1. Mooseksen
kirjan 3. luku avaa vastauksen otsikon kysymykseen. Paneudutaan siihen, mitä tapahtui ja mistä
elementeistä tämä kertomus koostuu. Niin Jeesus kuin apostolitkin viittasivat
tähän riittävän monta kertaa, jotta voimme uskoa, että kyseessä on asia, joka
perusteellisesti vaikutti ihmiskunnan elämään.
Olen kirjoittanut 12 artikkelia luomisesta, jotta voisit ymmärtää, mitä
syntiinlankeemuksessa todella tapahtui - kuinka radikaali muutos se oli
verrattuna siihen, mitä Jumala loi. Jumala loi kaiken erittäin hyväksi ilman
kärsimystä, mutta kun katsomme ympärillemme selvästikään näin ei ole.
Kaikessa
hirveydessään tämä luku on tärkeimpiä Raamatun lukuja evankeliumin jälkeen.
Sillä evankeliumista alkaa sen korjaus, mikä tässä rikkoutuu.
Vaikka
katson tämänkin olevan tosi historiallinen tapahtuma, on myös sen jokainen
elementti, tapahtuma ja näkökulma symbolisesti opettava. Maailmankaikkeuden
Luoja Jumalan ei tarvitse sepittää tarinoita kertoakseen opetuksia. Hän voi
antaa niiden ensin tapahtua ja sitten kirjauttaa ylös sellaisenaan.
Heprealainen
ajatuksenkulku lähtee siitä, että näkyvä ja näkymätön ovat aina yhtä. Siksi näkymättömillä asioilla on myös näkyvä vastine. Ja siksi näkymättömät
tapahtumat ja vaikutukset voidaan tehokkaimmin opettaa kertomalla sen näkyvät
merkit.
 |
| Tizian - Syntiinlankeemus |
---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:
 |
| Siivekäs käärmekoriste ihmisen päällä Tutathkamonin haudasta |
Pahuuteen houkuttelu
Mutta käärme oli kavalin
kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi
naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Älkää syökö mistään puutarhan
puusta'?" (RK: 1. Moos. 3:1)
Juuri näin
eksyttäjä aina aloittaa (käärmeestä alla tarkemmin). Ensin herätetään epäilys käskyn antajasta ja siitä oletko ymmärtänyt oikein.
Kielto syödä
yhdestä, ei kaikista, paratiisin puusta tuli ensin Aadamille jo 2. luvun aikana ennen kuin
Eeva oli luotu:
Ja Herra Jumala antoi ihmiselle tämän käskyn: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet." (RK: 1.
Moos. 2:16-17)
Eeva on
kuullut tämän Aadamilta ja toistaa sen sekä kertoo myös ymmärtävänsä
seuraamukset: Jumalan kiellon rikkomisen seuraamus on kuolema - synnin kautta
tulee kuolema ja syntiä ei hyvitä mikään muu kuin kuolema.
Nainen vastasi käärmeelle:
"Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette
kuolisi.'" (RK: 1. Moos. 3:2-3)
Eedenissä
oli suuri määrä hedelmäpuita, mutta yksi oli keskellä ja siihen ei saanut
koskea. Se ei ollut keskellä sattumalta: näin sen hedelmää ei syödä
vahingossa. Se oli koetukseksi, mutta koetus oli niin selkeä ja rangaistus niin
raju, ettei rikkominen Jumalan tahtoa vastaan voisi tapahtua vahingossa.
Tämän
jälkeen paholainen tunnustaa Jumalan olemassa olon ja antaa käskylle vaihtoehtoisen selityksen, paljastaen salaista tietoa, ja luonnollisesti valehtelee:
Käärme vastasi naiselle:
"Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä
tulee Jumalan kaltaisia, niin että
tiedätte hyvän ja pahan." (RK: 1. Moos. 3:4-5)
Sielunvihollinen
on todella sielusi perässä, ei minkään muun. Hän lupaa mitä tahansa saadakseen
sen. Jeesukselle hän lupasi koko maailman:
Paholainen vei hänet
[Jeesuksen] korkealle paikalle, näytti
hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: "Sinulle minä
annan koko tämän valtapiirin ja sen loiston. Minun haltuuni
se on annettu, ja minä annan sen
kenelle tahdon. Jos siis kumarrut eteeni, niin tämä kaikki on sinun."
Jeesus vastasi hänelle ja sanoi:
"On kirjoitettu: 'Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.'" (RK: Luuk. 4:5-8)
Kannattaa
kiinnittää huomiota, ettei Jeesus kieltänyt, etteikö maailma olisi ollut
paholaisen hallussa. Juuri tätä olemme tutkimassa: milloin maailma joutui
paholaisen haltuun.
Hyvän ja
pahan tietäminen oli Eevalle jotakin houkuttelevaa. Niin se on vieläkin - paha
houkuttelee, kutkuttaa, kutsuu ja viekoittelee. Ja huonosti käy sille, joka sen
huutoon vastaa:
Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto
katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. (RK: 1. Moos. 3:6)
Paholainen onnistui kiinnittämän Eevan katseen puuhun ja sitä kautta sai Eevan ajattelemaan asiaa tarkemmin. Puusta
syöminen tuntui kaiken puolin hyvältä ajatukselta. On kolme tapaa, miten synti tulee
ihmisen elämään: silmien (kaunis katsella), lihan himon (syöminen) ja ylpeyden kautta (salaisen tiedon ymmärtäminen) (1 Joh 2:16) Tunteet ja ihmisen sydän johtavat kuitenkin usein
harhaan - Jumalan sana on ratkaisevampi.
Tämä on
maailmanhistorian murheellisin tilanne. Ihmiset, joiden haltuun koko maailma
oli aikaisemmin annettua…
Jumala siunasi heidät ja
sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset,
lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."
(RK: 1. Moos. 1:28)
…tunnustivat
uuden käskijän Jumalan sijasta ja alkoivat näin seuraamaan toista 'kuningasta'.
Eikä voida sanoa, että se tapahtui vahingossa, sillä Aadam valitsi seurata
vaimoaan, vaikka hän olisi vielä voinut kieltäytyä, sillä käärme petti vain
Eevan kuten Aadamin ja Jumalan välisessä keskustelussa myöhemmin tulee ilmi:
Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan kanssani – hän antoi minulle siitä
puusta, ja minä söin." Silloin Herra Jumala sanoi naiselle:
"Mitä oletkaan tehnyt!"
Nainen vastasi: "Käärme petti
minut, ja minä söin." (RK: 1.
Moos. 3:12-13)
Niin paljon
Aadam rakasti vaimoaan, että seurasi häntä, vaikka tiesi kohtalonsa: kuoleman.
Eräänä päivänä Jumala itse oli valmis kuolemaan 'morsiammensa' puolesta - tosin
Aadamin seuraaminen kuolemaan vaimonsa perässä ei häntä pelastanut.
Käärme
Tässä
kertomuksessa on monia mystiseltä tuntuvia symboleja. Ne kaikki saavat
tuntemaan, että kysymyksessä on vanha tarina, mutta kielellisesti kertomus
vastaa normaaleja Raamatun historiankertomuksia. Alkuperäinen hepreankielen
tyylilaji ei siis ole runoutta tai muuta symbolista kieltä.
Käärmeeksi
käännetty sana on alun perin tarkoittanut jotain muuta. Käärme merkitys on
tullut siitä, kun Jumala kirosi tämän olennon alhaisimmaksi luoduksi ja kulkemaan käärmeen lailla. Sanan
alkuperästä on kerrottu, että se voi tarkoittaa myös loistavaa ja
kuiskuttelijaa.
Käärmeestä sanotaan:
Mutta käärme oli kavalin
kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. (RK: 1. Moos. 3:1)
Tämä lause
kuulostaa enemmän siltä, mitä tilanne oli rangaistuksen jälkeen. Ennen sitä
tämä voitaisiin sanoa kuvaillen esimerkiksi näin: "Loistava oli
laskelmoivin kaikista olennoista, jotka Herra Jumala oli luonut." Näin
selitettynä se kertoo enemmän asetelmasta ennen rangaistusta.
Kohdassa on
myös sanaleikki 2.luvun viimeiseen jakeen alasti-sanaan.
Kyseessä on sama heprean sana (suomeksi alasti/kavalin), mutta käärmettä kuvatessa se on yksikössä. Voitaisiinko
siis ajatella, että käärme oli paljastaja? Ainakin siinä mielessä, että tämän
jälkeen Aadam ja Eeva oikeasti tajusivat olevansa alasti ja käärme paljasti
heissä olevan vapaan tahdon piilevän vaarallisen potentiaalin.
Villieläimeksi
käännetty sana olisi tosiaan tarkemmin käännettynä olento - villieläin käännös
sisältää kääntäjän ajatuksen tilanteesta.
Tästä Loistavan, Luciferin, alkuperäisestä luonteesta kuvaavat Jesaja 14 ja
Hesekiel 28 enemmän.
Sinä olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Kaikenlaiset jalokivet
olivat koristeinasi. Karneolia, topaasia, kalsedonia, krysoliittia, onyksia,
berylliä, safiiria, rubiinia ja
smaragdia sekä kultaa olivat
upotus- ja kaiverrustyöt sinussa.
Ne valmistettiin sinä päivänä, jona sinut luotiin.
Sinä olit voideltu, suojeleva
kerubi, ja minä asetin sinut
Jumalan pyhälle vuorelle; sinä käyskentelit tulisten kivien keskellä. (RK: Hes. 28:13-14)
On
keskiaikaista mytologiaa, että paholainen olisi sekasikiö - ei, hän tekeytyy
valon enkeliksi kuten Paavali kuvaa:
Eikä ihme, sillä itse Saatana tekeytyy valon enkeliksi. (RK: 2. Kor. 11:14)
Näin
ymmärrettynä Eevakin saa vähän myötätuntoa. Eikä kyseessä myöskään ollut puhuva
eläin. Sen sijaan Jumalan rangaistus kyllä häntä nykyisin koskee.
Alas tuonelaan on syösty
sinun loistosi, sinun harppujesi helinä. Vuoteena allasi ovat madot, peitteenäsi toukat.
Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon
poika? Kuinka oletkaan maahan syösty,
sinä kansojen valtias! Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, minä korotan istuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle ja istun kokoontumisvuorelle, perimmäiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien yläpuolelle,
teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'
(RK: Jes. 14:11-14)
Ylpeys oli
Luciferin synti: halu tulla Jumalan vertaiseksi. Hänellä oli myös kateus ihmistä kohtaa, sillä ihminen pystyi johonkin, mihin
hän ei koskaan pystyisi: luomaan uutta (lisääntymällä).
Vaelluksessasi sinä olit
nuhteeton luomisesi päivästä siihen asti, kunnes sinussa havaittiin vääryys. Paljosta kaupankäynnistäsi sisimpäsi tuli täyteen vääryyttä, ja sinä teit syntiä. Niin minä heitin sinut häväistynä alas Jumalan vuorelta ja karkotin sinut, suojeleva kerubi, pois
tulisten kivien keskeltä. Sinun
sydämesi ylpistyi kauneutesi
vuoksi, ja viisautesi turmeltui loistosi tähden. Minä viskasin sinut
maahan kuninkaiden eteen, jätin
sinut heidän katseltavakseen. (RK: Hes. 28:15-17)
Vaikka
tuomion on hänelle julistettu Jeesuksen Kristuksen ristillä vuodattaman veren
tähden, on hän vielä vapaana ja kulkee ympäriinsä etsien kenet voisi niellä.
Sen sijaan kiinniotto ja tuomio tapahtuu varmasti lopulta:
Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.
(RK: 2. Tess. 2:8)
Vielä ennen
rangaistusta tämä loistava kerubi, enkeli, oli kaikkia muita luotuja korkeampi.
Hän ei kuitenkaan ole Jeesuksen Kristuksen veroinen - hän ei ole Jeesuksen veli
niin kuin jotkut antavat ymmärtää. Jeesus ei ole luotu laisinkaan, vaan yhtä
Isän Jumalan kanssa. Rangaistuksen jälkeen Luciferistä, tuosta loistavasti
kerubista, tuli tomua syövä matelija - kaikkia luotuja alhaisempi.
Valta on sillä, jota tottelet. Täten ihmiselle annettu hallintavalta siirtyi Luciferille. Hän onnistui jälleen kaupankäynnissään.
Hedelmäpuu
Ruoka ja
ruokailu oli tärkeää jo Paratiisissa. Sitä kautta ihminen energiaa, jota
tarvitaan, jotta elämä voisi jatkua. Elämän avulla eloton muuttuu eläväksi, kun
ihmiset lisääntyvät: yhä useampi atomi on osana elämän kiertokulkua.
Taivaassa
kaikki ovat Jumalan suoria luomuksia, mutta maassa ihminen pystyy luomaan uutta
eli lisääntymään. Perustaltaan tämä vaatii siis yhä enemmän energiaa
ihmiskunnan kasvaessa. Näin oli myös ennen syntiinlankeemusta, koska ihmisille
määrättiin hedelmät ruuaksi. Tässä vaiheessa vain hedelmät olivat ihmisen
ruokaa ja vain yhden puun hedelmä oli laskettu tästä ruokavaliosta pois, kun
taas eläimille oli ruokana vihreä ruohot.
Ihminen ei
paratiisissa myöskään tarvinnut mitään muuta kuin hedelmiä. Ei vaatteita, ei
ollut muita ihmisiä, ei ollut kilpailua, kaikki oli valmiina. Jopa yhteys
Jumalaan oli päivittäinen ja ihminen tunsi Jumalan jopa hänen askeltensa
äänistä.
Hedelmät
olivat siis hyvin keskeinen elementti ihmisen päivittäisessä elämässä. Se oli
jotain, mikä oli koko ajan läsnä. Kielto ei niissä olosuhteissa olisi juurikaan
voinut koskea mitään muuta kuin hedelmää. Elämä oli toisaalta yksinkertaista ja
kuitenkin rikasta Jumalan läsnäolossa. Ainoa mitä ihminen tarvitsi, oli hedelmät.
Häpeä
Syntiinlankeemuksella
ei ole mitään tekemistä seksin tai haureuden kanssa, sillä käsky lisääntyä oli
annettu jo aikaisemmin ja haureuden harjoittaminen oli käytännön mahdottomuus:
Aadam ja Eeva olivat alusta asti vain toisilleen ja olivat jo avioliitossa mies ja nainen. Jumalan käskyä noudattamalla
ei voi rikkoa häntä vastaan.
Syntiinlankeemuksessa
oli kysymys siitä, kenen ohjeita ihminen seuraa.
On
häpeällistä, paljasta, jos ihmisessä on syntiä. Häpeän kohdetta pitää
piilotella, ettei se näy. Tässäkin näkyy näkyvän ja näkymättömän yhteys.
Alastomuus on vertauskuvaa siitä, että läheinen tai Jumala tietää syntisi, niin
kuin näkisi alastomuutesi.
Alussa Aadam
ja Eeva eivät ensin tunteneet häpeää.
He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää. (RK: 1. Moos. 2:25)
He eivät
olleet tehneet syntiä Jumalaa vastaan, vaan olivat kaikessa seuranneet Hänen
ohjeitaan. Mahdollisesti jumalallinen kirkkaus verhosi heidät synnittöminä
ihmisinä. He eivät tietäneet edes, miten voisi hävetä. He eivät olleet sitä
kokeneet.
Häpeän
tarina kulkee Raamatussa aina tästä alusta Ilmestyskirjaan asti:
Minä neuvon sinua ostamaan
minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä
alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta
voidellaksesi silmäsi, että näkisit. (RK: Ilm. 3:18)
Ruumiillinen
alastomuus on siis vertauskuvaa siitä, että Jumala näkee syntimme
sisimmässämme. Siksi tarvitsemme Jeesukselta valkeat hänen verellään pestyt vaatteet, synnittömyyden
vertauskuvan, jotta häpeämme ei näkyisi.
Tämä on
sama, kuin että ihminen näkee toisensa
alastomana - me luonnostamme häpeämme alastomuuttamme, vaikka nyky-yhteiskunta
yrittääkin päästä tästäkin häpeästä eroon.
"Minä tulen kuin
varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei kulkisi alastomana eikä hänen häpeäänsä nähtäisi."
(RK: Ilm. 16:15)
Todellisuuden
paljastuminen, vajavaisuutemme avoin näkyminen, on suuri häpeä. Pelkäämme, että
lähimmäinen saa tietää ajatustemme salaisuudet, joita emme mielellämme jaa, Jumalasta puhumattakaan.
Sanotaanhan Raamatussa: "Katso, minä asetan Siioniin kulmakiven, valitun ja kalliin. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." (RK: 1. Piet. 2:6)
Eräänä
päivänä jokaiselle luetaan julki hänen häpeälliset tekonsa ja ne näkyvät ja
kuuluvat kuin alastomuus, ellei ole saanut Jeesukselta valkeita vaatteita,
syntien anteeksisaamista, jolloin taivaallinen Isäkin näkee Jeesuksen kaltaisen
puhtauden, jossa ei ole mitään häpeällitä.
Rikottuaan
Jumalan käskyä vastaan Aadami ja Eeva tajusivat, mitä tuli tehtyä.
Silloin molempien silmät
avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun
lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (RK: 1. Moos. 3:7)
Silmät
avautuivat: näinkö tässä kävi. Meillä on vapaa tahto, emme ole pakotetut
tekemään niin kuin Jumala sanoo. Mutta sillä on seurauksensa: valkeat vaatteet,
puhdas synnitön kirkkaus hävisi ja ihmiseen tuli jotain hävettävää.
Monesti me
ajattelemme näin: kun totuus, häpeämme, ei näy, emme paljastu ja kaikki on
hyvin.
He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa illan viiletessä. Silloin mies ja hänen
vaimonsa menivät Herraa Jumalaa
piiloon puutarhan puiden sekaan. Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: "Missä sinä olet?" Mies vastasi: "Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin,
sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin."
(RK: 1. Moos. 3:8-10)
Alasti siis
tarkoittaa, että häpeä, synti näkyy. Siksi tahdomme piiloutu Jumalalta yhä
edelleen. Pimeässä ei synti näy ja valkeuteen ei haluta tulle.
Herra sanoi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt
siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"
(RK: 1. Moos. 3:11)
Aadam häpesi
itseään Jumalalle ja Jumala kysyi miksi häpeät. Aadam ajatteli, että
piiloutuminen Jumalalta jotenkin auttaa asiaan - näin ihminen tekee vielä
tänäänkin.
Jeesus
kuitenkin varoittaa:
Ei ole mitään peitettyä, mikä ei paljastu, eikä mitään kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, mitä te sanotte pimeässä, se kuullaan päivänvalossa, ja mitä te kammioissa kuiskaatte korvaan, se
julistetaan katoilta." (RK: Luuk. 12:2-3)
Rangaistus
Jumala on
pyhä. Pyhyys ja synti eivät sovi saman katon alle. Syntinen ei koskaan kestäisi
Jumalan pyhyyttä. Siksi ero Jumalasta oli väistämätön rikkeen jälkeen.
Luciferin
rangaistus aloittaa tuomioiden jakamisen:
Herra Jumala sanoi käärmeelle:
"Koska tämän teit, sinä olet kirottu kaikkien karjaeläinten ja villieläinten
joukossa. Vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua syötävä koko elinaikasi." (RK: 1. Moos. 3:14)
Ensiksi hän
oli kaikista luoduista korkein, lopuksi kaikista luoduista alhaisin.
Tässä ei ollut kuitenkaan kaikki:
"Minä panen vihollisuuden
sinun ja naisen välille ja sinun
siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava
sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän." (RK: 1. Moos. 3:15)
Tässä on
Raamatun ensimmäinen evankeliumi. Huomaa, että tämä vihollisuus annettiin
paholaisen ja naisen siemenen välille.
Naisen siemen on Messias, jota Herran kansa on aina odottanut tästä lähtien.
Messias murskaa paholaisen, mutta ensin Hänen on kuoltava ristillä, naulan
jäljet kantapäässäkin.
Eeva
luulikin ensimmäisen syntyneen ihmisen, Aabelin, olevan tämä siemen.
Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja
synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla."
(RK: 1. Moos. 4:1)
Tässä
käännös on lisännyt sanan 'avulla'
loppuun, mutta hepreassa sitä ei ole, vaan on lyhyesti "…pojan, Herran."
Seuraavana
on vuorossa naisen rangaistus:
Naiselle Jumala sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinä synnytät lapsia. Kuitenkin sinä
tunnet halua mieheesi, ja hän on
hallitseva sinua. (RK: 1. Moos. 3:16)
Jumala loi
alun alkaen naisen niin, ettei synnytys ollut tuskallinen. Synnytyskivut,
joihin Raamatussa viitataan uudestaan ja uudestaan, olivat rangaistus, eivät
Jumalan hyvä tahto.
Vaihtoehtoinen
tapa ymmärtää tämä jae on, että nainen haluaa hallita miestään, mutta mies hallitsee häntä. Tämä ristiriita on
havaittavissa kautta historian ja erityisesti nykyisin. Näin käännettynä myös
tämäkin asetelma saa selkeän kirouksen merkin.
Miehelle Jumala sanoi: "Koska kuuntelit vaimoasi ja söit puusta, josta kielsin sinua syömästä, on maa kirottu sinun
vuoksesi. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivinä. Orjantappuraa ja ohdaketta se kasvaa sinulle, sinun on syötävä kedon ruohoja. Otsasi
hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava."
(RK: 1. Moos. 3:13-19)
Jumala
huomauttaa miestä naisen kuuntelemisesta yli Hänen käskynsä. Aadamille oli annettu
käsky ja hänen piti huolehtia, ettei sitä rikota. Raamatun sanan mukaan, mies on edelleen perheen hengellinen pää.
Jumala loi hedelmät ihmisten
ravinnoksi ja ruohot eläimille, mutta rangaistus miehelle oli, että puut eivät
enää täysin elättäisi häntä vaan, että kilpailu ruohoista alkaisi. Työstä tulee
miehelle raskasta. Sen Jumala sanoo monella tavalla: maa kirottu, vaivaa nähden, orjantappuraa ja ohdaketta se kasvaa,
otsasi hiessä. Jumala myös
nöyryyttää miestä siitä, että älä luule itsestäsi liikaa: olet vain tomua.
Luomakunnan rappeutuminen
Vaikka ei
erikseen sanottu rangaistuksia jaettaessa , niin Jumalan sanat siitä, että jos
tästä puusta syö, pitää myös kuolemalla kuoleman, sisältyi rangaistukseen.
Kuolema tuli synnin kautta. Synnin palkka on kuolema ja Aadam toi sen, kuten
Paavali sanoo:
Sillä synnin palkka on
kuolema, ... (RK: Room. 6:23)
Kuolema ei
tule ilman sairauksia. Sairaudet eivät ilman geneettistä rappeutumista. Koko
luomakunta on katoavaisuuden vallassa syntiinlankeemuksesta eteenpäin.
Luomakunta on näet
alistettu katoavaisuuden valtaan, ei omasta tahdostaan vaan alistajan,
kuitenkin sen toivon varaan, että
itse luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden
vapauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa aina tähän hetkeen asti. (RK: Room.
8:20-22)
Ihmisellä on
rekisteröity jo yli 600 000 mutaatiota, jotka johtavat sairauksiin ja lisää
löydetään koko ajan (kts. https://www.disgenet.org/). Tämä on rappeutumista ja perussyy niin vanhenemiseen,
sairauksiin, vaivoihin kuin kuolemaankin.
Mutaatioiden
tähden solujen kyky uudistaa kehoamme vähenee vähitellen. Solut lisääntyvät
jakautumalla ja jokaisessa jakautumisessa DNA:han tulee yhä enemmän
mutaatioita. Tämä jatkuu kunnes solu ei ole enää elinkelpoinen, vaan kuolee.
Lopulta ihminen kuolee vanhuuteen, kun DNA:ssa ei ole ehjää ohjetta elimien
toimintojen ylläpitämiseksi. Tätäkin ennen moni kuolee villiintyneeseen solun
kasvuun (syöpään). Samoin jokainen sukupolvi on edellistä geneettisesti
rappeutuneempi muutamalla sadalla mutaatiolla. Ihmiskunnalla on ihan oikeasti
viimeinen käyttöpäivä.
Tämä myös
hyvin kertoo miksi evoluutio, jonka kehitysmekanismin pitäisi perustua
mutaatioihin, ei johda mihinkään muuhun kuin kuolemaan. Jos evoluution mukainen kehittyminen olisi
totta, ihmisen pitäisi vanhetessaan parantua yhä paremmaksi, mutta pian
murrosiän jälkeen solut ovat keränneet jo niin paljon mutaatioita, että
vanheneminen alkaa.
Kärsimyksen juuret
Emme pääsee
mihinkään siitä, että kärsimyksen juuret ovat hengelliset. Jobin kirja kertoo
tästä enemmän: miten syyttäjä pyysi Jumalalta valtaa kärsimysten avulla
koetella Jobin uskollisuutta. Job kesti, mutta monet lähtevät syyttäjän
houkutuksiin mukaan paremman maallisen elämän toivossa. Saatana on kuitenkin
valehtelija, sillä Jeesuskin sanoo hänestä:
Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa,
koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. (RK:
Joh. 8:44)
Lihamme,
biologinen ruumiimme, on langenneen maailman alainen. Se on sitä koko elämämme,
eikä se pyhity. Jaakob sanoo tästä näin:
Älköön kukaan kiusattuna ollessaan sanoko, että Jumala häntä kiusaa. Ei Jumala ole pahan kiusattavissa,
eikä hän kiusaa ketään. Jokaista
kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Kun
sitten himo tulee raskaaksi, se synnyttää synnin, ja kun synti on kypsynyt täyteen mittaansa, se synnyttää kuoleman. (RK: Jaak. 1:13-15)
Meidän ei
siis pidä suhtautua kiusauksiin niin, että emme sille itse mitään voisi.
Sanoohan Jumala ensimmäisinä sanoinaan maassa syntyneelle ihmiselle, Kainille,
seuraavasti:
"Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi,
mutta jos et, synti väijyy ovella.
Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!" (RK: 1. Moos. 4:7)
Jumalan
kehotus on selkeä: hallitse itse syntisi. Et voi ulkoistaa sitä itsestäsi pois,
vaan sinun on tehtävä parannusta.
Aadam avasi
synnille portit ja sen jälkeen ihminen on ollut syntinen. Synnistä seuraa
kärsimys. Tämä kaikki ei ollut Jumalan luomisen lopputulos, vaan langenneen
luodun halu itse päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä kauempana elämme
Jumalasta, sitä vähäisempi on hänen ylläpitävä vaikutuksensa meissä.
Miksi sitten uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä? Voimme vain luottaa, että Jumala tietää mitä tekee. Yksi
syy selvästikin on, että kärsimyksen läpikäynyt pystyy auttamaan toista uskosta
osatonta samasta asiasta kärsivää vastaanottamaan Jeesuksen pelastustyön ja
armon. Senkin jälkeen koko luomakunta on langennut ja jokaisen pitää kuolla.
Kuolema harvoin on kärsimyksestä vapaa.
Eräänä päivänä Jumala luo uuden maan ja
taivaan, jossa ei enää ole kuolemaa. Silloin niin synti kuin kuolemakin on kukistettu.
Ensimmäinen uhri
Synnin
palkka on aina kuolema. Jo alusta asti Jumala kuitenkin on hyväksynyt
sijaiskuoleman lopullisen rangaistuksen siirtämiseksi.
Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahkaiset vaatteet ja puki heidät niihin. (RK: 1. Moos. 3:21)
Nahasta ei
tehdä vaatteita ellei eläin kuole. Jumala siis arvatenkin tappoi 'karitsan' ja
otti siltä nahan peittääkseen ihmisen häpeän vertauskuvan, synnin ruumiillisen
ilmiasun, alastomuuden. Ihmisen itse lehdistä tekemä peite ei kelvannut, vaikka se varmasti peitti, koska siinä ei syyttömän veri vuotanut.
Veren vuodatus on merkki kuolemasta ja vain kuolema peittää synnin. Tämä on
Jumalan ensimmäinen asetus ja pykälä. Samalla tämä 'karitsa' oli ensimmäinen
kuollut olento maan päällä.
Ihmisen oli
tarkoitus elää ikuisesti, mutta synnittömänä. Nyt Jumalalla oli ongelma: olisi
hirvittävä kohtalo, jos pitäisi elää ikuisesti syntisenä:
Herra Jumala sanoi: "Nyt ihmisestä on tullut kuin yksi meistä: hän tietää hyvän ja pahan. Ettei hän nyt
vain ojentaisi kättään, ottaisi ja söisi myös elämän puusta ja eläisi
ikuisesti!" Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin
puutarhasta viljelemään maata,
josta hänet oli otettu. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan
itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä. (RK: 1. Moos. 3:22-24)
Kerubien,
vartija enkelien, läsnäolo kertoo siitä, että Eeden erotettiin maallisesta
maisemasta toiseen ulottuvuuteen. Moni asia maailmankaikkeudessa saattoi muuttua tällä hetkellä. Emme juurikaan tiedä, millainen maailma oli ennen syntiinlankeemusta (ja Vedenpaisumusta).
Viimeinen uhri
Aadamin
mukana tuli synti koko ihmiskuntaan ja synnin mukana kuolema.
Samoin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta
kuolema, niin myös kuolema on
tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä. (RK:
Room. 5:12)
Koko universumi
särkyi siitä, mistä Jumala sanoi, että kaikki oli erittäin hyvin. Kaikki
tietävälle Jumalalle tämä ei ole yllätys, joten suunnitelma oli jo valmiina.
Onhan kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu." Viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ollut
hengellinen vaan sielullinen, vasta sitten tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Toinen
ihminen on taivaasta. (RK: 1. Kor.
15:45-47)
Toisen
Aadamin, Jumalan pojan, kautta tuli ihmiskunnalle pelastus.
Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille
kadotustuomioksi, niin myös yhden
ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän
vanhurskauttamiseksi. (RK: Room. 5:18)
Ihmisellä on
yhä pääsy Paratiisiin, mutta vain hänen kauttaan, joka on tie, totuus ja elämä.
Hänen, synnittömän, kuolema ristillä avasi jälleen yhteyden sinne ja hänen
kauttaan saamme rauhan Jumalan kanssa.
Kuolema
ilman syntiä on vastoin Jumalan määräystä. Jeesus oli synnitön ja silti kuoli.
Tässä on seuraus ilman syytä. Paradoksi, jota edes käärme ei ymmärtänyt. Jumala
asetti meidän syntimme syyksi Jeesuksen kuolemaan ja siten me olemme vapaat
sielumme kuolemasta, kun otamme vastaan Jeesuksen pelastustyön. Maallinen
ruumiimme kuoleman yhä kohtaa, mutta me elämme ikuisesti uuden ruumiin
kanssa ylösnousemuksessa - ilman kärsimystä.
