44. Elämän synnyn salaisuus - vanhimpien fossiilien todistus

Bathin yliopiston evoluutiobiologi Matthew Wills myöntää: 

“Kambrikauden fossiilit voivat aiheuttaa evoluutiobiologeille todellisen päänsäryn. Tiedämme vaistomaisesti, että meidän tulisi odottaa, että yksinkertaiset organismit kehittyvät ajan kuluessa ja niistä tulee yhä monimutkaisempia. Mutta kambrikaudella eläinten pääryhmät ikään kuin räjähtivät esiin; ne kaikki ilmenivät samanaikaisesti.” 

Lähde: Marine Worms Reveal the Deepest Evolutionary Patterns. Science Daily 9. 10. 2012.

Kiitokset käännöksestä: Joel konttinen: <http://bwanajoe.blogspot.fi/2012/10/kambrikauden-rajahdys-on.html>

Fossiiliaineistoon eliöt ilmestyvät aina valmiina ja toimivina omaten täydelliset rakenteet. Näin on myös ihan kaikkein vanhimmissa kerroksissa. Kambrikauden räjähdyksenä tunnetaan erittäin syvällä maassa olevaan kerrokseen yhtäkkiä ilmestyneet hyvin monimuotoiset ja täydellisesti toimivat eliöt. 

Kambrikauden eläimillä on aivan normaalit rakenteet, vaikka ne osin näyttävät oudoilta. Niillä on näkevät silmät (jota jopa evoluutiobiologit hämmästelevät), toimiva ruuansulatus kaikkine tarpeellisine sisäelimineen, hyvinkin tehokkaat raajat ja suojaavat rakenteet, aistit ja niitä tulkitseva hermosto. 

Niillä on ollut samoilla mekanismeilla toimiva perimä, DNA, kuin nykyisilläkin eläimillä. 

DNA 

Niiden tiedonkäsittely ja toiminta on perustunut proteiinikoneisiin kuten nykyisilläkin eläimillä. Ne ovat tarvinneet satojatuhansia erilaisia proteiineja.

Kuljetusproteeini

Kun ymmärrämme miten monimutkainen on yksikin solu (http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/3-miljoonakaupunki-pienoiskoossa.html) ja sen DNA:n käsittelykoneisto (http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/6-elama-on-kopiointia.html), niin käsitämme, että kambrikautena ei ollut kysymys mistään primitiivisestä elämästä, vaan aivan normaalista elämästä kuten nykyisinkin. Niissä eläimissä olivat kaikki elimet valmiina ja toimivina. 

Solu - monimtulkainen kuin suurkaupunki

Tunnetuimpia eliöitä ovat trilobiitit. Niiden nimi tulee ruumiin kolmijakoisuudesta. Muodoiltaan ne olivat moninaisia ja monen kokoisia. Suurimmat jopa kissaa isompia.

Trilobite; By Vassil - Alias Collections.,
CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=3200496

Tästä kerroksesta on löydetty monia eliökunnan pääjaksojen edustajia: sienieläimet, onteloeläimet, laakamadot, nivelmadot, niveljalkaiset, nilviäiset, lonkerojalkaiset, piikkinahkaiset. Nämä ilmaantuivat samaan kerrokseen ja toisistaan täysin erilaisina ja erillisinä, ilman mitään välimuotoja ja toiminnallisesti täydellisenä ja elinkelpoisena elinympäristöönsä. Niillä on kaikki yksityiskohdat tarkoituksenmukaisia eikä niillä ole keskeneräisiä kehittymässä olevia rakenteita.

Trilobiitin jalka

Erot rakennetyypeissä olivat olemassa alusta asti. Tämä on nähtävissä fossiiliaineistossa. Esikambrisesta fossiiliaineistosta ei myöskään löydy mitään muotoja, jotka olisivat näihin johtaneet.

Trilobiitin silmä - By Moussa Direct Ltd. - Moussa Direct Ltd. image archive, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=4437498 

Ongelmalliseksi tämän kaiken tekee se, että kambrikauden kerros on yksi vanhimmaksi oletetuista kerroksista ja sitä syvemmällä on hyvin vähän minkäänlaisia fossiileja.

Sen lisäksi, että tästä kerroksesta on löydetty nämä kaikki nykyisen eliökunnan pääjaksot, on siellä vielä paljon enemmän kovin kummallisia eliöitä, joita ei enää elä lainkaan. Onpa jopa väitetty, että pelkästään Kanadan Burgess-liuskeen fossiileista yksin olisi löydetty 20 uuttaa pääjaksoa, joilla on suuria rakenne-eroja. Monimuotoisuus siellä on siis hämmästyttävä - vielä paljon suurempi kuin mitä näemme tänään. Isoimmat näistäkin ovat jopa puolen metrin mittaisia.

Tuntemattoman (?) taitelijan näkemys Burgesin fossiileista.

Tämä kaikki ei koske pelkästään eläimiä, vaan myös kasveja ja kokonaisia ekosysteemejä. Ne ilmestyvät kambrikauden kerroksiin yhtäkkiä ja yhtälailla häviävät ylempänä nopeasti. Tehden pikaisen vierailun näissä syvissä maakerroksissa.

Tätä pidetään poikkeuksena, mutta tosiasiassa fossiiliaineisto on kauttaaltaan tällainen. Eläimet ilmestyvät sinne täysin valmiina ja kohta häviävät sieltä käytännöllisesti katsoen muuttumattomia. Ne häviävät niistä jopa siinä tapauksessa, että elävät nykyisin (kuten luukala). 

On hämmästyttävää, että monet pitävät fossiiliaineistoja hyvänä todisteena evoluutiosta, vaikka siinä ei juuri mikään todista eliöiden kehittymisestä. On totta, että syvemmällä aineistossa on erilaisia eläimiä, yleensä meren eliöitä, kuin pinnalla, mutta mitään kehittymistä sieltä ei ole havaittavissa. Puolivalmiita välimuotoja ei ole. On vain samankaltaisia ja erilaisia eläimiä ja kasveja.

Elämä on syntynyt valmiina, kukin eliöryhmä itsenäisenä ja erillisinä.