66. Maailman pisin evoluutiokoe - Lenskin bakteeritutkimus

Koska ajassa ei päästä takaisin toteamaan, mitä todella on tapahtunut, ovat muutamat tutkijat yrittäneet toistaa evoluutiota bakteerista eteenpäin laboratoriossa. Richard Lenskin E.coli-bakteeritutkimus on yksi tällainen evoluutiokoe. Siinä on viimeisen muutaman kymmenenvuoden aikana saatu jo lähes 70 000 bakteerisukupolvea aikaiseksi laboratorio-olosuhteissa.

Bakteeriviljelmiä petrimaljoissa.

Tämä vastaa ihmisen historiassa reilusti yli miljoonaa vuotta (20 vuotta sukupolvessa x 70 000 sukupolvea). Nykyinen evoluutioväittämä on, että ihmislaji alkoi leviämään ulos Afrikasta muutama satatuhatta vuotta sitten. Tosin tämä aika on kovissa muutospaineissa koko ajan. Samoin kerrotaan, että ihmisen ja apinan yhteinen kantaisä on noin 7 miljoonan vuoden takaa - enää ei siis opeteta, että ihminen olisi tullut apinasta.

Mitä 70 000 sukupolvessa pitäisi tapahtua? Apinaa alkeellisemmasta eläimestä pitäisi kehittyä ihminen 6 kertaa näin monessa sukupolvessa. Kun tiedämme, että apina ja ihminen eroavat todella merkittävästi toisistaan (katso esimerkiksi täältä), pitäisi apinaa alkeellisempi yhteinen esi-isämme erota siten vielä enemmän ihmisestä. Joten odotusarvo tästä kokeesta on, että näin monessa bakteerisukupolvessa pitäisi syntyä paljon uutta geneettistä tietoa ja niistä seuranneita uusia rakenteita, vaikka bakteeri yksisoluisena onkin kovin erilainen kuin monisoluinen eliö.

Lopputulos on kuitenkin, ettei ole tapahtunut oikein mitään oikeasti merkittävää. On tapahtunut muutamia korruptoivia mutaatioita (listaus esim täällä: http://www.newgeology.us/presentation32.html) ja sitten huikea 'läpimurto', kun bakteeri pystyi hyödyntämään uudessa olosuhteessa ravintoliuosta 33 000 sukupolven jälkeen.

Tästä läpimurrosta Bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisola kirjoittaa kirjassaan - evoluutiouskon ihmemaassa  s, 194:

"E.coli kykenee käyttämään sitruunahappoa ravintona kasvaessaan anaerobisissa (hapettomissa) olosuhteissa, joten sillä on olemassa koneisto sitruunahapon kuljettamiseen solun sisälle ja aineenvaihduntareitti entsyymeineen sen hyväksikäytölle. Hapen läsnä ollessa tämä bakteeri ei kuljeta sitruunahappoa soluun eikä siten voi käyttää sitä ravinnoksi. Bakteerilta puuttuu permeaasi (ks. Kuva 51), joka aerobisissa olosuhteissa kuljettaisi sitruunahapon (trikarboksyylihapon) soluun."

Silloin kun professori Leisola kirjoitti ylläolevan ei vielä tiedetty, mitä todella tapahtui, silti Leisola kokeneena ammattilaisena osasi arvioida tilanteen oikein. Nyt tiedetään tarkemmin1,2. Tapahtui mutaatioita, jotka rikkoivat solussa olevan ohjauksen siitä, että sitruunahappoa käytettäisiin vain hapettomissa olosuhteissa - nyt siis käytetään myös hapellisissa olosuhteissa. Ei siis syntynyt uutta proteiinikonetta, joka olisi tehnyt jotain, vaan olemassa olevia mekanismeja rikkoutui. Katso tarkemmin: https://creation.com/bacteria-evolving-in-the-lab-lenski-citrate-digesting-e-coli ja erityisesti lisäys: Addendum (prepared March 2016).

Lisäksi Idahon Yliopiston tutkijat toistivat kokeen myöhemmin ja vain 12-sukupolvessa syntyi alustava kyky ja 100-sukupolven jälkeen kasvanut kyvykkyys.3 Voidaan siis todeta, että tulos on kiinni olosuhteista eikä ajasta eli sukupolvista. Jokainen tutkija tietää, että 12- tai 100-sukupolvea ovat aivan liian lyhyt aika edes teoriassa (lue: mielikuvituksessa), että uusi proteiini voisi syntyä. Siinä ajassa vain jokin voi mennä rikki.

Tässä Lenskin kokeessa mutaatioiden avulla ei syntynyt hitaasti tuhansien sukupolvien aikana uuttaa tuhansista nukleotideistä koostuvaa geeniä, joka olisi luonut uuden nanorobotin, proteiinikoneen, joka pilkkoisi tätä sitraattia. Kaikki tämä oli jo olemassa. Sen sijaan nopeasti muutamassa sukupolvessa stressaavissa olosuhteissa bakteerin säätelykoneisto meni rikki.

Itse asiassa yllä mainitussa kirjassa Leisola viittaa (s.195) Bristolin yliopiston bakteriologian professori Alan Lintolaan, joka kirjoittaa näin:

"Koko bakteriologisen tutkimuksen 150 vuoden historian aikana ei ole mitään todisteta, että bakteerilaji olisi muuttunut toiseksi."

Edes bakteerit eivät siis muutu toisiksi bakteerilajeiksi, ihmisistä puhumattakaan. Ei vaikka bakteerien mutaationopeutta on kasvatettu kemikaaleilla ja ultraviolettivalolla ja ne parhaillaan pystyvät 10 minuutin sukupolven ikään. (Korkeammissa eläimissä lajiutumista kyllä on havaittu geneettisen ajautumisen kautta, tosin vähän riippuen siitä, mitä lajilla tarkoitetaan).

Tunnettu tiedelehti New Scientist totesi kesäkuussa 2008 näistä bakteeritutkimuksista:

”Lenskin bakteerit – evoluution todellisuus nyt ensimmäistä kertaa silmiemme edessä!”

.

Siis ensimmäistä kertaa vuonna 2008  (?!), vaikka evoluutiota on toitotettu tieteen tosiasiana jo 150 vuotta - ja tämäkin on siis myöhemmin osoitettu vähintäänkin kyseenalaiseksi johtopäätökseksi kuten edellä kuvasin ja miten lopussa olevat viitteet kertovat.

Lisää löytyy myös täältä sivulta 68 alkaen: https://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_1_versio_2.pdf), sekä myös tästä blogista: http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/186204-maailman-pisin-evoluutiokoe-torppaa-evoluutioteorian .

Tieteen vallitseva tila siis on edelleen se, että evoluutiolta uupuu todistettu mekanismi - se on vain oletettu. Vaikka tarkkaan rajatuissa olosuhteissa tapahtuu rajoitetusti hyödyllisiä mutaatioita, niin usein (toistaiseksi ainakin aina) ne myös rikkovat jotain muuta. Niin kävi tässäkin tapauksessa, sillä bakteerin kyky käyttää alkuperäistä ravintoaan,  glukoosia,  ravintona heikkeni eli alkuperäisten lajitoverien kanssa normaalissa luonnonolosuhteissa tämä mutatoitunut bakteerikanta jäisi tappiolle. Vieläkään ei siis ole todistetta evoluutiosta, joka olisi synnyttänyt uuden proteiinikoneen, jossa on satoja aminohappoja peräkkäin. Tätä todistetta odottaessa voimme vain todeta, että evoluutio ei ole tieteen havaintojen mukainen selitys elämän monimuotoisuudelle.

Viitteet:

1. Blount, Z.D., et al., Genomic analysis of a key innovation in an experimental Escherichia coli population, Nature 489:513–518, 27 September 2012; doi:10.1038/nature11514.
2. Blount, Z.D., Borland, C.Z. and Lenski, R.E., Historical contingency and the evolution of a key innovation in an experimental population of Escherichia coli, Proc. Nat. Acad. Sciences 105 (23): 7899–906, 2008; doi:10.1073/pnas.0803151105.
3. Van Hofwegen DJ, Hovde CJ, Minnich SA, Rapid Evolution of Citrate Utilization by Escherichia coli by Direct Selection Requires citT and dctA, J Bacteriology 198(7):1022–34; Feb. 1, 2016. doi: 10.1128/JB.00831-15.