Mitä Apostolit ja Jeesus sanovat Vedenpaisumuksesta ja ajasta ennen sitä?

Uudesta Testamentista katoaa yllättävän paljon, jos ottaa pois kaikki kohdat, missä viitataan 1. Mooseksen kirjan 11:n ensimmäiseen lukuun. Nämä luvut kertovat ihmeellisestä ajasta ennen ja heti jälkeen vedenpaisumuksen. 

Jaan tämän artikkelin kolmeen otsikkoon, koska tästä tuli kovin pitkä, mutta asia on sitäkin tärkeämpi: 

1. Miksi Raamatun sanaan voi luottaa kokonaisuudessaan
2. Mitä Apostolit ja Jeesus sanoivat Vedenpaisumuksesta
3. Miksi Raamatun alkulukujen historiallisuus on tärkeää

Jos jokin alue on sinulle itsestään selvyys, hyppää rohkeästi yli.

Miksi Raamatun sanaan voi luottaa kokonaisuudessaan

Jos otat vastaan evoluutio-opin, et joudu heittämään pelkästään näitä Raamatun alkulukuja pois, vaan et voi myöskään uskoa suureen määrään Uuden Testamentin sanoja. Tämän jälkeen Jumala ei enää olekaan kaikkivoipa luoja, vaan kutistuu pieneksi henkioppaaksi, joka kuiskailee korvaasi jotain moraaliohjeita, joita voi valikoiden yrittää noudattaa. Koko evankeliumi pirstoutuu ja sen sanoma hukkuu.

Tänä sekavana maailman aikana on tärkeää pystyä erottamaan totuus ja tarina. Paavali sanoo selkeästi Tessalonikalaisille kirjoittamassaan kirjeessä, miten välttää eksymästä uskomaan taruja:

tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.  (KR38: 2. Tess. 2:9-10)

Voidakseen pelastua, on löydettävä rakkaus totuuteen. Rakkaus totuuteen on halu selvittää, mistä todella on kysymys. Evoluutio-oppi taas on eksytyksistä ja epätotuuksista suurin, sillä se eksyttää ihmiset pois Luojansa luota. Se on sellaisten ihmisten maailmanselitys, jotka eivät usko Jumalaan.

Lähdetään tutkimaan, miten uuden testamentin kirjoittajat suhtautuivat 1. Mooseksen kirjan ensimmäisiin lukuihin Pietarin kirjeistä.  Pietarihan oli se apostoli ja kallio, jolle Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa.

Pietari viittaa sekä luomiskertomukseen, jossa selkeästi käy ilmi, että maa oli ensin kokonaan veden peittämä, että vedenpaisumukseen.

Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.  (KR38: 2. Piet. 3:5-6)

Pietari ottaa Arkin, Nooan ja Vedenpaisumuksen täytenä totena, sillä jos nämä eivät olisi totta, ei olisi myöskään ollut henkiä, joiden luokse Jeesus meni ristiinnaulitsemisen jälkeen julistamaan tuomion. Pietarille Vedenpaisumus oli siis yhtä totta kuin Jeesus ja Jeesuksen kanssa hän oli kulkenut kolme vuotta jo ennen ristiinnaulitsemista.

Jossa [hengessä] hän [Jeesus] myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.  (KR38: 1. Piet. 3:19-20)

Voimmeko sitten luottaa näihin sanoihin, jotka Pietari on kirjannut ylös? Mitä jos hän vain ei tiennyt paremmin? Avain tämän ymmärtämiseen on Pyhä Henki. Jeesus lupasi Pyhän Hengen apostoleille, joista Pietari siis oli yksi:

Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."  (KR38: Ap. t. 1:4-5)

Tämä Pyhä Henki saapui helluntaina ja Pietari oli tämän ryhmä johtaja, joka sai sen vastaanottaa:

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.  (KR38: Ap. t. 2:1-4)

Miksi tämä on merkittävää? Koska Jeesus lupasi, että Pyhä Henki kertoo kaiken totuuden:

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.  (KR38: Joh. 16:13)

Näiden jakeiden pohjalta on joko todettava, että Vedenpaisumus tapahtui niin kuin sana kuvaa tai että Pietari ei täyttynyt Pyhällä Hengellä Helluntaina eikä tuntenut kaikkea totuutta. On epärehellisyyttä, ottaa Raamatun sanoista toinen puoli, oman korvasyyhynsä mukaan.

Paavali antaa ohjeen Timoteukselle, että koko Raamattu on syntynyt Hengen vaikutuksesta - ei siis ihmisen ajatuksista.

Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,  (RK: 2. Tim. 3:16)

Jeesuskin varmentaa, että hänen sanansa on totuus ja että totuus tekee vapaaksi.

Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".  (KR38: Joh. 8:31-32)

Näin Raamatun sanalla asiat yhdistyvät toisiinsa todistuksen yhtenäiseksi ja ehjäksi ketjuksi.

Mitä Apostolit ja Jeesus sanoivat Vedenpaisumuksesta

Juuda kirjeessään viittaa Vedenpaisumusta edeltävään sukupolveen ja samalla vahvistaa, että Eenok todella oli Aadamin jälkeläinen seitsemännessä polvessa:

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä  (KR38: Juud. 1:14) 

Hebrealaiskirje kertaa samasta henkilöstä, tästä Nooan iso-isoisästä, ja paljon muistakin Raamatun alkulehtien totuuksista:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ... Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". ... Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ...  (KR38: Hepr. 11:3-7)

Hebrealaiskirjeen kirjoitta nimesi Nooan yhdeksi uskon isistä. Jos Nooa ei olisi oikeasti ollut olemassa, olisi tämä vertaus uskon isästä pelkkä satu ja siten merkityksetön eikä totuudellinen.

Paavali on kirjoittanut suurimman osan Uudesta Testamentista ja puhuessaan Kreikassa, tarkemmin Ateenan Areiopagilla, Paavali opettaa näin:

Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, …. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,  (KR38: Ap. t. 17:24-26)

Paavalille Adam oli täyttä totta. Syntiinlankeemuskin oli hänelle historiallinen tapahtuma.

Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.  (KR38: 2. Kor. 11:3)

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.  (KR38: 1. Tim. 2:13-14)

Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo, mitä seuraa siitä synnistä, kun palvoo enemmän luotua kuin Luojaa:

... se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,  (KR38: Room. 1:17-20)

Luomisessa siis näkyvät Jumalan teot.

Apostoli Johannes antaa evankeliuminsa alussa voimakkaan todistuksen Jeesuksesta luojana (Joh 1). Myös kirjeessään hän viittaa 1. Mooseksen kirjan sanomaan:

eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.  (KR38: 1. Joh. 3:12)

Mikä teho olisi sellaisella opetuksella, jossa viitataan tapahtumiin, jotka eivät ole tapahtuneet? Olisiko se Totuuden Hengen, eli Pyhän Hengen, tuoma ehdottoman tosi sanoma?

Miten Jeesus tehosti sitä, että hän varmasti puhuu totta, myös silloin kun puhuu historiasta? Tässä yksi monista, jossa hän vakuuttaa, että ne asiat, mitä hän puhuu maallisista asioista, ovat yhtä totta, kuin ne, mitä hän puhuu taivaallisista:

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?  (KR38: Joh. 3:11-12)

Jeesus lisäksi oikoo, ettei hän tullut Mooseksen ja Profeettojen kirjoja kumoamaan vaan täyttämään eli vahvistamaan ne todeksi ja toteuttamaan niiden asettamat vaatimukset:
 

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.  (KR38: Matt. 5:17-18)

Entä mitä Jeesus, Jumalan Poika itse, sanoi Nooasta:

Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.  (KR38: Matt. 24:37-39)

Jos Nooa ja Vedenpaisumus oli satu, niin  ihmisen pojan tulemus on verrattavissa siihen eli on myöskin satu. Koko Raamattu kuitenkin puhuu Jeesuksen toisesta tulemuksesta enemmän kuin mistään muusta tapahtumasta.

Jeesus myös selkeästi kertoo, että ihminen luotiin 'jo alussa'. Missä alussa? Luomisessa.

Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'  (KR38: Matt. 19:4)

Seuraavassa kohdassa Jeesus vielä vahvistaa Aabelinkin, toisen syntyneen ihmisen, historiallisuuden, sillä jos Aabel ei olisi historiallinen henkilö, niin Jeesus olisi tehnyt väärän valan eikä olisi ollut synnitön eikä siten voisi mitenkään meitä lunastaa.

Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.  (KR38: Matt. 23:33-35)

Jo näistä kaikista edellä olevista näemme selkeästi, että joko Raamattu on kokonansa sellaisenaan totta, tai sitten se on kokonansa satua. Jokaisen on se itse päätettävä, uskon avulla. Sen sijaan kenelläkään ihmisellä ei ole viisautta päättää, mitkä kohdat siitä voisivat olla totta ja mitkä valetta. Jokainen ihminen päättäisi tämän asian myös varmasti erilailla. Näin meillä silloin olisi vain suuri riita - ja sitähän meillä riittääkin.

Miksi Raamatun alkulukujen historiallisuus on tärkeää

Edellä ei vielä ole kuitenkaan kaikki - sillä kaikkein suurin asia, mikä täysin menettää merkityksensä, jos Raamatun alkulehdet ovat satua, on syntiinlankeemus. Jos sitä ei tapahtunut, niin Jeesuksen ristintyön merkitys sovituksena ja lunastuksena hämärtyy.

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,  (KR38: 1. Kor. 15:21-22)

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.  (KR38: 1. Kor. 15:45-47)

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.  …  Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.  (KR38: Room. 5:12-19)

Edellä olevat moninaiset Paavalin sanat kertovat sen selkeästi: Jeesus ja Aadam, pelastus ja lankeemus, ovat kiinteästi saman asian eri puolia. Jos lankeemusta ei tapahtunut, niin miksi Jeesus kuoli?

Näin me näemme, että Raamattu on niin ristiin neulottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, että sen alkuperä pitää olla tämän ajan ja ulottuvuuden ulkopuolella, mistä Jumala on sen laskenut oman ylivertaisen suunnitelmansa mukaisesti maanpäälle. Jumala sanoo mitä tekee ja tekee mitä sanoo. Hänen sanansa ei koskaan tyhjänä palaa, vaan se toteuttaa sen ajatuksen, minkä Jumala itse on halunnut.

Jos ja kun hän pystyy luomaan ihmisen ja avaruuden, niin miksi ihmeessä hän ei olisi toteuttanut niitä tilanteita, mistä on meille kertonut? Ainakaan kyvystä se ei olisi ollut kiinni. Miksi Jumala olisi tieten tahtoen halunnut johdattaa ihmisiä harhaan itse keksimillään saduilla? Miksi Jumala ei olisi kertonut, mistä me tulemme, jos hän on kertonut, mihin me menemme? Miten hän pystyisi luomaan tulevan uuden taivaan, jos hän ei olisi pystynyt luomaan nykyistä taivasta? Raamattu on musta-valkoisen totta, myös sen ensimmäiset 11 lukua. Ota vastaan Jumalan siunaus siinä, että luet Raamattua niin kuin se on kirjoitettu.

Lopuksi vielä Hebrealaiskirjeen sanoin muistutus siitä kuka loi maailman:

on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut  (KR38: Hepr. 1:2)

Sekä Paavalin sanojen varmistus samasta aiheesta:

Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.  (KR38: Kol. 1:14-17)

Ja Luoja voi luoda vain, jos hän on olemassa ennen luomista:

Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.  (KR38: Joh. 17:24)

Raamattu on siis hyvin yhtenevä viestissään Vedenpaisumuksesta, Luomisesta ja aikojen alun tapahtumista. Kaiken kaikkiaan Uusi Testamentti viittaa näihin asioihin 60 kertaa. Täydellinen listä näistä nähtävillä täällä: https://creation.com/genesis-new-testament