sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Muinaisia kuvia dinosauruksista


Ihmiset jo kauan aikaa sitten, ovat piirtäneet ja veistäneet dinosauruksen kuvia siinä kuin muidenkin eläimien kuvia. Tätä on hyvin vaikea kenenkään tutkijan kieltää. Kiistaa on lähinnä siitä, onko kuvat mielikuvituksen tuotetta tai toteutettu löydettyjen fossiilien avulla.

Dinosaurus sanana on kohtuu uusi sana. Ensimmäisen kerran sitä käytti Sir Richard Owen 1841. Sitä ennen paleontologit käyttivät sanaa dragon tai sea-dragon eli lohikäärme tai merihirviö kaikissa tieteellisissä julkaisuissakin. Tämä käy selkeästi ilmi 1800-luvun alun tutkimuksista, joissa jo esitellään dinosaurusten fossiileja. Ne ovat aina nimetty dragon sanalla.1

Monet vanhat lohikäärmepiirrokset tai veistokset ovat todistuksia historiasta, joskin toisinaan ne ovat saaneet legendan siivet. Historiallisista asioista tulee helposti legendoja, kun eri lähteitä yhdistellään vapaasti.

Internetistä löytyy paljon näitä vanhoja tutkittuja kuvia. Otan esille muutaman, jotka saavat ihmettelemään, että ovatko ihmiset nähneet jotain muuta kuin fossiileja. Viittteista löytyy linkkejä sivuille, joissa niitä on enemmän.

Syvällä Kambotzan viidaokossa on Khermiläinen temppeli nimeltä Ta Prohm. Sen ovenpielen reliefissä on kaiverruttaja eläimiä.2 Näiden joukossa on selkeä dinosauruksen kuva, jossa on hyvin tunnistettavina selkäkilvet. Tästä kuvasta on tehty myös yksityiskohtainen tutkimus.3


Ta Prohm temppelin dinosaurus reliefi.


Carlislen piispa, Rihard Bell, haudattiin 1496 Carlislen Katetraaliin Pohjois-Englannissa. Hautaan on upotettu messinkilevyjä, joissa on kaiverrettuna eläinten kuvia. Kuvassa alla on selkeästi kaksi dinosaurusta. Messinkilevyssä näkyy myös selkeästi kulumaa, joka on tullut ihmisten kävellessä sen päältä. Kuluma todistaa, että levy on vanha. Kiinnitä erityisesti huomiota, miten dinosaurukset kaulailevat toisiaan. Tällainen asento ei voi perustua pelkästään fossiililöytöihin.


Tässä kuvassa päät ovat vahvennettu, mutta viitteestä 2 löyty kuva vahventamattoma. 



Hämmästyttävää on, että samankaltaisia dinosauruksen kuvia löytyy muualta päin maailmaa. Egyptistä on löydetty tuhansia vuosia vanha Narmer Paletti. Tämä paletti on tehty kuningas Nar-Merin voittojen kunniaksi ja löydetty muinaisen Egyptin pääkaupungista Hierakonpoliksesta. Siinäkin nämä dinosaurukset kaulailevat.


Narmerin paletti dinosauruksen kuvilla.


Kolmas vastaavanlainen kuva löytyi Mesopotaniasta. Tämä Urukin sinettinä tunnettu tuhansia vuosia vanha leimasin on nykyisin Louvressa Ranskassa. Siinäkin pitkäkaulaiset dinosaurukset kaulailevat.


Urikin dinosaurus sinetti ja sitä lähinnä vastaava Apatosaurus


Jotenkin on helpompi uskoa, että muinaiset ihmiset olivat näitä nähneet, kuin että sattumalta eri puolilta maailmaa löytyy samanlaisia kuvia. Voi olla, että tekijä on toteuttanut kuvan vain kuulopuheiden mukaan, mutta siitäkin huolimatta joku on jossain nähnyt ne elävänä. Ehkä asento on osa parittelurituaalia. 

On myös huomattava, että nisäkkäillä on aina seitsemän kaulanikamaa, myös kirahvilla, kun taas dinosauruksilla on paljon enemmän ja siten kaula on huomattavasti joustavampi taipumaan eri asentoihin.



Viitteet:
  1. Mahtava kirja, jossa lisää yksityiskohtaisia todisteita: http://www.untoldsecretsofplanetearth.com/store/dire-dragons/
  2. https://www.genesispark.com/exhibits/evidence/historical/ancient/dinosaur/
  3. Tieteellinen julkaisu: https://www.genesispark.com/the-stegosaur-engravings-at-ta-prohm/
  4. Lisää kuvia: http://historysevidenceofdinosaursandmen.weebly.com/visual.html

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Behemot ja Leviatan


Dinosaurukset kutkuttavat monen mielikuvitusta. Onko niitä ollut? Missä niitä on ollut? Miltä ne ovat näyttäneet? Jos kaikki dinosaurukset olisivat pieniä, kuten trilobiitit, niin mielenkiinto olisi laimeaa. Suuri kuitenkin kiinnostaa ja jotkut dinosauruksista ovat olleet mahtavia. Niin suuria, että yhä ihmetellään, miten ne ovat voineet elää: saada riittävästi happea pienien sieraimien ja pitkän kaulan läpi, miten niiden luut ovat kestäneet niiden painon ja kuinka paljon ne ovat tarvinneet ravintoa.

Isoista dinosauruksista emme tiedä kuinka nopeita ne ovat olleet. Yleinen sääntö menee, että mitä isompi eläin, sitä hitaammilta liikkeet näyttävät. Koska niitä ei enää ole elävinä, olemme tosiaan mielikuvituksen varassa.

Varmaa on kuitenkin, että niitä on ollut. Kaikki muu on spekulaatiota. Raamattu kuvaa muutamassa kohdin eläintä, joka kuulostaa hyvin läheisesti siltä, mitä me tunnemme dinosauruksena. Tämä herättää kysymyksen, miten kirjoitusajankohdan ihmisille tämä olisi ollut tuttua?

"Katso Behemotia, jonka minä loin niin kuin sinutkin. Se syö ruohoa kuin naudat. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa häntänsä jäykäksi kuin setripuun, sen reisijänteet ovat kuin punottua köyttä. Sen luut ovat kuin vaskiputket, selkäranka kuin rautatanko.  (RK: Job 40:15-18)

Tässä on yllättäviä yksityiskohtia, jotka voidaan dinosaurusten luurangoista vahvistaa:
  • Häntä on jäykkä ja paksu.
  • Dinosaurukset ovat ainoita eläimiä, joilla todella on punotut jänteet, jotta ne kestäisivät niiden suuren painon.
  • Luut ovat massiivisia.

Toinen tämän kaltainen eläin on Leviathan:

"Ymmärräthän, että siinä pettää toivo. Jo sen pelkästä näkemisestä sortuu maahan. Ei kukaan ole niin hurja, että ärsyttäisi sitä. … En malta olla puhumatta Leviatanin jäsenistä, sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen hammasrivien väliin? Kuka on avannut sen kasvojen ovet? Sen hampaitten ympärillä on kauhu. Sen ylpeytenä ovat selkäkilpien rivit, lujalla sinetillä kiinnitetyt. Ne sopivat tarkasti toisiinsa, tuuli ei pääse niiden lävitse. Ne liittyvät tiiviisti yhteen, pysyvät kiinni eivätkä irtoa toisistaan. ... Sen vatsapuolella on kuin teräviä saviastiansiruja, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.  (RK: Job 41:1-22)

Tässäkin on tuttuja yksityiskohtia:
  • Selkäkilvet, jotka tarkasti liittyvät toisiinsa
  • Vatsapuolen terät taas viittaavat samanlaisiin äkeisiin kuin on ankalosauruksella on selässä (kuvassa).

Se kuinka  tarkoin nämä vastaavat toistaiseksi löydettyjä fossiileja ei ole kovin oleellista. Sen sijaan, miksi kirjoittaja olisi käyttänyt tällaisia kuvauksia, ellei tavalla tai toisella yksityiskohtaiset kuvaukset olisivat olleet kuulijoille tuttuja. Heidän ehdottomasti olisi pitänyt tuntea nämä.

Kyseiset Raamatun kohdat paljastavat vielä paljon muutakin. Niistä voi selkeästi lukea, mistä kaikki lohikäärmetarinat on kopioitu.  Mutta niillekin voi olla luonnosta yhä löytyvät selitykset.



sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Dinosauruksia syövä 'ahma'


Kiinasta vuonna 2005 on löydetty ahman kokoisen tai jopa isomman nisäkkään luuranko (Repenomamus giganticus), jonka vatsasta on löydetty dinosauruksen jäänteitä. Tämä ahman kaltainen lyhytjalkainen nisäkäs selvästikin kilpaili elintilasta yhdessä dinosaurusten kanssa ja toisinaan sai saaliikseen pieniä dinosauruksia tai ehkä jopa isompien poikasia. 1

Dinosauruksen luiden seasta on löydetty myös paljon muita pienempiä nisäkkäitä ja lintujakin, kuten sorsia.3

Repenomamus giganticus


Evoluutio-oppi kertoo, että nisäkkäät ja linnut kehittyivät dinosauruksista. Kun 65 miljoona evoluutiovuotta sitten dinosaurukset äkisti hävisivät, nisäkkäät nousivat valta-asemaan. Tätä kehitysopillista kulkua perustellaan sillä, että dinosaurukset ovat ikään kuin syvemmällä kuin nisäkkäät sedimenttikivikerroksissa.

Kirjoitin 'ikään kuin', koska dinosauruksen luita löydetään aivan maan pinnasta kuten nisäkkäidenkin ja yleensä löydökset eivät ole päällekkäin. Eli ei toimita niin, että siitä kohtaa, mistä löydettiin nisäkkäitä, kaivettaisiin syvemmälle ja sitten sieltä tulisi vastaan dinosauruksia. 

Löytöpaikat ovat harvinaisia ja ne sijoitetaan aikajaksoissa toistensa päälle päättelemällä mm. kivilajeista ja ns. Indeksifossiileista. Lisäksi käytetään radioaktiivisen hajoamisen avulla tapahtuvaa ajoitusta.

Näiden menetelmien tulokset tulkitaan ja sovitetaan toisiinsa niin, että saadaan tuki evoluutiolle. Evoluutio on siis premissi, joka oletetaan todeksi ja kaikista havainnoista valitaan ne, jotka tukevat tätä ennakko-oletusta. Näin toimitaan esimerkiksi radioaktiivisen hajoamisen tuloksissa, joita yleensä saadaan useita erilaisia samasta paikasta. 


Tämä löytö varmistaa, että evoluutiotulkinnan mukaan lihansyöjänisäkkäät elivät yhdessä dinosaurusten kanssa ainakin 50 miljoonaa evoluutiovuotta. Sitä ennen dinosauruksia oli noin 100 miljoona evoluutiovuotta. Nämä nisäkkäät eivät tuhoutuneet 65 miljoonaa vuotta sitten, vaikka yksi niiden ravintolähde tuhoutui.

Miksi sitten niin harvoin löydetään suuria nisäkkäitä dinosaurusten joukosta? Usein dinosauruksen luita löydetään samasta paikasta röykkiöittäin eli dinosauruslauma liikkui yhdessä, kun ne nopeasti hautautuivat tsunamitulvassa. Laumassa ei ollut kilpaileville nisäkkäille tilaa. Todennäköisesti myös elinalueet olivat etäällä toisistaan, niin kuin kilpailevilla lajeilla usein on: toinen pääsee voitolle ja toisen on peräännyttävä.   


Siitä väitetystä vähittäisestä evoluutiosta, miten tämä nisäkäs kehittyi dinosauruksista, ei ole mitään fossiilitodistetta. Se vain oletetaan. Kuitenkin evoluutio-opinkin mukaan on väistämätöntä, että tähänkin lajiin johtaneita nisäkkäitä oli miljardeja ja taas miljardeja, ennen kuin kehitys vei niin pitkälle, että juuri tämän fossiloituneen yksilön kaltainen eläin oli kehittynyt.


Viitteet:
  1. Virallinen tutkimus: https://www.nature.com/articles/nature03102
  2. Satunnainen linkki, jossa ilmeisesti koko tutkimusaineisto: https://www.esf.edu/efb/lomolino/courses/mammaldiversity/mm1.pdf
  3. Linkki aikaisempaan artikkeliini: https://mistametulemme.blogspot.com/2017/11/45-nisakkaiden-fossiileja-dinosaurusten.html

sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Elämä perustuu tietoon - Yhteenveto


Seuraavat seitsemän artikkelia ovat tiedon käsitteestä elämän eri tasoilla. Ne osoittavat, että tieto ja sen mukana tietojenkäsittely, kyky muokata tietoa eri lähteistä eteenpäin, on täytynyt olla olemassa ennen elämää.

Jos jotain koskaan suosittelen, niin juuri näiden artikkeleiden lukemista. Lue ne pohtien, mitä ne kertovat siitä, mistä me olemme tulleet.

Jokainen elämän syntyteorian pitää ensin selittää, miten tieto ja sitä esittävä koodi on syntynyt. Syvimmiltään elämässä on kysymys tiedosta ja kommunikoinnista. Sattuma ei synnytä tietojenkäsittelyn periaatteita, ei viestin lähettäjää ja vastaanottajaa, ei mitään merkityksellistä viestiä. Satunnaiseen atomien liikkeeseen perustuvan maailmankuvan pohjalta ei voi selittää sitä moninaista tietojenkäsittelyä, mitä elämässä on ja mitä näissä artikkeleissa tuodaan esille: 



1. Informaation ihmeellinen matka ilmasta mieleen 

Sisäkorvan osat muuntavat tietoa muodosta toiseen ja tuovat sen aivoille. Tämä tietojenkäsittelykoneisto muodostuu monesta ketjussa toisiinsa yhteydessä olevasta lenkistä (lue: osasta) ja vain kaikkien osien olemassa ollessa se toimii. Jos yksi osa uupuu, lenkki on poikki. Tämä on selkeä osoitus, että tietojenkäsittely on monen yksittäisen vaiheen kokonaisuus eikä voi syntyä vähitellen yksi osa kerrallaan. 




2. Piirsikö evoluutio korvan rakennuspiirustukset DNA:han?

DNA sisältää perimän, mutta vain osan siitä. Lisäksi on geenien ulkopuolista, epigeneettistä, perimää. Siellä on mm. menetelmät siitä, miten solut kommunikoivat toisilleen. Geenit eivät kuvaa suoraan elimien rakennusohjeita, vaan vain proteiinien rakennusohjeita. Elimien rakennusohjeet tulevat niistä epäsuorasti kaikkien solujen yhteisvaikutuksesta, jossa tapajtuu myös paljon solujen välistä kommunikointia. Tiedolla on elämässä monta tasoa.




3. Sattumalta kommunikoitua - viestin viisi tasoa

Kommunikoinnin kaava on universaali, kaikkialla sama, riippumatta siitä kommunikoivatko ihmiset, eläimet, kasvit, koneet, solut tai solun sisäiset elimet keskenään. Tietoa on helppo kadottaa kommunikoinnissa: esimerkiksi TV-lähetyksessä voi tulla lyhyt katkos salaman ansiosta, mutta koskaan ei salama, tai muu satunnainen tekijä, ole lisännyt viestiin merkityksellistä informaatiota. Tätä ei ole myöskään havaittu tapahtuvat DNA:n sisältöön tai siitä tehtäviin viesteihin merkittävissä määrin. Satunnaisuus ei anna tiedolle merkitystä, joka viestinnässä aina on mukana.




4. Tietojenkäsittely Solussa - Geneettisen tietokoneen mysteeri

Tietojenkäsittelyn perustoiminnot ovat tiedon kirjoittaminen, lukeminen, poistaminen, kopiointi, vertailu ja yhdisteleminen sekä loogiset päättelyt. Kaikkia näitä tapahtuu solussa DNA:ta käsiteltäessä. Näiden kaikkien on ollut oltava olemassa ennen kuin elämää on voinut olla olemassa. Nykyisenkaltaisessa solussa on satoja pieniä proteiinikoneita, jotka yhdessä hoitavat nämä operaatiot. Jokaisen elämän synnyn teorian pitää selittää, miten nämä operaatiot syntyivät yhdellä kertaa yhtäaikaisesti elämän alkaessa.




5. Elämän synty tarvitsi informaatiotiedettä

Tieto ja tiedonkäsittely on aikaisempaa alkuperää kuin elämä näkyvässä maailmassa. Näkyvän maailman ja elämän syntyminen oli mahdollista vain tiedon ja tiedonkäsittelyn avulla. Tietokoneohjelman on älykäs, tietoinen mieli ohjelmoinut. Samoin täytyy olla solun tietojenkäsittelyn kanssa.




6. Evoluutiosta ja DNA:n tietojenkäsittelystä tieteellinen todistus

Informaatioteoreetikko Hubert P. Yockey Californian Yliopistosta todistaa matemaattisesti kirjassaan Information Theory and Molecular Biology (Informaatioteoria ja molekyylibiologia), että DNA:ssa on tietoa. Lisäksi hän sanoo monia merkittäviä totuuksia työnsä tuloksen perusteella: Ero materian ja elämän välillä on informaatio, nykyinen geneettinen koodi on optimaalinen, elämän synnyn teorian pitää sisältää selityksen sille, miten tämä koodi syntyi, elämän syntyminen satunnaisten prosessien kautta on yhtä mahdotonta kuin ikiliikkuja. Myöhemmin roska-DNA käsitteen 'tuhoutuminen' on invalidoinut hänen käsityksensä evoluution mekanismista.




7. Kun Tieto tuli ihmiseksi

Raamattu on todennut jo tuhansia vuosia sitten, että elämä perustuu tietoon. Tiede on vastentahtoisesti myöntämässä tätä vasta nyt. Kaikki tiedon aarteet ovat kätkettynä Jeesuksessa Kristuksessa.



Jos olet tämän blogin satunnainen lukija ja mietit mitä artikkeleita lukisi ja mihin paneutuisi, niin suosittelun juuri näitä seitsemään artikkelia. Tiedonkäsite saattaa aluksi tuntua vaikealta, koska sitä ei juurikaan opeteta. Tietokoneaikakaudella sen pitäisi olla kuitenkin askeleen lähempänä kuin sataviisikymmentä vuotta sitten, jolloin Charles Darwin pähkäili näitä asioita.