71. Mitä mutaatiot todella tekevät? - yhteenveto osa VI

Mutaatioiden pitäisi olla se mekanismi, jolla evoluutio luo uutta geneettistä informaatiota DNA:han. Seuraavat yhdeksän kohtaa osoittavat, että tästä oleva tieteellinen näyttö on päinvastaista: 

1. Eliön biologinen toiminta perustuu atomitason nanokoneisiin, proteiineihin, jotka mekaanisella liikkeellä käyttäen energiana ATP-molekyylejä rakentavat eliön ja pitävät sen hengissä. Nämä atomin tarkat koneet eivät kestä satunnaisia muutoksia.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/04/62-nanorobotti-ihmisen-sisalla-tekee.html
    
2. Sirppisoluanemia on ihmisen mutaatio, jonka väitetään todistavan evoluutiosta. Se on kuitenkin luokiteltu sairaudeksi ja aiheuttaa vakavaa vajaatoimintaa ihmisessä.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/04/63-sirppisoluanemia-evoluution.html
    
3. Bakteereilla yleiset mutaatiot, joiden väitetään todistavan evoluutiosta, ovat lääkkeille vastustuskyvyn luovat muutokset. Näitä on tutkittu ja ne ovat joko rakenteen rikkoutumisia tai jo olemassa olevia puolustusmekanismeja.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/05/64-antibiootin-vastustuskyky.html
    
4. Kun bakteerit oppivat käyttämään uutta ihmisen kehittämää ainetta ravintonaan, sanotaan sen todistavan evoluutiosta. Näitäkin on tutkittu ja havaittu kyseessä olevan sopeutumista, joka on toteutettu jo olemassa olevan geneettisen informaation avulla.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/05/65-nylonia-ja-muovia-hajottavat.html
    
5. Evoluutiota on pyritty saamaan aikaiseksi laboratoriossa. Tuloksena on kymmenien tuhansien sukupolvien koe, joka ei todista evoluution puolesta vaan sitä vastaan.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/05/66-maailman-pisin-evoluutiokoe-lenskin.html
    
6. Ihmisen rappeutuneita elimiä käytetään todisteena evoluutiosta. Kuitenkin ne kaikki ovat väitetysti olleet aikaisemman jotakin enemmän kuin ovat nykyisin. Ei rappeutuminen todista bakteerista ihmiseksi kehittymisestä.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/05/67-ihmisen-rappeutuneet-elimet.html
    
7. Yli 350 miljoonaa ihmistä sairastavat erilaisia harvinaisia sairauksia, joista monella on geneettiset syyt. Kaiken kaikkiaan ihmiseltä on rekisteröity yli 200 000 tuhatta mutaatiota, jotka aiheuttavat sairauksia. Miten luonnonvalinta voisi kehittää ihmistä sairauksia valitsemalla?
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/06/68-ihmisen-haitallisten-ja-hyodyllisten.html
    
8. Ihminen ei tarvitse mutaatioita mihinkään. Perimästä löytyy omat suunnitellut mekanismit variaatioiden luomiseen hallitusti.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/06/69-uusia-vaihtoehtoja-ilman-mutaatioita.html
    
9. Alkiokehitystä ohjaavat DNA jaksot eivät salli mutaatioita lainkaan, mutta juuri niissä pitäisi mutaatioita tapahtua, jotta suuria rakenteellisia harppauksia voisi tulla eliöihin.
   http://mistametulemme.blogspot.com/2018/06/70-mutaatioita-joita-evoluutio.html
   
10. Mutaatiot aiheuttavat lopulta eliökunnan häviämisen. https://mistametulemme.blogspot.com/2019/03/lajit-vahentyvat-mita-on-tapahtumassa.html
     

Tästä kaikesta voidaan loogisesti johtaa, että mutaatiot ovat enemmän haitallisia kuin hyödyllisiä, niin  ihmisille kuin yleisemminkin. Ilman mutaatioita meidän tilamme olisi paljon parempi ja sairastaisimme murto-osan nykyisestä jos lainkaan. Tästä voidaan myös loogisesti johtaa, että mutaatiot eivät havaintojen mukaan tuota uutta geneettistä informaatiota, vaan mitä ilmeisemmin vain hajottavat sitä. Evoluutiolta uupuu siis mekanismi, joka jalostaisi DNA:han toimivien rakenteiden rakennusohjeita ja näiden rakentamisen tarvittavia ohjausmekanismeja.

Kuva; Genetic Entropy -sivustolta.

Asiasta vielä enemmän yksityiskohtia kaipaaville suosittelen J.C.Sanfordin kirjaa "Eliömaailma Rappeutuu - Geneettinen entropia ja perimän salaisuus" http://www.datakirjatkustannus.fi/Eli%C3%B6maailma_rappeutuu.html sekä hänen tieteellisiä vertaisarvioituja a julkaisujaan: http://www.geneticentropy.org/latest-development

70. "Mutaatioita, joita evoluutio tarvitsisi, ei tapahdu ja mutaatioita, joita tapahtuu, evoluutio ei tarvitse!"

Otsikon mukainen lausunto on Teknillisen korkeakoulun [nyk. Aalto Yliopisto] bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisolan ja myös hänen kirjassaan:  Evoluutiouskon ihmemaassa (2. Painos 2014 www.datakirjakustannus.fI sivulla 120).

Tietyt jaksot DNA:ssa eivät salli mutaatioita lainkaan. Näitä ovat esimerkiksi alkiokehityksen ohjaukseen liittyvät alueet. Mutaatio siellä tappaa alkion. Täten evoluutio-oppi väittää, että tämä osa DNA:ta on löytänyt täydellisen tilansa ja säilynyt läpi historian muuttumattomana, mutta ei osaa selittää, miten se olisi voinut löytää tämän täydellisen tilansa mutaatioiden avulla, kun yksikin muutos 'taaksepäin' katkaisee sukulinjan. Muuttumattoman tilan löytyminen tarkoittaisi myös, että evoluutiolla olisi sittenkin ollut ennalta määrätty tavoite, jota kohti se kulki.

Annetaan Professori Leisolan selventää tätä enemmän, kirjansa sivulta 119:

"Evoluutioteorian kannalta on ongelmallista, että geenit, joissa yleensä tapahtuu mutaatioita, ilmentyvät yksilökehityksen myöhäisemmissä vaiheissa. Makroevoluutio edellyttäisi mutaatioita geeneissä, jotka aktivoituvat jo kehityksen alkuvaiheessa. Fysiologian Nobel-palkinnon perinnöllisyyteen liittyvistä tutkimuksistaan saanut Thomas Hunt Morgan teki 1900-luvun alkupuolella järjestelmällisiä kokeita banaanikärpäsillä. Hän havaitsi, että eläimen perusrakenteisiin vaikuttavat mutaatiot ovat poikkeuksetta vahingollisia ja johtavat joko virherakenteisiin tai kuolemaan (kuva 35).

Erilaisilla koeorganismeilla tehdyt myöhemmätkin kehitysbiologiset kokeet ovat antaneet saman tuloksen: eliön perusrakenteeseen vaikuttavat mutaatiot ovat vahingollisia. Geneetikko John F. McDonald kutsuu tätä ongelmaa "suureksi darvinistiseksi paradoksiksi." Hän ilmaisee asian seuraavasti:

"Ne lokukset (genomin kohdat), jotka muuntelevat luonnollisissa populaatioissa, eivät vaikuta olevan monien merkittävien adaptiivisten muutosten perustana. Toisaalta taas ne lokukset, jotka ovat perusta monille ja jopa useimmille adaptiivisille muutoksille, eivät muutu luonnollisissa populaatioissa."

Tämä tarkoittaa, että makroevoluution tarvitsemia muutoksia uusien perusrakenteiden muodostamiseksi ei synny. Evoluutio tarvitsisi hyödyllisiä säätelyyn vaikuttavia muutoksia yksilökehityksen alussa. Mutaatioita, joita evoluutio tarvitsisi, ei tapahdu ja mutaatioita, joita tapahtuu, evoluutio ei tarvitse! Asian on niin merkittävä oletetun evoluutioprosessin kannalta, että kertaan sen vielä lyhyesti:

• Eläimen perusrakenne muodostuu asteittaisessa prosessissa hedelmöittyneestä munasolusta monisoluiseksi aikuiseksi. Prosessin alkuvaiheen tapahtumat määrittävät lopputuloksen.
• Siksi uuden perusrakenteen evoluutio edellyttäisi elinkelpoisia, jälkeläisille siirtyviä mutaatioita, joiden tulisi ilmentyä jo yksilönkehityksen alkuvaiheessa.
• Tällaiset alkuvaiheen mutaatiot ovat kuitenkin tuhoisia yksilönkehityksen kannalta. Lukuisissa kehitysbiologien tekemissä kokeissa eri testiorganismeilla on osoitettu, että nämä mutaatiot eivät koskaan ole olleet elinkelpoisia.

"

Näin selventää siis emeritiusprofessori, joka on ikänsä jalostanut bakteerien genomeja hyötykäyttöön yrittäen niin mutaatioilla kuin löytämällläkin keksiä uusia entsyymejä teollisuuden tarpeisiin.

Kuva 35. Elinkelvottomia banaanikärpäsmutantteja: A) Kiharasiipinen ja B) lyhytsiipinen mutantti eivät kykene lentämään, C) "Antennapedia"-mutantilla on tuntosarvien paikalla jalat joten se ei voi lisääntyä ja D) "Eyeless"-mutantti on täysin sokea. [ Kirjan alkuperäisen kuvan sijasta jouduin käyttämään tätä netistä löytyvää, jossa on vain kolme esimerkkiä mutanteista] 

69. Uusia vaihtoehtoja ilman mutaatioita

Ihmisellä on sama perimä kahteen kertaan: toinen isältä ja toinen äidiltä. Siis sama geeni, joka valmistaa saman proteiinin on kahtena kopiona. Toisaalta tämä varmistaa sen, että mutaatioiden aiheuttaman rikkoutumisen myötä on vielä toinen ehjä geeni käytettävissä ja toisaalta tämä taas varmistaa sen, että olet sekoitus vanhempiasi.

Sukusolut valmistetaan meioosi nimisessä prosessissa, joka eroaa normaalista solun jakautumisesta, mitoosista. Koska hedelmöityksessä kaksi sukusolua kohtaa ja tuloksena pitää olla yhteensä 46 kromosomia, on yhdessä sukusolussa vain 23 kromosomia. Siten ihmisellä on yhteensä 23 erilaista kromosomia, jokaista kaksi kertaa, kaikissa muissa soluissa. Geenit ovat kromosomien sisällä ja niitä taas on alle 20 000.

Jos sukusoluun menisi kokonainen vanhemmilta peritty kromosomi muuttumattomana, ei kaikilla ihmisillä olisikaan erilaista perimää. Tämä siksi, koska kyseessä oleva kromosomi ei olisi pelkästään sama kuin vanhemmalla, vaan sama kuin jollakin esi-isällä on ollut jokaisessa sukupolvessa. Tai sinusta eteenpäin ajateltuna lapsen-lapsen-lapsellasi olisi jälleen sama kromosomi kuin sinullakin. Jälkeläistesi keskuudessa voisi vaihdella se, onko heillä tietystä kromosomista sinun äitisi vai isäsi versio. 

Jos suvunjatkaminen toimisi näin, niin perimän variaatioita olisi hyvin vähän. Vaikka eri kromosomit voisivat olla eri iso-vanhemmilta näitä variaatioita olisi kuitenkin hyvin vähän siihen verrattuna, mitä havaitsemme tutkimuksissa. Jokaisen ihmisen perimä on erilainen, samaan tapaan kuin jokaisen ihmisen sormenjälki on erilainen. Tämä johtuu meioosissa olevasta mekanismista, joka tunnetaan englanniksi nimellä crossing over - tekijäinvaihdunta (käytän englanninkielistä termiä, koska se kuvaa hyvin mitä tapahtuu).

Tässä prosessissa isältä ja äidiltä saadut vastinkromosomit asettuvat rinnakkain. Tämän jälkeen kromosomit vaihtavat osuuksia keskenään (DNA sekvenssejä). Tämä vaihto ja sekoitus voi tapahtua niin geeni kerrallaan kuin geenin sisälläkin. Tällöin siis geenistä tulee uusi yhdistelmä, jossa alkuosa voi olla isältä ja loppuosa äidiltä. Tämän tekijänvaihdon jälkeen kromosomit jälleen eriytyvät toisistaan itsenäiseksi ja jakautuvat sukusoluihin. Alla oleva kuva ja video selventävät asian.

Video: Meiosis animation 1 cell to 4 cells

Näin siis syntyy uusia variaatioita perimään ja olet suurempi sekoitus vanhempiasi kuin olisit pelkillä kromosomien valinnalla. Uutta uniikkia informaatiota tässä sen sijaan ei synny. Tapahtumaa voitaisiin kuvata esimerkiksi sillä, että vaihdat naapurisi kanssa autojenne vanteet keskenänne. Samoin crossing over tapahtuu tarkoin ohjelmoidusti niin, että toiminnallisuus ei rikkoudu.  Vanne on edelleen vanne ja toimii edelleen renkaan vanteena. Uusi variaatio sen sijaan syntyi: naapurin auto uusilla vanteilla. 

Se molekyylikoneiden kokonaisuus, mikä tarvitaan tämän tapahtuman järjestäytymiseen on melkoinen. Koneiston ei pidä pelkästään katkaista, liikuttaa, vaihtaa ja liittää DNA juosteita, vaan myös tietää, mistä kohdista tämä voidaan ja pitää tehdä ja varmistaa, että vastinkromosomi katkaistaan juuri samasta kohtaa. Se meta-tiedon (tietoa tiedosta) määrä, mitä pitää käsitellä tässä prosessissa on hyvin suuri.

Otin tämän prosessin kuvauksen tässä vaiheessa, koska se synnyttää uusia geenivariaatioita ilman mutaatioiden 'apua'. Toimivat variaatiot perimässä eivät siis ole mutaatioiden tekemiä, vaan tämän ohjelmoidun sekoitusprosessin aikaansaamaa. Järjestelmässä on sisäänrakennettuna mekanismi, mikä saa aikaiseksi variaatioita, vaikka koskaan ei tapahtuisi yhtään mutaatioita. Mutaatioita ei tarvita mihinkään.

Mutaatiot eivät todellakaan ole siis kehittymisen ruokaa, vaan päinvastoin, ne vähitellen korruptoivat perimän. Tämä korruptoituminen alkoi syntiinlankeemuksen myötä. Raamattu hyvin selittää asian, että aluksi kaikki oli erittäin hyvää, mutta ihminen halusi rikkoa välinsä Jumalan kanssa ja Jumala joutui, ihmisen aloitteesta, vetäytymään kauemmaksi. Näin osa Jumalan ylläpitävää voimaa etääntyi ja siitä tuli seurauksena muun muassa kuolema ja ihmisen ero Jumalasta. Uudessa testamentissa apostolien sanat vahvistavat sen, että nykyinen luomakunta on alistettu korruptoinnin alle - jo ennen länsimaisen tieteen alkua tämä ymmärrettiin.

68. Ihmisen haitallisten ja hyödyllisten mutaatioiden huikea epäsuhta

Olemme nyt käyneet läpi ne tunnetuimmat hyödyllisiksi väitetyt mutaatiot, joita on löydetty. Ihmiseltä yleensä esimerkkinä käytetään sirppisoluanemiaa, joka siis on sairaus. Tasapuolisuuden nimissä on katsottava myös haitallisiin mutaatioihin. Niitä taasen löytyy paljon enemmän: 224 642 sanoo "The Human Gene Mutation Database at the Institute of Medical Genetics in Cardiff"1. Melkoinen ero siis.  

Miten on voitu todistaa ihmisen evoluutio, jos sairauksia aiheuttavia mutaatioita on 224 642 ja hyödyllisiä yksi … ja sekin on sairaus? Lisäksi näitä haitallisia löydetään joka vuosi kymmeniä tuhansia lisää, mutta hyödyllisiä ei.

Näistä 224 642 mutaatioista ei tule yhtä montaa erilaista sairautta, sillä useampi mutaatio saattaa olla samassa geenissä rikkoen saman proteiinin aiheuttaen saman sairauden. 

Ovatko nämä sairaudet sitten vain esi-asteita siitä, että geeni on matkalla kehittyneemmäksi, kunhan lisää muutoksia kertyy? Tästä ei ole mitään näyttöä. Yleensä mitä useampi mutaatioon sen huonommin proteiini toimii vanhassa tehtävässään. Mikäli proteiini on välttämätön ihmiselle, sen rikkouduttua ei jää mahdollisuuksia edelleen kehitykselle, kun ihminen, tai paremminkin vasta alkio, kuolee.

Maailmassa 350 miljoonaa ihmistä sairastaa harvinaisia sairauksia. Monet näistä ovat perinnöllisiä. Lääketieteen yhä kehittyessä, yhä suurempi joukko näistäkin lapsista selviytyy ja jatkaa sukuaan. Tämä saattaa ensi kuulemalla kuulostaa hyvältä, mutta ihmiskunnan perimän kannalta se vain kiihdyttää sukumme rappeutumista.

Koska ihmisellä on kaksi perimää, toinen isältä toinen äidiltä, saattaa rikkoutunut geeni olla vain toisessa perimässä. Tällöin ihminen voi olla oireeton sairauden suhteen, mutta edelleen antaa tämän rikkoutuneen geenin lapselleen. Tämän takia sukulaisavioliitot eivät ole toivottavia, koska todennäköisyys siitä kasvaisi, että lapsi perisi mutatoituneen geenin molemmilta vanhemmiltaan. Tämän takia useimpien maiden lainsäädännössä on sukulaisavioliittojen kielto. Vaikka monenlaisia avioliittokäytäntöjä haetaan lainsäädäntöön, en ainakaan vielä ole kuullut, että jokin 'vähemmistö' vaatisi sisaravioliitot laillisiksi.

Kuvassa pienet punaiset pisteet ovat vähän haitallisia tai neutraaleja mutaatioita, jotka eivät estä yksilön suvunjatkumista. Iso punainen on fataali, joka estää joko yksilön kasvamisen tai suvunjatkamisen. Mutaatioita kertyy ihmiseen sukupolvi sukupolvelta yhä enemmän.

Jokainen sukupolvi lisää 100-200 mutaatiota seuraavalle sukupolvelle2. Lapsillasi tulee olemaan siis enemmän mutaatioita kuin sinulla. Samalla riski kasvaa, että syntyy uusi perinnöllinen sairaus. Nyt ei kuitenkaan pidä verrata tätä lukua lukuun 224 642, koska jälkimmäinen on koko ihmiskuntaan kertynyt haitallinen aines. Kukaan yksittäinen ihminen ei voisi kantaa kaikkia näitä mutaatioita ja elää. 

Suurin osa näistä 100-200 uudesta mutaatioista ovat harmittomia. Ne voivat vaikuttaa heikentävästi tai korottavasti johonkin toimintaan olematta sairauksia tai voivat olla vaikuttamatta. Tämä johtuu siitä, että nukleotidin muutos ei aina johda aminohapon ja sitä kautta proteiinin muutokseen päällekkäisen koodauksen ansiosta. Tosin sama nukleotidisekvenssi voi koodata useita eri proteiineja, joten tähän osuva mutaatio voi olla toiselle koodaamalleen proteiinille neutraali ja toiselle haitallinen. 

Geenitutkimuksen avulla on voitu laskea milloin mutaatiot ovat tulleet ihmiskunnalle. Vuonna 2013 julkaistiin tutkimus, joka totesi että 86% haitallisista mutaatioista on tullut viimeisen 5000 vuoden aikana3. Tässä tutkimuksessa vastaan tuli 164,688 selkeästi haitallista geenivarianttia, mikä edusti 14% kaikista löydetyistä mutaatioista.

Itse suhtaudun näihin tutkimuksiin hieman varauksella, vaikka ne sopivatkin hyvin Raamatulliseen aikahistoriaan*. Syy varauksellisuuteeni on, että evoluutiotutkijoiden mielestä kaikki ero genomissa on mutaatioiden aikaansaamaa. Älykäs suunnittelu taas lähtee siitä, että on ollut suunniteltu lähtökohta, jossa on jo variaatioita suunniteltuna. 

*) Nooan vedenpaisumus oli noin 4 500 vuotta sitten ja luominen noin 6 000 vuotta sitten Raamatussa ilmoitettujen aikamääreiden avulla laskettuna. Jumalan oli mahdollista suunnitella kaikki mahdolliset ja tarvittavat variaatiot Adamin ja Eevan genomiin. Nimittäin kahden ihmisen genomissa voi olla kaikki se variaatio, mitä teoreettisesti on mahdollista rakentaa. Tämä johtuu siitä, että jokaiseen nukleotidipaikkaan ihmisellä on kaksi vaihtoehtoa, isältä peritty ja äidiltä peritty. Siis kahdella ihmisellä on yhteensä neljä paikkaa. Vaihtoehtoisia arvoja taas on myöskin neljä eli T, A, C ja G  nukleotidit. Hieno mekanismi nimeltä crossing over sitten sekoittaa näitä vanhemmilta perittyjä arvoja niin, että lapsi on aina sekoitus isovanhemmistaan, eikä suoraan kopio isästään ja äidistään.

Tähän sopii myös hyvin se, että ihmisten genomissa kaiken kaikkiaan on vain noin 0.1% ero. Eli 99.9% perimästämme on samanlainen toistemme kanssa4. Tähän 0.1%:iin eli 3 miljoonaan nukleotidiin mahtuu sitten sekä mutaatiot että suunnitellut variaatiot, jotka tekevät ihmisistä erilaisia. Asiasta tekee vieläkin monimutkaisemman se, että kahdella ihmisellä teoriassa voi olla 100% samanlaiset DNA sekvenssit ja silti heissä voi olla perinnöllisiä eroja. Tämä johtuu epigeneettisestä säätelystä, joka sytyttää ja sammuttaa geenejä toisen ohjauskerroksen avulla.

Evoluutikot yrittävät ymmärtää kaiken vain mutaatioiksi, siksi heidän tutkimusraporttinsa ovat tässä mielessä harhaanjohtavia. Vain osa erilaisuudesta on mutaatiota, osa on suunniteltua. Tutkijat käyttävät joskus 1% rajaa eli jos geenivariantti on harvinainen (alle 1%:n esiintyminen) se on lähiajan rappeutunut mutaatio, jotka luonnonvalinta ei ole syystä tai toisesta poistanut. Jos taas variantti on tätä yleisempi, niin sitten se on jo luonnonvalinnan säilömä ja hyväksymä eli hyödyllinen. Ehkä tässä nähdään jotain samaa kuin suunnittelun ja mutaation erossa luomismallissa. Evoluutiolle siis luonnonvalinnan hyväksyntä on sama kuin luomismallissa alkuperäinen suunnittelu.

Jälleen ongelmana on, että emme pääse ajassa taaksepäin todella varmistamaan, mikä eroavaisuuksista on mutaatio, mikä on ollut alusta asti, vaan joudumme tulkitsemaan havaintoja maailmankuvamme mukaan. Näin on myös selkeästi nähtävillä, miten alkuoletus vaikuttaa lopputulokseen. Oletus, että kaikki on mutaatioiden luomaan on sekä väärä että äärimmäisen vaarallinen, mikä johtaa vääriin tulkintoihin niin lääketieteessä kuin muuallakin tieteessä.

Kaiken kaikkiaan tämän lopputulos on se, että miljoonien vuosien päästä maata ei asuta ihmistä älykkäämpi ihminen. Sen sijaan ihmissuvun sukupuutto on käsillä muutaman kymmenen sukupolven päästä, viimeistään.

Viitteet:

1. The Human Gene Mutation Database http://www.hgmd.cf.ac.uk/ac/index.php
2. Tämä tai vastaavat tutkimukset: https://www.nature.com/news/2009/090827/full/news.2009.864.html
3. Katso https://www.nature.com/articles/nature11690
4. Katso https://www.genome.gov/19016904/faq-about-genetic-and-genomic-science/