sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

36. Lucy - Esi-äitimme?

Lucyksi nimetyn etelänapinafossiilin löysi Donald Johansson Etiopiasta vuonna 1974. Hänen oikea nimensä on Australopithecus afarensis. 




Tarvitseeko tämä enempää esittelyä? Kaikki tuntevat hänet. Jopa ulkonäöltä, vaikka oikeasti hänestä on vain nämä 40 luuta (-1) (Ihmisellä kaikkiaan yli 200 luuta):



Näistäkin yksi paljastui paviaanin niskanikamaksi 40-vuotta sen jälkeen, kun se oli paistatellut ties kuinka monen lehden otsikoissa. Näin hyvin niitä luita pystytään tunnistamaan. 


Pystykävely on jonkinlainen päähänpinttymä ihmisen esi-isien kehittymistä haettaessa. Lucynkin haluttiin kävelevän pystyssä.



Viilaamalla ja höyläämällä tähän päästiin. Halu löytää ihmisen esi-isä tai -äiti on niin kova, että tutkijat jopa näin suoraan tunnustavat miten he pääsivät tavoitteeseensa. Kaikki ovat lopulta onnellisia, että näin tehtiin. 

Tällä videolla näkyy miten Lucystä tehtiin pystyssä kävelevä: https://youtu.be/QDBPIq_Ihpo?t=3295 "Ja tätä he kutsuvat tieteeksi."

 Pystykävelyyn vaaditaan useita erilaisia anatomisia muotoja. Yksi niistä on ihmismäinen jalka. Kuvasta alla näkyy miten ihmisen ja apinan jalka ovat hyvin erilaisia: 


Kun katsot Lucyn jalkaa tässä kuvassa, joka on otettu Lucy konstruktiosta luonnontieteen museosta, huomaat, että se on ihmismäinen, vaikka jalkapöydän luita ei löydetty lainkaan: 

Miksi tähän on päädytty ilman todisteita? Ilmeisesti sen takia, että samasta maakerrostumasta jonkin matkan päästä Lucyn löytöpaikkaa löydettiin nämä Laetoli-jalanjäljet painautuneina saveen ja näille jäljille piti keksiä tekijä, joka ei ole nyky-ihminen: 



Jalanjäljet näyttävät ihan ihmisen jalanjäljiltä ja kaikkien vertailutestien mukaan ne ovatkin täsmälleen ihmisen jalanjälkien kaltaiset, mutta niitä ei saa sanoa ihmisen jalanjäljiksi, koska ne ovat sellaisesta maakerroksesta, jonka sanotaan olevan muodostunut ennen ihmisen aikaa. Siksi Lucylle piti keksi ihmisen jalka. 

"Älkää erehtykö siitä. Ne ovat kuten modernin ihmisen jalanjäljet."

"Laetolin jalanjäljet ovat erottomattomat modernin ihmisen jalanjäljistä."

Harmi vain, että sen jälkeen Lucyn kaltaisten etelänapinoiden jalan luita on löytynyt ja ne osoittavat, että Lucyllä oikeasti on apinan jalka (niin kuin apinoilla aina). Tämä ei ole kuitenkaan johtanut siihen, että museoissa olevia Lucy-patsaita olisi korjattu - Niitä ainoastaan siirrettiin hieman sivummalle.

 Lucyllä on myös apinan lapaluu, joka on suunniteltu puissa kiipeilyä varten (alla):

 Miten siis on, mikä Lucy on? Se on apina ja sen kallo on apinan kalloksikin melko alkeellinen erään paleontologin mukaan.


No kenen ne Laetolin jalanjäljet sitten ovat? Ihmisen niin kuin kaikki tutkimukset osoittivat. Tämä lopputulos vain johtaa siihen, että ihminen on elänyt yhtä aikaa etelänapinoiden kanssa, jolloin nekään eivät voi olla ihmisen esi-isiä.

 Johtava luiden anatomian tutkija sanoi jo vuonna 1984 Lucyn luista: 
“…the australopithecines… are now irrevocably removed from a place in the evolution of human bipedalism, possibly from a place in a group any closer to humans than to African apes and certainly from any place in the direct human lineage.”Dr. Charles Oxnard, The Order of Man, 1984. Yale University Press, pg. 332. 

[ australopithecines... on nyt vääjäämättömästi poistettu pystykävelijöiden evoluutiopuusta, mahdollisesti se ei ole yhtään lähempänä ihmistä kuin Afrikan apinatkaan ja varmasti se ei ole ihmisen esi-isä]
Jostain syystä tämä johtopäätös vain ei koskaan tullut oppikirjoihin eikä tiedejulkaisuihin. Miksiköhän? 

 Kaikesta näistä vastakkaisista todisteista huolimatta Lucyä palvotaan, ei pelkästään mediassa, vaan myös tieteen erilaisissa yhteyksissä, ihmisen esi-isänä. Lucyä käytetään todisteena, kun parempaakaan ei ole, sillä jokin todistehan tarvitaan. Valitettavasti lapset ja nuoret joutuvat sitten tämän todisteen omaksumaan vasten parempaa tietoa. Tämä on valhetiedon opettamista.


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -  
Mobiilikäyttäjille joitakin tämän blogin linkkejä, jotka ovat saattaneet jäädä huomaamatta, koska mobiili blogger pohjassa ei ole menua ja muita vempaimia, joita on jonkin verran tietokone versiossa - kannattaa siis katsoa sivua myös tietokoneella: 

 Sisältö - yhteenveto jaksot aikaisemmista kirjoituksista sekä linkit eteenpäin.
Artikkelien tieteellinen tausta. - tarkempi selostus siitä, miten näitä artikkeleja laaditaan.
Kirjoittajasta - lyhyt yhteenveto siitä miksi kirjoitan.






Lähettänyt Ei kommentteja:

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

35. Ylisuunniteltu ihminen - evoluution ulottumattomissa

Olemme evoluutio-oppiin perustuvan maailmankuvan kyllästämiä siinä määrin, että emme enää ymmärrä kuinka ihmeellinen ihme ihminen on. Emme osaa arvostaa itseämme emmekä toisiamme. Kuvittelemme, että eroamme vain vähän apinasta. Tämä on karkea virhekuvitelma ja siitä seuraa hyvin haitallinen asennevääristymän. Tämä valhe vaikuttaa siihen miten ajattelemme, miten koemme ja miten tunnemme. Erityisesti se vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme toisistamme: että sinä olet vain toinen apina, toinen eläin, vailla perustavaa erityisarvoa itsessäsi - tulet eläimestä, olet eläin ja oikeutesi eivät eroa eläimestä sen enempää kuin vastuusi. 

Tosiasiassa olemme yhtä paljon erilaiset apinasta kuin apina on erilainen banaanista, niin rakenteellisesti kuin filosofisesti.

Ihmisessä on paljon hienosti suunniteltuja yksityiskohtia. Voidaan rehellisesti sanoa yhtään liioittelematta, että me olemme ylisuunniteltuja elämään vain niin kuin eläimet. Vaikka suurin uniikki ominaisuutemme ei ole mikään seuraavista esitteltävistä rakenteellisista eroista, niin katselemme näitä joitakin ja ihmettelemme sitä, kuinka nämä olisivat voineet yhdistyä saman lajin kehoon ilman tarkoitusta. Mikä olisi voinut olla se evoluutionmekanismi, joka olisi vaatinut tällaista ylisuunnittelua, joka ei auta taistelussa elintilasta?

Tätä miettiessä on hyvä huomata, että näiden ylisuunniteltujen ominaisuuksien olisi täytynyt kehittyä evoluutio-opin mukaan vähitellen eikä kaikki yhtä aikaa toisiaan tukien kohti tiettyä suuntaa - siis jokin valmis ominaisuus ei voinut odotella, että siitä tulisi oikeasti käyttökelpoinen kun jokin toinen puolivalmis ominaisuus vain valmistuisi. Eli perusteluksi ei voida esimerkiksi käyttää, että jokin auttaa ihmistä selviytymään nykyisin, vaan oikea kysymys on, miten se auttoi ihmistä selviytymään vielä ollessaan kehitysvaiheessa, sillä muuten se evoluutio-opin mukaan karsiutuisi pois.




Alla olevassa kuvassa tärkeimmät luustoon liittyvät ominaisuudet, jotka erottavat meidät simpanssista päälaesta kantapäähän hyvin erilaiseksi:
  • Tasapainoaistissa isokammioiset pystykanaalit kun taas apinalla kolme saman kokoista (pystykävely vs. liikkuminen kolmessa ulottuvuudessa puissa kiipeillen).
  • Tasainen naama, näemme hyvin alas ja eteemme pystyasennossa.
  • Selkärangan ja pään liittymäkohta eri kohdassa kuin apinoilla. Pään eri asento.
  • Selkäranka S-muotoinen, mikä joustaa kävellessä. Apinoilla C-muotoinen.
  • Lantio ojentaa jalat suoraan alle.
  • Reisiluu kääntynyt.
  • Pystypolvet, joissa monia pystykävelyyn tarvittavia yksityiskohtia.
  • Pitkät jalat.
  • Kaareutuva jalkapohja.
  • Voimakas peukalovarvas, joka on suoraan eteenpäin - mahdollistaa ponnistuksen päkiältä.
  • Käytännössä jokainen yli kahdesta sadasta luustamme on erilainen kuin simpanssilla.


Vertaa edellistä luurankoa tähän seuraavaan - kuinka paljon erilainen tämä on mielestäsi?

 
Simpanssilla on ominaisuuksia, joita ei ihmiselleä ole, mm. lukkiutuvat ranteet, jotka auttavat sitä kävelemään neljällä raajalla.
 
Ihmisellä on kaksi kertaa enemmän kasvolihaksia (50) kuin apinalla (26). Monia näistä lihaksista ei tarvita mihinkään muuhun kuin ilmehtimiseen (24). Apina esimerkiksi ei osaa hymyillä. Ihmisellä on tuhansia kasvojen ilmeitä, apinalla muutama. Tosin jos niitä ei käytä, niin lihakset surkastuvat. Muista hymyillä, jotta erotut apinasta. Ihan pienet vauvatkin alkavat tunnistamaan ja opettelemaan näitä tuhansia ilmeitä luonnostaan. Ihmisen valkoiset silmänvalkuaiset lisäävät ilmeiden kommunikointivoimaa (simpanssilla ei silmien asento erotu). Tuhannet ilmeet auttavat kommunikoimaan sanoja nopeammin, ihminen on oikea kommunikointikone - selkeää ylisuunnittelua, vähemmälläkin tulisi toimeen, sanoo suomalainen keski-ikäinen mies.




Ihmisen kurkunpään ja lihaksiston rakenne on hyvin monimutkainen verrattuna apinaan. Siellä on kymmeniä lihaksia, joita tarvitaan äänteiden muodostamiseen. Ihminen voi oppia minkä tahansa ihmisten puhuman kielen. Evoluutio-oppi väittää, että kielet ovat kehittyneet evoluution kautta, mutta silloin ei voisi oppia eri kieliä, koska olisi voinut kehittyä jokin rakenteellinen este siihen.





Suuri osa aivoista on erikoistunut vastaamaan kehomme hienosta koordinaatiosta. Kykymme liikkua ja puhua on apinoihin verrattuna hyvin paljon monipuolisempi ja se vaatii paljon aivojen motoriikkaosuudelta.


Annetaanpa kirurgi Mikko Tuulirannan selventää tämä asia:
" Ihmisen ja simpanssin aivoproteiinit eroavat toisistaan noin 80 %:sti. Simpanssin aivoista puuttuvat ns. Brocan alueet. Ne sijaitsevat vasemmalla otsa- ja parietaalilohkojen alueilla. Niissä syntyvät puheen tuottamiseen tarvittavat signaalit sekä kuullun ymmärtäminen. Brocan alue tekee mahdolliseksi sen, että ihminen voi kontrolloida hengityslihaksensa lähes täydellisesti. Kun ihminen alkaa puhua, Brocan alue ottaa kontrolliinsa paitsi kurkunpään lihakset, myös koko hengityslihaksiston eli kylkiluuvälilihakset, pallean ja vatsalihakset. Näin ihminen, puhuakseen, voi tietoisesti kontrolloida hengitystään.

Se tekee mahdolliseksi myös uimisen ja sukeltamisen; ihminen voi pidättää henkeään useita minuutteja ja sukeltaa kymmenien metrien syvyyteen ilman laitteita.  Ihminen pitää vedestä ja jokainen terve vastasyntynyt pystyy pidättämään henkeään ja uimaan veden alla (vauvauinti). Simpanssi ei osaa uida ja sillä on automaattinen hengitys, jota ei siis voida tietoisesti kontrolloida. Ihmisellä, päinvastoin kuin millään muulla kädellisellä, on vesieläimen nielu ja kurkunpää: pehmeä kitalaki ja kitakaari sekä matalalla sijaitseva kurkunpää estävät veden joutumisen hengitysteihin.

Ihminen, paitsi että hän osaa puhua, osaa myös laulaa, viheltää ja imitoida. Ihminen pystyy ymmärrettävästi puhumaan, vaikka hänen kurkunpäänsä olisi syövän takia jouduttu poistamaan. Tämä on mahdollista hengityslihaksiston hallinnan vuoksi. Ihmisellä, päinvastoin kuin simpanssilla, on ihonalainen rasvakudos, joka helpottaa uimista. Vastasyntyneellä rasvakudosta on runsaasti ja ihmisvauva on aivan erinäköinen kuin ryppyinen simpanssilapsi. Ihmisen ja simpanssin välinen älykkyysero ei ole määrällistä, vaan laadullista. Vain ihminen osaa säveltää ja soittaa, vain ihminen kykenee luomaan taidetta. Vain ihminen on löytänyt matematiikan ihmeellisen maailman, vain ihmisellä on moraali ja oikeustaju.

Kuvitellaan, että ihmistä ei olisi olemassa ja jotkut ulkoavaruuden tiedemiehet tekisivät tänne tutkimusmatkan, jonka tarkoituksena olisi arvioida planeettamme eläinten kehittyneisyyttä. Erottuisiko simpanssi millään tavalla muista keskisuurista nisäkkäistä? – Tuskin. Siksi maanpäällisetkään tiedemiehet eivät sijoita meitä samaan sukuun. Sukuun Homo kuuluu vain yksi laji, Homo sapiens. Simpanssit luetaan sukuun Pan.
"


Ihmisen ja apinan jalka on ratkaisevasti erilainen. Ne ovat suunniteltu aivan erilaiseen käyttöön. Kiinnitä huomio peukaloon ja jalan holvikaareen. Tällä rakenteella ihminen pystyy juoksemaan kymmeniä kilometrejä, apina vain muutamia metrejä. Nimen omaan jalan peukalon rakenteesta pystytään ihmisfossiilit erottamaan apinafossiileista helposti - aina kun se löytyy.




Yhteenvetona lainaan jälleen alan asiantuntijan tekstiä, kirurgi Mikko Tuuliranta:

"Ne, jotka väittävät, että apinaihmisille kehittyi asteittaisten muutosten kautta kyky seistä tai juosta vaikka koko päivä kahdella jalalla, eivät taida paljoa tietää ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta. Kuitenkin tällaiset ”asiantuntijat” ovat saaneet päättää, että pystykävelyn kehittyminen on ollut luonnollinen prosessi. Lääkärinkään peruskoulutus ei anna kovin paljoa eväitä ymmärtää, millainen on ihmisen jalka. Luineen, nivelineen, nivelsiteineen, jänteineen ja lihaksineen se on ”nerokas pirunnyrkki” - kuten eräs jalkakirurgi asian ilmaisi. Se on niin monimutkainen, joustava, kimmoisa ja luja konstruktio, että apinan jalasta se on melkein yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Kun ihmisen jalka askeltaessa osuu maahan, se varastoi itseensä suurimman osan iskuenergiasta, joka on sitten ponnistusvaiheessa välittömästi käytettävissä. Ihmisapinoiden jalat sitä vastoin ovat litteitä, eivätkä kykene varastoimaan energiaa. Eikä riitä, että muutaman sukupolven aikana, jotkut luut muuttuisivat. Samalla nivelsiteiden, lihasten ja jänteiden pitäisi muuttua. Polven, lonkan, lantion, selkärangan ja kallonpohjan sekä niihin liittyvien rakenteiden kuten lihasten pitäisi läpikäydä syvällisiä muutoksia. Myös sisäkorvan tasapainoelimen pitäisi muovautua uudelleen samalla kun pään asento muuttuisi.

Evoluutio-opin mukaan pystykävely oli keksitty jo paljon aikaisemmin: jopa Tyrannosaurus rex käveli kahdella jalalla. Sen pienemmän serkun (Dromiceiomimus) väitetään olleen hevosta nopeampi juoksija. Entä kenguru tai pingviini? Kengurun kädet taisivat vapautua muuhun käyttöön jo muutama miljoona vuotta sitten?

Tapauksesta Oreopithecus bambolii ei puhuta mitään. Kyseessä on sukupuuttoon kuollut, kahdella jalalla kävellyt apina. Sen fossiili löytyi Italiasta ja iäksi on arvioitu 7 - 9 miljoonaa vuotta. Se ei sovi evoluution kuvaan: väärä paikka ja väärä aika. Siksi siitä ei puhuta. Mutta kun pystykävelyyn viittaavia piirteitä löytyy afrikkalaisista apinafossiileista, on se selvä todiste ihmisen apinamaisesta alkuperästä. ”Muutama vuosikymmen sitten alkoi jo olla selvää, ettei aivojen kokoa voitu käyttää ihmisyyden mittana. Silloin tutkijat päättivät, että tärkein ihmisten ja simpanssien kehityslinjojen välinen ero oli liikkumistavassa… Viimeisten parin vuosikymmenen aikana löydetyt uudet fossiilit ovat osoittaneet, että käsityksen pystyasennosta vain ihmisen kehityshaaran ominaisuutena täytyy olla väärä” (Valste 2, s. 71)."


Ihmisen hienoja mekaanisen rakenteen malleja on käytetty myös robotteihin. Voisi kysyä sarkastisesti, että eikö viisas ihminen keksi mitään parempaa kuin itsestään sattumalta kehittyneen rakenteen. Ihmisen polvessa on 16 osaa mitä simpanssilla ei ole. Yhdessä ne muodostavat hienoja mekanismeja, kuten seisomisen lukitulla polvinivelellä. Miten lukittu polvinivel auttoi ihmistä selviytymään paremmin taistelussa elintilasta? Entä miten kehittymässä oleva polvinivel, jossa oli vasta 4 näistä 16 eroavasta ominaisuudesta? Miten se ylipäätään toimi lainkaan?







Ihmisen kyky käsitellä tietoa on apinoihin verrattuna aivan eri planeetalta (jos tämä evoluutioajattelun värittämä ilmaisu sallitaan). Miten luolamiehelle kehittyi kynäote? Miten se auttoi luonnonvalinnassa? Mitä hyötyä siitä oli lajien välisessä kilpailussa aikana jona kynää ei ollut olemassa? Kirjoittaminen ja muu vastaava toiminta on upeaa hienomotoriikkaa, johon eivät muut kädelliset pysty. Ihmisen käsi on 58 vapausasteenaan erikoisen monimutkainen. Vauvalta menee vuosia opettaakseen aivonsa hallitsemaan kaikkia sen mahdollisuuksia. Apinalla on vain 16 vapausastetta - tämän takia apinan aivoilta vaaditaan myös paljon vähemmän. Ihmislapselle syntyy joka minuutti satoja miljoonia kytköksiä aivoihin, kun simpanssin jälkeläiselle vain muutama sata.

Ihmisen käsi on selkeä esimerkki ylisuunnittelusta. Se on paljon yli sen tarpeen, mitä pelkkä luonnonvalinta vaatisi. Nimittäin sillä voi soittaa kitaraa, kutoa sukkaa, ja piirtää taidetta. Sen sijaan tiedonkäsittelyyn ja kommunikointiin se on nerokkaasti suunniteltu. Se on oiva jatke ihmisen aivoilla toteuttamaan tiedettä, kulttuuria ja tiedonvälitystä. Kaikki ihmisen aineettomia ominaisuuksia.


Kirurgi Mikko Tuuliranta kirjaa asian näin:
"Kätemme ovat hyvin erilaisia; simpanssin käsi on monin verroin yksinkertaisempi ja kömpelömpi. Simpanssi kykenee lähinnä tarttumaotteeseen ja siltä puuttuu ihmiselle uniikki hienomotoriikka, käden ja aivojen tiivis yhteistyö. Simpanssin kädestä puuttuu pikkulihaksia ja moneen suuntaan liikkuvia niveliä, jotka tekevät mahdolliseksi sen, että ihminen kykenee paitsi peukaloetusormiotteeseen, myös peukalo-pikkusormiotteeseen. Etusormemme liikkeitä ohjaa seitsemän, peukalon liikkeitä kahdeksan lihasta. Etusormen toinen ojentajalihas (extensor indicis proprius) voi toimia myös koukistajana. Erikoisia ovat myös kämmenen neljä lumbricalis-nimistä pikkulihasta, sillä ne eivät kiinnity luihin, vain toisiin lihaksiin ja jänteisiin. Niiden tehtävänä on kontrolloida muiden lihasten toimintaa tarkkuutta vaativissa liikkeissä. Etusormi ja peukalo voidaan asettaa yhdessä tai erikseen äärettömän moneen asentoon. Kun mikrokirurgi ompelee saumaa alle puolen millimetrin paksuiseen verisuoneen, hän saattaa käyttää vain yhtä motoneuronia saadakseen aikaan mahdollisimman pienen ja hallitun liikkeen. Jos ihminen menettää esim. etu- ja keskisormen, hän saattaa silti pystyä suurtakin tarkkuutta vaativaan työhön. Ihmisen sormenpäissä on äärettömän herkkä tuntoaisti, jota edustaa laaja alue aivokuorella. Silti kädessämme on voimaa ja kestävyyttä vähintään yhtä paljon kuin simpanssilla."


Entäpä iho ja ihokarvat? Ihminen tasaa lämpöään ihon kautta ja tämä menetelmä on hyvin tehokas verrattuna eläinten kykyyn luovuttaa lämpöä. Kuinka moni apina tekee samaa? Ihmisen iholla ja ihokarvoilla on monta tärkeää tehtävää. Ihokarvan tyven solut tuottavat kantasoluja. Kosketus aisti on hyvin hienovarainen ja toimii useassa kerroksessa: kevyt ja raskas paine, kylmä ja lämmin. Lisäksi iho kaipaa toisen ihmisen kosketusta - niin vanhempi lapsen kuin lapsi vanhemman. Ihonalainen rasvakerros pitää meidät lämpimänä. D-vitamiinin tuotanto ei toimisi turkin alla. Kaikki nämä erottavat meidät hyvin erilaiseksi apinasta. Kysymys ei todellakaan ole siitä, että ihminen olisi vähäkarvainen simpanssi. Ihmisen karvoituksella on oma tehtävänsä, kun taas ihmisen kyky valmistaa vaatteita mahdollistaa ihmisen (yhden lajin) levittäytymisen kaikkialle maailmaan niin kuin Jumala on ihmistä käskenyt.



Prototyyppi ihminen on myös kovin täydellisen oloinen niin kun tässä Leonard Davincin kuuluisasta kuvasta näkyy. Kultainen leikkaus näkyy ihmisessä useassa kohdin.



Mikään näistä ei kuitenkaan vielä tee ihmistä ihmiseksi. Ihminen luotiin ikuisuusolennoksi. Ihmisen tietoisuus, tietoisuus itsestään, menneestä, tulevasta ja ystävistä, ei ole osa ihmisen ruumista. Monilla on kokemuksia ruumiistaan irtaantumisista - riittävän hyvin todistettuja - jotka osaltaan tämän todistavat. Ihmisen tietoisuus ei ole materiassa - se on Jumalan kuva. Tiedemiehet eivät edes osaa määritellä tietoisuutta ja se varmasti ei ole aivoissa. Nykyinen tekoälytutkimus hyvin todistaa sen: tekoälyt matkivat aivoja ja niihin vaan ei koskaan voi tulla tietoisuutta. Sen jokainen alan asiantuntija jo ymmärtää, vaikka populaaritiedelehdissä yhä spekuloidaan tällaisilla ajatuksilla.

Olen monen vanhan ihmisen kuullut sanovan, että ei hän ole se, mikä peilistä katsoo takaisin. Hän on jotain vallan muuta, kuin se takaisin tuijottava kuihtuva keho. Kuolleen ihmisen näkeminen auttaa hyvin ymmärtämään, että se ihminen ei ole enää siinä. Ihminen on jotain muuta kuin materiaa. Evoluutio on vain materiaa tieteellisen määritelmänsäkin mukaan. Luonnontiedekin käsittelee vain luontoa, materiaa, ja siksi ei koskaan pysty vastaamaan kysymykseen, että mistä me tulemme. Meidän alkumme on näkymättömässä - tämän maailman ulottuvuuksien ulkopuolella. Siellä on myös tulevaisuutemme: todellisuudessa joka on todempaa kuin nykyisyys. Me emme häviä olemasta tai muutu tietoisuudeltamme joksikin toiseksi biologisen koneistomme kuoltua, ei - minä olen edelleen minä. Tietoisuuteni, muistoni, ymmärrykseni ja kykyni tunnistaa kanssaihmisiä säilyy ruumiista lähdettyämme. Sen sijaan se mihin päädymme tämän elämän jälkeen ratkeaa jo tässä kehossa. Varmista paikkasi tulevaisuudessa niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Hanki pelastusvarmuus. Apina ei koskaan voi pelastusvarmuutta ymmärtää eikä saada, eikä evoluutio selittää.




Mikko Tuuliranta otteet hänen ansiokkaasta teoksestaan "Koulubiologian analyysi": https://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_1_versio_3.pdf


Tämän artikkelin kuvat ovat tästä videosta: https://answersingenesis.org/store/product/uniqueness-man/?sku=30-9-489





SUOSITUT UUDET TEKSTIT


Lähettänyt Ei kommentteja:

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

34. Uusimmat DNA testit: Apina ei ole ihmisen sukulainen

Saman laskentatavan mukaan, joka sanoo, että olemme 99% samanlainen kuin apina, olemme 50%:sti samanlainen kuin banaani. Mutta kun laitetaan ihminen ja banaani rinnakkain, niin on kovin vaikea löytää tämä 50%. Seuraavassa selitän, miten näitä lukuja arvotaan DNA:ta tutkimalla.

 Jos genetiikan tutkiminen ei oikein maistu, niin tässä lyhennelmä: tutkijat aluksi olettavat että apina ja ihminen ovat sukulaisia. Sitten he valitsevat sellaiset menetelmät, joilla päästään mahdollisimman lähelle tätä oletusta. Sitten luodaan otsikko, että olimme oikeassa, tämä tutkimus osoittaa sen. Oikeasti kyseessä oli vain kehäpäätelmä.

Ennen kuin menemme ihmisen ja apinan DNA:n vertailuun, meidän on ymmärrettävä, miten DNA:ta ylipäätään luetaan ja miten niiden tietoja siirretään tietokoneelle. Voisi nimittäin luulla, että DNA vain venytetään suoraksi ja aletaan lukemaan, mutta se on paljon hankalampaa. DNA:ta ei koskaan saada solusta ulos yhtenä nauhana. Se saadaan vain suhteellisen lyhyissä pätkissä ja nämä pätkät ovat epäjärjestyksessä. Tämän takia DNA monistetaan ensin solun sisässä moninkertaiseksi proteiinien avulla. Tällöin sama DNA:n kohta saadaan siis ulos monessa eri satunnaisessa pätkässä. Näitä pätkiä sitten luetaan ja kun ne on saatu tietokoneelle, niin tietokone osaa ne yhdistää, koska pätkät ovat osittain lomittain ja yleensä ei kahta samanlaista pätkää ole eri kohdista DNA:ta (Tähän on tiettyjä poikkeuksia, ja tämän takia ei vieläkään ole ihan koko ihmisen DNA:ta saatu luettua julkisuudessa olevista väitteistä huolimatta.)

Kopioitujen DNA pätkien alku ja loppu vastaavat jonkin toisen DNA pätkän kohtaa.


Nyt kun ensimmäisen kerran apinan ja ihmisen DNA:n vastaavuutta tutkittiin, niin lähdettiin liikkeelle siitä oletuksesta, että nämä ovat hyvin lähellä toisiaan, ovat siis lähisukulaisia. Tulosten objektiivisuuden kannalta hyvin vaarallista olettaa vastaus jo ennen kuin tutkimusta on edes aloitettu! Kuitenkin näin toimittiin. Siksi otettiin ihmisen jo mallinnettu DNA sapluunaksi ja tähän sitten sovitettiin apinan DNA:n pätkiä, täysin tietämättä oliko pätkä samasta kohtaa DNA:ta kuin missä se ihmisellä oli tai oliko se edes samasta geenistä.

Löytyi kyllä paljon pätkiä, mitkä eivät osuneet mihinkään ihmisen DNA:han ja taas toisaalta jäi paljon aukkoja ihmisen DNA:han, joihin ei tullut lainkaan apinan DNA:ta. Näitä ei huomioitu laskennassa mitenkään. Sen sijaa laskettiin vain, kuinka paljon on yhden nukleotidin (tikapuunpuolan) muutoksia niissä kohdissa, joissa muuten oli yhteneväisyys (kuva alla). Näin päästiin johonkin lähelle 98-99% vastaavuutta ja julistettiin tämä valheellinen totuus. Tämähän oli siis sellainen koe, jossa vastaus oletettiin aluksi ja sitten otettiin havaintoja vain siltä osin kuin ne tukivat oletettua vastausta.

Vihreä esittää ihmisen DNA:ta, sininen apinan DNA:n satunnaisia paloja. Kaikille apinan DNA:n paloille ei löytynyt paikkaa ihmisen DNA:sta lainkaan ja taas toisaalta ihmisellä oli paljon DNA:ta, johon ei osunut mitään apinan DNA:ta.


Tosin 1%:kin ero on 30 000 000 nukleotidia eli todella paljon tarvitaan satunnaisia mutaatioita ennen kuin tähän päästään. Huomaa, että jokaista onnistunutta mutaatiota varten tarvitaan monia epäonnistuneita. Tarvittavien yksilöiden määrä on aivan liian suuri, jotta ne olisivat voineet olla olemassa sinä lyhyenä aikana, jotka evolutionistit antavat ihmisen kehittymiseen apinasta. Siksi he nykyisin hakevatkin apinan ja ihmisen yhteistä esi-isää, joka on jossain kauempana historiassa.

Muutama vuosi sitten tehtiin uusi DNA tutkimus tästä väitetystä sukulaisuudesta. Ja tällä kertaa se tehtiin rehellisemmin. Otettiin apinan y-kromosomi ja luettiin pelkästään se. DNA:n lukeminen on kallista ja siksi tämä y-kromosomi monistettiin vain 6 kertaa ennen lukemista, joten lopputuloksiin jäi vielä aukkoja. Ihmisellä monistus tehdään yleensä kymmeniä kertoja, esimerkiksi 30 kertaa. Näinkin tehtynä kuitenkin voitiin olla varmempia, että DNA pätkät menevät oikeanpaan järjestykseen kun ihmisen DNA:ta ei käytetty sapluunana.

 No, kun tätä oikein tehtyä apinan y-kromosomia verrattiin ihmisen y-kromosomiin havaittiin jotain yllättävää.

Monet (molekyyli)biologiset prosessit ovat samanlaisia ihmisellä ja apinalla, esimerkiksi ruansulatus, joten on luonnollista, että meillä on samanlaisia rakennusohjeita.


 David Page, joka johti simpanssin y-kromosomitutkimusta (2010) sanoi, että nämä kaksi kromosomia [simpanssin ja ihmisen] ovat: “… horrendously different from each other … ” eli kauhistuttavan erilaisia toisistaan. Miksi kauhistuttavan?

Evoluutiousko koki yhden lähihistorian suurista tappioistaan ja se on aina tutkijoiden mielestä kauhistuttavaa. Y-kromosomien vastaavuus oli vain 70%, joten ne muutamat miljoonat vuoden ovat aivan liian vähän aikaan sen kehittymiseen yhteisestä lähteestä. Tästä johtuen tulettekin huomaamaan, että aivan pian aletaan löytämään ihmisen esi-isiä, jotka ovat paljon vanhempia kuin tähän asti. Näin evoluutio korjaa itseään aina uusilla keksityillä todisteilla.

Huomioikaan tässä myös, että y-kromosomi siis periytyy aina sellaisenaan isältä pojalle (naisilla ei sitä ole lainkaan).  Näin ollen siinä ei tapahdu lainkaan perinnöllisyyden sekoittumista molemmilta vanhemmilta (crossing over). Periaatteessa se siis on sama kaikilla ihmisillä ja pitäisi näin ollen olla hyvin lähellä toisiaan myös ihmisellä ja apinalla, jos nämä olisivat edes etäisiä sukulaisia. Varmaankin juuri tämän takia tutkimuksen kohteeksi valittiin y-kromosomi, jotta oltaisiin tämä sukulaisuus voitu todistaa. Harmillista kyllä kävikin juuri päin vastoin - se onkin horrendously different.

 Tässä viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat evoluution todisteet todella menneet romuksi. Tämän y-kromosomi tutkimuksen lisäksihän olemme jo aikaisemmin käsitelleen Neanderthalin ja Denisovan ihmistä (DNA testi todisti tavalliseksi ihmiseksi). Niin sanotun roska-DNA:n todistusvoima katosi, kun huomattiin, että ihmisen koko DNA:ta käytetään eli evoluutiolle ei enää jäänyt kehitysvarastoa. DNA:n monikerroksisen koodauksen löytyminen tuhosi mutaatioiden mahdollisuuden luoda jotain uutta rikkomatta paljon vanhaa. Ylipäätänsä proteiinikoneiden rakenne osoittaa suunnitelmallisuutta. Ja monia muita, joita löydät tämän blogin aikaisemmista artikkeleista. 

 Uskaltavatko ne evoluutiotutkijat enää tutkia mitään, kun aina vastassa on lisää ongelmia eikä uusia todisteita?

 Näiden takia oppikirjat pitäisi kirjoittaa uusiksi ja evoluution opettaminen kouluissa kieltää. Ei ole mitään mekanismia eikä todistetta jäljellä. On vain 1900-luvulta peräisin olevia oletuksia.    


Lisää aiheesta: http://creation.com/chimp-y-chromosome 


Lähettänyt 2 kommenttia:

maanantai 10. heinäkuuta 2017

33. Miten luolamiehiä tehdään?

Meidän mieliimme on syvälle iskostettu, että on ollut olemassa näitä luolaihmisiä, jotka näyttävät kutakuinkin tältä:

Huommaa valkoiset silmät ja hymy. Apinoilla ei koskaan ole näitä. Eikä tämä perustu havaintoihin vaan taiteilijan vapauteen, silti se on esillä luononhistoria museossa eikä taidemuseossa (Smithsonian Museum of Natural History Washington, D.C.:ssä).
Miten näitä sitten valmistetaan? Se on kuin kokoaisi palapeliä niin, että ensin otetaan kymmenen eri palapeliä, yhdistetään palat ja sekoitetaan, sitten kastellaan nämä pahvinpalat, sekoitetaan multakuormaan, ja levitetään multa ja palat pellolle. Kymmenen vuoden kuluttua tullaan etsimään paloja. Löydetään vielä kymmenkunta palaa eri puolilta peltoa ja väitetään, että kaikki palat ovat samasta palapelistä. Aukkokohtiin sitten taiteilija piirtää kuvan, joka liittää nämä muutamat palaset yhdeksi kokonaisuudeksi. Sitten julkaistaan tämä tiedelehdessä ja sanotaan, että tällainen se palapeli oli alkujaan ja se kuvaa sitä millainen maailma oli miljoonia vuosia sitten.

Tässä ote elävästä elämästä Mikko Tuulirannan kirjasta Koulubiologian Analyysi koskien erästä tunnettua luolamiestarinaa:

  • ”Ardin osaset kerättiin 17 eri paikalta yli puolentoista kilometrin säteeltä. Holotyypiksi eli tyyppiyksiköksi valittiin ARA-VP-6/1, joka koostui kahdeksasta hampaasta, joista suurin osa oli vahingoittuneita. Kallonpohjan palaset (ARA-VP-1/500) löytyivät 550 metrin päässä holotyypistä ja paloja kyynärvarren luista (ARA-VP-7/2) 270 metrin päästä. Yhdestätoista paikasta löytyi pelkkä yksittäinen hammas tai sen osa. Esim. eräs poskihammas löytyi holotyypistä 1550 metrin päästä ja näyttää identtiseltä simpanssin poskihampaan kanssa. On todennäköistä, että kaikki luut kuuluvat eri yksilöille ja todennäköisesti useammalle kuin yhdelle lajille.”
  • Täällä koko pitkä tarina, josta selviää myös mistä Nature -lehden numerosta nämä tiedot on koottu: https://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_1_versio_2.pdf


Nyt sitten on löytynyt tämä poskihammas tai muu vastaava luunpala, joka on "luolamieheltä", niin miten siitä tehdään lihaa ja nahkaa ja paljon karvoja sisältävä hahmo? Jotenkin näin:

  • ”Minulle kerrottiin, että piirustuksista piti tehdä joko enemmän tai vähemmän ihmismäisiä tai moderneja - riippuen siitä, mikä aihe oli. Taiteilijana olin mielissäni siitä, että minulla oli vapaus luoda piirustus, jota kukaan ei voisi saattaa kyseenalaiseksi, koska he eivät itsekään varmasti tienneet, miltä luontokappale näytti. Mutta kristittynä minusta oli epämiellyttävää, kun minulle kerrottiin, että he halusivat enemmän ´apinamaisia´ tai enemmän ´ihmismäisiä´ ominaisuuksia... Tämän Australopithecuksen tapauksessa minua pyydettiin luomaan jotain, joka oli suuri ´ehkä´ ja sitten saada näyttämään se uskottavalta.” (Doolan R, Wieland C. Filling the blanks; Interview with illustrator Ronald J. Ervin. Creation 1995,17;2:16-18.)

Ensimmäisessä kuvassa yllä on Lucyn rekonstruktio. Sen tehnyt taitelija kuvaa sitä näin: 

  • "Halusin ihmisen sielun tähän apinankaltaiseen naamaan, osoittaakseni mihin hän on kehittymässä." (John Gurche, sculptor, National Geographic 189(3):96-117, March 1996)



 Usein löytyy vain kallon päälaki ja alaleuka. Välistä uupuu paljon osia. Tämä antaa tutkijalle vapauden sijoittaa alaleuka kuviteltuun kalloon haluamallaan tavalla. Mitä enemmän se ulkonee, sitä enemmän se on apinamainen. Mitä enemmän se laitetaan sisään päin sitä enemmän se on ihminen.

  • Erään kallon rekonstruktiossa mukana olleen Alan Walkerin kerrotaan sanoneen: ”Saatoit pitää yläleuanluuta edempänä ja muodostaa pitkänomaiset kasvot, tai saatoit sijoittaa sen sisemmäksi, jolloin kasvoista tuli lyhyemmät… Se, kuinka pidit sitä, riippuu ennakko-oletuksistasi” (Lubenow, Myytti apinaihmisistä s. 283).




Juuri näin tapahtui neandertalin ihmiselle. Aluksi siitä löydettiin hyvin vähän kallon osia, joten oli vapaus tehdä siitä hyvin apinamainen. Vuosikymmenien aikana on löytynyt yhä enemmän osia. Nämä osat ovat tarkentaneet sitä vähitellen ja kuinka ollakaan leuka on liukunut pikku-hiljaa syvemmälle sisäänpäin tehden löydöstä ihmismäisemmän. Ja lopulta on päädytty siihen, että kyseessä on täysi ihminen.



Huomaa miten tämä tutkija, joka ilmiselvästi uskoo evoluutioon, silti sanoo, että emme voi tietää ulkonäköä:

  • ”Ihmisen varhaisempien esi-isien kasvonpiirteitä ei voida rakentaa tai varmistaa objektiivisesti... Yritykset tehdä näin nykyajan apinoiden ulkonäön perusteella ovat todennäköisesti suuresti ennakkokäsitysten ohjaamia, räikeän virheellisiä ja epäpäteviä... Kaikki rekonstruktiot varhaisten hominidien kasvoista ovat todennäköisesti harhaanjohtavia” (Stephan C.N. Anthropological Facial ”Reconstruction” - Recognizing the Fallacies, ”Unembracing” the Errors, and Realizing Method Limits. Science and Justice 2003,43;4:195. Stephan toimii oikeusantropologina Australian Adelaiden yliopistossa).


Ylivoimaisesti suurin osa näistä löydöistä on paljastunut täysi ihmisiksi tai täysi apinoiksi. Välissä on hieno joukko suoranaisia huijauksia. Sitten on muutama kyseenalainen löytö, joista ei vielä tiedetä paljoakaan. Monesti sen takia, että löytöjä ei tosiaankaan anneta kenen tahansa tutkittavaksi, vaan se säilytetään piilossa lukkojen takana.  Mistäköhän syystä? Ettei vain olisi taas viilan jälkiä piilotettavana. Jotkut näistä voivat olla ihan oikeita, selkeitä ja todellisia löytöjä. Mutta mitä ne sitten ovat? Apinoita, Ihmisiä tai sitten joko geneettisesti korruptoituneita apinoita tai ihmisiä, tai sitten sairauksista tai huonosta ruokavaliosta kärsineitä apinoita tai ihmisiä.

  • ”Ei-paleontologina en varsinaisesti halua halveksia paleontologeja, mutta totuus on, että jos kulutat koko elämäsi kaivamalla esiin luita ja kun sitten löydät pienen palan pääkalloa tai leukaluuta, tulee erittäin suuri houkutus liioitella noiden luunpalojen merkitystä” (Greg Kirby, biologi. Sitaatti Lubenowin kirjasta). 

Jopa kuuluisa ihmisfossiilien metsästäjä Tim White tunnusti: 
  • ”Suurta osaa antropologeja vaivaa se vika, että heidän halunsa löytää hominidi on niin suuri, että heidän silmissään mikä tahansa luunpala muuttuu hominidin luuksi” (Sitaatti Lubenowin kirjasta).


Ihminen ei ole tullut apinasta, eikä jostain toisesta apinaa edeltäneestä elämän muodosta. Ihminen on aina ollut ihminen. Tosin aikaisemmin geneettisesti paljon terveempi ihminen, sillä nykyisin kannamme jo  noin 30 000 mutaation kuormaa, jotka aiheuttavat perinnöllisiä sairauksia.


Elämme klikkauskulttuurissa, ja se vaan on niin, että kun joku väittää löytäneensä ihmisen esi-isän, puuttuvan lenkin, julkisuus on taattu. Ihmiset niin kovasti haluavat uskoa siihen, ettei ole Jumalaa ja tämä puuttuvalenkki -todistelu ruokkii tätä halua. Mutta vielä tulee päivä jokaisen meidän kohdalla, jolloin käännymme Jumalan puoleen. Ottaako hän silloin vielä vastaan?


Lähettänyt Ei kommentteja:

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

32. Kaikki luolamiehet löydettiin samasta luolasta - teoriat uusiksi

Juan Luis Arsuaganin johtama tutkijaryhmä löysi Sima de los Huesosin luolasta Espanjasta ihmisfoossiileja, jotka ilmentävät kaikkien tunnettujen ihmisfossiilien piirteitä. Nämä elivät kuitenkin kaikki samanaikaisesti kumoten sen mahdollisuuden, että olisivat toistensa esi-isiä evoluutio-opin mukaisesti.

 Mutta ennen kuin mennään tarkemmin luolamiehiin ja -naisiin niin tehdään koukkaus koirien kautta. Tämä auttaa ymmärtämään miten em. luolalöytö voidaan ymmärtää.


Kaikki ymmärtävät, että kaikki koirarodut ovat sukua toisilleen, vaikka ne eivät voi lisääntyä suoraan keskenään kokonsa tähden. 

Eri koirarotujen ulkonäkö on hyvin poikkeava. Jos koirat olisivat olleet yhtä moninaisia tuhansia vuosia sitten ja kuolleet silloin sukupuuttoon, niiden fossiililuita kummasteltaisiin ja jokainen rotu luokiteltaisiin eri lajiksi, jopa eri sukuun tai heimoon, täysin lisääntymiskelvottomiksi keskenään ja niille annettaisiin hienoja latinankielisiä nimiä. Ehkä rakennettaisiin sukupuu, johon kuviteltaisiin missä järjestyksessä ne ovat tulleet toisistaan. Niiden luuston rakenne on niin erilainen, ettei voisi uskoa, että ne ovat samaa lajia. Niillä on kuitenkin kaikilla samat geenit ja kromosomit. 

 Vaikka iso ja pieni koira eivät voi välttämättä keskenään luonnollisesti lisääntyä, silti ne katsotaan samaksi lajiksi, koska lisääntyvät toistensa kautta. Samalla perusteella kaikki kissaeläimet, leijonasta kotikissaan, ovat samaa lajia, koska nekin lisääntyvät kaikki keskenään toistensa kautta. Koirat ovat koiria ja kissat kissoja. (Käsittelin tätä aikaisemmin lyhyesti täällä: http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html ).

 Me myös tiedämme, että kyseessä ei ole evoluutio, kehittyminen, vaan variointi eli mittasuhteiden parametrisoitu muuntelu. Siinä, että jalka on tosi paljon pidempi, ei ole geneettisen rakennusohjeen kannalta sen enempää eroa kuin että jalka on vain hieman pidempi. Siinä, kun mittasuhteita, tai vaikkapa väripigmentin määrää, vaihdellaan, ei synny mitään uutta rakennetta, joka osoittaisi kehittymistä eli evoluutiota. Siinä vain jonkin samanlaisen on annettu kasvaa hieman pidempään. 




Alla olevasta kuvasta näkee vielä hyvin, miten buldogin kallo on muuttunut hyvin lyhyessä ajassa (100-vuotta). Huomaa, ettei se ole kehittynyt, vaan korruptoitunut. Kyseessä ei siis ole evoluutio. Vasemmalla vanha kallo, oikealla nykyinen, suorastaan pahasti epämuodostunut kallo.




 Myös ihmiset ovat hyvin erilaisia ja nekin lisääntyvät kaikki keskenään. Meistä vain tuntuu, että ihmiset ovat samanlaisia, koska tunnistamme kohteen intuitiivisesti ihmiseksi. Mutta mittanauhalla katsottuna muuntelemme siinä kuin koiratkin. Katsotaan joitakin esimerkkejä ihmisen moninaisuudesta.

Alla olevassa kallojen kuvassa on kuvattu joitakin väitettyjä ihmisen sukupuun kalloja - Homo erectus ja Neandertalis tunnetaan kansankielessä luolamiehinä, koska heidän luitaan on usein löytynyt luolista. Eri koirarotujen kallojen eroihin verrattuna nämä tuntuvat lähes identtisiltä.


Vertaa Homo Erectuksen kalloa tähän venäläiseen raskaansarjan nyrkkeilijän Nikolai Valuevin päänmuotoon. Tuskin kukaan menee hänelle väittämään, ettet ole ihminen - homo sapiens eli viisas ihminen -  vaan Homo Erectus. 



Neanderthalin ihminen on uusimpien tutkimusten mukaan todettu täydeksi ihmiseksi. Vertaa tähän nykyihmiseen, joka hänkin on ihmisestä syntynyt.


Tai tähän:



Tässä nykynaisten vertailua ja vastaavien kallojen vertailu:



Melkoisia eroja niin pääkopan kuin kasvojenkin luiden rakenteessa. Kaikki kuitenkin kauniita ihmisiä. 


Tutkijat spekuloivat sillä, kuinka ulkoneva alaleuka on milläkin keksityllä ihmissuvun edustajalla. Tämä on mahdollista, koska monesti löydetään vain päälaki ja alaleuka, ei varsinaista alaleuan kiinnityskohtaa kalloon. Silloin tutkijat voivat vapaasti sijoittaa alaleuan haluamaansa syvyyteen sivusuunnassa. Tästä syystä esimerkiksi vuosien saatossa neanderthalin ala-leuka on vähitellen siirtynyt apinamaisesta sijainnista ihmismäiseen muotoon. Viimeistään siinä vaiheessa, kun todettiin, että se on täysi ihminen, myös leuka löysi ihmismäisen sijainnin. Alla on kuvasarja siitä, miten neanderthalin ihminen on vuosien saatossa tullut kuvituskuvissa yhä ihmismäisemmäksi:




Silti leuan paikka ja ulkonema eivät todista mitään siitä onko kyseessä ihminen vai … niin ihminen, kuten näkyy tästä kuvasta. Kun pariskunta, jolla on tällainen kallon muoto perustaa perheen ja siitä kasvaa suku, niin on todennäköistä, että jälkeläisissäkin on tätä variaatiota paljon. Silti he ovat täysiä ihmisiä.




Myöskin kallon kopan koko eli aivojen tilavuus vaihtelee hyvin paljon nyky-ihmisellä eikä useiden testien mukaan kerro juurikaan älykkyydestä (poislukien sairauksien ja mutaatioiden aiheuttamat epämuodostuneet aivot). Siitäkään ei voida päätellä, onko kyseessä jokin ihmisen esi-isäksi väitetty. 




Geneettisten mutaatioiden kautta yksilö voi saada outoja piirteitä ja voi tämän takia joutua heimonsa hylkäämäksi ja löytää toisen hylkiön, jonka kanssa kasvattaa oman perheensä ja josta kasvaa uusi heimo. Tämä heimo voi olla hyvinkin yhtenäinen ulkonäöltään. Esimerkiksi erityisen pienipäinen. Lisäksi syrjittynä voivat joutua elämään hedelmättömillä maila, vaikkapa jodin puutoksesta kärsien. Tämän tiedetään vaikuttavan voimakkaasti luuston rakenteeseen. Tällaisen rakenteellisesti taantuneen heimon syntyminen ja kuoleminen voi tapahtua muutamassa sadassa vuodessa tai jopa muutamassa kymmenessä vuodessa. Kun näitä luita sitten kaivetaan, kuvitellaan ihan samoin kuin jos koiran luita kaivettaisiin. Kaikki ovat erilaisia ja niistä rakennetaan mielikuvitushypoteesejä siitä mikä edelsi mitäkin.


Zimbabwessa esiintyy erikoista jalkojen mutaatioita. Koska sitä pidetään heimolaisten keskuudessa siunauksena, on se lisääntynyt voimakkaasti. Tässäkin kyseessä on geneettisen tiedon korruptoituminen (varpaita uupuu), ei siis kehitystä eli ei evoluutiota. 


Kuningasperheissä ja suvuissa sisäsiittoisuus oli aikoinaan suosittua, jotta kuninkuus pysyi suvussa. Tällöin perimä yksipuolistui vähitellen (taaskaan ei evoluutiota) ja alkoi korostamaan jotain tiettyä piirrettä (kuten koirillakin). Espanjan Habsburgin suvussa alaleuan ja yläleuan suhde kasvoi buldogmaisiin mittasuhteisiin. Karl II ei enää pystynyt puhumaan selkeästi:


Näiden lisäksi ihmisillä on kautta historian ollut omituisia tapoja muokata itseään. Tässä yksi esimerkki niistä:



Tästäpä sitten rakennetaan mitä ihmeellisimpiä satuja, kun näitä kalloja löydetään. Kuitenkin vastaus on vain ihmisen omassa halussa muokata itseään kuten näkyy oikealla olevasta vauvasta (vastasyntyneen pää on hyvin joustava ja siten altis muokkaukselle). Tällainen muokkaus ei luonnollisestikaan ole periytyvä, mutta saattaa olla, että sen esikuvana on toiminut jokin mutatoitunut kallon muoto, joka sittemmin on hävinnyt. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan olisi kysymyksessä evoluutio, kehittyminen, koska ihmisen eri muotojen mittasuhteet ovat niin suunniteltuja, että parametrisoitua vaihtelua tapahtuu. Tästähän juuri nämä monet kuvat ovat esimerkkejä.


 Kokonaiset heimot ovat ilmentäneet jotain tiettyä piirrettä. Pienikokoisia heimoja on edelleen useita. Sitten taas toisaalta jättiläisiäkin elää edelleen. Kun näiden luita löytyy syvältä maasta, tutkija voi antaa mielikuvituksensa lentää. Ihminen on kuitenkin aina haudannut kuolleensa, jos vain olosuhteet ovat sen sallineet. Se on ihmisen sielussa yhtä varmasti kuin kyky käsitellä tietoa.

Kuvakokoelma Kimmo Pälikkö: http://taustaa.fi/taustaa3/T3_L08_147_162.pdf

 Samaa monimuotoisuutta löytyy apinoista. Simpansseilla jopa aikuisen ja poikasen kallot ovat rakenteellisesti hyvin erilaiset. Poikasen kallo on enemmän ihmismäinen, litteä, ja aikuisella sitten alaleuka on kasvanut tyypillisen apinamaiseen tapaan voimakkaasti ulos.



Miten paleoantropologit sitten pystyvät päättämään kenen luolamiehen kallo mikäkin löytö sitten on? Oikeasti eivät mitenkään. Alussa mainitsemastani Sima de los Huesosoin luolasta löytyi yksi pienimmistä ja yksi suurimmista kalloista mitä koskaan on löydetty. Nature-lehden artikkelissa (Nature 8. huhtikuuta 1993, viite Marvin L. Lubenowin kirjasta: Myytti Apninaihmisistä) tutkija Chris Stringer vertailee löytöjä ihmisfossiileihin ja toteaa niiden jakavan seitsemän samankaltaisuutta Homo sapiensin ja Homo erectuksen kanssa sekä kymmenen samankaltaisuutta Neandertalilaisten kanssa. Kaikki fossiilit löytyivät yhdestä ja samasta paikasta ollen näin saman ikäisiä. Kukaan ei ole siis voinut tulla toisestaan evoluution avulla, vaan ovat eläneet yhdessä. Evolutiivisessä mielessä luolamiehiä ei ole ollut olemassa - luolissa on kyllä asuttu ja asutaan vieläkin. Ihmisen esi-isä on kuitenkin aina ollut täysi ihminen.  

 Miksi näitä tarinoita ihmisen esi-isistä sitten on niin paljon? Koska aihe on niin ihmistä kiehtova, eli myyvä, näitä tarinoita rakennetaan lisää ja lisää koko ajan. Sitä myydään mitä ostetaan - totta tai ei. 

 Näiden luiden luokittelussa itse asiassa määräävämpää on ajoitus, joka palvelee vain ajatusta evoluutiosta. Jos löytö on hyvin vanha, yritetään siinä nähdä alkeellisia piirteitä kuten pienemmät aivot, mutta kuten edellä nähtiin, tällaista varioituvuutta esiintyy nykyisin ihmisissä. Se ei siis todistaa mitään mistään.

Kaikki ihmiset ovat kuitenkin sukua toisilleen, kuten tämä kaksosten kuva osoittaa (nämä ovat siis kaksossisaret samasta isästä ja äidistä, yhtä aikaa syntyneet, ihan normaalit kaksoset ja selkeästi eivät identtiset). Ei ole mitään kehittymättömämpiä ihmisiä, eikä ole koskaan ollutkaan. Itse asiasiassa genetiikka tukee sitä näkemystä, että aikaisemmin ihmiset olivat geneettisen tiedon kannalta ehjempiä.



Vanhemmat ovat aika tasavärisiä, mutta heidän isovanhemmistaan taas löytyy vaaleita ja tummia. Ihonväri on kuitenkin vain saman pigmenttitekijän määrän vaihtelua. 

 Me kannamme paljon sellaista geneettistä tietoa mitä emme itse ilmennä, sen sijaan lapsemme tai lastenlapsemme saattavat sen sitten tuoda esiin.


Miksi sitten viisaat tiedemiehet väittävät muuta, kuin mitä näistä selkeistä havainnoista voi nähdä? Heillä on halu todistaa maailmankatsomustaan, niin kuin minulla on halu todistaa omaani. Toiset meistä ovat totuudessa ja toiset valheessa. 

 Mitä vanhoista luista sitten oikeasti voidaan päätellä? Sinun tehtäväsi on tutkia näitä selkeitä havaintoja ja päättää ketkä ovat oikeassa ja valita sen jälkeen luotettavasti oikein. Luotan täysin, että löydät kyllä totuuden, jos haluat sitä vilpittömästi etsiä. Tutkiskele itseäsi ja ajatuksiasi - haetko varmistusta aikaisemmille johtopäätöksillesi vai haastatko todella oikeasti omat ajattelumallisi. Huomaa, että nykyisetkin ajatuksesi ovat helposti joidenkin toisten ihmisten vaikuttamia.  
Lähettänyt 1 kommentti:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)