13. Ihminen - Rapistuva eliö

Mitä ihmiskunta onkaan ollut aikaisemmin, kun nykyisin perimäämme kumuloituu koko ajan lisää perinnöllisiä sairauksia? Tarkoittaako tämä sitä, että olimme aikaisemmin terveempiä ja parempia?

Ihmisellä on jo yli 200 000 mutaatioita, joiden lasketaan aiheuttavan perinnöllisiä sairauksia. Lisäksi tämä luku kasvaa joka sukupolvi 100-300 uudella mutaatiolla. Suurin osa mutaatioista on ilmeisesti vain vähän haitallisia eli ei ihan sairaudeksi luokiteltavia. Tosin tämä luku perinnöllisistä sairauksista kasvaa koko ajan huimaa vauhtia, kun ihmisen perimästä opitaan enemmän ja enemmän. Onpa jo tutkimuksia, jotka vihjaavat, että flunssaan sairastaminenkin olisi perinnöllistä, koska on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan flunssaa sairastaneet.

Luonnonvalinta on mekanismi, joka evoluutio-opin mukaan pitäisi valita aina vain parempia yksilöitä lisääntymään ja siten perimän pitäisi aina vain kehittyä paremmaksi. Päättele itse seuraavasta, onko tämä väittämä totta.

Tämä parempien yksilöiden valinta on kyseisen opin mukaan sama asia kuin kehittyneiden mutaatioiden valinta. Aikaisemmissa kirjoituksessa on esimerkkejä siitä, miten pienikin mutaatio (yhden nukleotidin muutos) voi olla fataali. Sen sijaan uusi hyödyllinen rakenne tarvitsisi useita tuhansia samansuuntaisia muutoksia, jotka tavoittelisivat jotakin uutta. (Katso: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/12-mutaatiosta-mutantti.html)

Luonnonvalinta, siis luonnossa olevat olosuhteen (kilpailu ruuasta ja elintilasta), kyllä huolehtivat siitä, että fataalin mutaation omaava yksilö joutuu ruokaketjun osaksi. Sen sijaan vain vähän haitalliset tai neutraalit mutaatiot jatkavat elämäänsä perimässä sukupolvesta toiseen. Alla olevan kuvasarjan mukaisesti.

Kuvassa pienet punaiset pisteet ovat vähän haitallisia mutaatioita, jotka eivät estä yksilön suvunjatkumista. Iso punainen on fataali, joka estää joko yksilön kasvamisen tai suvunjatkamisen.

Näin vähän haitallisia mutaatioita kertyy ihmisiin kuin ruostetta autoon. Miten on samaisten vähän hyödyllisten mutaatioiden, näiden pienten kehitysaskelten, laita? (HUOM: fataalin mutaation vastakohta, erittäin paljon hyödyllinen mutaatio tarkoittaisin satojen ja tuhansien mutaatioiden tapahtumista kerralla ja tällaista ei yksikään tiedemies ole ehdottanut.)

Ensinnäkin nykyisin tiedetään jo, että hyödylliset mutaatiot ovat äärimmäisen harvinaisia (ja kiistanalaisia) haitallisiin mutaatioihin nähden.

Toiseksi sellainen yksilö, jolla on ihan pieni hyödyllinen mutaatio, ei itse asiassa erotu populaatiosta. Tämä mutaatio hukkuu kaikkeen muuhun kohinaan ja sattumaan. Tämän takia luonnonvalinta ei pysty näitä häviävän vähän parempia suosimaan.

Se joka pystyy jatkamaan sukuaan, on erityisen onnekas. Ajatellaanpa vaikka sammakkoja. On hyvin paljon kiinni sattumasta, mikä osuus sammakonkudusta joutuu kalojen tai lintujen ruuaksi. Vielä on onnesta kiinni, mitkä yksilöt kohtaavat toisensa ja jatkavat sukua. Tässä onnellisten sattumien ketjussa, yksittäinen vähäinen mutaatio ei pääse mitenkään erottautumaan. Tarvitaan tuhansia nukleotidi muutoksia, että se tuottaisia jotain uutta ja hyödyllistä. 

Lisäksi suvun jatkuessa valituksi ei tule se yksittäinen mutaatio yksin, vaan koko genomi, yksilön koko perimä. Ja tässä perimässä on mukana myös nämä vähän haitalliset mutaatiot, joita siis kertyy paljon nopeammin kuin näitä vähän hyödyllisiä mutaatioita. Tämä on yleisesti tunnustettu havainto. Näin vähän haitallisia mutaatioita kertyy jälkipolviin moninkertaisesti nopeammin kuin vähän hyödyllisiä mutaatioita.

Vähän hyödyllisen mutaation kanssa yksilön perimässä voi olla haitallinen mutaatio, joka lopettaa tämän sukulinjan kokonaisuudessaan ja samalla siis hautaa tämän vähän hyödyllisen mutaation. Näin hyödyllisen mutaation mahdollisuus odottaa seurakseen toista hyödyllistä mutaatiota keskeytyy. 

Tämä on hyvä ymmärtää syvällisesti: kuolema hävittää huonon mutaation täydellisesti, mutta suvun jatkaminen ei valitse yhtä hyvää mutaatiota, vaan koko yksilön perimän - mitä tahansa sieltä tulikin mukana.

Tästä seuraa se, että aikaisemmista väitteistä huolimatta, nykyisin näyttää siltä, että luonnonvalinta ei pysty jalostamaan mitään kehittyneemmäksi. Se pystyy vain poistamaan lisääntymiskyvyttömät yksilöt. Jos ihminen ei omalla toimellaan tee jotain poistavaa valintaa estääkseen, kuten on tapahtunut esimerkiksi koirien jalostuksessa, niin luonnonvalinta vain hidastaa vähittäistä korruptoitumista.

Olemmeko siis olleet aikaisemmin kehittyneempiä ja nykyisin tämä rappeuttavat mutaatiot ovat köyhdyttäneet meitä? Tämä vaatii lisää tarkastelua myöhemmissä blogeissa, mutta kovasti siltä näyttää.

HUOM: ihmisen keskimääräinen elinikä on noussut pääasiassa lääketieteen, hygienian ja ravinnon ansiosta. Jonkin ihmisryhmän yksittäinen vanhin yksilö sen sijaan elää korkeintaan yhtä vanhaksi kuin aikaisemminkin (80-120 vuotta).

Tällä videolla asiaa vuosia tutkinut asiantuntija kertoo asiasta havainnollisesti: