Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 7. - Voi, voi, voi!

 Olemme menneet läpi "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta" -sarjaa niin pitkälle, että tempauskin on saatu paikalleen. Välähdykset ovat eri teemoja, jotka tulevat Ilmestyskirjasta esille. Seuraava teema on kolme voi -huutoa. Tämäkin on Ilmestyskirjassa oleva erityinen käsite ja tämäkin liittyy siihen, miten ilmestys on jaksotettu ajallisesti ja järjestyksellisesti erilaisiin toisiaan seuraaviin jaksoihin. 

Olisin halunnut ottaa tämän jo heti Ilmestyskirjan kronologian käsittelyn yhteydessä, mutta siinä vaiheessa tuli kiire sijoittaa tempaus kohdalleen. Tämä jakso palaa hieman takaisin siihen teemaan, miten Ilmestyskirja itse todistaa olevansa suoraan etenevä kuvaus lopun ajoista, siis kronologinen.

Voi -huuto tarkoittaa Ilmestyskirjassa toisaalta sitä tuskaa, mitä vitsaukset tuovat ihmisille, ja toisaalta sitä, miten ihmiset ovat ajaneet itsensä tähän asemaan. Kaikilla ihmisillä olisi ollut mahdollisuus välttää näiden ongelmien kohtaaminen, mutta enemmän tai vähemmän tietoisesti, he halusivat valita oman tiensä. He kokivat, että Jeesus ei ole ratkaisu heille. He mieluummin kulkevat omaa tietänsä kohti sitä kohtaloa, minkä ovat ansainneet. Ja se kohtalo on karmea.  

Ajattelen Jumalan toteuttavan Ilmestyskirjan tapahtumat sen tähden, että jokainen ihminen joutuu valinnan paikalle. Kuudennesta sinetistä alkaen on tapahtunut monia luonnonkatastrofeja. Ihmiset tietävät, että jotain merkillistä on nyt menossa, sillä kolmasosa merestä, vesistä ja maasta on jo tuhoutunut neljän ensimmäisen pasuunan aikana. Lisäksi suuri joukko uskovia on kadonnut maan päältä (7. luku jolloin seurakunnan ylösotto tapahtui juuri ennen pasuunoiden aikaa). Jo 6. sinetin aikana ihmiset piiloutuivat luoliin ja sanoivat, että Herran päivä on alkanut. Kukaan ei siis voi olla täysin tietämätön tilanteesta, mutta tosiasioiden hyväksymisen kyky voi olla heikko. Ihminen on hyvä valehtelemaan itselleen.

Neljästä ensimmäisestä pasuunasta johtuvat vitsaukset olivat olleet luontoa suoraan koskevia. Luonnollisesti luonnon vahingot koituvat ongelmiksi ihmisillekin. Kolme voi-huutoa eli pasuunat 5, 6 ja 7, koskevat suoraan ihmisiä (luontokin saa osansa). 

Ensimmäinen voi-huuto

Olemme nyt Ilmestyskirjan luvussa 9 ja 5. Pasuuna on vuorossa. Pasuunat 1,2,3 ja 4 ovat menneet. Ilmestyskirja ei kerro kuinka kauan tästä on aikaa, mutta heti 4. pasuunan jälkeen taivaalla lentävä kotka ilmoittaa: "Voi, voi, voi maan päällä asuvia jäljellä olevien pasuunanäänten tähden, kun vielä kolme enkeliä puhaltaa pasuunoihin!" (Ilm. 8:13)

Tässä Ilmestyskirja selkeästi kertoo, että voi-huudot ja pasuunat ovat samoja asioita. 5. pasuuna ja siten 1. voi-huuto kestää viisi kuukautta. Tämä sanotaan tekstissä kahdesti, joten se on syytä ottaa juuri niin kuin se on sanottu. Vitsauksen hengellinen ulottuvuus on syvyydestä tulevat demonit. Maallinen ulottuvuus on niin paha sairaus (tai myrkytys tai muu tuska), että ihmiset haluaisivat kuolla, mutta kuolemakin pakenee heitä. Tämä koskee vain niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä. Tämä siis ei koske ainakaan 144 000, jotka nimenomaisesti ovat sinetöity Jumalan sinetillä 7. luvun alussa. Vitsauksen ulkopuolelle todennäköisesti kuuluvat myös ne, jotka näiden 144 000 evankelioimistyön ansiosta ovat tulleet uskoon.

Jakeessa 12 sanotaan selvästi, että tämä loppuu yhtä nopeasti kuin on alkanutkin, viiden kuukauden päästä: ensimmäinen voi-huuto on ohi. 

Toinen voi-huuto

Edellisessä artikkelin lopuksi spekuloin sillä, että 6. pasuunan sota on seurausta ensimmäisestä voi-huudosta. Tässä sodassa taistelee 200 miljoonaa sotilasta. Tämä ei ole Johanneksen arvio, vaan hän kuuli tämän luvun. Tässä sodassa kuolee kolmasosa ihmisistä - kuten pasuunoissa 1-4 hävitettiin kolmasosa luonnosta.

Voi-huutojen syvä sanoma tapahtumien järjestyksen ja kronologisuuden osalta tulee juuri toisen voi-huudon kerronnasta. Sodan loputtua ei sanota, että toinen voi-huuto on ohi. Se tieto tulee vasta 11. luvun 14:sta jakeessa - puolitoista lukua myöhemmin! Toinen voi-huuto on ohi vasta, kun kaksi profeettaa ovat nousseet taivaaseen. Profeetat ja heidän antamansa vitsaukset ovat siis osa toista voi-huutoa ja heidän palvelusaikansa kestää kolme ja puoli vuotta kuten edellisissä artikkeleissa kävimme läpi.

Tämä voi-huutojen rakenne myös näin sitoo pasuunat 5,6 ja 7 peräkkäisiksi tapahtumiksi. Siihen väliin ei voi sijoittaa esimerkiksi kuutta vihan maljaa kuin tekemällä suurta väkivaltaa tekstille. Se rikkoisi voi-huutojen rakenteen. Näin tämäkin rakenne estää Ilmestyskirjan kehällisen ymmärtämisen.

Tämä tekstin rakenne estää myös pasuunoiden ja kahden profeetan aikakauden päällekkäisyyden. Teksti selkeästi kertoo, että profeetat ovat osa toista voi-huutoa 6. ja 7. pasuunan välissä. Kysymys ei siis ole kahdesta eri tasossa etenevästä kerronnasta, vaan samasta ja yhdestä aikajanasta. 

Meillä on siis merkittävä tekstillinen tehokeino, joka rakentaa tapahtumien kulusta rikkomattoman. Vastaavia keinoja tekstin rakenteen koossa pitämiseksi on muitakin. On etukäteen annetut otsikot tulevista tapahtumista, ikään kuin profetia profetian sisällä ja toinen tällainen alkaa-loppuu pari Jumalan vihan päivän osalta. Kirjoitan näistä seuraavassa artikkelissa. 

Kolmas voi-huuto

Tämä voi tuntua hyvin pieneltä voi-huudolta kahteen edelliseen verrattuna. Ilmestyskirjan fokus kuitenkin on muuttunut tässä kohdin globaalista näkökannasta kohti Jerusalemia. Ensin jo kaksi profeetta toimivat sieltä käsin. Nyt 7. pasuunan kohdalla kerrotaan, miten kymmenesosa kaupungista sortui ja 7000 ihmistä kuoli. 

Voi-huudotkin siis rakenteellisesti sitovat tekstiä yhdeksi kokonaisuudeksi, jota ei saa eikä voi pilkkoa ja järjestellä mielivaltaisesti eri muotoihin. 

Voivottelu ei silti vielä Ilmestyskirjassa lopu tähän. Niin Johannes kuin enkelitkin vielä ilmaiset voi-huudahduksella tunteensa useaan kertaan. Voidaankin siis toisaalta ajatelle, että kolmas voi-huuto jatkuu loppuun asti, aina Jeesuksen paluuseen. 

”Voi maata ja merta, sillä Paholainen on astunut alas” - - (Ilm. 12:12)

"Voi, voi sinua, suuri kaupunki, Babylon, sinä mahtava kaupunki! - - (Ilm. 18:10)

"Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli - - (Ilm. 18:16)

"Voi, voi tuota suurta kaupunkia, jonka kalleuksista  - -"  (Ilm. 18:19)

Yhteenveto voi-huudoista

Ilmestyskirjan jakeissa 10:6-7 enkeli julisti, ettei aikaa enää ole, kun 7. enkeli puhaltaa pasuunaan eli kun kolmas voi-huuto tulee. Tämä on viimeinen pasuuna. Vanhasta Testamentista me voimme oppia, että viimeisen pasuunan jälkeen tapahtumat alkavat: kansa tulee koolle tai hyökkäys ja sota alkaa. Tässä se tarkoittaa Jumalan elonkorjuuta (luvut 14-15) ja seitsemää vihan maljaa, joissa Jumalan viha täyttyy (luku 16). 

Kirjoitin aikaisemmin, että luvussa 13 kerrotun pedon aika, kolme ja puoli vuotta, alkaa kahden profeetan eli 7. pasuunan jälkeen. Tämä tarkoittaisi, että viimeisen pasuunan jälkeen on vielä pedon valtakunnan aika ennen kuin luvatut asiat lopulta tapahtuvat - voi siis kysyä, että miten niin ei enää ole aikaa. Tekstistä voi varmasti sanoa, että kahden profeetan kolmen ja puolen vuoden aika on 6. ja 7. pasuunan välissä. Sen sijaan pedon kolmen ja puolen vuoden valtakauden ajasta suhteessa pasuunoihin ei ihan suoraa tekstiin perustuvaa viitettä anneta. Päättelin sen olevan profeettojen ajan jälkeen sillä perusteella, että profeettojen aikana temppelissä vielä palvottiin Jumalaa ja vasta profeettojen kuoleman jälkeen peto julistautuu jumalaksi ja häpäisee temppelin. Tämä olisi alku hänen täydelliselle yksinvaltakaudelleen, jonka alkuun juuri profeettojen tappaminen antaa viimeisen 'sinetin'. Kansansuosio tämän johdosta on taattu, sillä maassa asuvat lähettävät toisilleen innoissaan lahjoja profeettojen kuoleman jälkeen. Tämä osoittaa, että nämä maassa asuvat hyväksyvät pedon toimet.

Pedon valtakausi siten tekee pienen odotusajan 7. pasuunan yhteydessä mainituille ajan loppumiselle, elonkorjuulle ja Voidellun eli Jeesuksen maanpäällisen vallan ottamiselle. Se on kuin tuomio olisi julistettu, mutta syyllinen on vielä hetken vapaalla ennen kuin hänet otetaan kiinni. Syytetyn vapaalla olo ja hänen hirvittävät tekonsa tämän jälkeen vielä varmistavat, että tuomio on oikea ja rangaistus on oikeudenmukainen.

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 6. - Onko vihan aika seitsemän vuotta

Raamatussa on paljon numerologiaa eli oppia, jossa numeroilla on merkitystä. Ilmestyskirja on kaiken tämän huipentuma. Olen kuullut väitettävän, että joku olisi laskenut Ilmestyskirjassa olevan yli 100 eri seitsemän sarjaa kuten 7 henkeä, 7 sinettiä, 7 pasuunaa, 7 maljaa, 7 seurakuntaa, 7 kynttilänjalkaa, jne… (mm. kunnioittamani raamatunopettaja Chuck Missler mainitsee näin. Venäläinen raamatuntutkija Ivan Panini uhrasi koko elämänsä näiden asioiden tutkimiseen.)

Seitsemän on viikonpäivien lukumäärä ja se tulee siitä, että Jumala loi kaiken seitsemässä päivässä. Seitsemänpäiväistä viikkoa noudatetaan käytännössä kaikkialla maailmassa. Pietari taas antaa ymmärtää kirjeessään, että koska Jumala loi kaiken seitsemässä päivässä ja koska Jumalalle yksi päivä on tuhat vuotta, niin kaikki tulee päätökseen seitsemässä tuhannessa vuodessa. (2. Piet. 1-13)  

Vanhan heprealaisen ajanlaskun mukaan (tämä selviää kuolleen meren kirjakääröistä) on olemassa nimetty aikajakso, joka on kaksituhatta vuotta (aeon tai aion). Daniel käyttää ilmaisua aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa. Tämä on toisaalta kolme ja puoli vuotta, missä yhteydessä se yleensä esitetään myös Ilmestyskirjassa. 2000 vuoden aika paketteina tämä taas on 2000+4000+1000 eli 7 000 vuotta - mielenkiintoista miten eri käsitteet Raamatussa ovat sidoksissa toisiinsa.  

Ilmestyskirja mainitsee kolme ja puoli vuotta yhteensä viisi kertaa kolmella eri tavalla: vuosina, kuukausina ja päivinä, ikään kuin varmistaakseen, että aika ihan oikeasti tarkoittaa kolmea ja puolta vuotta. Matemaattisesti ajatellen nämä aikajaksot ovat yhteen laskettuna 17,5 vuotta. Teksti antaa ymmärtää, että osa näistä ilmaisuista tarkoittaa samaa aikajaksoa. Lähdetään selvittämään, mitkä ovat päällekkäisiä ja mitkä peräkkäisiä kolmen ja puolen vuoden jaksoja.

Miten 3½ vuotta sijoittuvat Ilmestyskirjan tapahtumiin

Seitsemän vuoden ahdistuksen/vihan ajan katsotaan tulevan Danielin kirjasta. Loikka Danielin kirjaan olisi kuitenkin liian pitkä tähä artikkeliin, joten keskitymme Ilmestyskirjan ilmoitukseen. Raamatun tulkinnan perussäännön mukaisesti jäljempänä tuleva ilmoitus ei voi olla ristiriidassa aikaisemman kanssa, mutta voi sitä täydentää uusilla yksityiskohdilla. Täten Ilmestyskirjan pitäisi paljastaa kaiken saman kuin Danielin kirjakin ja vielä enemmän.

Muistuttaisin lukijaa aikaisemmin kirjoittamastani erosta termien käytössä: ahdistus ja viha ovat Ilmestyskirjassa eri ajanjaksot. Yleisesti puhuttaessa nämä tuppaavat menemään sekaisin, joten on hyvä syventyä, mitä Ilmestyskirja tarkkaan ottaen kertoo. 

Kerrataan ensin ne viisi jaetta, joissa kolme ja puoli vuotta mainitaan eri muodoissaan: 

1) Temppelin ulkopuolella oleva esipiha jätä kuitenkin pois. Älä mittaa sitä, sillä se on annettu pakanoille, ja he tallaavat pyhää kaupunkia neljäkymmentäkaksi kuukautta.(Ilm. 11:2)

2) Minä annan kahdelle todistajalleni tehtäväksi profetoida säkkeihin pukeutuneina tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää."  (Ilm. 11:3)

3) Nainen pakeni autiomaahan, jossa hänellä oli Jumalan valmistama paikka, että häntä ruokittaisiin siellä tuhat kaksisataakuusikymmentä päivää. (Ilm. 12:6)

4) Naiselle annettiin suuren kotkan kaksi siipeä, jotta hän lentäisi paikalleen autiomaahan, missä häntä ruokitaan aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.  (Ilm. 12:14)

5) Pedolle annettiin suu puhua suuria sanoja ja herjauksia, ja se sai vallan tehdä sitä neljäkymmentäkaksi kuukautta.  (Ilm. 13:5)

Lopusta alkuun

Helpoin on lähteä purkamaan näitä jakeita lopusta alkuun. 

1) Jeesus heittää Pedon tuliseen järveen palattuaan maan päälle (Ilm. 19:20). Pedon valta kestää siis tästä hetkessä taaksepäin 42 kuukautta, mikä on sama kuin kolme ja puoli vuotta (12+12+12+6 kk). Nyt tiedämme siis, että kohdassa 13:5 ollaan täsmälleen ja kuukaudelleen kolme ja puoli vuotta ennen Jeesuksen paluuta. 

2, 3) Luvun 12 nainen kuvaa Israelin kansaa. He lopulta tunnustavat hänet, jonka ovat lävistäneet, Jeesuksen, Messiaakseen. Tämän luvun jakeet 6 ja 14 toistavat saman tapahtuman eli ainakin nämä 1260 päivää ja kolme ja puoli vuotta ovat sama aikajakso. Raamatun laskentatavassa kuukausi on aina 30 päivää ja 42 kk kertaa 30 päivää on 1260 päivää. Tässä kohdin tarkkuus on siis päivä, kun pedon vallan ajassa se on kuukausi.

Seuraavana meillä on selvitettävänä, onko nainen eli israelilaiset piilossa autiomaassa saman aikaisesti kuin Peto on vallassa? Todennäköisesti näin on, mutta mikä olisi Ilmestyskirjan mukainen perustelu? Ilmestyskirjassa ei mainita, milloin tämä piilossa oleminen päättyy. Viimeistään se päättyy Jeesuksen paluuseen.

Nämä ovat sama aikajakso seuraavalla perusteella: peto käyttää lohikäärmeen valtaa ja nainen pakeni lohikäärmettä piiloon autiomaahan ja heti tämän jälkeen mainitaan pedon nousevan kansojen merestä. Luvussa 13 kerrottiin pedon hallitsevan 42 kuukautta. Eli Israelin pako autiomaahan ja pedon valtaannousu tapahtuvat hyvin lähellä toisiaan. Israelilaisten pitää siis olla piilossa kutakuinkin pedon vallan ajan. 

Olemme siis nyt sijoittaneet aikajaksot 5, 4, ja 3 samaksi kolmen ja puolen vuoden ajaksi juuri ennen Jeesuksen paluutta. 

4) Seuraavana tässä käänteisessä kronologisessa etenemisessä tulee vastaan kaksi säkkipukuista profeettaa. Heidän profetoimisensa kestää myös kolme ja puoli vuotta. Jälleen meillä on sama kysymys: loppuuko tämä Jeesuksen paluuseen vai jonakin hetkenä ennen tätä. 

Syvyydestä nouseva peto tappaa nämä kaksi profeettaa. Ei liene väärin olettaa, että tämä on sama peto, joka nousee kansojen merestä ja jonka Jeesus heittää tuliseen järveen. Sillä muuten tämän pedon kohtalo jäisi epäselväksi. Kun peto tappaa kaksi profeettaa, on se siis pedon ensimmäinen esiintyminen Ilmestyskirjassa. Tästä voimme johtaa, että peto tappaa profeetat valtakautensa alussa tai hieman ennen valtaan astumistaan  siis ennen viimeisen kolmen ja puolen vuoden alkamista. 

Ehkäpä juuri profeettojen tappaminen saa aikaiseksi sen, että hän julistautuu suorastaa jumalaksi. Nämä profeetat olivat kovasti rasittaneet kansoja, koska ihmiset riemuitsivat heidän kuolemastaan lähettämällä lahjoja toisilleen. Tämän teon jälkeen pedon on helppo nousta kansojen merestä eli kansansuosion avulla.

Paavali kertoo näistä tapahtumista näillä sanoilla:  

"-- Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala."  (2. Tess. 2:3-4)

Tässä vaiheessa, kun peto on tappanut kaksi profeettaa, ottaa hän vallan temppelissä. Tämän jälkeen temppelissä ei enää rukoilla ja ylistetä muuta kuin häntä. Tästä alkaa myös hänen kolmen ja puolen vuoden vallan aikansa ennen Jeesuksen paluuta.

Profeettojen julistus ajoittuu siten kolmeksi ja puoleksi vuodeksi ennen pedon kolmen ja puolen vuoden valtakautta. Heidän julistuksensa alku on seitsemän vuotta ennen Jeesuksen paluuta. Olemme siis jo näin paljon ennen Jeesuksen paluuta. Tämä asettaa hieman haasteita tapahtumille, jotka edeltävät kahta profeettaa, kun ajattelemme yleisesti puhuttavaa seitsemän vuoden ahdistuksen (lue: vihan) aikaa. 

5) Näin meillä on jäljellä viimeinen sijoitettava aikajakso. Tässä kerrotaan, että pakanat tallaavat temppelin esipihaa 42 kuukautta. Huomioitavaa tässä Ilmestyskirjan kohdassa on, että temppeli on olemassa ja siellä kumartaen palvotaan. Ilmeisesti palvonnan kohde on Jumala eikä peto tässä vaiheessa, koska esipihasta sanotaan, että vain se on pakanain tallattavana. 

Tämä jae on samaa Jeesuksen (tai Jumalan) puhetta kuin jo käsittelemämme seuraava jae profeettojen aikakaudesta - nämä ovat siis peräkkäisiä jakeita. Jo pelkästään tämä antaisi ymmärtää, että kyseessä on sama ajanjakso.  Rukoilu ja palvonta jatkuivat temppelissä myös kahden profeetan aikana ja vasta heidän kuolemansa jälkeen kaikki valta tuli pedolle ja peto otti temppelin haltuunsa. 

On siis kaikki syy olettaa, että tämä aikajakso on sama kuin profeettojen julistuksen aikajakso. Eli me olemme edelleen 7 vuotta ennen Jeesuksen paluuta maan päälle. 

Kahdesta profeetasta yhä ajassa taaksepäin

Seitsemäs pasuuna puhallettiin profeettojen kuoleman ja henkiin heräämisen jälkeen. Profeetat julistivat kolme ja puoli vuotta 6. pasuunan  jälkeen. Tätä kolmea ja puolta vuotta kuvataan myös toiseksi voi-huudoksi ja sille on erikseen sanottu, milloin se alkaa ja loppuu. 7. pasuuna on kolmas voi huuto. 

Profeettojen julistusta edeltää 6. pasuunaan puhallus ja tästä myös siis alkaa toinen voi-huuto. Tämä alkaa valtavalla maailmansodalla. Tämän sodan pituudesta ei sanota mitään, eikä kerrota, onko se profeettojen ajan kanssa päällekkäinen. Sen sijaan saman 9. luvun alussa olevan 5. pasuunan (ensimmäinen voi -huuto) yhteydessä sanotaan, että tämä vitsaus kestää 5 kuukautta. Tämä on omituinen luku ja ajanjakso - en tiedä toista 5 kuukauden aikaa Raamatussa. (Kirjoitan seuraavassa artikkelissa lisää kolmesta voi - huudosta). 

Koko Ilmestyskirjan kronologinen tulkinta lähtee siitä, että pasuunat eivät ole päällekkäisiä tapahtumia ajallisesti. Eli 5. pasuuna kestää viisi kuukautta ja on loppunut ennen kuin 6. pasuuna (sota) alkaa. 6. pasuunan ja profeettojen kanssa on vaikeampaa. On mahdollista, että 6. pasuunan sota ja kaksi profeettaa ovat osin, täysin tai ei yhtään päällekkäisiä. En löydä tekstistä selkeitä perusteluja sen enempää puolesta kuin vastaan.

Kuinka kauan seurakunnan ylösotosta Jeesuksen paluuseen

Kahden profeetan valtakauden alusta Jeesuksen paluuseen on edellä kuvatun mukaisesti 7 vuotta. Tätä edeltää 6. pasuunan sota, 5. pasuunan vitsaus ja luontoa koettelevat pasuunat 1-4. Ilmestyskirja ei anna kaikelle tälle aikaa. Vain 5. pasuunan vitsaukselle annetaan viiden kuukauden kesto. Jos oletamme, että sota lyhyenäkin kestää vähintään puolivuotta ja pasuunat 1-4 joitakin kuukausia, niin päästään kuitenkin siihen, että seurakunnan ylösotto tapahtuu esimerkiksi vuosi tai enemmänkin ennen viimeisen 7 vuoden jakson alkamista. 

Ilmestyskirja ei millään tavalla suoralla lukemisella anna ymmärtää, että seurakunnan ylösotto tapahtuisi vain päiviä ennen Jeesuksen paluuta. Jotkut opettavat, että Ilmestyskirja ei ole kronologinen esitys lopun ajoista, mutta sillekään ei löydy tukea itse Ilmestyskirjasta. Se annettiin Johanneksen kirjoitettavaksi kronologisena esityksenä. Voin siis nojata vain siihen, miten se on Johannekselle annettu ja miten hän on sen ylös kirjoittanut ja miten hän vielä sanoo, että Jeesus todisti tämän oikeaksi.

Kaikki Ilmestyskirjassa siis kertoo siitä, että ylösotto voi tapahtua minä hetkellä hyvänsä ilman ennakkovaroitusta ja ilman merkkiä. Vainoja on aina ollut menossa, joten niitä on vaikea laskea selkeäksi ennakkovaroitukseksi. Viime vuosisadallakin kristittyjä on tapettu ilmeisesti lukumäärällisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 

Seurakunnan ylösotto tapahtuu siis yllättäen, mutta ei kuitenkaan ilman vainoja, suurta ahdistusta. Jeesus lupasi, että vainot hänen nimensä tähden kohtaavat kaikkia hänen seuraajiaan. Tämä suuri ahdistus, jossa maassa asuvat ahdistavat uskovia, on tulossa ja seurakunnan ylösotto tapahtuu tästä suuresta ahdistuksesta kuten 7. luku sen selvästi sanoo. Suuri ahdistus ei kuitenkaan ole Jumalan viha eikä tule Jumalalta, vaan tulee ihmisiltä ihmisille. Se ei myöskään ole Jaakobin ahdistus, koska se nimensä mukaisesti koskee Israelia. 

Lopun aikojen pelikenttä

Koko lopunaikojen pelikenttä voidaan kuvata alla olevan grafiikan avulla. Siinä vainot tulevat ihmisiltä, maassa asuvilta, uskovia kohtaan. Jumala kostaa tämän ahdistuksen maassa asuville. Seurakunta otetaan pois "tieltä" eli temmataan taivaaseen ennen tämän maassa asuvien ahdistuksen alkamista.

Skenaario tapahtumista

Siirrymme nyt voimakkaasti spekulaatioiden puolelle, joita yleensä pyrin välttämään. Seuraava on eräs tapahtumien kulku, jonka olen toisessa yhteydessä kirjoittanut. Tässä se voi kuitenkin auttaa ymmärtämään 5. ja 6. pasuunan suhdetta toisiinsa. 

"Terroristit kehittävät biologisen aseen, jonka tekemistä ohjaavat saatanan enkelit ja apuna käytetään tekoälyn tietämystä. Tällaisen skenaarion voimme lukea viidennen pasuunan kohdalla Ilmestyskirjan luvusta 9. Seurauksena on zombie-sairaita ihmisiä, jotka haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. Tämä kestää viisi kuukautta.

Tämän seurauksena syttyy suuri maailmansota (6. pasuuna), jossa kuolee kolmasosa maailman ihmisistä. Seuraavat 3½ vuotta  kaksi säkkipukuista profeettaa julistavat sanomaa Jumalan valtakunnasta (luku 11). Tällöin myös saatanan voimasta nousee peto-hallitsija, joka ensin tappaa profeetat ja sitten julistautuu ratkaisuksi maailman ongelmiin, suorastaan yli-ihmiseksi eli jumalaksi. 

Hän luo järjestelmän, jonka pyrkii estämään, ettei tekoälyä enää koskaan käytettäisi väärin. Kaikki tieto on digitaalista tietokoneissa, mutta kukaan ei voi käyttää sitä, ellei hänellä ole digitaalista tunnistetta. Kukaan ei voi omistaa mitään laitetta, joka kytketään Internettiin ilman tätä globaalia digitaalista ID:tä.  Näin tekoäly itse pystyy valvomaan jokaista ihmistä ja heidän tekojaan verkossa. Tekoäly saapuu jokaiseen kotiin pedon kuvana ja se kysyy joka aamu lojaalisuutta järjestelmälle. Ja koska äänestä voidaan tulkita valehteleeko ihminen, saa tämä pedon kuva, joka siis puhuukin, aina syvällisen käsityksen ihmisen uskollisuudesta järjestelmälle. Teknologisesti tämän toteuttamiselle ei ole enää mitään estettä. 

Jos joltakin uupuu tämä näkyvä digitaalinen tunniste, niin "naapurit" ovat heti kysymässä, että et kai halua, että se mitä tekoälyllä tehtiin viimeksi (5. ja 6. pasuuna) tapahtuu uudelleen. Näin ilman pedon merkkiä olevat ihmiset havaitaan, kerätään pois yhteiskunnasta ja hävitetään." 

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 5. - Ahdistuksen vai vihan aika

Ilmestyskirja nimeää eri ihmisryhmiä erityisillä tavoilla. Näihin on syytä kiinnittää huomiota, sillä se auttaa ymmärtämään ketä mikäkin asia koskee. Edellisessä artikkelissa kerroin neljästä eri ihmisryhmästä juuri tempauksen aikoihin. Yksi niistä oli maan päällä asuvat.

144 000 Jumalan palvelijaa, jotka sinetöidään 7. luvun alussa ovat heitä, joilla on Jumalan sinetti. Uskovat ovat niitä, joilla on Jeesuksen todistus ja on toisia uskovia, jotka eivät ole ottaneet pedonmerkkiä. Ketkä sitten ovat maan päällä asuvat? Tämän ymmärtäminen on tärkeää, ennen kuin voimme tarkemmin ymmärtää ahdistuksen ja vihan ajan käsitteet.

Maan päällä asuvaiset

Tämä ryhmä suomalaisissa käännöksissä jää hieman piiloon. Niitä ei alleviivata omaksi ryhmäkseen riittävän selvästi: he jotka asuvat maassa. Nopea lukija olettaa tämän tarkoittavan kaikkia maan päällä asuvia, mutta näin ei ole. Tämä selviää koko Ilmestyskirjaa tutkimalla. 

Vanhan 1933 käännöksen mukaan heidät nimetään toisinaan vanhahtavasti: maan päällä asuvaiset. Englanniksi tämä kuuluu "dwell on the earth". Tämä dwell sanan englanniksi kuvaa hieman paremmin sitä asemaa, mikä heillä on. He ovat maallisia ihmisiä. Heillä ei ole Jumalan sinettiä eikä Jeesuksen todistusta. Sen sijaan he ottavat pedon merkin sinetiksi, joka on vastakohta Jumalan sinetille. He ovat niitä, jotka eivät tee parannusta pahimmankaan katastrofin jälkeen.  He ovat myös niitä, jotka liittyvät uskovien vainoajiksi. Uskovia ei siis pidä liittää heihin. 

Aina kun Ilmestyskirja mainitsee heidät, tarkoitetaan muita ihmisiä kuin uskovia. Tämä käy selville 6. luvun yhteydessä meille jo tutusta jakeesta, kun marttyyrit kysyvät Jumalan koston ajankohtaa: "Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"  (Ilm. 6:10)

On luonnollista, että marttyyrit eivät tarkoita tietämänsä koston koskevan kaikkia ihmisiä. Maan päällä asuvat ovat niitä heidän vainoojiaan ja murhaajiaan.

Ilmestyskirjan alkupuolella olevissa kirjeissä Jeesus sanelee Johannekselle Filadelfian seurakuntaa varten seuraavasti: 

"Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat."  (Ilm. 3:10)

Koetuksen hetki koettelee siis maassa asuvaisia. Jeesuksella on syynsä käyttää tässä kohdin sanontaa "koetuksen hetki" sanan viha sijasta (artikkelin loppupuolella lisää tästä syystä). 

Jumalan viha ei koettele uskovia. Tämän sanoo jo Paavalikin:

"Jumala ei ole määrännyt, että osaksemme tulisi viha vaan että saisimme pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,"  (1. Tess. 5:9) 

Vielä Paavali kertoo, miten Jumalan viha, ahdistus maallisille ihmisille, kohdistuu:

"Sillä Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka ahdistavat teitä,"  (2. Tess. 1:6) 

Uskovien vainot tulevat siis ihmisiltä ja maallisille ihmisille ahdistus tuleekin Jumalan kostona eli vihana. 

Vielä termiä käytetään Ilmestyskirjan jakeessa 11:10, jossa kerrotaan maassa asuvien riemusta, kun kaksi profeettaa olivat kuolleet. Tietenkään kukaan Jumalaan uskova ei siitä riemuitsisi. Ja taas vastakohtana tälle on jae 12:12, jossa puhutaan taivaassa asuvista. Tässä vaiheessahan seurakunta oli jo siellä, kuten olemme aikaisemmissa artikkeleissa läpi asian käyneet (seurakunnan taivaaseen saapuminen tapahtui luvussa 7). 

Vielä nämä maassa asuvat kumartavat petoa (uskovat eivät sitä tee):

"Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta."  (Ilm. 13:8)

Nyt kun syvällisesti ymmärrämme keitä termi maassa asuvat tarkoittaa, voimme paremmin ymmärtää, mitä ahdistuksen ja vihan ajat tarkoittavat ja miten ne jakautuvat eri ihmisryhmien kesken. 

Suuren ahdistuksen ja vihan ajat 

Kun opetuslapset kysyvät lopunajoista Jeesukselta, hän alkaa puhumaan uskovien vainoista. Vainot siis edeltävät muita tapahtumia. Tässä "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta" -sarjassa emme ole vielä käyneet läpi neljää ensimmäistä sinettiä. Näistä jokaisesta lähtee liikkeelle hevonen ja ratsastajat, joista kolme viimeistä kuvaavat kuolemaa ja ahdistusta. Kuvaavaa näille neljälle ensimmäiselle sinetille on, että heti niiden jälkeen esitellään marttyyrit Jumalan valtaistuinsalin alttarin alla. Tässä on mahdollista, että kokonaisuus kuvaa syy ja seuraus suhdetta. 

Yllä meillä oli jo Jeesuksen sanat Filadelfian seurakunnalle. Siinä yhteydessä Jeesus puhuu koettelemuksesta, eikä vihasta, joka kohtaa maassa asuvia (joihin siis eivät uskovat kuulu). Miksi hän ei käyttänyt viha sanaa, vaan kiertoilmausta? Hän tekee sen luodakseen Ilmestyskirjaan pienen selventävän terminologisen säännön.  

Ilmestyskirja käyttää ahdistus sanaa aina 7. lukuun asti, kun taas viha sanaa käytetään 6. luvun lopusta loppuun asti. Selvempää tälle säännölle olisi, jos tässä ei olisi päällekkäisyyttä lainkaan, mutta muistetaan että 6. luvun lopun ja 7. luvun tapahtumat tapahtuivat kutakuinkin samanaikaisesti. 6. luvun loppu kuvaa tapahtumia maassa ja 7. luku taivaassa. 

7. luvussa seurakunta saapuu taivaaseen palmulehtiä heiluttaen ja yksi vanhimmista sanoo, että he tulevat suuresta ahdistuksesta. Uskovien ahdistus eli vainot siis olivat vielä silloin menossa, kun tempaus eli ylösotto tapahtui. Tätä vain ei kerrota Ilmestyskirjassa. Heti sen jälkeen, kun seurakunta on pois tieltä alkaa viha. Tätä suurta ahdistusta, mistä uskovat tulevat, ei pidä sekoittaa Jaakobin ahdistukseen, joka koskee vain israelilaisia ja alkaa hieman myöhemmin.

Seurakunta haetaan siis kesken vainojen tai oikeastaan niiden lopussa. Vainot luonnollisesti eivät voi jatkua, kun seurakunta on poissa (ainakaan välittömästi). Tällöin alkaa viha, kuten ihmiset 6. luvun lopussa sanovat: "-- sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut! --" (Ilm. 6:17) Tästä siis alkaa vihan aika, Jumalan vihan päivä, Herran päivä, Herra koston päivä (Vanha Testamentti kutsuu tätä aikaa monella eri termillä). Vaikka seurakuntaa ei tekstissä vielä olla taivaassa esitelty, on se jo matkalla ja heti seuraavassa luvussa esitetäänkin taivaaseen saapuvana. 

Tässä vielä kuva, mistä käy hyvin selville näiden termien vaihtuminen Ilmestyskirjassa. Se antaa oman painotuksensa ilmapiirille maan päällä eri ajanjaksoina. 

Entäs seitsemän vuoden ahdistuksen aika?

Jos olet saanut Ilmestyskirjan oppisi amerikkalaisista lähteistä, tai lähteistä, jotka taas käyttävät amerikkalaista oppia, niin vaarana on näiden kahden asian sotkeutuminen. Monesti he opettavat tribulation sanaa käyttäen sekä vihasta että uskovien vainosta eli ahdistuksesta ja vielä ottavat mukaan myös Jaakodin ahdistuksen. He käyttävät myös termiä seitsemän vuoden ahdistuksen aika. Kuten näet yllä, tämä termi ei ole Ilmestyskirjan tekstin mukainen termi. Pitäisi käyttää termiä vihan aika. (Toki se on hyvin ahdistavaa maassa asuville.)

Todennäköisesti tämän tribulaatio -termin käytön juuret ovat termissä Jaakobin ahdistus, joka kuvaa sitä suurta ahdistusta, mikä tulee Israelin kansalle. Tämä ahdistus tulee antikristukselta. Tässä on huomattava se, että juutalaiset jäävät maahan, silloin kun seurakunta temmataan pois. Vainot heitä kohtaa alkavat erityisellä tavalla (Ilmestyskirja luku 12 eteenpäin) ja he joutuvat myös pasuunoiden ja maljojen aiheuttamien katastrofien silminnäkijöiksi. Jumala ei päästä heitä helpolla heidän syntiensä tähden. Seurakuntalaisten syntivelan, vaikka sekin on valtava, on Jeesus hoitanut; missä synti on tullut suureksi, siellä armo on ylenpalttinen. 

Tämän kaiken lisäksi on pidettävä mielessä se, että ahdistus sanaa käytetään monesta asiasta ihan sen sanan yleisluontoisuutensa mukaisesti. Samoin on viha sanan kanssa, jolla kuvataan myös helvettiä. 

Tempaus ennen vai jälkeen ahdistuksen ajan?

Tämä ahdistuksen ajan ja vihan ajan erotteleminen Ilmestyskirjan esittämällä tavalla tarkkaan eri aikajaksoiksi asettaa monia asioita kohdalleen. Juuri siitä tuntee oikean opin: asiat selkeytyvät ja sanan oikeellisuus lisääntyy eikä tarvita sanan ulkopuolisia professoreja selittämään sitä, vaan voidaan katsoa sanasta itsestään oikea selitys.

Kun puhutaan siis amerikkalaisen oppimateriaalin mukaisesti, että tempaus on ahdistuksen ajan jälkeen, tarkoitetaan siis, että se tapahtuu juuri ennen Jeesuksen paluuta. Tällöin Ilmestyskirjan terminologiaa käyttäen oikeastaan pitäisi sanoa, että tempaus on vihan ajan jälkeen, sillä vihan aika päättyy vihan maljoihin Ilmestyskirjan 16. luvussa ja tämän jälkeen Jeesus palaa maahan. 

Taas kun sanotaan samaisen opin mukaan, että tempaus on ahdistuksen aikaa ennen, niin tarkoitetaan, että tempaus on vähintään seitsemää vuotta ennen Jeesuksen paluuta. Tällöin taas pitäisi sanoa, että tempaus on ennen vihan aikaan, joka siis alkaa 6. luvun lopussa 6. sinetin avaamisesta. 

Molemmat sanonnat ovat Ilmestyskirjan tekstin mukaan siis väärin. Suuri ahdistus on se ajanjakso, johon seurakunta joutuu ja joka on synonyymi sanan vainot kanssa. Seurakunta tulee 7. luvussa suuresta ahdistuksesta ja tätä ei pidä sekoittaa tähän ns. amerikkalaiseen tyyliin vihan aikaan. Seurakunta ei tule suuresta vihasta tai vihan ajasta. 

Kun siis sanon Ilmestyskirjan mukaisesti, että tempaus tapahtuu suuren ahdistuksen ajan lopussa ennen vihan aikaa, tarkoitan että tempaus tapahtuu yli seitsemän vuotta ennen Jeesuksen paluuta, mutta että seurakunta joutuu suureen ahdistukseen eli vainoon.

Tässä vaiheessa yleensä sekä pre-tribulation että post-tribulation koulukunnat huutavat, että lue Raamattusi paremmin ja nostetaan esiin liuta ad hominem argumentteja tai jopa syytöksiä. En siis kannata kumpaakaan näistä perinteisistä koulukunnista (enkä myöskään mid-tribulation mallia), vaan kannatan Ilmestyskirjan sanan yksityiskohtaista tutkimista. Uskon, että siellä on kaikki avaimet tämän salaisuuden selvittämiseksi. 

Kun nämä kaksi termiä (ahdistus ja viha) saa itselleen kohdalleen, moni lopun ajan selitys Raamatussa asettuu oikeille raiteille ja moni ristiriidalta tuntuva asia poistuu. 

Nyt kun nämä termit ovat selkeät niin voimme seuraavaksi tutkia sitä, kuinka pitkä aika on ahdistuksen aika ja kuinka pitkä aika on vihan aika. 

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 4. - Tempauksen ajankohta

Edellisessä artikkelissa katsoimme tarkoin lukuja 7 ja 8 sekä Ilmestyskirjan kronologiaa. Nyt katsomme uudestaan samaa kohtaa toisesta näkökulmasta: mitä siinä tapahtuu neljän eri ihmisryhmän kesken. 

Välillä Ilmestyskirjassa menee vuosia yhdessä jakeessa tai jakeiden välillä, ja taas välillä useampi luku kertoo yhdestä hetkestä. Näinhän se menee ihmisen elämässäkin; välillä ei tapahdu mitään ja taas toisinaan kaikki asiat tapahtuvat yhtä aikaa. Luvun 6 loppu, 7. luku ja 8. luvun alku kuvaavat lähes yhtä aikaa tapahtuvia asioita. 

1. Marttyyrit

Marttyyreistä kertova jakso alkaa 5. sinetistä. Sen yhteydessä marttyyrit kysyvät, milloin Jumala kostaa heidän murhaamisensa maan päällä asuville (Ilm. 6:9-10). Paavali sanoo kuolleiden ylösnousemuksen tapahtuvan ensin (1. Tess. 4:15). Tässä näemme sen tapahtuvan, kun marttyyrit saavat valkeat vaatteet. 

Joidenkin opetuksen mukaan nämä marttyyrit eivät voi olla seurakunta-ajan marttyyreitä, koska toivovat toisten kuolemaan, vaan he ovat vihan ajassa kuolleita. Ihmettelen tällaista käsitystä. Missä he ovat niin pyhiä seurakuntalaisia nähneet - eivät ainakaan peilissä? Tai miksi vihan ajasta marttyyreina kuolleet olisivat jotenkin huonompia ihmisiä, että he sitten pyytäisivät kostoa? Kaiken lisäksi Paavali on jo etukäteen kaikille kertonut, että Jumalan kosto tulee heitä vainonneille (2. Tess. 1:6). Tarkkaan ottaen tässä marttyyrit kysyvätkin milloin kosto tulee. He eivät erityisesti ano kostoa. 

Paavalin sanan mukaisesti marttyyrien jälkeen tulee taivaaseen elävänä temmattu seurakunta. Ilmestyskirjan kerronnassa näiden tapahtumien kanssa samanaikaisesti kerrotaan mitä kahdelle muullekin ihmisryhmälle tapahtuu: Maassa asuville ja 144 000, jotka saavat Jumalan sinetin. Tästä johtuen temmatun seurakunnan saapuminen Jumalan eteen kerrotaan vasta 7. luvun loppupuolella. Se ei silti tarkoita, etteikö se tapahtuisi heti marttyyrien ylösnousemisen jälkeen - kaikkea ei voi sanoa ja näyttää kerralla. 

Marttyyrien kysymys:

"Kuinka kauaksi aikaa sinä, pyhä ja tosi Valtias, jätät tuomitsematta ja kostamatta meidän veremme niille, jotka asuvat maan päällä?"  (Ilm. 6:10)

2. Maassa asuvat

Heti marttyyrien valkoisiin vaatteisiin puettamisen jälkeen siirrytään Ilmestyskirjassa yhteen sen kulminaatiopisteistä. Jumalan vihan aika alkaa. Se alkaa 6. sinetin avauksesta. Tällöin taivaalla näkyy ihmeellisiä merkkejä, tulee valtava maanjäristys, joka liikuttaa vuoria ja saariakin. Ilma on sakeana tulivuorenpurkausten tuhkaa eikä taivasta enää näy, aurinko ja kuukin ovat vain punertavia haamuja. Vielä meteoriitteja sataa maahan suuria määriä, ehkäpä jokin suurempikin kappale, joka koko kaaoksen aiheuttaa. 

Mitä ilmeisemminkin tässä vaiheessa myös taivaalla näkyy se, mistä Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumissa: 

"Mutta heti noiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee eikä kuu anna valoaan. Tähdet putoavat taivaalta, ja taivaiden voimat järkkyvät. Silloin taivaalla näkyy Ihmisen Pojan merkki ja kaikki maan sukukunnat vaikeroivat, -- .  (Matt. 24:29-30)

Tarkoitan siis taivaalla näkyvää Ihmisen Pojan merkkiä, jonka maassa asuvat tunnistivat.

Tämä edellä kuvattu Jeesuksen puhe jatkuu vielä: "-- kun näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan.  (Matt. 24:29-30)

Uskon, että tuossa kohtaa Jeesus on tiivistänyt kerrontaa, koska Ilmestyskirjassa hän kertoo, että vielä kestää aikaa hänen paluuseensa (käsittelen Matteus 24 luvun myöhemmissä kirjoituksissa tarkemmin).

Onko taivaalla näkyvä Ihmisen Pojan merkki risti vai jokin muu ja mistä se muodostuu, jää kertomatta, mutta jopa maalliset ihmiset tunnistavat sen, sillä he sanovat: 

"ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta, sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut! Kuka voi sen kestää?" (Ilm. 6:16-17)

Tässä kohdin Raamattu siis julistaa Jumalan vihan alkaneeksi maassa asuvien suulla. Se jatkuu aina lukuun 16 asti, jossa Jumalan viha täyttyy. Maassa asuvat osannevat yhdistää tämän luonnonkatastrofin tapahtumat juuri Jumalaan, koska näkevät Ihmisen Pojan merkin taivaalla. Maassa asuvat on Ilmestyskirjan termi, joka tarkoittaa ei uskovia ihmisiä kaikista kansoista (perustelen tämän tarkasti seuraavassa artikkelissa).

3. 144 000 juutalaista

Tässä samassa hytäkässä taivaasta annetaan tarkkoja ohjeita 7. luvun alussa. Lisää hävitystä ei maahan saa antaa pieneen hetkeen, ei ennen kuin 144 000 Israelin heimon jäsentä on sinetillä merkitty. Nämä 144 000 ovat Jumalan palvelijoita. 

Mikä on Jumalan palvelijain tehtävä? Tehdä jotain työtä Jumalalle? Mitä Jumala tarvitsee ihmisiltä? Ei mitään, mutta ihmisille Jumala on antanut tehtävän. Jeesus kertoo tämän tehtävän yhtenä viimeisinä sanoinaan ennen pois lähtöään maan päältä: menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa hyvä sanomaa hänestä ja Jumalan valtakunnasta. Opettakaa ihmisiä tuntemaan hänet ja rukoilkaa ihmisten puolesta, erityisesti sairaiden ja avun tarvitsijoiden, puolesta. Tätä tehtävää seurakunta on hoitanut tähän asti, mutta juuri tässä samassa hetkessä me näemme seurakunnan tuleva taivaaseen (kts. seuraava kappale). 

Tässä tapahtuu viestinvaihto. Seurakunta antaa evankeliumin viestikapulan näille 144 000 tuhannelle ja he jatkavat Jumalan palvelemista maan päällä. 

14. luvun alussa nähdään vielä näiden 144 000 ylösnousemus Jumalan valtaistuimen eteen. Heti tämän jälkeen viestikapula evankeliumin julistamisesta vielä kerran vaihtuu: nyt sen ottaa vastaan enkeli, joka taivaalta julistaa kaikille hyvän sanoman niin, ettei yhtäkään jää, joka sitä ei ole kuullut. Mahtaako sitä sanomaa enää ketään ottaa vastaan? Mutta sen on tapahduttava, koska Jeesus sanoo, että evankeliumi on julistettava kaikille ennen kuin ajan loppu tulee (Matt 24). 

4. Seurakunta

7. luvun 9. jakeesta alkaen kuvataan seurakunnan saapumista Jumalan valtaistuimen eteen. He ovat jo puettu pitkään valkeaan vaatteeseen ja heillä on palmunoksat käsissään. Tämä kuvaus yhdistää heidät ihmisiin, jotka palmusunnuntaina ottivat Jeesuksen vastaan kuninkaanaan ja Herranaan. 

Yksi 24:stä vanhimmista, jotka ovat Jumalan valtaistuimen ympärillä, sanoo heistä, että he ovat tulleet suuresta ahdistuksesta. Huomaa, että tässä ei käytetä sanaa viha vaan ahdistus. Näin myös Jeesus sanoo, että näitä edellä kuvattuja tapahtumia edeltää uskovien ahdistus eli vaino. Sama mistä Paavali sanoo: "Sillä Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka ahdistavat teitä,"  (RK: 2. Tess. 1:6) 

Kun uskovia ahdistetaan siitä käytetään sanaa vainot, joita Jeesus käytti evankeliumien teksteissä kuten Matteus 24:ssä. Seurakunta tulee siis kohtaamaan viimeisinä päivinään suuria vainoja ja lopulta heidät temmataan tästä suuresta vainosta eli ahdistuksesta. Meidän on siihen valmistauduttava valvomalla hengellistä tilaamme.

Tapahtumien samanaikaisuus

Tässä kaikessa näkyy tapahtumien samanaikaisuus. Marttyyrien ylösoton ja seurakunnan ylösoton välillä ei Paavalinkaan mukaan ole pitkää aikaa. Samanaikaisesti maan päällä ihmiset huomaavat myös uskovien hävinneen. Siitä ja taivaalla näkyvästä merkistä he tietävät, että nyt kävi toteen uskovien puheet. Seurakunta lähtee ylös ja matkalla ollessaan ahdistuksen aika muuttuu vihan ajaksi. Lähteissä annetaan "läpyt" 144 000, jotka merkistä ottavat evankelioinnin vastuun maan päällä. 

Kun Jeesuksen maanpäällinen ruumis on taivaassa, Jeesus avaan viimeisen sinetin. Kirjakäärö on nyt luettavissa, maa on lunastettu ja alkaa sen möyhennys. Tässä vaiheessa taivaaseen tulee puolen tunnin hiljaisuus: tässä ollaan, se on ohi, mikä suuri hetki - siihen ei löydy sanoja. 

Kuinka kauan on sitten aikaa tästä hetkestä siihen kun Jeesus palaa maan päälle? Kuinka pitkään vihanaika kestää ja kuin kauan aikaa seurakunta on pois maan päältä ennen kuin tuhatvuotinen valtakunta alkaa? Lähdetään seuraavissa artikkeleissa katsomaan minkälaisia välähdyksiä Ilmestyskirja antaa näistä.

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 3. - Ratkaiseva jae

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta -sarja on nyt kolmannessa osassa, jossa tutkimme tarkoin, mitä 7. luvussa ja 8. luvun alussa sanotaan. Tämä on kulminaatiopiste Ilmestyskirjan kellokoneiston ymmärtämisessä.

Muistan, kun tuijotin 8. luvun kahta ensimmäistä jaetta ja ihmettelin, miten tämä menee todellisuudessa. Pyhä Henki sanoi, että kyllä se siinä lukee. Väsyksiin asti pinnistelin ja katsoin samoja kahta jaetta, kunnes ehkäpä puolen tunnin jälkeen sen näin. Sen jälkeen on ollut aivan selvää: Ilmestyskirja on kronologinen esitys viimeisistä tapahtumista, jotka tulevat tapahtumaan Ilmestyskirjan ilmoittaman järjestyksen mukaisesti myös todellisuudessa. 

Kellokoneisto

Ilmestyskirjan kello perustuu kolmeen seitsemän "merkin" sarjaan. Ensin on 7 sinettiä, sitten 7 pasuunaa ja lopuksi 7 maljaa, jotka rytmittävät kirjan tapahtumia. Kun sinetti avataan, pasuunaan puhalletaan tai malja kaadetaan taivaassa, maata useimmiten kohtaa jokin katastrofi. Muissa Raamatun kirjoissa ei ole näin tarkkaa kelloa, joka rytmittäisi tapahtumia. (Kirjoitan jatkossakin jotkin alle kymmenen numerot numeroina enkä sanoina, vaikka kielioppi ohjaisi kirjoittamaan ne sanoina, koska näin ne paremmin "tarttuvat" silmiin.)

Tämä on kuin kolmen erivärisen helmen helminauha, jossa on yhteensä 21 helmeä. Helmet tosin ovat eri etäisyyksillä toisistaan. Välillä ne ovat lähes päällekkäin ja välillä on pitkäkin matka toiseen. Välimatkan kuvatessa sitä, kun ei mitään merkittävää tapahdu. Ilmestyskirjan kello on siis tapahtumakello, ei sekunttikello.

Kun Ilmestyskirjassa on näin tarkka kellorytmi numeroitujen välineiden avulla, ei ole mitään syytä alkaa tulkitsemaan sitä näiden selkeiden järjestysnumeroiden vastaisesti. Jumala on ollut hyvin tarkkana luodessaan tällaisen kellon meidän avuksemme. Tästä huolimatta joidenkin opettajien pyrkimys on keksiä perusteluja, joiden mukaan tämä tapahtumien ketju olisi jotenkin mystisempi.

Jos pystyn todistamaan, että 7. sinetti tapahtuu ennen 1. pasuunan puhallusta, uskotko silloin, että Ilmestyskirja on kronologinen? Voitko silloin heittää pois sen opin, että nämä tapahtumat olisivat jotenkin syklisiä tai sisäkkäisiä?

Kehälliset selitykset 

Jos 7. sinetti on ennen 1. pasuunaan, niin kehälliset esitystavat ilmestyskirjan aikajärjestyksestä eivät ole mahdollisia. Tällaisia kehällisiä esitystapoja on useampia. Yhden mukaan 1. sinetti, 1. pasuuna ja 1. malja ovat kaikki samoja. Toisen mukaan pasuunat 1-6 tapahtuvat 6. ja 7. sinetin välissä ja taas maljat 1-6 tapahtuvat 6. ja 7. pasuunan välissä. Näin 7. sinetti, 7 .pasuuna ja 7. malja olisivat kaikki samoja tapahtumia. Tällaiset tulkinnat tekevät Ilmestyskirjan opiskelusta hyvin vaikean. Ne ovat jonkun opettajan mielivaltaisia ajatuksia. Itse teksti ei anna tälle tukea. 

Jos esimerkiksi luet tarkasti - vaikkapa tekstit rinnakkain kopioiden -  7. sinetin, 7. pasuunan ja 7. maljan kuvauksen, huomaat, että ne ovat merkittävässä määrin erilaisia.  Maanjäristys kyllä mainitaan kaikissa, mutta se ei tee maanjäristyksistä samoja. 

7. Sinetti:

"Silloin tuli ukkosenjylinää, ääniä, salamoita ja maanjäristys."

7. Pasuuna:

"ja tuli salamoita, ääniä, ukkosenjylinää, maanjäristys ja suuria rakeita."

7. Malja:

"Tuli salamoita, ääniä ja ukkosenjylinää, ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sellaista ole ollut siitä asti kun ihminen on ollut maan päällä. -- Ja taivaasta satoi ihmisten päälle isoja rakeita, talentin painoisia, ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raevitsauksen tähden, sillä vitsaus oli hyvin ankara."

Rinnastamalla nämä jakeet saa kuvan kokoajan ankarammaksi tulevasta luonnonmullistuksesta. Tällöin kyseessä ei ole sama tapahtuma.

Lisäksi nämä eivät olet ainoat maanjäristyksen mainitsevat kohdat Ilmestyskirjassa. Maanjäristys mainitaan myös 6. sinetin ja kahden profeetan ylösnousemuksen yhteydessä. Maanjäristys siten ei ole peruste sille, että kyseessä olisi sama tapahtuma.

Miksi aikajärjestys on oleellista

Ilmestyskirjan aikajärjestyksen ymmärtäminen sijoittaa tempauksen eli seurakunnan ylösnousemuksen oikeaan kohtaan.  Koska tempauksen ajankohta on profetia-friikkien kesken niin suuri riidan aihe, en ole kenenkään nähnyt muuttavan mielipidettään, vaikka nämä todistukset esitetään. Mutta, jos sinulla ei ole vielä mielipidettä asiasta, niin ota tarkoin vaarin, mitä seuraavassa sanasta näytän. Tämä on kenen tahansa ymmärrettävissä pelkästään tekstiä lukien - siihen ei tarvita professorin selitystä. 

7. luku - "johdanto"

7. luku alkaa näin:

"Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä, jotka seisoivat maan neljällä kulmalla ja pidättelivät maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli puhaltaisi maalle eikä merelle eikä yhteenkään puuhun. Sitten näin vielä yhden enkelin, joka nousi auringonnousun suunnalta ja jolla oli elävän Jumalan sinetti. Hän huusi kovalla äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta: "Älkää vahingoittako maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijoiden otsaan."  (Ilm. 7:1-3)

Näissä jakeissa kiinnitä huomiosi neljään enkeliin, jotka pidättelevät maan neljää tuulta. Sitten huomaa, että viides enkeli sanoo näille neljälle enkelille…EIIH! - Vaan viides enkeli sanoo niille enkeleille, joille oli annettu "valta vahingoittaa maata ja merta". Se ei sanonut sitä maan neljää tuulta pidättäville enkeleille. 

Ketä ovat nämä neljä muuta enkeliä? Heidät esitellään 8. luvun alussa. He ovat pasuunoihin 1,2,3 ja 4 puhaltavat enkelit, sillä juuri heidän pasuunoiden puhalluksensa vahingoittavat maata ja merta (tässä vaiheessa tarkista tämä väite Raamatusta). Heidät käsketään odottaa, että ensin merkitään 144 000 israelilaista. (Toki maan ja meren vahingoittaminen voi olla näiden kahdeksan enkelin yhteistyötäkin!)

Jakeet 4-8 kertovat sinetillä merkittyjen lukumäärän 144 000 ja heidän alkuperänsä - tällä kertaa ohitamme sen. 

Jakeen 9-17 kertovat ihmisistä taivaassa. Vaikka tämä on tärkeä joukko, ohitamme senkin nyt. 

Tässä vaiheessa haluan muistuttaa, että Ilmestyskirjan kerronnassa on nyt siis yksi asia odotustilassa näidenkin tapahtumien jälkeen: viidennen enkelin käsky neljälle enkelille odottaa - tämä odotus jatkuu vielä hetken.

7. sinetti - avainjae

8. luku alkaa 7. sinetin avaamisella ja tätä seuraavalla puolen tunnin hiljaisuudella taivaassa. 

Heti tämän jälkeen esitellään 7 enkeliä, joille annetaan 7 pasuunaa. Näistä siis neljä ensimmäistä vahingoittavat maata ja merta ja he sitä tehtävää yhä odottavat (3 viimeistä pasuunaa vahingoittaa suorempaan ihmisiä). 

Näiden 7 enkelin esittäminen on oudossa paikassa, mutta tämä on Ilmestyskirjan tyyli aina välillä: tulevat asiat esitellään etukäteen ja sitten palataan takaisin menossa olevaan asiaan (näistä etukäteen tapahtuvista esittelyistä myöhemmissä artikkeleissa lisää). 

Nyt 7 enkeliä pasuunoineen on esitelty, mutta 7. sinetin avaamisen tapahtumat ovat vielä kesken ja näky palaa siihen kolmannessa jakeessa. Tulee yksi muu enkeli ja ottaa alttarin tulta heittäen sen maahan ja maassa tapahtuu maanjäristys. Nyt 7. sinetin tapahtumat on saatu päätökseen. 

7 pasuunaa soittavaa enkeliä esiteltiin siis kesken 7. sinetin tapahtumien! 

Tähän Henki pyysi minun keskittyvän ja tätä pitkään tuijotin ennen kuin ymmärsin. Jos kerran 7 enkeliä esitellään, kun 7 sinetin tapahtumat ovat jo menossa, ei 7. sinetti voi olla 1. pasuunan jälkeen! Selvähän se. Johannes on tarkoin kirjannut ylös tapahtumat juuri näin, jotta kokonaisuus ymmärrettäisiin oikein.

"Seitsemän pasuunaan puhaltavaa enkeliä esitellään kesken 7. sinetin tapahtumia --> 7. sinetti on avattu ennen kuin yhteenkään pasuunaan on puhallettu."

7. sinetin maanjäristyksen jälkeen palataan pasuunoihin puhaltaviin enkeleihin. Neljä ensimmäistä enkeliä puhaltavat (nopealla tahdilla?) pasuunoihin ja kolmasosa vesistä, meristä, maasta tuhoutuu. Nämä olivat ne neljä enkeliä, joiden käskettiin odottaa ja nyt he saivat tehdä tehtävänsä. Tähän asti 7. luvun alun enkelin antama kehotus odottaa oli voimassa. Tämän odotuksen aikana avattiin 7. sinetti ja vasta 7:nen sinetin tapahtumien jälkeen saivat enkelit puhaltaa pasuunoihinsa, jolloin odotus loppui. Odotus siis teknisesti sitoo asioiden kulun yhteen ja juuri tähän esitettyyn järjestykseen.

Suora lukeminen ja tekstin tarkka tutkiminen siis sanovat, että 1. pasuunaan puhallettiin vasta 7. sinetin avauksen jälkeen.  

Lyhyesti vielä kertaus tapahtumista:

1. Enkelin käsky neljälle enkelille odottaa maan ja meren vahingoittamista

2. 144000 Jumalan palvelijan sinetöinti tehtäväänsä

3. Ihmisten saapuminen taivaaseen

4. 7. sinetin avaus

5. Seitsemän pasuunoihin puhaltavien enkeleiden esittely

6. 7. sinetin tuhojen tapahtuminen maassa: maanjäristys

7. 1-4 pasuunaan puhaltavien enkeleiden odotuksen päättyminen (annettiin kohdassa 1), joka johtaa kolmasosan maan ja meren tuhoutumiseen.

 

On itsestään selvää, että Ilmestyskirjan tekstin kirjoitusjärjestyksessä 7. sinetti on ennen 1:stä pasuunaa. Miksi siis tämä todistus? Koska on opetusta, joka sanoo, että todellisuudessa 1. pasuunan puhallus tapahtuu ennen 7. sinetin avausta. Olen siksi nyt myös tekstin merkityksestä osoittanut, että näin ei ole. Tai toisinpäin sanottuna, jos 7. sinetti olisi todellisuudessa 1.-6. pasuunan jälkeen, niin miten pasuunoihin puhaltavat enkelit voitaisiin esitellä vasta, kun taivaassa oli ollut puolen tunnin hiljaisuus, joka johtui 7. sinetin avaamisesta? 

Tämän kanssa samanlainen todistus saadaan kolmesta voi-huudosta (pasuunat 5, 6 ja 7) sekä Herran päivän alkamisestä ja täyttymisestä. Palaamme näihin myöhemmin. Seuraavaksi voimme siis yhä vahvemmin nähdä välähdyksen siitä, milloin seurakunta saapuu taivaaseen ja mihin hetkeen tempaus sijoittuu.

 

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 2. - Mitä Johanneksen käskettiin tehdä ja mitä hän sitten teki

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta -sarjan toisessa osassa perehdytään siihen, minkä käskyn Johannes sai. Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan Apostoli Johannes oli jo vanha mies, sillä kirja kirjoitettiin yli 60 vuotta Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen (vuonna 96 jKr.). Sen sivuilla me uudelleen tapaamme Jeesuksen ja saamme häneltä viimeisen Raamattuun kirjoitetun viestin.

Johannes oli karkoitettu Patmos-nimiselle saarelle. Perimätiedoissa on legendoja, että Johannesta olisi yritetty saada hengiltä, mutta kun se ei onnistunut, siirrettiin hänet eristykseen. Tällä saarella hän oli rukouksessa, kun kirkastettu Herra Jeesus Kristus kohtasi hänet. Tiettävästi Johannes ei ollut aikaisemmin kohdannut ylösnoussutta Jeesus sen jälkeen, kun Jeesus nousi taivaaseen Öljymäeltä hänen sitä katsellessaan.

Ilmestyskirja on siitä poikkeuksellinen kirja, että siinä on suora komento sen kirjoittamiseen ja lupaus siunauksesta sen lukijalle. Siinä on myös varoitus, suorastaan kirous, sen tekstin muuttamisesta. Se ei turhaan ole Raamatun viimeinen kirja. 

Kirjoita!

Jeesus antoi Johannekselle yhä uudestaan käskyn: "Kirjoita". Se tapahtui ensimmäisessä kolmessa luvussa yhteensä kahdeksan kertaa ja sen jälkeen vielä luvuissa 14, 19 ja 21. Kerran hän sai käskyn: "Älä kirjoita". Johannesta ohjattiin tarkasti siirtämään tieto näystä jälkipolville. 

Mitä hänen sitten piti kirjoittaa? Hänen piti kirjoittaa, mitä hän näkee - olihan kyseessä näky. 

Apostoli Johannes oli hyvin kuuliainen tehtävälleen. Hän kirjoittaa yhteensä 44 kertaa ”Ja minä näin…”. Yleensä juuri tällä sanamuodolla. Kuitenkin muutaman kerran hieman varioiden kuten "Tämän jälkeen minä näin…". Tämä tekee keskimäärin 2 kertaa joka luvussa. 

Näkemisen lisäksi hän myös kuuli asioita. Apostoli kirjoittaa 28 kertaa ”minä kuulin”. Tapahtuma oli siis Johannekselle hyvin selkeästi aisteilla havaittavissa. Hän ei siis kuvitellut sitä itse tai ollut jossakin hurmoksellisessa tilassa. Hän vain näki ja kuuli sekä kirjoitti, mitä näki ja kuuli. Hän ei ikään kuin näki tai ikään kuin kuuli, vaan hän näki ja kuuli. Ilmestyskirja on hänen todistuksensa siitä, mitä Jeesus hänelle näytti. Hän katseli Jumalan luomaa näytelmää. Ilmestyskirja on sen näytelmän käsikirjoitus - tosin jälkikäteen kirjoitettuna. Hän oli silminnäkijä ja Ilmestyskirja on hänen todistuksensa. 

Vaikka usein sanotaan, että Ilmestyskirjassa on satoja lainauksia Vanhasta Testamentista, Johannes ei kirjoittanut sitä vanhoja pyhiä kirjoituksia lainaten. Lainaukset johtuvat siitä, että tekstien alkuperäislähde on sama: Isän Jumalan pelastussuunnittelma ihmisten hyväksi.

Johannes ei myöskään tulkinnut näkemäänsä. Hän kirjoitti siitä niin hyvin kuin osasi ja oli erittäin varovainen lisäämään omaa tulkintaansa. Muutaman kerran häneltä kysyttiin asioita, mutta hän kieltäytyi selittämästä niitä, vaan pyysi kysyjää itseään kertomaan tilanteen merkityksen. Näin oli esimerkiksi 7. luvussa, kun yksi 24:stä vanhimmasta kysyi  Johannekselta, mistä palmunoksia heiluttavat ihmiset tulevat. Johannes vastasi, että kysyjä varmaan itse sen tietää. Tällöin vanhin vastasi: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä."  (Ilm. 7:14)

Olisipa meillä Johanneksen piirtämiä kuvia

Toisinaan hänen kirjallista kuvailukykyään haastettiin kovasti. Silloin hän selkeästi sanoi, että nämä ovat "ikään kuin" jotain. Näin käy esimerkiksi 9. luvussa, jossa hän kirjoittaa: "Ja niillä oli haarniskat ikään kuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun."  (Ilm. 9:9) Meille nykypäivän ihmisille olisi helpompaa kirjoittaa, että ne ovat suihkuhävittäjiä. Näitä Johannes ei tietenkään ollut nähnyt aikaisemmin eikä tuntenut sanaa.

Johannes oli hyvin tarkka kirjoittaessaan tämän näyn kuvauksen ylös. Niin tarkka, että lopussa selkeästi lukee, ettei siihen saa lisätä mitään eikä mitään ottaa pois. Se on juuri niin kuin Johannes näki ja kuuli. Kirous lankeaa hänen päällensä, joka tätä kirjaa muuttaa. (Ilm. 22:18-19)

Jeesus todistaa tekstin aitouden

Ilmestyksen lopussa Jeesus itse lupaa autuuden sille, joka ottaa Ilmestyskirjan ennustuksen sanoista vaarin. Johannes toistaa tämän ensimmäisen luvun johdannossa, jonka hän selvästikin on lisännyt näyn jälkeen. Tämän huomion voi tehdä siitä, että Johannes kertoo siinä asioista, jotka tapahtuivat ennen ilmestystä ja hän myös viittaa asioihin, jotka tapahtuivat myöhemmin ilmestyksen aikana. 

Vielä Ilmestyskirjan vakuuttavuutta lisää se, että Jeesus itse 'allekirjoitti' sen oikein taltioiduksi. Sillä aivan lopussa Jeesus sanoo, että nämä sanat ovat luotettavat ja todet (Ilm. 21:5-7). Lisäksi Johannes päättää Ilmestyskirjan sanoihin: " Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian".  Amen, tule, Herra Jeesus! (Ilm. 22:20) Jeesus siis todistaa Ilmestyskirjan tekstin oikeaksi. Tämä on hyvä muistaa, kun mielessään arvottaa Raamatun eri tekstien merkityksiä.

Miten Johanneksen opetuslapset ymmärsivät Ilmestyskirjan

Meille on säilynyt joitakin Johanneksen opetuslasten tai heidän opetuslastensa tekstejä. Nämä tekstit kertovat siitä, miten Ilmestyskirja silloin ymmärrettiin. Kiistaa oli vain muutama sukupolvi apostolisen ajan jälkeen siitä, tarkoittiko Johannes sen ymmärrettävän kirjaimellisesti vai symbolisesti. Aikaisemmin jo kerroin, että Johannes 44 kertaa kirjoitti, mitä hän näki. Tämä kirja ei siis ollut Johanneksen rakentamana tarina vaan silminnäkijätodistus. Aivan kuten evankeliumitkin ovat silminnäkijätodistuksia ylös kirjoitettuna. Nämä varhaisen seurakunnan paimenet vahvistavat saman. 

Tässä kaksi esimerkkiä: 

Papias-fragmentti 6

"Kuolleiden ylösnousemuksen jälkeen Jeesus hallitsee henkilökohtaisesti 1000 vuotta. Johannes itse opetti minulle tämän." 

Justin Martyr Dialogue 32,81,110

"Synnin mies, josta Daniel puhui, hallitsee kaksi (kolme) kertaa ja puoli, ennen ylösnousemusta ... Tulee olemaan kirjaimellinen 1000 vuoden Kristuksen hallituskausi ..."

Nämä siis vahvistavat sen, että Johannes itse opetti Ilmestyskirjaa, niin kuin hän tapahtumat näki ja kuuli.  Papias-fragmentissa mainittu Johannes on todennäköisesti Apostoli Johanneksen opetuslapsi, seurakunnan vanhin, eikä apostoli itse. Hän oli siis kuullut opetuksen suoraan Apostoli Johannekselta. Justinus Martyyri on toinen varhainen kirjoittaja, joka hänkin on saanut oppinsa pian apostolien jälkeen ennen Rooman kirkon aikaa. 

Myöhemmin Rooman kirkon aikoihin 300-luvun taitteessa alkoi tulla muunlaisia oppeja, jotka eivät enää noudattaneet varhaista apostolista opetusta. Esimerkiksi Eusebius kirjoittaa kirkkohistoriassa 300-luvulla, että nämä varhaiset kirjoittajat ottivat apostoliset opetukset liian kirjaimellisesti. Hänkin siis myöntää, että apostolit ovat opettaneet kirjaimellista tulkintaa! Hän vain ei voinut itse uskoa sitä, joten hän symbolisoi asiat; saman virheen tekee moni nykyajankin opettaja. Yhtenä syynä siihen saattoi olla, että ankarat kristittyjen vainot olivat juuri loppuneet ja kristityistä alkoi tulla hovikelpoisia: tuntui kuin tuhatvuotinen rauhan valtakunta olisi juuri alkanut suuren ahdistuksen jälkeen. Ymmärrän, että näin on voinut monesta tuntua, mutta nyt siitä on jo yli tuhat vuotta eikä Jeesus ole täällä eikä saatana ole sidottu (tai sitten hänellä on kovin pitkä ketju, kuten kunnioittamani Raamatun opettaja Chuck Missler tapasi sanoa).

Älä symbolisoi todellisuutta

Hyvin pätevätkin opettajat lähtevät helposti symbolisoimaan Ilmestyskirjaa. Minun näkemykseni mukaan se johtuu siitä, että he eivät lopultakaan ole riittävän tarkasti tutustuneet sen tekstiin - he eivät usko, mitä Johannes kertoo: "Ja minä näin…". Toki Ilmestyskirjassa on symboliikkaa paljon, mutta se myös selittää omia symbolejaan. Sen jälkeen ei voi enää toiseen kertaan selittää symbolin selitystä symboliksi. 

Esimerkki Ilmestyskirjan omasta symbolin selityksestä: 

"Vielä hän sanoi minulle: "Vedet, jotka sinä näit tuolla, missä portto istuu, ovat kansakuntia, väkijoukkoja, kansanheimoja ja kieliä."  (Ilm. 17:15)

Kun näin on symboli selitetty, ei voi sen jälkeen enää sanoa, että kansakunnat ovat symbolisia tai hengellisiä. Tämä konkretisoi myös selityksen kohteen ympärillä tapahtuvia asioita; nekään eivät enää voi olla symbolisia äärimmäisessä mieless eli pelkkää hengellisen maailman kuvausta. 

Ilmestyskirja etenee järjestyksessä

Kun Johannes kertoo nähneensä jotain, hän lisää sen alkuun kreikan sanan "Kai", joka on suomeksi "Ja". Vuoden 1933 Raamatun käännöstä silmäillessä tulee hyvin esille, että ja-sana on lähes joka toisen jakeen alussa. (Raamattu Kansalle käännöksestä se on jostain syystä monesti jätetty pois.) Se kuvaa sitä sarjatulimaista näkyä, mitä Johannes seurasi. Koko ajan tapahtui kuin toimintaleffassa ja näin "kai"-sanalla hän sitoi tapahtumat yhdeksi tiukaksi helminauhaksi. Tapahtumat seurasivat toinen toistaan nopeasti.

Monet opettavat Ilmestyskirjasta arvailemalla, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. On erilaisia spiraalimaisia esityksiä, joissa tapahtumia sijoitellaan sisäkkäin. Näin Johannes ei ilmestystä kuvaa. Johanneksen kuvaus on suoraviivainen ja etenevä eikä hän anna mitään vinkkiä toisenlaisesta tulkintamahdollisuudesta. Siellä toki on aikahyppyjä, ikään kuin profetioita profetian sisällä, mutta ne eivät muuta kokonaisuuden kronologisuutta. Näistä ja kronologisuudesta myöhemmin lisää.  

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 1 - Kokoontuminen Jumalan valtaistuimen eteen

Tervetuloa lukemaan uutta artikkelisarjaa: "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta". Kokoan näihin artikkeleihin innostavia näkökulmia ja oivalluksia, joita itse olen saanut Ilmestyskirjasta. Olen kahdesti vetänyt 50 tunnin raamattupiirin, joissa Ilmestyskirja on käyty lävitse luku luvulta. Mukana on ollut toistakymmentä innokasta profetioiden tutkijaa. Monet näistä oivalluksista ovat syntyneet näissä raamattuilloissa tai niihin valmistautuessa. 

Olen kirjoittanut kirjan "Opi Ilmestyskirja", jonka avulla Ilmestyskirjasta saa enemmän irti. Siitä käy tarkemmin selville, mitä tulkintasuuntausta edustan. Tässä yhteydessä mainitsen vain lyhyesti, että pyrin ymmärtämään tekstin sellaisenaan kuin se on kirjoitettu, tekstiuskollisesti. 

Tämä artikkelisarja on tarkoitettu lukijalle, joka on jo lukenut Ilmestyskirjan ja jollakin tasolla tuntee sen teemoja kuten 7 sinettiä, 7 pasuunaa ja 7 maljaa, mutta haluaa syvemmin ymmärtää tämän hyvin tiiviin kirjan sanomaa. Teemat, jotka nostan näissä kirjoituksissa, eivät ole ehkä niitä tyypillisimpiä teemoja, mutta auttavat ymmärtämään koko Ilmestyskirjan tekstin kulkua ja sen tarkoitusta: profetiaa siitä, miten Jeesus ottaa kaiken vallan.

Tässä ensimmäisessä artikkelissa menemme niinkin mielenkiintoiseen paikkaan kuin Jumalan valtaistuinsaliin. Tämä paikka ei varmasti ole sali maallisessa merkityksessä. Se on jotain suurta ja mahtavaa, jonka majesteettisuutta jokainen voi vain yrittää hahmottaa ja kuitenkin ajatus jää yhtä kaukaiseksi kuin maa on auringosta. Sinne pitää mahtua todennäköisesti muutama miljardi ihmistä. Kolmiyhteinen Jumala on siellä läsnä kaikkien persooniensa voimalla.

Saapuminen valtaistuinsaliin

Ilmestyskirjan 4. luvun alussa Jeesus pyytää Johannesta nousemaan hänen luokseen taivaaseen Jumalan valtaistuimen eteen. Tästä näkökulmasta Johannes näkee koko ilmestyksen, jonka Jeesus ohjaa hänet katsomaan. Jeesus kertoo, että tämä ilmestys on kuvaus tulevaisuuden tapahtumista. Me voimme tämän ajatella olleen taivaallinen elokuva tai näytelmä, jonka kulun Johannes kirjasi tarkkaan ylös.  

Noustuaan Jeesuksen luokse Johannes näkee Jumalan valtaistuimella. Tämä on keskeinen paikka Ilmestyskirjan taivaskuvauksessa. Juuri muuta paikkaa taivaasta ei kuvata. Taivaassa siis keskeistä on Jumala ja valtaistuin sekä hänen ympärilleen muodostuva kuva asioista ja tapahtumista. Ilmestyskirja palaa tähän taivaspaikkaan uudelleen ja uudelleen. Kun siellä tapahtuu jotain, seuraa siitä aina tapahtumia maassa. Tai maassa on tapahtunut jo jotain ja sen seurauksena Jumalan luokse saapuu ihmisiä. Siellä ylistetään Jumalaa Luojana ja Voittajana. Vähitellen sinne tulee yhä enemmän ja enemmän väkeä, enkeleitä ja ihmisiä. Saapuvat joukot eivät ole vähälukuisia, vaan ne lasketaan sadoissa miljoonissa (enkelit) ja ihmisten osalta varmaankin miljardeissa (lukua ei kerrota).

Ilmestyskirjaa lukiessa meidän on hyvä ymmärtää - jos pystymme - ajan kulun taivaassa olevan erilainen kuin maan päällä. Vaikka maan mukaista aikaa ei taivaassa ole, Ilmestyskirjan kuvauksessa on sielläkin silti tapahtumien järjestys. Tarkka lukija huomaa koko Ilmestyskirjan olevan hyvin yksityiskohtaisesti järjestyneen, kun taas huolimaton lukija laittaa kaiken mystiikan ja symboliikan alle. Voimme seurata tätä järjestystä siitä, miten ja milloin eri enkeli- ja ihmisryhmät saapuvat Jumalan valtaistuimen eteen. Nämä kohtaukset ovat monessa eri paikassa kirjaa (4., 5., 6., 7., 11., 14. ja 15.  luvussa). Kertamme nämä ihmeelliset tapahtunut seuraavaksi.

4. luvun kuvauksen mukaisesti valtaistuinsalin järjestys koostuu Jumalan ja valtaistuimen lisäksi 24 vanhimmasta, jotka istuivat omilla paikoillaan valkoiseen puettuna ja kruunut päässään valtaistuimen ympärillä. Heidän jälkeensä mainitaan Jumalan seitsemän henkeä ja neljä oudolta kuulostavaa olentoa: ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, toinen olento nuoren härän näköinen, kolmannella olennolla oli ikään kuin ihmisen kasvot ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Näissä olennoissa oli silmiä joka suuntaan. Samankaltaisia olentoja esiintyy myös muualla Raamatussa ja ovat siellä nimetty kerubeiksi. 

Myös Jeesus oli valtaistuinsalissa useassa eri kohtauksessa ja jopa eri muotoisena kuvattuna: uhrikaritsana, kirkastettuna ja Jumalana. 5. luvussa kuvataan tapahtuma, jossa Jeesus ottaa Isän Jumalan kädestä kirjakäärön (tästä kääröstä myöhemmissä artikkeleissa lisää). Tämän jälkeen 24 vanhinta ylistävät Jumalaa ja Jeesusta ja tähän ylistykseen liittyy sata miljoonainen enkelijoukko. Tämä enkelijoukko on ensimmäinen paikalle tullut ryhmä, joka esitellään valtaistuinsalissa. Mitä se olisikaan olla kuulemassa heidän ylistyslaulunsa ja näkemässä Jumalan kirkkauden ja katsella kirkastettua Jeesusta Kristusta!

Marttyyrit tulevat taivaaseen

6. luvussa kuvataan, miten valtaistuinsalissa olevan alttarin alla ovat marttyyrien sielut. Mitä ne tekevät alttarin alla? Mikseivät ole Jumalan edessä? He kysyvät, koska Jumalan kosto alkaa. Tämä tarkoittaa Jumalan vihanajan alkamista maan päällä. Tässä samassa tilanteessa heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin Jumalalle kelpaavuuden merkiksi. Jumalan eteen ei syntisellä ole asiaa. Meidän häpeämme ei voi näkyä. Siksi tarvitaan valkoiset vaatteet, jotka uskovilla syntisillä voivat olla vain Jeesuksen ristintyön ansiosta. Jeesuksen verellä pestyt valkoiset vaatteet peittävät meidän syntimme häpeän ja Isä Jumala näkee meidät poikansa Jeesuksen kaltaisena. 

Nämä ihmiset ovat siis uskonsa tähden kuolleita, mutta taivaassa he elävät. He ovat ensimmäinen etuoikeutettu ihmisjoukko, joka saapuu Jumalan luokse. Teksti ei suoraan mainitse heidän siirtymistään alttarin alta Jumalan valtaistuimen eteen. Voimme silti olla varmoja tästä, koska seuraavaksi mainitaan Jumalan valtaistuimen eteen tulevan muita ihmisiä. 

Marttyyrit ovat arvostetuin ihmisjoukko ja siksi tulevat sinne ensimmäisinä. Alkuseurakunnan vainojen aikoina (ennen Rooman kirkon nousua) marttyyriutta suorastaan tavoiteltiin: haluttiin olla eturivissä Jumala edessä. Teksti ei puhu muista uskossa kuolleista, mutta voimme olettaa heidän olevan myös mukana joko tässä tai seuraavan ihmisjoukon eturintamassa. Paavali nimittäin mainitsee, että kaikki uskossa kuolleet nousevat taivaaseen ensin.

Ylösnoussut seurakunta

Seuraavaksi 7. luvussa saliin saapuu suuri joukko ihmisiä, jotka tulevat kaikista maista, kielistä ja kansanheimoista. Heitä on niin paljon, ettei kukaan voi laskea heidän lukumääräänsä. Heistä ei sanota, että he olisivat kuolleita, vaan heistä sanotaan, että heillä on palmunoksa käsissään. Tämä palmunoksa viittaa palmusunnuntain tapahtumiin, kun ihmiset ylistivät aasilla ratsastavaa Jeesusta levittäen oksia Jeesuksen eteen. Tämä kertoo siitä, että he ylistävät Jeesusta, omaa Herraansa, ja ovat hänen omiansa. Tämä kuvaa seurakunnan ylösotossa (tempauksessa) taivaaseen saapuneita uskovia. Nämä ovat se kummallinen ihmisjoukko, joista kukaan ei koskaan koe kuolemaan. He muuttuvat elävinä silmänräpäyksessä siirtyessään maan päältä taivaaseen ja saavat uuden ihmeellisen ylösnousemusruumiin, jonka Jumala luo (tai on jo luonut) jokaiselle. 

Ilmestyskirja kuvaa kaikki lopunajan tärkeimmät tapahtumat. Varmasti yksi tärkeimmistä tapahtumista on juuri seurakunnan ylösotto eli tempaus. Onhan se Jeesuksen maanpäällinen ruumis. Sen uupuminen Ilmestyskirjan taivaskuvauksista ei voi olla mahdollista, vaikka jotkut sitäkin opettavat. Olisi perin outoa, jos seurakunta ei olisi kaikkien muiden kanssa Jumalan edessä.

Kaksi profeettaa

Seuraavan kerran Jumalan luokse saapuu kaksi henkiin herätettyä profeettaa 11. luvussa. Nämä profeetat ovat juuri lopettaneet kolmen ja puolen vuoden profetoimisen maan päällä, kun Jumala antaa syvyydestä nousevan pedon (antikristus) tappaa heidät. Kaikki tapahtuu Jumalan sallimuksesta. Kolmen ja puolen vuoden täsmällinen palvelusaika kertoo, että heidän kuolemansa tapahtuu juuri sinä hetkenä, kun Jumala on sen suunnitellut tapahtuvan. 

Jumala kuitenkin herättää heidät henkiin kolmen ja puolen päivän kuluttua. Tässä kuvauksessa ei suoraan sanota, että he saapuvat Jumalan eteen, vaan sanotaan, että ääni taivaasta käski heidän nousta sinne. Voimme siis turvallisesti olettaa, että he noustuaan myös ilmestyivät Jumalan eteen. Heidän henkilöllisyydestään Raamattu sanoo vain, että he ovat ne kaksi pylvästä Jumalan edessä. Raamatun henkilöistä arviot useimmiten osuvat kolmikkoon Elia, Mooses ja Enok. Näistä Elia ja Enok eivät Raamatun todistuksen mukaan kohdanneet kuolemaan aikaisemmin. 

144 000

14. luvussa valtaistuimen eteen saapuu ylistämään 144 000 ihmistä, jotka aikaisemmin sinetöitiin 7. luvussa ja joiden sanotaan olevan kaikista Israelin heimoista. Tämä sinetöiminen tapahtui juuri ennen kuin seurakunta esiteltiin olevan valtaistuimen edessä. Heidän tehtävänsä oli Jumalan palveleminen eli evankeliumin julistaminen maan päällä seurakunnan poistuttua. Siinä siis tapahtui vahdinvaihto: seurakunta ylös, evankeliumin levitystehtävä 144 000:lle. 

Yksikään heistä ei ollut kadonnut, kun he saapuvat Jumalan luo. Raamattu kertoo heidän laulavan laulua, jota kukaan muu ei osaa. Tällä laululla hekin ylistävät Jumalaa. Heitä säestää valtavalta pauhulta kuulostava harpunsoiton ääni. Mistä tämä säestys tulee? Kuka harppuja soittaa? Se selviää seuraavan ihmisryhmän kohdalla.

Pedon merkistä voiton saaneet

15. luvussa tulee seuraava ihmisryhmä valtaistuimen eteen. Tässä kohdin Raamattu sanoo, että heillä on harput. He tulevat siis käytännössä yhtä aikaa 144 000 kanssa, koska näiden yhteydessään jo kuultiin harppujen soitto. Tämä ihmisryhmä tulee Jumalan vihan ajasta, pedon (antikristuksen) ja Babylonin (lopun ajan talousjärjestelmä) vainojen alta. He pelastuivat, koska eivät ottaneet pedon merkkiä. He pelastuvat tämän teon seurauksena ja toimivan näin, koska uskoivat Jeesukseen. Vaikka heidän pelastuksensa tie on vaikea, he ovat uskollisia loppuun asti. Yksikään, joka ottaa pedon merkin eli valitsee hänen tiensä, ei pelastu.

Heidät kuvataan seisovan lasisen meren päällä, joka on tulella sekoitettu. He ovat pelastuneet ikään kuin tulen läpi, mutta nyt myrsky on rauhoittunut ja meri on tyyni.  

Karitsan häät

15. luvun jälkeen Jumalan valtaistuimen luokse ei saavu enää uusia ihmisryhmiä. Seuraavaksi kuvataan kuinka Jumalan vihan maljat kaadetaan maan päälle ja tässä Jumalan kosto maassa asuva kohtaan täyttyy. Koko pelastuneiden joukko on nyt taivaassa. Silloin on juhlan aika ja nämä juhlat ovat Karitsan Häät. Näin sanotaan  19. luvussa, jossa myös varmistetaan: kaikki paikalla olevat ovat autuaita - ikuisesti onnellisia! 

Näin siis Ilmestyskirja kuvaa, miten pelastuneiden joukko vähitellen kasvaa Jumalan valtaistuimen edessä suuremmaksi ja suuremmaksi. Kaikki ihmiset eivät pelastu samalla tavalla, vaikka kaikki kulkevat Jeesus tietä taivaaseen.  Missään kohtaan ei kerrota, että jokin joukko olisi siellä jo ollut tai sieltä lähtenyt pois. Tämän vuoksi voimme myös olettaa, että tässä ovat kaikki tärkeät ihmisryhmät, jotka osallistuvat karitsan häihin seurakunta mukaan lukien. 

Tuhatvuotinen valtakunta

Mukana valtaistuinsalissa ei ole silti kaikki ihmiset, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrakseen. Ketkä vielä uupuvat ja missä he ovat? Maan päällä on vielä yksi joukko, joka tunnustaa Hänet, jonka ovat lävistäneet. Tämä joukko on Israelilaiset, jotka tunnustavat Jeesuksen siinä vaiheessa, kun hän palaa maan päälle pyhiensä kanssa Karitsan häiden jälkeen. He kohtaavat silloin Messiaansa, jota ovat kansana vuosituhansia odottaneet. 

Vasta silloin Jeesus ottaa Daavidin valtaistuimen ja hallitsee koko maailmaa Jerusalemista käsin. Tätä kysyivät apostolit juuri ennen Jeesuksen nousemista ylös taivaaseen Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa. 

Pelastuneista israelilaisista tulee tuhatvuotisen valtakunnan siemen sekä muista vihan maljoista selvinneistä. Heitä ei temmata taivaaseen, koska Jumalan sanan antaa näin ymmärtää: tämän ymmärryksen voimme saada erinäisistä profetioista esimerkiksi Jesajan ja Sakarjan kirjasta. Sen sijaan messiaaniset juutalaiset, jotka uskovat Jeesukseen ennen tempausta, ovat osa seurakuntaa ja siten mukana Karitsan häissä. 

Olemme käyneet läpi oikeastaan koko Ilmestyskirjan profeetallisen osuuden (luvut 4-20) tutustumalla ihmisryhmiin, jotka saapuvat Jumalan valtaistuimen eteen. Pelastuneet ihmisryhmät olivat siis: marttyyrit, seurakunta, 144 000 sinetöityä israelilaista ja vihan ajasta pelastuneet uskovat. Mukana oli myös kaksi profeettaa. 

Muita näkemyksiä

Koska Ilmestyskirja on vaikea tulkittava, kaikki Ilmestyskirjan opettajat eivät ole täysin samaa mieltä kanssani kaikesta, mitä kirjoitan. Jotkut opettavat, että 6. ja 7. luvun ihmisryhmät eivät ole seurakunta, vaan ovat vihan ajasta tulleet (vaikka teksti sanoo, että he tulevat suuresta ahdistuksesta, mikä on eri asia kuin viha). Tämän näkemyksen mukaan seurakunta olisi taivaassa jo 4. luvun alussa. Tässä näkemyksessä Jeesuksen sanat Johannekselle: "Nouse tänne…" olisi käsky koko seurakunnalle. Tarkkaan lukien siinä ei kuitenkaan sanota, että seurakunta siihen jotenkin liittyisi. Se on siis Ilmestyskirjan sanan ulkopuolinen näkemys. Tällöin 6. luvussa 5. sinetin kohdassa mainitut marttyyrit olisivat vihan ajan marttyyreitä. Tätä perustellaan sillä, että seurakuntauskovaiset eivät voisi vaatia kostoa. Paavali kuitenkin sanoo "Sillä Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka ahdistavat teitä--"(2. Tess. 1:6). Koston käsite on siis tuttu seurakunnalle. Tarkkaan ottaen nämä marttyyrit eivät vaadi kostoa, vaan pitävät sitä itsestään selvänä. Sen sijaan he kysyvät kärsimättömästi, koska se kosto tapahtuu. 

Järjellinen perusteluni (ja siten kyseenalainen Raamatun sanaan verrattuna) on käänteinen perustelu. Marttyyrit ja 7. luvun palmunoksia kädessään pitävä joukko ovat seurakunta-ajan ihmisjoukkoja, koska, jos he eivät olisi seurakunta, niin seurakuntaa ei milloinkaan olisi mainittu olevan Jumalan valtaistuimen luona. Se tuntuisi mahdottomalta ajatukselta, kun kuitenkin karitsan häät tapahtuvat siellä, silloin kun kaikki ihmisryhmät ovat läsnä. Tämä perustelu perustuu myös sille ajatukselle, että Ilmestyskirja mainitsee kaikki lopunajan tärkeät asiat eikä jätä mitään pois. Ilmestyskirja on viimeisin ja tarkin kuvaus lopun ajan tapahtumista. Siten se antaa lisää lihaa luiden ympärille niin Danielin kuin Paavalinkin tekstien lisäksi ja kertoo myös enemmän kuin mitä Jeesus kertoi esimerkiksi Matteuksen luvussa 24. 

Näissä Välähdyksiä Ilmestyskirjasta -teksteissä palaan seurakunta- ja tempausteemaan vielä monta kertaa tulevissa artikkeleissa. Onhan se yksi kiehtovimmista ja kiinnostavimmista aiheista: elääköhän se sukupolvi jo, joka ei koskaan kuole ja saa Elian kohtalon?