70. "Mutaatioita, joita evoluutio tarvitsisi, ei tapahdu ja mutaatioita, joita tapahtuu, evoluutio ei tarvitse!"

Otsikon mukainen lausunto on Teknillisen korkeakoulun [nyk. Aalto Yliopisto] bioprosessitekniikan emeritusprofessori Matti Leisolan ja myös hänen kirjassaan:  Evoluutiouskon ihmemaassa (2. Painos 2014 www.datakirjakustannus.fI sivulla 120).

Tietyt jaksot DNA:ssa eivät salli mutaatioita lainkaan. Näitä ovat esimerkiksi alkiokehityksen ohjaukseen liittyvät alueet. Mutaatio siellä tappaa alkion. Täten evoluutio-oppi väittää, että tämä osa DNA:ta on löytänyt täydellisen tilansa ja säilynyt läpi historian muuttumattomana, mutta ei osaa selittää, miten se olisi voinut löytää tämän täydellisen tilansa mutaatioiden avulla, kun yksikin muutos 'taaksepäin' katkaisee sukulinjan. Muuttumattoman tilan löytyminen tarkoittaisi myös, että evoluutiolla olisi sittenkin ollut ennalta määrätty tavoite, jota kohti se kulki.

Annetaan Professori Leisolan selventää tätä enemmän, kirjansa sivulta 119:

"Evoluutioteorian kannalta on ongelmallista, että geenit, joissa yleensä tapahtuu mutaatioita, ilmentyvät yksilökehityksen myöhäisemmissä vaiheissa. Makroevoluutio edellyttäisi mutaatioita geeneissä, jotka aktivoituvat jo kehityksen alkuvaiheessa. Fysiologian Nobel-palkinnon perinnöllisyyteen liittyvistä tutkimuksistaan saanut Thomas Hunt Morgan teki 1900-luvun alkupuolella järjestelmällisiä kokeita banaanikärpäsillä. Hän havaitsi, että eläimen perusrakenteisiin vaikuttavat mutaatiot ovat poikkeuksetta vahingollisia ja johtavat joko virherakenteisiin tai kuolemaan (kuva 35).

Erilaisilla koeorganismeilla tehdyt myöhemmätkin kehitysbiologiset kokeet ovat antaneet saman tuloksen: eliön perusrakenteeseen vaikuttavat mutaatiot ovat vahingollisia. Geneetikko John F. McDonald kutsuu tätä ongelmaa "suureksi darvinistiseksi paradoksiksi." Hän ilmaisee asian seuraavasti:

"Ne lokukset (genomin kohdat), jotka muuntelevat luonnollisissa populaatioissa, eivät vaikuta olevan monien merkittävien adaptiivisten muutosten perustana. Toisaalta taas ne lokukset, jotka ovat perusta monille ja jopa useimmille adaptiivisille muutoksille, eivät muutu luonnollisissa populaatioissa."

Tämä tarkoittaa, että makroevoluution tarvitsemia muutoksia uusien perusrakenteiden muodostamiseksi ei synny. Evoluutio tarvitsisi hyödyllisiä säätelyyn vaikuttavia muutoksia yksilökehityksen alussa. Mutaatioita, joita evoluutio tarvitsisi, ei tapahdu ja mutaatioita, joita tapahtuu, evoluutio ei tarvitse! Asian on niin merkittävä oletetun evoluutioprosessin kannalta, että kertaan sen vielä lyhyesti:

• Eläimen perusrakenne muodostuu asteittaisessa prosessissa hedelmöittyneestä munasolusta monisoluiseksi aikuiseksi. Prosessin alkuvaiheen tapahtumat määrittävät lopputuloksen.
• Siksi uuden perusrakenteen evoluutio edellyttäisi elinkelpoisia, jälkeläisille siirtyviä mutaatioita, joiden tulisi ilmentyä jo yksilönkehityksen alkuvaiheessa.
• Tällaiset alkuvaiheen mutaatiot ovat kuitenkin tuhoisia yksilönkehityksen kannalta. Lukuisissa kehitysbiologien tekemissä kokeissa eri testiorganismeilla on osoitettu, että nämä mutaatiot eivät koskaan ole olleet elinkelpoisia.

"

Näin selventää siis emeritiusprofessori, joka on ikänsä jalostanut bakteerien genomeja hyötykäyttöön yrittäen niin mutaatioilla kuin löytämällläkin keksiä uusia entsyymejä teollisuuden tarpeisiin.

Kuva 35. Elinkelvottomia banaanikärpäsmutantteja: A) Kiharasiipinen ja B) lyhytsiipinen mutantti eivät kykene lentämään, C) "Antennapedia"-mutantilla on tuntosarvien paikalla jalat joten se ei voi lisääntyä ja D) "Eyeless"-mutantti on täysin sokea. [ Kirjan alkuperäisen kuvan sijasta jouduin käyttämään tätä netistä löytyvää, jossa on vain kolme esimerkkiä mutanteista]