kuinka syvältä maan alta niiden luita löytyy tai tarkemmin, mikä on tämä geologinen kerros. Tämän geologisen kivikerroksen ikä taas oletetaan sen mukaan, mitä fossiileja siinä on. Fossiili taas on vain toinen nimi kivettyneille luille. Saatat huomata, että tässä on kehäpäätelmä: kivet kertovat fossiilien iän ja fossiilit kivien iän. Kun ei ole havaintoja, niin silloin joudutaan tekemään oletuksia.

Silloin vuonna 2005, kun Mary ensimmäisenä julkisuuteen päässeenä henkilönä löysi pehmytkudosta, niin havaintoa ei ensin hyväksytty lainkaan, koska ne olivat oletuksen vastaisia. Kesti 10 vuotta ja useita uusia havaintoja, ennen kuin koko tiedeyhteisö hyväksyi havainnon todeksi.

Tässä Maryn haastattely niiltä ajoilta:

Populaarit tiedelehdet kirjoittivat näistä ensimmäisiä artikkeleja vasta niinkin myöhään kuin 2015. Miksi näin? Tämä havainto oli jyrkästi vasten sitä oletusta, kuinka vanhoja nämä luut ovat. Kaikki alan tiedemiehet tiesivät heti, että pehmytkudokset eivät voi säilyä näin kauan - olihan tätä tutkittu jo jonkin verran.

Mikroskooppikuvia kudoksista

Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin kehitettiin teoria ja tapa todistaa se, miten tämä näin pitkään tapahtunut säilyminen olisi mahdollista. Vasta sitten kun oli tämä oletus, voitiin hyväksyä havainto. Nykyinen ajatus on, että rauta-atomit suojelevat näitä pehmytkudoksia miljoonia vuosia.

Pyydän jokaista käyttämään omaa järkeään siitä, miten tämä todistaa asian: He testasivat, että puhtaassa hemoglobiiniliuoksessa verisuoni säilyi laboratoriossa 2 vuotta ja totesivat, että kyllä se sitten säilyy 80 miljoonaakin vuotta tuolla ulkona jossain maan alla, missä ei ole puhdasta hemoglobiiniliuosta vain normaalia verta sekä kuivuutta ja vettä vaihtelevasti.

Todetaan isoista luvuista seuraava vertaus niin on helpompi ymmärtää mistä puhutaan: Kun 1000 tuntia on 42 päivää, niin miljoona tuntia on 114 vuotta! Kyllä hyvin tyhjiöpakattu liha säilyy 42 päivää, mutta se on ihan eri asia kuin 114 vuotta.

Pehmytkudosten myötä aukesi uusi mahdollisuus tutkia historiaa. Tämä on ns. C14 radiohiiliajoitus. C14 hiili on radioaktiivinen aine, joka hajoaa itsekseen typeksi. Sen puoliintumisaika on 5730 vuotta eli jos sinulla on 10 kpl C14 atomia, niin 5730 vuoden kuluttua jäljellä on enää 5 atomia.

C14 hiilen määrää voidaan mitata massaspektrometrilla. Sitä kertyy eläviin olentoihin vain niiden elinaikana ja sitä ei pitäisi olla yhtään jäljellä yli 100 000 vuotta vanhassa luussa. Voisi olla suoraviivaista sitten ajatella, että näitä luita on varmasti tutkittu paljon, jotta tiedetään ovatko ne vanhoja vai nuoria. 

Mutta ei - niitä ei kannata tutkia, koska ne ovat 65 miljoonaa vuotta vanhoja, joten niissä ei ole yhtään hiiltä jäljellä, varmasti ei ole, sanoo evoluutiotiedemies.

Mutta jos kuitenkin tutkittaisiin. Paljonhan tehdään tutkimusta, jolla suljetaan vain pois mahdollisuuksia, jotta voidaan olla ihan varmoja. Mutta nämä tutkimuslaitokset, jotka pystyvät tämän tekemään, eivät suostu ottamaan vastaan näytteitä dinosauruksen luita, koska ne ovat niin vanhoja (menee maine, jos tulos onkin joku muu kuin oletettu). 

Jääkö tämä asia sitten tähän?

Valehdella ei saa, mutta jos nyt kuitenkin hieman venytetään totuutta. Lähetetään luunäyte laboratorioon ja sanotaan, että se on eläimestä. Näin on tehtykin. Ja tulokset ovat kuten arvata saattaa: niistä löytyy C14 hiiltä. Tarkoittaako tämä, että ne eivät siis ole miljoonia vuosia vanhoja? Tähän asti tämä on aina tarkoittanut sitä.

Hyväksytäänkö tämä havainto? Ei. Nyt on menossa se vaihe, että haetaan tulkintaa siihen, mistä tätä C14 hiiltä on joutunut näihin näytteisiin. 

Uskon, että kymmenessä vuodessa käy samoin kuin pehmytkudosasiassa. Lopulta havaintoja on niin paljon, että se vain pitää hyväksyä. Mutta siltikään ei tulla hyväksymään, että luut olisivat nuoria, vaan keksitään jokin "rautatarina", joka selittää havainnon pitkän iän kannalta.

Miksi tätä ei tulla koskaan hyväksymään sekulaarin tieteen piirissä? Siksi koska sekulaari tiede palvelee materialismin käsitettä, johon kuuluu evoluutio ja evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia. Jos osoittautuu, että dinosauruksia on elänyt yhdessä ihmisten kanssa, niin kuin miltä asiat nyt havaintojen pohjalta näyttävät, koko naturalistismaterialistinen maailmankuva sortuu:

Jurakauden fossiiliset kerrokset eivät olekaan enää miljoonia vuosia vanhoja, evoluutiolle ei jääkään enää aikaa, joten se ei olekaan voinut tapahtua.

1500-luvulta dinosauruksien kuvia Carlisle Katedraalissa (UK).
Miten osasivat siihen aikaan piirtää näitä?
Vastaavia vanhoja kuvia on eripuolilla maailmaa.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tästä kuullaan vielä - palaamme silloin asiaan.

Ja lopuksi kiva video siitä, millaisista jäteistä on oikeasti ollut kysymys:

https://www.youtube.com/watch?v=jyoTwDfXZ6c

Tässä linkki, jossa on uskomaton ja pitkä tarina siitä, miten suvaitsevainen tiedeyhteisö on näille uusille havainnoille. Täältä löytyvät myös nämä radiohiiliajoitukset ja ikämääritykset, joita ei siis saa uskoa oikeiksi ;-)   http://newgeology.us/presentation48.html

Tässä ihan tieteellisesti hyväksytty artikkeli siitä, että pehmytkudosta on varmasti löytynyt (vain asiaan todella vihkiytyneille):

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0151143