Tervetuloa lukemaan uutta artikkelisarjaa: "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta". Kokoan näihin artikkeleihin innostavia näkökulmia ja oivalluksia, joita itse olen saanut Ilmestyskirjasta. Olen kahdesti vetänyt 50 tunnin raamattupiirin, joissa Ilmestyskirja on käyty lävitse luku luvulta. Mukana on ollut toistakymmentä innokasta profetioiden tutkijaa. Monet näistä oivalluksista ovat syntyneet näissä raamattuilloissa tai niihin valmistautuessa.
Olen kirjoittanut kirjan "Opi Ilmestyskirja", jonka avulla Ilmestyskirjasta saa enemmän irti. Siitä käy tarkemmin selville, mitä tulkintasuuntausta edustan. Tässä yhteydessä mainitsen vain lyhyesti, että pyrin ymmärtämään tekstin sellaisenaan kuin se on kirjoitettu, tekstiuskollisesti.
Tämä artikkelisarja on tarkoitettu lukijalle, joka on jo lukenut Ilmestyskirjan ja jollakin tasolla tuntee sen teemoja kuten 7 sinettiä, 7 pasuunaa ja 7 maljaa, mutta haluaa syvemmin ymmärtää tämän hyvin tiiviin kirjan sanomaa. Teemat, jotka nostan näissä kirjoituksissa, eivät ole ehkä niitä tyypillisimpiä teemoja, mutta auttavat ymmärtämään koko Ilmestyskirjan tekstin kulkua ja sen tarkoitusta: profetiaa siitä, miten Jeesus ottaa kaiken vallan.
Tässä ensimmäisessä artikkelissa menemme niinkin mielenkiintoiseen paikkaan kuin Jumalan valtaistuinsaliin. Tämä paikka ei varmasti ole sali maallisessa merkityksessä. Se on jotain suurta ja mahtavaa, jonka majesteettisuutta jokainen voi vain yrittää hahmottaa ja kuitenkin ajatus jää yhtä kaukaiseksi kuin maa on auringosta. Sinne pitää mahtua todennäköisesti muutama miljardi ihmistä. Kolmiyhteinen Jumala on siellä läsnä kaikkien persooniensa voimalla.
Saapuminen valtaistuinsaliin
Ilmestyskirjan 4. luvun alussa Jeesus pyytää Johannesta nousemaan hänen luokseen taivaaseen Jumalan valtaistuimen eteen. Tästä näkökulmasta Johannes näkee koko ilmestyksen, jonka Jeesus ohjaa hänet katsomaan. Jeesus kertoo, että tämä ilmestys on kuvaus tulevaisuuden tapahtumista. Me voimme tämän ajatella olleen taivaallinen elokuva tai näytelmä, jonka kulun Johannes kirjasi tarkkaan ylös.
Noustuaan Jeesuksen luokse Johannes näkee Jumalan valtaistuimella. Tämä on keskeinen paikka Ilmestyskirjan taivaskuvauksessa. Juuri muuta paikkaa taivaasta ei kuvata. Taivaassa siis keskeistä on Jumala ja valtaistuin sekä hänen ympärilleen muodostuva kuva asioista ja tapahtumista. Ilmestyskirja palaa tähän taivaspaikkaan uudelleen ja uudelleen. Kun siellä tapahtuu jotain, seuraa siitä aina tapahtumia maassa. Tai maassa on tapahtunut jo jotain ja sen seurauksena Jumalan luokse saapuu ihmisiä. Siellä ylistetään Jumalaa Luojana ja Voittajana. Vähitellen sinne tulee yhä enemmän ja enemmän väkeä, enkeleitä ja ihmisiä. Saapuvat joukot eivät ole vähälukuisia, vaan ne lasketaan sadoissa miljoonissa (enkelit) ja ihmisten osalta varmaankin miljardeissa (lukua ei kerrota).
Ilmestyskirjaa lukiessa meidän on hyvä ymmärtää - jos pystymme - ajan kulun taivaassa olevan erilainen kuin maan päällä. Vaikka maan mukaista aikaa ei taivaassa ole, Ilmestyskirjan kuvauksessa on sielläkin silti tapahtumien järjestys. Tarkka lukija huomaa koko Ilmestyskirjan olevan hyvin yksityiskohtaisesti järjestyneen, kun taas huolimaton lukija laittaa kaiken mystiikan ja symboliikan alle. Voimme seurata tätä järjestystä siitä, miten ja milloin eri enkeli- ja ihmisryhmät saapuvat Jumalan valtaistuimen eteen. Nämä kohtaukset ovat monessa eri paikassa kirjaa (4., 5., 6., 7., 11., 14. ja 15. luvussa). Kertamme nämä ihmeelliset tapahtunut seuraavaksi.
4. luvun kuvauksen mukaisesti valtaistuinsalin järjestys koostuu Jumalan ja valtaistuimen lisäksi 24 vanhimmasta, jotka istuivat omilla paikoillaan valkoiseen puettuna ja kruunut päässään valtaistuimen ympärillä. Heidän jälkeensä mainitaan Jumalan seitsemän henkeä ja neljä oudolta kuulostavaa olentoa: ensimmäinen olento oli leijonan näköinen, toinen olento nuoren härän näköinen, kolmannella olennolla oli ikään kuin ihmisen kasvot ja neljäs olento oli lentävän kotkan näköinen. Näissä olennoissa oli silmiä joka suuntaan. Samankaltaisia olentoja esiintyy myös muualla Raamatussa ja ovat siellä nimetty kerubeiksi.
Myös Jeesus oli valtaistuinsalissa useassa eri kohtauksessa ja jopa eri muotoisena kuvattuna: uhrikaritsana, kirkastettuna ja Jumalana. 5. luvussa kuvataan tapahtuma, jossa Jeesus ottaa Isän Jumalan kädestä kirjakäärön (tästä kääröstä myöhemmissä artikkeleissa lisää). Tämän jälkeen 24 vanhinta ylistävät Jumalaa ja Jeesusta ja tähän ylistykseen liittyy sata miljoonainen enkelijoukko. Tämä enkelijoukko on ensimmäinen paikalle tullut ryhmä, joka esitellään valtaistuinsalissa. Mitä se olisikaan olla kuulemassa heidän ylistyslaulunsa ja näkemässä Jumalan kirkkauden ja katsella kirkastettua Jeesusta Kristusta!
Marttyyrit tulevat taivaaseen
6. luvussa kuvataan, miten valtaistuinsalissa olevan alttarin alla ovat marttyyrien sielut. Mitä ne tekevät alttarin alla? Mikseivät ole Jumalan edessä? He kysyvät, koska Jumalan kosto alkaa. Tämä tarkoittaa Jumalan vihanajan alkamista maan päällä. Tässä samassa tilanteessa heidät puetaan valkoisiin vaatteisiin Jumalalle kelpaavuuden merkiksi. Jumalan eteen ei syntisellä ole asiaa. Meidän häpeämme ei voi näkyä. Siksi tarvitaan valkoiset vaatteet, jotka uskovilla syntisillä voivat olla vain Jeesuksen ristintyön ansiosta. Jeesuksen verellä pestyt valkoiset vaatteet peittävät meidän syntimme häpeän ja Isä Jumala näkee meidät poikansa Jeesuksen kaltaisena.
Nämä ihmiset ovat siis uskonsa tähden kuolleita, mutta taivaassa he elävät. He ovat ensimmäinen etuoikeutettu ihmisjoukko, joka saapuu Jumalan luokse. Teksti ei suoraan mainitse heidän siirtymistään alttarin alta Jumalan valtaistuimen eteen. Voimme silti olla varmoja tästä, koska seuraavaksi mainitaan Jumalan valtaistuimen eteen tulevan muita ihmisiä.
Marttyyrit ovat arvostetuin ihmisjoukko ja siksi tulevat sinne ensimmäisinä. Alkuseurakunnan vainojen aikoina (ennen Rooman kirkon nousua) marttyyriutta suorastaan tavoiteltiin: haluttiin olla eturivissä Jumala edessä. Teksti ei puhu muista uskossa kuolleista, mutta voimme olettaa heidän olevan myös mukana joko tässä tai seuraavan ihmisjoukon eturintamassa. Paavali nimittäin mainitsee, että kaikki uskossa kuolleet nousevat taivaaseen ensin.
Ylösnoussut seurakunta
Seuraavaksi 7. luvussa saliin saapuu suuri joukko ihmisiä, jotka tulevat kaikista maista, kielistä ja kansanheimoista. Heitä on niin paljon, ettei kukaan voi laskea heidän lukumääräänsä. Heistä ei sanota, että he olisivat kuolleita, vaan heistä sanotaan, että heillä on palmunoksa käsissään. Tämä palmunoksa viittaa palmusunnuntain tapahtumiin, kun ihmiset ylistivät aasilla ratsastavaa Jeesusta levittäen oksia Jeesuksen eteen. Tämä kertoo siitä, että he ylistävät Jeesusta, omaa Herraansa, ja ovat hänen omiansa. Tämä kuvaa seurakunnan ylösotossa (tempauksessa) taivaaseen saapuneita uskovia. Nämä ovat se kummallinen ihmisjoukko, joista kukaan ei koskaan koe kuolemaan. He muuttuvat elävinä silmänräpäyksessä siirtyessään maan päältä taivaaseen ja saavat uuden ihmeellisen ylösnousemusruumiin, jonka Jumala luo (tai on jo luonut) jokaiselle.
Ilmestyskirja kuvaa kaikki lopunajan tärkeimmät tapahtumat. Varmasti yksi tärkeimmistä tapahtumista on juuri seurakunnan ylösotto eli tempaus. Onhan se Jeesuksen maanpäällinen ruumis. Sen uupuminen Ilmestyskirjan taivaskuvauksista ei voi olla mahdollista, vaikka jotkut sitäkin opettavat. Olisi perin outoa, jos seurakunta ei olisi kaikkien muiden kanssa Jumalan edessä.
Kaksi profeettaa
Seuraavan kerran Jumalan luokse saapuu kaksi henkiin herätettyä profeettaa 11. luvussa. Nämä profeetat ovat juuri lopettaneet kolmen ja puolen vuoden profetoimisen maan päällä, kun Jumala antaa syvyydestä nousevan pedon (antikristus) tappaa heidät. Kaikki tapahtuu Jumalan sallimuksesta. Kolmen ja puolen vuoden täsmällinen palvelusaika kertoo, että heidän kuolemansa tapahtuu juuri sinä hetkenä, kun Jumala on sen suunnitellut tapahtuvan.
Jumala kuitenkin herättää heidät henkiin kolmen ja puolen päivän kuluttua. Tässä kuvauksessa ei suoraan sanota, että he saapuvat Jumalan eteen, vaan sanotaan, että ääni taivaasta käski heidän nousta sinne. Voimme siis turvallisesti olettaa, että he noustuaan myös ilmestyivät Jumalan eteen. Heidän henkilöllisyydestään Raamattu sanoo vain, että he ovat ne kaksi pylvästä Jumalan edessä. Raamatun henkilöistä arviot useimmiten osuvat kolmikkoon Elia, Mooses ja Enok. Näistä Elia ja Enok eivät Raamatun todistuksen mukaan kohdanneet kuolemaan aikaisemmin.
144 000
14. luvussa valtaistuimen eteen saapuu ylistämään 144 000 ihmistä, jotka aikaisemmin sinetöitiin 7. luvussa ja joiden sanotaan olevan kaikista Israelin heimoista. Tämä sinetöiminen tapahtui juuri ennen kuin seurakunta esiteltiin olevan valtaistuimen edessä. Heidän tehtävänsä oli Jumalan palveleminen eli evankeliumin julistaminen maan päällä seurakunnan poistuttua. Siinä siis tapahtui vahdinvaihto: seurakunta ylös, evankeliumin levitystehtävä 144 000:lle.
Yksikään heistä ei ollut kadonnut, kun he saapuvat Jumalan luo. Raamattu kertoo heidän laulavan laulua, jota kukaan muu ei osaa. Tällä laululla hekin ylistävät Jumalaa. Heitä säestää valtavalta pauhulta kuulostava harpunsoiton ääni. Mistä tämä säestys tulee? Kuka harppuja soittaa? Se selviää seuraavan ihmisryhmän kohdalla.
Pedon merkistä voiton saaneet
15. luvussa tulee seuraava ihmisryhmä valtaistuimen eteen. Tässä kohdin Raamattu sanoo, että heillä on harput. He tulevat siis käytännössä yhtä aikaa 144 000 kanssa, koska näiden yhteydessään jo kuultiin harppujen soitto. Tämä ihmisryhmä tulee Jumalan vihan ajasta, pedon (antikristuksen) ja Babylonin (lopun ajan talousjärjestelmä) vainojen alta. He pelastuivat, koska eivät ottaneet pedon merkkiä. He pelastuvat tämän teon seurauksena ja toimivan näin, koska uskoivat Jeesukseen. Vaikka heidän pelastuksensa tie on vaikea, he ovat uskollisia loppuun asti. Yksikään, joka ottaa pedon merkin eli valitsee hänen tiensä, ei pelastu.
Heidät kuvataan seisovan lasisen meren päällä, joka on tulella sekoitettu. He ovat pelastuneet ikään kuin tulen läpi, mutta nyt myrsky on rauhoittunut ja meri on tyyni.
Karitsan häät
15. luvun jälkeen Jumalan valtaistuimen luokse ei saavu enää uusia ihmisryhmiä. Seuraavaksi kuvataan kuinka Jumalan vihan maljat kaadetaan maan päälle ja tässä Jumalan kosto maassa asuva kohtaan täyttyy. Koko pelastuneiden joukko on nyt taivaassa. Silloin on juhlan aika ja nämä juhlat ovat Karitsan Häät. Näin sanotaan 19. luvussa, jossa myös varmistetaan: kaikki paikalla olevat ovat autuaita - ikuisesti onnellisia!
Näin siis Ilmestyskirja kuvaa, miten pelastuneiden joukko vähitellen kasvaa Jumalan valtaistuimen edessä suuremmaksi ja suuremmaksi. Kaikki ihmiset eivät pelastu samalla tavalla, vaikka kaikki kulkevat Jeesus tietä taivaaseen. Missään kohtaan ei kerrota, että jokin joukko olisi siellä jo ollut tai sieltä lähtenyt pois. Tämän vuoksi voimme myös olettaa, että tässä ovat kaikki tärkeät ihmisryhmät, jotka osallistuvat karitsan häihin seurakunta mukaan lukien.
Tuhatvuotinen valtakunta
Mukana valtaistuinsalissa ei ole silti kaikki ihmiset, jotka tunnustavat Jeesuksen Herrakseen. Ketkä vielä uupuvat ja missä he ovat? Maan päällä on vielä yksi joukko, joka tunnustaa Hänet, jonka ovat lävistäneet. Tämä joukko on Israelilaiset, jotka tunnustavat Jeesuksen siinä vaiheessa, kun hän palaa maan päälle pyhiensä kanssa Karitsan häiden jälkeen. He kohtaavat silloin Messiaansa, jota ovat kansana vuosituhansia odottaneet.
Vasta silloin Jeesus ottaa Daavidin valtaistuimen ja hallitsee koko maailmaa Jerusalemista käsin. Tätä kysyivät apostolit juuri ennen Jeesuksen nousemista ylös taivaaseen Apostolien tekojen ensimmäisessä luvussa.
Pelastuneista israelilaisista tulee tuhatvuotisen valtakunnan siemen sekä muista vihan maljoista selvinneistä. Heitä ei temmata taivaaseen, koska Jumalan sanan antaa näin ymmärtää: tämän ymmärryksen voimme saada erinäisistä profetioista esimerkiksi Jesajan ja Sakarjan kirjasta. Sen sijaan messiaaniset juutalaiset, jotka uskovat Jeesukseen ennen tempausta, ovat osa seurakuntaa ja siten mukana Karitsan häissä.
Olemme käyneet läpi oikeastaan koko Ilmestyskirjan profeetallisen osuuden (luvut 4-20) tutustumalla ihmisryhmiin, jotka saapuvat Jumalan valtaistuimen eteen. Pelastuneet ihmisryhmät olivat siis: marttyyrit, seurakunta, 144 000 sinetöityä israelilaista ja vihan ajasta pelastuneet uskovat. Mukana oli myös kaksi profeettaa.
Muita näkemyksiä
Koska Ilmestyskirja on vaikea tulkittava, kaikki Ilmestyskirjan opettajat eivät ole täysin samaa mieltä kanssani kaikesta, mitä kirjoitan. Jotkut opettavat, että 6. ja 7. luvun ihmisryhmät eivät ole seurakunta, vaan ovat vihan ajasta tulleet (vaikka teksti sanoo, että he tulevat suuresta ahdistuksesta, mikä on eri asia kuin viha). Tämän näkemyksen mukaan seurakunta olisi taivaassa jo 4. luvun alussa. Tässä näkemyksessä Jeesuksen sanat Johannekselle: "Nouse tänne…" olisi käsky koko seurakunnalle. Tarkkaan lukien siinä ei kuitenkaan sanota, että seurakunta siihen jotenkin liittyisi. Se on siis Ilmestyskirjan sanan ulkopuolinen näkemys. Tällöin 6. luvussa 5. sinetin kohdassa mainitut marttyyrit olisivat vihan ajan marttyyreitä. Tätä perustellaan sillä, että seurakuntauskovaiset eivät voisi vaatia kostoa. Paavali kuitenkin sanoo "Sillä Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka ahdistavat teitä--"(2. Tess. 1:6). Koston käsite on siis tuttu seurakunnalle. Tarkkaan ottaen nämä marttyyrit eivät vaadi kostoa, vaan pitävät sitä itsestään selvänä. Sen sijaan he kysyvät kärsimättömästi, koska se kosto tapahtuu.
Järjellinen perusteluni (ja siten kyseenalainen Raamatun sanaan verrattuna) on käänteinen perustelu. Marttyyrit ja 7. luvun palmunoksia kädessään pitävä joukko ovat seurakunta-ajan ihmisjoukkoja, koska, jos he eivät olisi seurakunta, niin seurakuntaa ei milloinkaan olisi mainittu olevan Jumalan valtaistuimen luona. Se tuntuisi mahdottomalta ajatukselta, kun kuitenkin karitsan häät tapahtuvat siellä, silloin kun kaikki ihmisryhmät ovat läsnä. Tämä perustelu perustuu myös sille ajatukselle, että Ilmestyskirja mainitsee kaikki lopunajan tärkeät asiat eikä jätä mitään pois. Ilmestyskirja on viimeisin ja tarkin kuvaus lopun ajan tapahtumista. Siten se antaa lisää lihaa luiden ympärille niin Danielin kuin Paavalinkin tekstien lisäksi ja kertoo myös enemmän kuin mitä Jeesus kertoi esimerkiksi Matteuksen luvussa 24.
Näissä Välähdyksiä Ilmestyskirjasta -teksteissä palaan seurakunta- ja tempausteemaan vielä monta kertaa tulevissa artikkeleissa. Onhan se yksi kiehtovimmista ja kiinnostavimmista aiheista: elääköhän se sukupolvi jo, joka ei koskaan kuole ja saa Elian kohtalon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti