23. Mielivaltaista opetusta koulubiologiassa eliöiden sukulaisuudesta

Evoluutio-opissa on sellainen mielivaltainen käsite, että havainnoimalla kahta samankaltaista rakennetta, vaikkapa silmää eri eläimissä, ei voida päätellä onko se  tullut sukulaisuuden kautta vai kehittynyt itsekseen samanlaiseksi. 

Otetaan esimerkiksi ihmisen, apinan ja mustekalan silmät. Ne ovat hyvin samanlaiset. Silmiä tutkimalla ei kuitenkaan voida mitenkään todeta, että apinan ja ihmisen silmä olisivat sukulaisia, yhteisestä alkuperästä tulleita, ja mustekalan silmä kehittynyt samanlaiseksi itsestään ilman yhteistä alkuperää ihmisen tai apinan silmän kanssa. 

Ihmisen silmä ylhäällä ja mustekalan alhaalla.

Tämä kuulostaa uskomattomalta ja onkin sitä, mutta totisinta totta evoluutio-opin ihmemaassa ja koulubiologiassa. 

Koska ei tunneta kahdeksan jalkaista ihmistä (oikeasti jonkun muun keksityn perusteen takia), mustekala ja ihminen ovat hyvin kaukana toisistaan eläinten sukupuussa. 

Mustekala vasemmalla, ihminen oikealla, ei yhteistä näkevää sukulaista sukupuun mukaan. Vaakaviiva kuvaa milloin näköelin olisi evoluutio-opin mukaan syntynyt.

Miten sitten selitetään, että ihminen ja mustakala eivät olekaan läheisiä sukulaisia, vaikka niillä on samanlainen monimutkainen näköelinrakenne? 

Selitetään, että silmä ei ole merkki sukulaisuudesta, vaan se on kehittynyt monessa kohtaa kehityshistoriaa (sukupuuta) itsenäisesti (konvergentti evoluutio). Satunnaisuus siis synnyttää aina saman lopputuloksen.

Tähän kaikkeen ei ole sääntöjä, vaan selitys on täysin mielivaltainen. Havainnoimalla kahta samanlaista rakennetta ei voida päätellä onko se merkki sukulaisuudesta vai eikö se ole. 

Tästä sitten tiedemiehet kiistelevät mihin haaraan mikäkin eliö kuuluu, kun näitä ristiriitaisia yksityiskohtia tulee yhä enemmän ja enemmän. Valtatiede ei suostu myöntämään, että puumalli ei vain pysty kuvaamaan muuntelua eliökunnassa, vaan on perusteiltaan täysin väärä malli. Tarvitaan parempi malli kuvamaan todellisia havaintoja.

Lopulta asia kulminoituu tähän: 

Ensin samankaltaisuus todistaa eliöiden sukulaisuuden. Sitten heti toisessa hetkessä samankaltaisuus ei todista, että eliöt olisivat sukulaisia. 

Ei menisi läpi oikeudessa: ei sama todiste voi samanaikaisesti todistaa sekä vastaan että puolesta. Joko samanlaisuus kertoo sukulaisuudesta aina tai sitten samankaltaisuuteen on jokin muu syy kuin sukulaisuus.

Kun eliön paikkaa sukupuussa joudutaan muuttamaan (jokin uusi havainto), niin yhtäkkiä jokin rakenne ei olekaan enää tullut konvergentin evoluution kautta (homoplasia), vaan sukulaissuhteen (homologia) kautta. Tämä tilanne on ihan oikeasti mahdollista, koska samankaltaisuudesta itsestään ei evoluutio-opin mukaan voi päätellä, miten se on tullut. Täten siis voidaan päättää tarpeen mukaan, miten se tuli. Kätevää - voidaan aina olla oikeassa, niin tai näin.


Täysin mielivaltaista, eikä mitenkään tieteellistä ja havaintoihin perustuvaa.  Historiaa voidaan peukaloida yhteisellä päätöksellä vain taruissa ja siitä evoluutio-opissa juuri on kysymys.

Maailmalla on yksi Luoja. Hän loi 24 alkeishiukkasta (tiettävästi), joista koostui 118 atomia määrätyn logiikan mukaan. Jo näitä alkeishiukkasia luodessaan Hän ajatteli sinua, ja että sinä tarvitset kaksi silmää. Siksi Hän loi juuri sellaiset 24 alkeishiukkasta, että silmä toimii. Samankaltaisuus todistaa yhteisestä alkuperästä, mutta ei yhteisestä esi-isästä, vaan yhteisestä suunnittelijasta, joka rakastaa järjestystä ja harmoniaa siis samankaltaisuutta - sinun lisäksesi.

Lisää aiheesta:

http://creation.com/homology-made-simple

Lopuksi vielä lyhyt kertaus siitä, mikä siis on eliöiden sukupuu, jos tämä on päässyt koulubiologiasta unohtumaan.  (mikä sinänsä ei siis ole mikään vahinko - tämähän on pelkkä sepitelty tarina. Voit siis jättää yhtä hyvin lopun lukematta).

Eri eläimet jakavat paljon samanlaisia rakenteita. Esimerkiksi nisäkkäiden, ihminen mukaan lukien, käsivarrren luut ovat hyvin samankaltaiset, eikä linnun eturaajojen luutkaan kovin kaukana ole. Samankaltaisuuksien takia oletetaan, että nisäkkäät ovat sukua toisilleen eli että ne ovat kehittyneet toisistaan evoluution avulla.

Tätä samankaltaisuutta pidetään myös yhtenä evoluution todisteesta. Toinen eläin voi tulla toisesta eläimestä pienin muutoksin, koska ne ovat niin samankaltaisia. Näiden samankaltaisuuksien avulla on sitten rakennettu eliöiden sukupuu, jossa ovat ihan kaikki eliöt mukana: bakteerit, levät, kasvit, eläimet. Sukupuun juuressa on solu, josta kaikki on lähtenyt.

Puuhun sijoitetaan vierekkäin eläimet, jotka ovat kaikkein eniten samankaltaisia. Mutta miten samankaltaisuus määritellään? Pääasiassa sitä on menneinä vuosina määritelty eläinten rakenteiden mukaan. Mitä enemmän samanlaisilta eläimet näyttävät, sitä lähempänä ne ovat toisiaan. Ja kun aktiivisesti unohdetaan tiettyjä yksityiskohtia, niin saadaan rakennettua tämä evoluution peruste ja opetettua tätä valhetta kaikille lapsille kaikkialla maailmassa.

Tämä puu kuvaa myös historiaa. Niin kuin puu kasvaa, opetetaan eliöidenkin kehittyneen tyvestä latvaan vähitellen.

Eliöiden evoluutio-opin mukainen sukupuu.

Tästä muodostuu ristiriita: puu on ainoa malli, millä voidaan kuvata ajan suhteen kehittyviä ja siten haarautuvia sukulaisuuksia. Eri tyyppiset samankaltaisuudet kuitenkin risteilevät tässä puussa aivan miten tahtovat. Kuten on jo huomattu. 

Näinhän meitä koulussa on kaikkia opetettu, kertomatta kuitenkaan näitä edellä mainittuja ristiriitoja - ja lisää on tulossa: valheita ja ristiriitoja.