Evoluutiosta ja DNA:n tietojenkäsittelystä tieteellinen todistus

Informaatioteoreetikko Hubert P. Yockey Californian Yliopistosta1 todistaa matemaattisesti kirjassaan Information Theory and Molecular Biology (Informaatioteoria ja molekyylibiologia)2, että DNA:ssa on tietoa.

Kirjan kansi.

Tämä kaavoja vilisevä kirja on julkaistu 1992, sisältää 50 sivua viittauksia muihin tieteellisiin tutkimustuloksiin ja on sittemmin saanut merkittävästi huomiota. Mainittakoon, että kirjailija itse uskoo evoluutioon, ei luomiseen. Hän itse asiassa kiusaantui, kun havaitsi, että kreationistit käyttävät hänen kirjaansa todistukseksi Luoja Jumalasta.

Kirjassaan hän aloittaa, että lukijoille varmaan on jo selvää, että geneettinen systeemi on samanlainen kuin tietojärjestelmät, mutta että tämän argumentin sanallinen käsittely ei riitä, vaan se pitää todistaa matemaattisesti. Hänen ajattelussaan vain matematiikka luo täsmällisen sisällön sanoille.

Hän katsoo, että informaatioteoria on todennäköisyyslaskennan osa ja omistaa kirjansa ensimmäisen kappaleen tälle.

Hän myös sanoo, että ei ole lainkaan oleellista, millä atomeilla ja molekyyleillä geneettistä informaatiota esitetään ja itse asiassa niiden käsittely vain sotkee ajattelua. Sen sijaan on keskityttävä informaatioon itseensä ja sen matemaattiseen esittämiseen. (Olen syvästi samaa mieltä hänen kanssaan tästä.)

Esimerkkisivu kirjan teoreettisesta osuudesta.

Ero materian ja elämän välillä on informaatio (S. 179)

Hän todistaa matemaattisesti, että informaatio itsessään on mitattavissa, vaikka se ei ole materiaa (s.6).  Yockey käy kirjassaan yksityiskohtaisesti läpi, miten informaation määrä on siten kasvanut evoluution, eli kehittymisen, aikana. Hänen mukaansa evoluutiolla on siis ollut suuntan kohti suurempaa informaation määrää.

Elämän synty

Ennen kuin elämä voi olla, pitää olla tietojenkäsittelykoodi, joka mahdollistaa elämän. Koodikin pitää syntyä ja on lukematon määrä erilaisia mahdollisia koodeja proteiinien tuottamiseen. Elämän synnyn teorian hänen mukaansa pitää sisältää selityksen sille, miten tämä koodi syntyi (s. 183). Hän myös havainnollistaa, että nykyinen geneettinen koodi on lisäksi optimaalinen, juuri riittävän monimutkainen, mutta ei yhtään yli tarvittavan (s. 197).

Hän laskee kutakuinkin oikein, nykyisen ja uusien kokemusperäisten tutkimusten mukaan, yksinkertaisimman mahdollisen elämän geneettisen perimän koon (s. 244).

Tästä kaikesta hän vetää elämän syntyyn liittyviä radikaaleja (tutkijalta) väitteitä:

• Elämän syntyminen satunnaisten prosessien kautta on mahdotonta (mm. s. 255)
• Lisäksi koska alkuliemestä ei ole todisteita (geologiassa) elämä ei ole voinut syntyä ei-elävästä alkuliemessä, mutta siitä huolimatta hän, argumentin vuoksi, todistaa matemaattisesti, ettei se olisi voinut olla mahdollistakaan (s. 242, 265).
• Lopulta hän sanoo uskomisen alkuliemeen olevan itsepetosta (s. 336).
• Elämän syntyminen itsestään on hänen mukaansa yhtä mahdotonta kuin ikiliikkujan olemassa olo (s. 257)
• Elämä ei myöskään ole voinut tulla avaruudesta, koska kuussa ja meteoriiteissa ei ole jälkeäkään elämän osasista (s. 285).
• Hänen mukaansa elämän löytyminen muualta avaruudesta on pelkkä uskon asia, joka perustuu siihen, että suurin osa biologeista uskoo elämän syntyvän itsestään tuosta vain (s. 284).
• Myöskään elottoman itse-ohjautuvuudesta elolliseksi ei ole matemaattisesti mahdollista (s. 279).
• Hän mainitsee, että vuosikymmenien tutkimus elämän synnystä ei ole saanut aikaiseksi muita kuin ikäviä yllätyksiä (s. 288).
• Kuitenkin, koska elämää on, sen on täytynyt syntyä (s. 289) hän sanoo paljastaen näin omat uskomuksensa.
• Lopulta hän tulee siihen johtopäätökseen, että  saattaa olla, että ihmisen on mahdotonta ymmärtää elämän syntyä, koska se tapahtui ennen meitä (luonnollisesti) (s. 289).

Tähän kaikkeen hän päätyy ymmärtäen syvästi, yhtenä parhaana asiantuntija maailmassa, että elämässä on informaatiota.

Evoluutio

Yockey on evoluutioon uskova. Hänen kirjansa on kirjoitettu 1992 ja tutkimukset, joihin hän viittää ovat pitkälti 80-, 70-, 60- ja jopa 50-luvulta (kirjassa on arviolta yli tuhat viitettä). Näiden jälkeen on tieteessä tapahtunut paljon ja moni asia on vahvistanut, että solussa todella on tietojenkäsittelykoneisto - tästä ei ole enää epäilystäkään.

Hän käy myös läpi, että evoluutio ei ole voinut tapahtua satunnaisten mutaatioiden avulla aktiivisissa geeneissä. Hän kritisoi molekyylibiologeja siitä, että nämä eivät ymmärrä matematiikkaa: peräkkäiset mutaatiot noudattavat samaa todennäköisyyttä kuin peräkkäiset nopanheitot - yhä useamman kuutosen saaminen peräkkäin on yhä epätodennäköisempää (s. 76).

Sen tähden, että jotkut mutaatiot geeneissä ovat fataaleja, eli eliö kuolee mutaation saatuaan, ei evoluutio voi tapahtua aktiivisessa geenissä. Sillä tämän fataalin mutaation 'yli' pitäisi päästä, jotta geeni voisi muuntua toiseksi geeniksi ja eliö kehittyä.  Esimerkissään hän käy läpi geenin, johon pitäisi tapahtua kaksi samansuuntaista mutaatioita kerralla, jotta tällainen kuolemankuilu voitaisiin ylittää. Mutta koska hän syvästi osaa informaatioteorian taustat, hän laskee, että tällainen kahden samansuuntaisen mutaation mahdollisuus on niin pieni, että se pitää unohtaa (s. 317) - se ei siis voi tapahtua.

Tästä hän johtaa sen, että mutaatiot voivat tapahtua vain geeneissä, joita ei käytetä. Toistensa kanssa samankaltaisia geenijaksoja onkin esimerkiksi ihmisen DNA:ssa paljon. Näistä puhutaan kopioina ja aikaisemmin niistä käytettiin nimeä Junk-DNA, Roska-DNA, koska oletettiin, että niitä ei käytetä. Yockey turvautuu näihin evoluution piilossa pysyvänä kehittäjänä (s.341) tietämättä, että sittemmin on havaittu, että näitäkin käytetään ja mitään roska-DNA:ta ei ole - käytännössä koko genomi on käytössä. Tämä vie pohjan hänen olettamukseltaan siitä, miten evoluutio voisi toimia.

Tämän tähden roska-DNA argumentti on erittäin vahva. Tälläkään alueella olevat sekvenssit eivät voi kehittyä, koska niitä todella käytetään elämän toimimiseen ja mutaatiot niissäkin ovat joissakin tilanteissa fataaleja. Kun ei ole roska-DNA:ta, ei ole evoluutiollakaan mekanismia. Yockey todistaa tämän matemaattisella tarkkuudella, yksiselitteisesti, tietämättään.

Yhteenveto

Lopputulos on siis, että hänen teoriansa DNA:n tietojenkäsittelystä on tieteellisten tutkimusten mukaan havaittu pitävän paikkansa ja taas hänen todistuksensa evoluutiosta roska-DNA:n avulla ei 'enää' pidä paikkaansa uusimpien tieteellisten havaintojen mukaan. Evoluutiolta uupuu mekanismi - tämän ovat tieteelliset tutkimukset viimeisen 10 vuoden aikana osoittaneet. Mitä kirjoitetaan uusiin koulukirjoihin?

Viitteet:

1. Professor Hubert P. Yockey was a physicist and information theorist. He worked under Robert Oppenheimer on the Manhattan Project, and at the University of California, Berkeley https://en.wikipedia.org/wiki/Hubert_Yockey

2. https://books.google.fi/books/about/Information_Theory_and_Molecular_Biology.html?id=MIxjQgAACAAJ&redir_esc=y