12. Aadam, Eeva, Eeden ja Luomisen Genetiikka

Aadamin kertomus kaiken alusta jatkuu kuvauksella Eedenin puutarhasta, paratiisista, johon Jumala ensin vei vain Aadamin, sillä Eevaa ei vielä ollut.

Ja Herra Jumala istutti puutarhan itään, Eedeniin, ja asetti sinne ihmisen, jonka hän oli tehnyt. Ja Herra Jumala kasvatti maasta kaikenlaisia puita, jotka olivat ihania nähdä ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä. …

Herra Jumala otti ihmisen ja asetti hänet Eedenin puutarhaan viljelemään sitä ja pitämään siitä huolta.

Herra Jumala sanoi: "Ihmisen ei ole hyvä olla yksinään. Minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva." Kun Herra Jumala oli muovannut maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut, hän oli tuonut ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen tämä antaisi kullekin niistä. Jokainen elävä olento sai juuri sen nimen, jonka ihminen sille antoi. Näin ihminen antoi nimet kaikille karjaeläimille, kaikille taivaan linnuille ja villieläimille.

Aadamille ei kuitenkaan löytynyt sopivaa apua. Silloin Herra Jumala vaivutti ihmisen syvään uneen, otti hänen nukkuessaan yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen kohdan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi naisen siitä kylkiluusta, jonka oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luustani ja liha minun lihastani. Tätä on kutsuttava naiseksi, sillä miehestä hänet on otettu." … (RK: 1. Moos. 2:8-25)

---------------------------------------------------------------------------

Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?  

7. Kolmas Päivä - Elämän Koodin Luominen  

8. Neljäs Päivä - Avaruuden mysteerit 

9. Viides ja kuudes päivä - Eläimien alkuperä  

10. Kuudes Päivä - Ihmisen Luominen  

11. Ihmisen Sielun Luominen 

-------------------------------------------------------------------------

Aadamin kuvaillessa Eedenin sijaintia, sanoo hän, että se on itään. Luonnollinen kysymys on, että itään mistä? Itään siitä paikasta, missä Aadam asui tätä kertoessaan tai kirjoittaessaan. Monesti Eedenin on kuvattu olevan jossain hedelmällisellä paikalla Lähi-Idän jokien välissä. Itse uskon, että Vedenpaisumus teki selvää jälkeä kaikesta sen aikaisesta maailmasta, eikä sitä voida sijoitta mihinkään nykyiselle kartalle. 

Lisäksi saattaa hyvinkin olla, että syntiinlankeemuksessa tapahtui jotain sellaista, minkä vuoksi emme mitenkään voi ymmärtää, mikä Eeden edes ylipäätään oli. Tällainen mystinen tapahtuma olisi voinut olla esimerkiksi ulottuvuuksien väheneminen neljästä kolmeen (tai viidestä neljään, jos aika lasketaan mukaan). Tällöin ihmiseltä yksinkertaisesti katosi kyky päästä takaisin Eedeniin. Jumala myös laittoi enkelit vartioimaan pääsyä Eedeniin - sekin vihjaa tästä ulottuvuuksien välisestä mahdollisuudesta.  '

Alusta asti ihmisellä oli tehtävä: jatkaa puutarhan hoitamista siitä eteenpäin, mihin Jumala oli jo sen kasvattanut. Pieni puuhastelu on aina ihmiselle terveellistä - ihminen sairaustuu täydellisessä jouten olossa.

Jumala oli tehnyt poikkeuksen ihmisen luomisessa verrattuna eläinten luomiseen: ihminen oli yksi, olihan hän Jumalan kuva, joka on yksi. Eläimet sen sijaan olivat sukupuolien mukaan aina pari.

Jumala luonnollisesti tiesi, että eläimistä ei ole pariksi ihmiselle. Mutta Hän halusi Aadamille näyttää, että kaikkia oli kaksi, kaikilla oli jo kumppani, eikä mikään niistä ole sopiva hänelle - hän on erityinen ja erilainen. Hänkin tarvitsee kumppanin, sillä ihminenkin oli luotu lisääntymään ja täyttämään maa. Toisin on taivaassa, siellä ei mikään lisäännyt, kaikki on Jumalan suoria luomuksia. Tämän ihmeellisen asian me aina välillä unohdamme - uusi ihminen on ihme.

Monet spekuloivat, että miten Aadam ehti nimetä kaikki eläimet - onhan lajeja miljoonia. Tässä tulee vastaan se, että luotuja lajeja, joka ei vastaa nykyistä lajia, vaan ovat ylempänä taksonomiassa, oli huomattavasti vähemmän. Ensinnäkin tänäänkään lintuja ja nisäkkäitä sekä liskoja ei ole kuin muutama kymmenentuhatta lajia. 

Luomisen jälkeen luoduissa lajeissa oltiin muutamassa tuhannessa lajissa, sillä esimerkiksi hevosia, nautaeläimiä, karhuja, koiraeläimiä, kissaeläimia jne oli kaikki vain yksi laji. Myöhemmin sitten lajiutumisen kautta on syntynyt uusia alalajeja lisää. Lopputulos olisi sitten muutama tuhat lajia. Lisäksi ajattelen niin, että kun tarkoitus oli hakea Aadamille kumppania niin mukana oli vain kaikki ne lajit, jotka jollain tavoin olisivat olleet Aadamin kokoisia. Eli lopulta vain muutamia kymmeniä tai satoja lajeja. Näiden nimeämiseen ei mennyt montaa tuntia.

Koska mikään eläin ei ollut Aadamille sopiva kumppani, teki Jumala Eevan. Se tapahtui nukuttamalla Adam ja ottamalla hänestä osa lihaa ja luuta. Luomiskertomuksessa kuvataan tarkkaan, että mies ja nainen kuuluvat läheisiksi elinikäisiksi kumppaneiksi toisilleen ja tulevat yhdeksi lihaksi lapsensa kautta.

Aadamin  ja Eevan genetiikka

Kun katsomme ihmisen genetiikkaa, erityisesti kromosomeja, huomaamme, että naisen tekeminen miehen DNA:sta on mahdollista, mutta miehen tekeminen naisesta ei ole. Tämä johtuu siitä, että miehellä on aina sukupuolikromosomeissa X- ja Y-kromosomit kun taas naisella on X- ja X-kromosomit. Naisen tekeminen onnistuu siis jättämällä Y-kromosomi pois ja tuplaamalla X-kromosomi. Kaikki muut kromosomit ovat aina samoja ja saman tiedon tarjoavia (ja ovat jo tuplattu: toinen isältä toinen äidiltä).

Tätä samaa tukee havainto sikiöistä: poikasikiön kehittyessä sille ensin kehittyy monia naisen ominaisuuksia, mutta myöhemmin ne poistuvat kuten kohtu. Sen sijaan nännit jäävät myös miehelle. Tätä ei osaa evoluutio-oppi mitenkään selittää. Luonnonvalinnan olisi pitänyt karsia tarpeettomat elimet pois. Sen sijaan luomisen genetiikka kertoo selkeästi, että miehen geeneissä pitää olla kaikki naisen rakennusohjeet mukana, sillä muuten naisen tekeminen miehestä ei olisi ollut mahdollista. Miehen Y-kromosomi sisältääkin pääasiassa kytkimiä, joilla ohjataan miehen kehitystä. Varsinaiset sukupuoliset rakennusohjeet ovat muissa kromosomeissa.

Näin myös miehen Y-kromosomi määrää aina lapsen sukupuolen. Jos mies antaa lapselle X-kromosomin tulee lapsesta XX eli nainen, ja jos mies antaa Y-kromosomin tulee lapsesta XY eli mies. Muissa ihmisen 23+23 kromosomeissa tapahtuu ns. tekijäinvaihto, jolloin äidiltä ja isältä perityt kromosomit sekoitetaan sukusoluja kehitettäessä, jotta emme perisi täysin samoja kromosomeja kuin isovanhemmillamme oli. Näin monimuotoisuus lisääntyy.

Sininen kromosomi isältä, punainen äidiltä. Tekijäin vaihto tapahtuu sukusolujen kehittyessä ja vain toinen kromosomi päätyy sukusoluun. Näin syntyy uusia variaatioita geneettiseen perimään. X ja Y kromosomit eivät keskenään tee tätä, koska ovat erilaisia. Täten Y-kromosomi perityy muuttumattomana.

Sen sijaan Y-kromosomissa tätä ei tapahdu. Sen me olemme periaatteessa perineet sellaisenaan aina Aadamilta asti, Nooan kautta. Jos mutaatioita ei tapahtuisi, niin se todella olisi täysin sama. Nyt sukupolvien saatossa siihen on tapahtunut joitakin satunnaisia muutoksia, vaikka korjauskoneisto yrittääkin niitä estää. Voidaan laskea kuinka paljon näitä mutaatioita tulee keskimäärin joka sukupolvessa. Tästä taas voidaan laskea kuinka monta sukupolvea siitä on, kun kaikilla miehillä on ollut sama Y-kromosomi eli päädytään lopulta Aadamiin.

Puhutaan Y-kromosomi Aadamista - jopa tieteen piirissä. Koska tiede ei voi hyväksyä Raamatun sanaa, on se kääntänyt tämän totuuden niin, että Y-kromosomi Aadam käsittää joukon miehiä. Arviot vaihtelevat sadoista tuhansiin. Kohtuu pieni määrä siis kuitenkin.

Sama koskee aikaa. Mutaationopeudesta voidaan laskea kuinka kauan sitten Y-kromosomi Aadam on elänyt. Ongelma vain on miten tällainen kello kalibroidaan. Tiede kalibroi sen olettamalla milloin tietty ihminen on elänyt ja vertaamalla tämän kuolleen Y-kromosomia nykyaikaiseen vastaavaan sekä laskemalla niistä mutaatiot. Toinen vaihtoehto on laskea niitä lyhemmällä aikavälillä muutaman sukupolven välillä. Näissä eri tapauksissa päästään aivan eri kelloihin, vaikkakin molemmissa puhutaan ennemmin tuhansista vuosista kuin miljoonista. Sekulaarin tieteen arviot tästä pullonkaulatapahtumasta vaihtelevat 10 000 - 100 000 vuoteen. Kreationisti pääsevät helposti omissa kalibroinneissaan noin 5 000 vuoteen eli Vedenpaisumukseen.

Tämä sama voidaan toistaan myös naislinjaa pitkin, sillä kaikki ihmiset perivät tietyn kromosomin vain naisilta. Nimittäin mitokondrion DNA:n. Mitokondrio on solun energiatehdas ja sillä on oma DNA:nsa ja se tulee munasolun mukana. Samoin siitä voidaan laskea mutaatiot ja erilaisia kalibrointeja käyttäen laskea aika milloin mitokondrio-Eeva on elänyt. Aika-arviot ovat yhteneviä edellisen kanssa.

Vertaamalla nykyisin elävien ihmisryhmien Y-kromosomi- ja mitokonrdiosekvenssejä voidaan myös rakentaa karttoja, miten ihmiskunta on levinnyt maapallolla. Kartta osoittaa yksiselitteisesti, että liike on ollut Afrikasta Lähi-Idän kautta eteenpäin (yhtä hyvin se olisi voitu piirtää lähtevän Lähi-Idästä kahteen suuntaan).

Mitokondrio DNA kertoo miten ihmiskunta on levinnyt maapallolle Afrikasta / Lähi-Idästä eteenpäin.

On myös muita DNA tutkimuksia, jotka osoittavat kovin Raamatullista historiaa. Esimerkiksi seuraavassa on tutkimus mutaatioista, joka sanoo, että suurin osa niistä on tullut hiljakkoin, lähimmän 5000 vuoden aikana. (https://www.nature.com/articles/nature11690) 

Tutkimus sanoo mm.:

Suoritettiin 6 115 amerikkalaisen (osa mustia, osa eurooppalaista alkuperää) 15 336 geenin uudelleen sekvensointi, josta sitten koetettiin johtaa 1 146 401 pistemutaation (SNP) ilmestymisajankohdat. Valtaosa niistä vaikutti ilmestyneen perimäämme viimeisen 200 sukupolven aikana. Haitallisilta vaikuttavista mutaatioista 91 % vaikutti ilmestyneen viimeisen 5 000 vuoden aikana (ja näistäkin suurin osa viimeisen tuhatvuotisjakson kuluessa).
Cornell-yliopiston populaatiogeneetikko Alon Keinan totesi: ”Tämän päivän ihmiset kantavat paljon suurempaa haitallisten muunnosten taakkaa kuin mitä lajimme kantoi juuri ennen massiivia väestöräjähdystä pari sataa sukupolvea sitten.”

 Ja tässä aivan tuore tutkimus, joka osoittaa, että eläimiin ja ihmisiin on kertynyt sama määrä mutaatioita eli ne ovat tulleet yhtä aikaan. Tutkimus lisäksi sanoo, että eläimet ovat kuin galakseja, joissa on paljon sukulaisia, mutta seuraavaan galaksiin on hirvittävän pitkä matka, eikä siinä välissä ole mitään. Tukee siis täysin Raamatullista luomishistoriaa ja luotujen lajien genetiikkaa. (https://mistametulemme.blogspot.com/2018/08/uusi-tutkimus-ihmiset-ja-elaimet.html) 

Tämän tutkimuksen tutkija tokaisi:

"Johtopäätös on hyvin yllättävä, ja minä taistelin sitä vastaan niin kovaa kuin pystyin."

Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat geneettisesti hyvin samanlaisia keskenään. 99.9% on samoja DNA sekvenssejä ja eroavuuksia on ihmisen 3 miljardissa sekvenssissä noin 3 miljoonan sekvenssin verran. Yleisimmin yhdessä nukleotidipaikassa on kaksi vaihtoehtoa. Tämäkin sopii hyvin siihen, että alun perin on ollut Aadamin DNA. Sillä ihmisellä on aina kaksi vaihtoehtoista sekvenssiä samalle paikalle: toinen isältä toinen äidiltä. Jumala on siis voinut suunnitella kaiken varioituvuuden pelkästään Aadamin DNA:ta käyttäen, vaikka hänellä luonnollisesti oli mahdollisuus lisätä lisää varioituvuutta Eevaa luodessaan.

Näiden lisäksi tapahtuu mutaatioita. Mutaatiot pääasiassa rikkovat toimivia proteiineja, mutta joskus nämä rikkoutumiset ovat vähäpätöisiä ja saavat aikaiseksi jonkin näkyvän eron. Sinisilmäisyys on yksi tällainen ja koska se on vain osalla ihmisryhmistä, on todennäköistä, että tämä mutaatio on tullut vasta Baabelin tornin jälkeen, kun ihmiset ovat  jakautuneet heimoihin ja kansoihin.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki mitä tiedämme genetiikasta sopii Aadamin ja Eevan Raamatulliseen historiaan. Tieteen havainnot ovat siis yhteneviä Raamatun kanssa.

11. Ihmisen Sielun Luominen

Viime kerralla katsoimme ihmisen luomista. Nyt maan päällä oli siis Jumalan lisäksi olento, joka pystyi muistamaan ja jopa kirjaamaan asioita ylös: uusi silminnäkijä. 1. Mooseksen kirjan 2. luku on niin sanottu toinen luomiskertomus. Se kuvaakin hyvin sitä, miten Aadam näki ja koki elämänsä ensihetket.

---------------------------------------------------------------------------

Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?  

7. Kolmas Päivä - Elämän Koodin Luominen  

8. Neljäs Päivä - Avaruuden mysteerit 

9. Viides ja kuudes päivä - Eläimien alkuperä  

10. Kuudes Päivä - Ihmisen Luominen 

-------------------------------------------------------------------------

Toisen luvun alussa on Jumalan kirjaaman luomiskertomuksen lopetus, sillä Jumala oli alussa tapahtuneen luomisen ainoa silminnäkijä:

Niin tulivat valmiiksi taivaat ja maa ja kaikki, mitä niissä on. Seitsemäntenä päivänä Jumala sai valmiiksi tekemänsä työn, ja seitsemäntenä päivänä hän lepäsi kaikesta työstään, jota oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska silloin hän lepäsi kaikesta luomistyöstään.

Nämä olivat taivaan ja maan luomisen vaiheet. (RK: 1. Moos. 2:1-4a)

Vaikka seitsemäntenä päivänä ei Jumala luonut mitään, hän mainitsee kahdesti, että se on lepopäivä ja sellaisena siunattu ja pyhä. Myöhemmin Raamatussa on ohje - ei vaan käsky - , että meidän yhä pitää pyhittää lepopäivä:

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.  (RK: 2. Moos. 20:11)

Seitsemäntenä päivänä ei mainita enää, että tuli ilta ja aamu. Se on saanut monet väittämään, että seitsemäs päivä jatkuu yhä ja että Jumala lepää eikä osallistu maailman kulkuun. Toisaalta Raamatusta kuitenkin tiedämme, ettei Jumala milloinkaan lepää - eihän hänellä edes ole päivää tai yötä. 

Iltaa ja aamua ei ole mainittu, koska enää ei menty pimeästä kohti järjestäytyneisyyttä, vaan kaikki oli jo täydellistä.

Lause: "Nämä olivat taivaan ja maan luomisen vaiheet." on luomiskertomuksen lopetus ja niin sanottu ensimmäinen toledot (käännetty tässä 'vaiheet', toisaalla Raamatussa käännetty myös 'sukuluettelo' tai 'jälkeläiset'.) Toledot esiintyy jokaisen 1. Mooseksen kirjan jakson päätteeksi - aina kun kirjoittaja vaihtuu.

Tästä eteenpäin kannattaa tekstiä lukea niin kuin Aadam olisi sen kirjoittanut. Tämä auttaa monen asian ymmärtämisessä ja on luonnollista, sillä Raamattu on monen eri henkilön kirjoittamaa. Vaikka Mooses toimi tässä editoijana ja tekstin elvyttäjänä, auttaa tämä Aadam-näkökanta asettamaan tekstin kohdalleen.

Tekstin sävy muuttuu niin, että Jumalasta ei käytetä enää sanaa Elohiym vaan JAHVE Elomhiym eli Herra Jumala kuten se on käännetty suomeksi. Jahve tarkoittaa 'Minä Olen', mikä on se Jumalan nimi, jota juutalaiset eivät mielellään lausuneet ääneen. He pitivät sitä niin pyhänä. Tämä on siis ylistävämpi Jumalan nimi kuin ensimmäisessä luvussa. 

Jumalan ylistäminen JAHVEksi (tai YHWH) alkaa tästä Raamatun jakeesta:

Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaat, maan päällä ei ollut vielä yhtään pensasta eikä kedolla kasvanut mitään kasveja, koska Herra Jumala ei ollut vielä antanut sataa maan päälle eikä ihmistä ollut vielä viljelemässä maata. Mutta maasta nousi sumua, joka kasteli koko maan pinnan. Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen. Näin ihmisestä tuli elävä sielu.  (RK: 1. Moos. 2:4b-2:7)

Näin Adam oli ymmärtänyt, miten maailma oli ennen hänen tuloaan. Ehkä hän oli kysynyt Jumalalta keskustellessaan hänen kanssaan Paratiisin puutarhassa. Adam ei varmaankaan kirjoittanut tätä ylös sitä mukaan, kun asioita tapahtui, vaan hän muisteli asioita jälkeen päin jossain vaiheessa elämäänsä. Adamin elämästähän meille on jäänyt kovin vähän mitään luettavaksi. Tämä teksti sitten suoraan tai Jumalan kertomana tuli lopulta Mooseksen kautta tutuksi kaikille. 

Alku on johdanto, jossa nopeasti kerrataan luominen siihen hetkeen, kun Jumala loi ihmisen. Uutta siinä kerrotaan sateesta, joka tuli kuvioihin mukaan vasta myöhemmin. Ihmistä ei luotu tyhjästä, vaan käyttäen maan tomua raaka-aineena ja varmasti sitä kosteutta, mikä oli tomun kastellut, sillä ihmisessä on paljon vettäkin. 

Sitten tulee ihmeellinen asia. Ihmisen ollessa jo valmis, Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa ja ihminen 'käynnistyi'. Ihminen heräsi henkiin. Ja ihmisen ruumis sai sielun.

Mikä sielu on?

Jos ihmisruumiissa ei ole sielua, koko ruumis on eloton. Ihmisen tietoisuus on sielussa, ei aivoissa, jotka ovat vain aistien ja lihasten välinen oppimiskone. Siellä missä on sielu, siellä ihminen kokee olevansa. Se on persoonan sijainti. Se on persoona. Sielu ohjaa ajattelua. Sielu tekee päätöksiä ja päätökset ohjaavat aivoja toteuttamaan päätöksen. Sekulaari tiede väittää, että aivot tekevät päätöksen, mutta se johtuu siitä, että he eivät tunnusta mitään aineetonta.

Kun sielu lähtee ruumiista, ihminen kuolee, ruumiista tulee eloton, se ei enää ole hengissä. Siten ruumiin ja sielun yhteys synnyttää biologisen (lihan) elämän. Kuka on kuolleen ruumiin nähnyt, ymmärtää, että siitä uupuu jotain. Se on vain kuori. Siitä uupuu henkilölle tyypillinen tapa liikkua, puhua, reagoida muiden puheeseen, käyttää käsiään, ilmeitään, ryhtiään - kaikkea sitä, mistä me voimme ihmisen tuntea ja jota kutsumme persoonaksi. Ne kaikki ovat sielussa.

Kun sielu lähtee ruumiista, sielulla ei enää ole apuvälinettä, mitä se voisi komentaa tekemään asioita materialistisessa maailmassa. Ruumiin kuoleman jälkeen sielu on täysin tuonpuoleisen voimien hallinnassa - hyvän voiman tai pahan. Sielu ilman ruumista ei voi enää toteuttaa päätöksiä, vaikka sillä on tietoisuus. Se on edelleen se sama persoona, joka se oli ruumiissaankin ja se voidaan tunnistaa samaksi persoonaksi toisten sielujen toimesta. Se voi kommunikoida, tuntea ja liikkua, ja tehdä päätöksiä, mutta ei toteuttaa niitä tai toteuttaa vain, kun sille annetaan siihen mahdollisuus. (Lue Luuk. 16:19-31)

Katsotaan joitakin Raamatun kohtia sielusta. Jos sielu tulee takaisin kuolleeseen ruumiiseen, liha, biologinen ruumis, herää elämään.

Sitten hän ojentautui pojan yli kolme kertaa, huusi Herraa ja sanoi: "Herra, minun Jumalani, anna tämän pojan sielun tulla häneen takaisin." Herra kuuli Eliaa, ja henki tuli takaisin pojan sisimpään, ja poika heräsi eloon.  (RK: 1. Kun. 17:21-22)

Yllättävää ehkä, mutta Jumalallakin on sielu:

Minun sieluni vihaa teidän uudenkuun juhlianne ja juhla-aikojanne. Niistä on tullut minulle kuorma, jota olen väsynyt kantamaan.  (RK: Jes. 1:14)

Myös eläimillä on sielu:

Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit." Näin myös tapahtui.  (RK: 1. Moos. 1:30)

Tämän myös huomaa kun tarkkailee lemmikkejä vaikkapa koiraa tai kissaa. Ne käyttäytyvät persoonallisella tavalla ja välillä empivät, kun tekevät päätöksiä siitä, menisikö ruokakupille, ulos vai nukkumaan. Ne ovat persoonallisia.

Sen sijaan hyönteisillä ei varmaankaan ole sielua. Niillä ei ole sieraimia ja Raamattu tekee tässä eron eläimien välillä:

15. Ne menivät Nooan luo arkkiin pareittain, kaikki, joissa oli elämän henki. (RK: 1. Moos. 7:15)

22. Kaikki, joiden sieraimissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat.

(KR38: 1. Moos. 7:22)

Sieraimien avulla on siis eläimet luokiteltu hengittäviin ja muihin.

Missä sielu on?

Sielusta puhuttaessa tämä Jumalan Nooalle antama käsky on saanut paljon huomiota:

Älkää kuitenkaan syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, on.  (RK: 1. Moos. 9:4)

Toisin sanottuna se kertoo, että veressä on sielu. Voiko se olla näin? Helppo vastaus tähän on, että tässä käytetty sielu sana voidaan myös kääntää sanalla elämä. Ja se käännetäänkin elämäksi satoja kertoja Vanhassa Testamentissa. Eikä tässäkään kohtaa ole mitään erityistä syytä kääntää sitä sieluksi. Se on vain vanha tapa.

Tämä jae voidaan sanoa myös, että älkää syökö elävää lihaa, josta veri ei vielä ole laskettu pois. Näin ei saa syyllistyä kannibalismiin, elävältä syömiseen. Elävässä veressä on myös paljon geneettisiä vaikuttavia tekijöitä, jotka voivat muuttaa meidän biologiaamme. Se siis voi olla Jumalan suojeleva käsky ja on yksi 7-käskystä, minkä Jumala antoi Nooalle (kts. 1. Moos 9).

Toisaalta se voidaan ymmärtää niin, että eläin pitää ensin tappaa, jotta sen sielu lähtee siitä pois. Kuolema on helpoiten todettavissa sillä, että laskee veren pois. Sillä eläimeltä, ja ihmiseltäkin, voidaan ottaa pois monia osia ja elementtejä ja silti se elää: raajat, silmät, sisäelimet, jopa osa aivoista. Veren laskeminen pois tappaa varmasti. Lisäksi veren laskeminen on suhteellisen helppo operaatio.

Kolmanneksi tämä voi tarkoittaa, että vaikka saamme syödä lihan ja tappaa eläimen, sen sielu ei kuulu ihmiselle, vaan se pitää laskea vapaaksi ja jää Jumalan huoleksi. Ei siis ole meidän tehtävämme hallita kuolleiden sieluja millään tavalla. Jeesus erittelee tämän tehtävän näin:

Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät voi tappaa sielua. Pelätkää ennemmin häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.  (RK: Matt. 10:28)

Sielua ei ihminen voi tappaa, mutta ruumiin voi. Jumala hallitsee sielun. 

En siis näe, että veressä olisi jotenkin fyysisesti sielu, joka ei ole materiaan sidottu ensinkään. Jumala hallitsee sielun liikkeet kuoleman jälkeen. Verensiirto, vaikkakin aina fyysinen riski, ei mielestäni ole hengellinen asia ollenkaan, vaan voi jatkaa ihmisen elämää kriittisessä tilanteessa näin haluttaessa. Ylipäätään tämä Raamatun kohta ei puhu mitään verensiirrosta. Jokainen kuitenkin toimikoon itsensä kohdalla uskonsa mukaan, mutta ei kieltäkö sitä muilta, ei mielestäni edes lapseltaan.

Sielun ja Hengen ero

Heprealaisessa ajattelussa näkyvä ja näkymätön, näkyvä ja henkimaailman, kulkevat aina yhdessä.  Kristillisessä ajattelussa lisäksi näkymättömässä on usein kaksi kokonaisuutta. Kolmiyhteinen Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Näistä Poika, Jeesus, on näkyvä. Jeesuksen omien sanojen mukaan Isä on henki, jota ei voi ihminen nähdä. Myös Pyhä Henki on näkymätön kuin tuuli. Ihmisessä on kolme osuutta: ruumis, sielu ja henki. Kaksi viimeistä on näkymätöntä. 

Kun Vanhaa Testamenttia käy läpi, välillä näyttää siltä, että sielu ja henki sanaa käytetään samasta asiasta, siitä näkymättömästä:

Minun sieluni ikävöi sinua yöllä, henkeni sisimmässäni etsii sinua. Kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, maanpiirin asukkaat oppivat vanhurskautta.  (RK: Jes. 26:9)

Välillä taas kieli on hyvinkin Uusi Testamentillista:

Ihmisen henki on Herran lamppu,  se tutkii ihmisen sisimpiä myöten.  (RK: Sananl. 20:27)

Tomu palaa maahan, josta se on tullutkin, ja henki (ruwach) palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.  (RK: Saarn. 12:7)

Jaakob kirjeessään sanoo Jumalan olevan mustasukkainen siitä hengestä, jonka on meihin laittanut asumaan:

Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan"?  (RK: Jaak. 4:5)

Tuonela on yksin Vanhan Testamentin käsite. Sielun matka oli ruumiin kuoleman jälkeen ensin sinne, mistä se jatkoi Herran huomaan. Jeesuksen tulo mullisti monia näkymättömiäkin asioita: 

Mutta Jumala lunastaa minun sieluni tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. (RK: Ps. 49:16)

Uusi Testamentti tekee selvän eron hengen ja sielun välillä:

Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.  (RK: Hepr. 4:12)

Henki on se, minkä uskova saa uudestisyntymisessä ja Paavalin mukaan se on selkeästi eri asia kuin sielu.

Onhan kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu." Viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ollut hengellinen vaan sielullinen, vasta sitten tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Toinen ihminen on taivaasta. (RK: 1. Kor. 15:42-49)

Edellä ensimmäinen Aadam oli tietysti ensimmäinen ihminen. Toinen Aadam, Jumalan suora lapsi, on Jeesus. Kaikki tässä välissä olleet ovat ihmisen lapsia.

Paavali tekee tässä selkeän eron sielun ja hengen välillä. Toinen on maasta ja toinen taivaasta. Ylösnousemusruumis on siis hengen ruumis siinä kuin nykyinen ruumis on maallinen. Kuitenkin uudestisyntymisessä ihminen sai jo hengen.

Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä.  (RK: Joh. 3:5-7)

Jeesus sanoo, että meidän pitää uudesti syntyä Hengestä, jotta meillä olisi henki, sillä vain niin pääsemme Jumalan valtakuntaan. Saamme hengen uudestisyntyessämme, mutta saamme sen vanhaan, tai nykyiseen, ruumiiseemme. Siihen jossa myös sielu on.  Siten meillä pitää olla niin ruumis, sielu, kuin henkikin. Henkeä meillä ei vielä ollut ennen kuin sen saimme tai toisen tulkinnan mukaan Pyhä Henki herätti meissä uinuvan ihmisen hengen. Olimme vain elävä sielu, miksi Luomiskertomus kertoo ihmisen tulleen.

Henki tekee eläväksi, ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen puhunut teille, ovat henki ja elämä.  (RK: Joh. 6:63)

Henki luo suhteen Jumalaan. Hengen kautta me toimimme hänen kanssaan.

Vaikeinta on ymmärtää sielun ja hengen suhde, koska koemme ne molemmat näkymättöminä. Henki on sieluun nähden, persoonaan nähden, ulkopuolinen, mutta vaikuttaa sieluun ja ohjaa sitä lähemmäksi Jumalaa. Näin persoona muuttuu pikku hiljaa hengen kaltaiseksi. Persoona muuttuu ja siinä mielessä henki sisältää eri ominaisuuksia. Siinä on Jumalan luonne.

Kuka muu tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Kukaan ei myöskään tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.  (RK: 1. Kor. 2:11)

Ihmisen hengen lisäksi on Pyhä Henki, joka asuu uudestisyntyneessä

Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?  (RK: 1. Kor. 3:16)

Tämä Jumalan Henki toimii yhdessä ihmisen hengen kanssa:

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.  (RK: Room. 8:16)

Ja suunta on olla yksi Jumalan kanssa:

Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.(RK: 1. Kor. 6:17)

Luomiskertomuksessa veri on sielun vertauskuva, kun taas hengitys on hengen vertauskuva. Molemmat ne ovat Jumalan luomia. Maan päällä ruumis vie sielua - kuoleman jälkeen henki, kunnes on jälleen aika ruumiin ylösnousemukseen. 

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus ja sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan. (RK: 1. Kor. 15:22-23)

Näin on myös kuolleiden ylösnousemus: Kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa. Kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa. Kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa. Kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis. Jos kerran on sielullinen ruumis, niin on myös hengellinen. (RK: 1. Kor. 15:42-50)

Ihmisen luominen ei siis vielä tänäkään päivänä ole päätöksessään. 

Taistelumme täällä maan päällä on lihan (ruumiin) ja hengen välillä. Sielua revitään molempiin suuntiin. Ketä Hengessä kulkee lopulta voittaa. 

10. Ihmisen Luominen

Jumalalla oli vielä yksi ajatus. Luoda jotain samankaltaista kuin hän itse on. Luoda jotain, minkä kanssa hän itse asiassa voi vaihtaa ajatuksia, sanoja. Ja luoda jotakin vielä suurempaa kuin enkelit ja muut henkiolennot: luoda jotain joka pystyy lisääntymään ja jälkeläisetkin pystyvät olemaan yhteydessä häneen. Yksikään eläin ei ole tällainen ja yksikään henkiolento ei pysty lisääntymään. (Eikä yksikään evoluutiotiedemies selittämään, miten tämä kyky olisi kehittynyt.) Jumala otti tässä tietoisen uskon askeleen, sillä ainakin inhimillisesti ajatellen, Jumala antoi jossain määrin vallan seuraamuksista pois itseltään. Hän toki hallitsee kaikkea, mutta hallintavaltansa sisällä Hän antoi liikkumatilaa itsenäisesti ajatteleville olennoille, jotka pystyvät tuottamaan lisää samanlaisia olentoja.

---------------------------------------------------------------------------

Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?  

7. Kolmas Päivä - Elämän Koodin Luominen  

8. Neljäs Päivä - Avaruuden mysteerit 

9. Viides ja kuudes päivä - Eläimien alkuperä

-------------------------------------------------------------------------

Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja ja koko maata sekä kaikkia maan päällä liikkuvia isoja ja pieniä eläimiä." Niin Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumalan kuvaksi hän loi hänet, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet."

Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit kaikkialla maan päällä ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä. Olkoot ne teille ravinnoksi. Kaikille villieläimille, taivaan linnuille ja maassa liikkuville pikkueläimille, joissa on elävä sielu, minä annan ravinnoksi kaikenlaiset vihreät kasvit." Näin myös tapahtui. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja näki, että se oli erittäin hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, kuudes päivä oli mennyt.

(RK: 1. Moos. 1:26-31)

Michaelangelo: Adamin luominen

Jumala antoi ihmiselle hallintavallan. Suorasanaisesti käski täyttää maa ja ottaa se valtaan. Eläimet eivät hallitse toisiaan lajirajojen yli. Hän teki ihmisestä maan johtajan, jolla on sekä valta että vastuu. Jo kerran historiassa Jumala katsoi maata ja totesi, että väärään suuntaan menee. Kaikki piti aloittaa alusta. Vedenpaisumus oli uusi alku. Olemmeko taas lähellä sitä?

Jumalan sanat "Tehkäämme…" viittaa siihen, että hän ei ollut yksin. Monet näkevät tässä viittauksen kolmiyhteiseen Jumalaan, ja näin onkin, mutta siinä voi olla vielä enemmänkin. Siinä voi olla myös mukana muuta taivaallista porukkaa, enkeleitä, jotka olivat luotu jossain vaiheessa aikaisemmin.

Ravinnonjako alussa oli myös selkeä. Ihmiset ja eläimet eivät taistelleet samoista ravinnoista. Hiiret eivät syöneet viljan jyviä, vaan ruohoa. Samoin leijona ei syönyt ihmistä, vaan ruohoa. Vasta Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala sanoi ihmiselle, että tämä muuttuu:

Kaikki maan eläimet, kaikki taivaan linnut, kaikki maassa matelevat ja kaikki meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä. Ne on annettu teidän valtaanne. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille syötäväksi. Samoin kuin olen antanut teille vihreät kasvit, minä annan teille kaikki eläimet.  (RK: 1. Moos. 9:2-3)

Lopuksi Jumala katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt ja sanoi, että kaikki oli erittäin hyvää. On tärkeä ymmärtää, ettei Jumala luonut 'piikkejä ruusuihin' eikä muitakaan ongelmia. Jos sinulla ei ole ongelmia luomiskertomuksen totena ottamisen suhteen, ymmärrät loputkin Raamatusta ja nykyelämän raadollisuuden. Mutta ilman täydellisen luomisen hyväksymistä ei voi koskaan ymmärtää kärsimyksen ongelmaa.

Mitä Raamattu sanoo Aadamista ja Eevasta luomiskertomuksen ulkopuolella?

Ensimmäiset ihmiset olivat Aadam ja Eeva. Monilla voi olla ajatus, että he olivat aviopari, jonka Jumala nosti evoluution kautta kehittyneistä ihmisistä ja teki jotenkin poikkeukselliseksi. Minullakin oli tämä ajatus aikaisemmin. Sittemmin olen oppinut, että se Jumala, joka pystyy luomaan käsittämättömän monimutkaisen solun ja DNA:n sekä sen proteiinikoneiston, pystyy ihan yhtä hyvin luomaan koko ihmisen.

Tässä Raamatun viimeisessä kirjeessä,  Juudan kirjeessä, puhutaan siitä, että oli Eenok, joka oli Aadamista laskien seitsemäs lapsenlapsi ja, että hän oli profeetta, joka jo silloin ennusti maailman ajan lopusta sanoilla:

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä  (KR38: Juud. 1:14)

Luonnollisesti Juuda on viitannut tämän profetiaan vain Pyhän Hengen johtamana ja uskoo siihen täysin. Sellaisella profetialla, jota ei oikeasti ole annettu, ei ole mitään arvoa. Eenok on voinut tämän antaa vain, jos hän oikeasti on ollut olemassa ja on seitsemännessä polvessa Aadamin jälkeläinen - kaikissa muissa tapauksissa Raamattu valehtelisi.

Kun kuljemme Raamattua lopusta alkuun päin seuraavana vastaan tulee Heprealaiskirjeen todistus:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ... Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". ... Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ...  (KR38: Hepr. 11:3-7)

Tässä Abel, Eenok ja Nooa lasketaan samaan uskon sankareiden listaan. Jos Adamia ei ollut, niin Abel oli isätön.

Paavali puhuu paljonkin Jumalasta Luojana. Tässä hän mainitsee myös, että yhdestä ihmisestä on kaikki alkanut:

Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, …. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,  (KR38: Ap. t. 17:24-26)

Sen lisäksi hän mainitsee syntiinlankeemuksen todeksi tapahtumaksi ja todistaa näin Eevasta:

Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.  (KR38: 2. Kor. 11:3)

Luomisjärjestystä käyttäen hän perustelee oppiaan:

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.  (KR38: 1. Tim. 2:13-14)

Kirjeessään apostoli Johannes viittaa 1. Mooseksen kirjan sanomaan:

eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.  (KR38: 1. Joh. 3:12)

Mikä teho olisi sellaisella opetuksella, jossa viitataan tapahtumiin, jotka eivät ole tapahtuneet? Olisiko se Totuuden Hengen, eli Pyhän Hengen, tuoma ehdottoman tosi sanoma?

Jeesus myös selkeästi kertoo, että ihminen luotiin 'jo alussa'. Missä alussa? Luomisessa.

Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'  (KR38: Matt. 19:4)

Seuraavassa kohdassa Jeesus vielä vahvistaa Aabelinkin, toisen syntyneen ihmisen, historiallisuuden, sillä jos Aabel ei olisi historiallinen henkilö, niin Jeesus olisi tehnyt väärän valan eikä olisi ollut synnitön eikä siten voisi mitenkään meitä lunastaa.

 että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.  (KR38: Matt. 23:33-35)

Paavali myös opettaa, että Aadamn on pelastuksen ilosanomaa julistettaessa avain henkilö:

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,  (KR38: 1. Kor. 15:21-22)

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.  (KR38: 1. Kor. 15:45-47)

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.  …  Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.  (KR38: Room. 5:12-19)

Edellä olevat moninaiset Paavalin sanat kertovat sen selkeästi: Jeesus ja Aadam, pelastus ja lankeemus, ovat kiinteästi kytköksissä toisiinsa - voisiko Pyhä Jumala sallia poikansa vertauksen keksittyyn henkilöön pelastushistorian avainkysymyksessä?

Äärimmäinen hienosäätö

Kaikki maailmassa on rakentunut ihmistä varten. Alkeishiukkasista-atomeihin-molekyyleihin-taivaan kappalaisiin, kaikki kasvit, bakteerit, eliöt, eläimet ovat olemassa, jotta ihminen voisi olla olemassa. Ihminen on erityislaatuisin kaikista luoduista - älä koskaan unohda tätä.

Alkeishiukkaset rakentavat atomit

Atomit rakentavat molekyylit

Molekyylit rakentavat DNA:n ja nanorobotit

Nanorobotit solun

Solut rakentavat elimet

Elimet rakentavat ihmisen

Jos jokin parametri muuttuu, millä tahansa tasolla - ihminen häviää olemasta, elämän mahdollisuus poistuu.

Alkeishiukkaset

Atomit

Vesimolekyyli

Oikea lämpötila

Oikea gravitaatio

Oikea maan pyörimisnopeus ja kallistuskulma

Oikea etäisyys auringosta

Pienikin muutos jossakin kohdin ja elämän ehto, veden kierto maapallolla, loppuu.

Tällaisia edellä olleita ketjuja voidaan rakentaa useita erilaisia. Kaikki riippuu kaikesta.

Myös luonnon lait ovat tarkoin säädetty:

Protonin ja elektronin massojen suhde - pienikin muutos ja ei olisi atomeja eikä molekyylejä.

Gravitaatio - pienikin muutos ja aurinko olisi vaikeuksissa

Sähkömagneettinen voima - vähäinen muutos ja molekyylejä ei olisi

Heikko ydinvoima - pieni muutos ja tähdet palaisivat liian nopeasti

Vahva ydinvoima - jos olisi suurempi ja vetyä ei olisi lainkaan ja jos olisi heikompi niin olisi vain vetyä eikä muita atomeja.

Auringon säteilyn aallonpituus on juuri sellaista, mikä ei erota vedestä vetyä, mutta mahdollistaa fotosynteesin kasveissa (jotka irrottavat vedyn vedestä).

Auringon massa - vähäinen muutos aiheuttaisi maan sijainnin muutoksen, joka vaikuttaisi sääoloihin kuolettavasti

Auringon etäisyys - muutos aiheuttaisi veden kierron toimimattomuuden

Maan gravitaatio, akselin kallistuma, pyörimisnopeus, magneettikenttä, kuoren paksuus, hapen ja typen suhde, otsooni taso ovat juuri oikeat.

Ja yllä olevalla listalla vähäinen muutos tarkoittaa kymmenien desimaalien päässä olevaa muutosta. Kaikki on tarkkaan lukittu kohdalleen.

Jopa pyörätuolistaan tuttu ateisti tiedemies Stephen Hawkins on sanonut:

"Merkittävä tosiasia on, että näiden numeroiden arvot näyttävät olevan hyvin tarkoin hienosäädetty, jotta elämän kehittyminen on ollut mahdollista."

[Ateistina hän ei luonnollisesti usko Jumalaan, joten puhuu elämän kehittymisestä, evoluutiosta.]

Monet muut ovat todenneet samoin, kuten Oxfordin Yliopiston fyysikko David Deutsch:

"Jos joku väittää ettei ole yllättynyt näistä universumin erityisistä ominaisuuksista, hän laittaa päänsä pensaaseen. Nämä erityisominaisuudet ovat yllättäviä ja epätodennäköisiä." 

Kaikki edellä oleva on tarkoin hienosäädetty ihmistä varten. Ihminen on luomakunnan ylin ja tärkein hahmo.

Ihminen

Ihminen on luoduista ihmeellisin. Joka väittää, että ihminen on vain yksi eläimistä, on vain evoluutio-opetuksen sokaisema, eikä näe tätä ainutlaatuisuutta. Ihmisen kyky käsitellä tiedon moninaisuutta on suurempi kuin kaikilla eläimillä yhteensä. Vaikka eri eläimillä on yhteenlaskettuna parempia aisteja ja parempaa fysiikkaa, on ihminen ainoa, joka on käynyt kuussa itse rakentamallaan koneella ja taas toisaalta nähnyt solun sisälle. Ihmisen tiedonkäsittelykyky on välttämätön, jotta hän voisi olla yhteydessä Jumalaan, jossa on kaikki tiedon aarteet kätkettynä:

… saisivat rohkeuden omistaa täysin varman ymmärtämisen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen. Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä.  (RK: Kol. 2:2-3) 

Ihmisellä on joitakin fyysisiä kykyjä, jotka ylittävät eläinmaailman kyvyt. Yksi näistä on ihmisen käsi ja sormet sekä sen hienomotoriikka. Eläimiltä ei onnistu langan ujuttaminen neulansilmän läpi, varsinkaan itse tehdyn langan ja neulan. Käsi on käsittämättömän monimutkainen hallittava järjestelmä. Sen huomaa kun tarkastelee nykyaikaisia robottikäsiä, jotka eivät pääse lähellekään samaa. Sen sijaan pieni vauva opettaa itsensä ymmärtämään käden liikkeitä sitä katselemalla.

Myös ihmisen kyky viestiä, erityisesti puheella, on ylivertainen. Ihminen pystyy oppimaan minkä tahansa kielen ja jopa matkimaan eläimiä. Sen lisäksi laulamaan, kuiskaamaan, huutamaan ja nauramaan. Erityistä on, että jopa kuurot oppivat puhumaan ääneen kuten aikaisemmin oli tapana. Puhumattakaan ihmisen kyvystä viestiä naaman ilmeillä. Ihmisen kasvoissa on 2-3 kertaa enemmän lihaksia kuin apinalla. Suurinta osaa näistä lihaksista ei tarvita mihinkään muuhun kuin tunteiden ilmaisemiseen.

Vaikka eläimilläkin on tunteita, on ihmisen tunteiden kirjo vertaansa vailla. Esimerkiksi ihmisen ymmärrys kauneudesta on merkillinen (ja täysin selittämätön evoluutiolle). Ihminen katselee kaunista maisemaa, taulua, toista ihmistä, kukkaa, rakennusta ja mitä tahansa, vaikkapa värejä, ihaillen ja nauttien, jopa addiktioon asti. Ihmisen taipumus kiintyä vääriin asioihin, mielihyvähormonin erityksen maksimoimiseen, on erikoislaatuinen paradoksi. Toisaalta siitä nauttii, toisaalta se liiallisena vie ihmisen tuhoon.

Ihmisen sisällä olevaa tarvetta kohdata luojansa ei voi selittää materialla. Se on kaipuu johonkin, jonnekin ja täyttämättömänä saa aikaiseksi tyhjyyden, jota ei voi tosiasiallisesti korvata jollain muulla, vaikka ihminen onkin luova sen yrittämisessä.

Ihmisen luovuus on merkillinen. Nykyaikana erilaisten luotujen tietokonemaailmojen määrä on uskomaton. Niissä jokainen yksityiskohta on suunniteltu, piirretty, pikselin tarkkuudella. Ne 'elävät' ja niissä on omat 'luonnonlakinsa'. Ne ovat nykyajan satukirjoja, joita tehdään suurella joukolla.

Ihmisen kyky yhdistää joukkovoimansa ja rakentaa järjestelmiä, jotka kattavat koko maapallon, on ylivertainen. Jumala jo kerran hajotti ihmiset eri puolille maapalloa, kun heillä oli yhteinen kieli. Jälleen olemme samassa tilanteessa - lähestulkoon kuka tahansa, missä päin tahansa, voi vaihtaa tietoa kenen tahansa toisen kanssa. Nykyisin jopa ilman kykyä puhua samaa kieltä tietokoneavusteisen reaaliaikaisen tulkin avulla. Miten Jumala tulee nyt toimimaan?

Ja vaikka sanoisin: "Pimeys peittäköön minut, ja valo ympärilläni muuttukoon yöksi",
ei pimeyskään kätkisi minua sinulta, vaan yö valaisisi kuin päivä, pimeys olisi kuin valo.

Sinä loit minut sisintäni myöten, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että minut on tehty ylen ihmeellisesti.
Ihmeelliset ovat sinun tekosi, sieluni tietää sen sangen hyvin.
Minun luuni eivät olleet sinulta kätkössä, kun minut salassa valmistettiin, kun minut kudottiin taidokkaasti maan syvyyksissä.
Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani.
Kaikki päivät oli luotu ja kirjoitettu sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
Kuinka kalliit ovatkaan minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!
Jos laskisin ne, niitä olisi enemmän kuin hiekanjyviä.
Minä herään ja olen yhä sinun luonasi.

(RK: Ps. 139:11-18)