Abiogenesis - elämää kivestä

Mitä on elämä ja miten se syntyi? Abiogenesis tarkoittaa elämän syntymistä elottomasta, itsestään, sattumalta, vahingossa ja sekulaarin tieteen mielestä 'luonnollisesti' eli ilman yliluonnollista vaikutinta, ilman Luojaa.

Luin 'tieteellistä' artikkelia, jossa pohdiskeltiin elämän syntyä ja miten monimutkaisia molekyylejä olisi voinut tulla ja miten ne olisivat voineet olla ensimmäinen yksinkertainen 'elämä'. Ihan kivaa pohdintaa, mutta se onkin kaikki mitä asiasta 'tiedetään'. Tieteellä ei ole pienintäkään käsitystä, miten elämä syntyi1. Lisäksi biologisessa elämässä ei ole kysymys pelkistä monimutkaisista molekyyleistä.

BIOLOGINEN ELÄMÄ ON KOPIOINTIA

Jotta jonkin voidaan sanoa elävän, sen pitää lisääntyä tuottaen itsensä kanssa samankaltaisia jälkeläisiä. Elämän edellytys on toiminta, jatkuvuus ja lisääntyminen. Elämä ottaa ympäristöstään ja muuttaa sitä itsensä kaltaiseen muotoon. Elävä solu toimii suorittaen aineenvaihduntaa  tietojenkäsittelyn avulla. Sen lisäksi se pystyy tekemään lisää samanlaista elämää, joka tekee samoja asioita. Elämä kopioi itseään. Elämä lisääntyy kopioimalla tietoa itsestään.

Aineella itsellään ei ole kykyä kopioida itseään. Ei tunneta mekanismia, jossa molekyyli itse tekisi kopion itsestään. Jos näin olisi, niin aineella itsellään pitäisi olla 'tietoisuus' itsestään ja ymmärrys milloin kopio on tehty, valmis ja täydellinen eli kopiointi voidaan lopettaa tai milloin se on vajaa ja työtä pitää jatkaa. (Saman rakenteen loputon toistaminen ei ole kopiointia, vaan kopion pitää olla täsmällinen kopio myös lukumäärällisesti.)

Nykyisessä biologisessa elämässä solun sisällä kopiointi ja sen täsmääminen on aina kopioitavaan kohteeseen nähden ulkopuolinen prosessi. Kohde itse ei tee itsestään kopiota, vaan kopion tekevät kopioitavasta kohteesta irrallaan olevat ulkopuoliset mekanismit, kopiointikoneet.

Ja mikä yllättävintä, niin biologista elämää suorittavia komponentteja, näitä kopiokoneita, ei itsessään kopioida, vaan vain tietoa kopioidaan. Elämä ei kopioi mitään muuta kuin tietoa. Totta kai myös  tieto on säilötty molekyylirakenteeseen: hiili, vety, typpi, happi ja fosfori atomien muodostamaan molekyyliin, mutta tämä tietosäiliö, DNA, ei muuten osallistu biologisen elämän prosessiin - se on passiivinen tietovarasto, jota luetaan ja kopioidaan.

TIEDOSTA TEHDÄÄN KOMPONENTTEJA

Sitten kun tieto on kopioitu, ja vieläpä jalostettu eteenpäin, tehdään siitä biologista elämää suorittavia komponentteja (proteiineja, entsyymejä). Tämän jälkeen näitä komponentteja ei kopioida, vaan ne jossain vaiheessa hajoavat ja jätteet kierrätetään uusien komponenttien rakentamiseen, mutta aina nämä uudetkin komponentit tehdään rakennusohjeen, tiedon, avulla. Elämää suorittavia komponentteja siis ei kopioida, vain tietorakennetta kopioidaan.

Myös tiedon kopioinnin ja komponenttien rakentamisen suorittavat mekanismit, komponentit, ovat rakennettu ohjeen avulla. Ja kopioinnin suorittavien komponenttienkin rakennusohje pitää ensin kopioida itsensä kanssa samanlaisten komponenttien avulla. Ihan kaikesta on rakennusohjeet säilöttynä solun sisälle.

 

KOPIOINTI KULUTTAA ENERGIAA

Kopioinnissa vapaat molekyylit pitää sijoittaa tietyssä valitussa järjestyksessä ja kytkeä paikalleen. Eli ainetta pitää sekä kuljettaa että napsauttaa paikalleen ikään kuin neppi painetaan kiinni. Nämä prosessit eivät siis tapahdu spontaanisti itsestään, vaan ne ovat energiaa kuluttavia prosesseja. Niissä energia pitää suunnata täsmälleen oikein.

Jotta kopiointia voidaan tehdä, pitää siis olla saatavilla energiaa juuri sellaisessa muodossa, mitä kopiointia tekevät komponentit pystyvät hyödyntämään. Energian saaminen tähän muotoon vaatii energian jalostamista joidenkin toisien komponenttien avulla ja energian toisesta olomuodosta.

Koska energia pitää olla täsmälleen oikeanlaista, pitää myös energiaa jalostavien komponenttien olla täsmälleen tietynlaisia. Eli nekin pitää rakentaa rakennusohjeen avulla.
 
 

TIETO, KOPIOINTI JA ENERGIA

Biologinen elämä on siis nämä kolme käsitettä: tieto, tiedonkäsittely (kopiointimekanismi) ja energianjalostus (aineenvaihdunta).

Elämä on kopiointia ja kopiointi ei onnistu ilman kopiointimekanismia, jonka taasen vaatii tietoa ja tiedonkäsittelyä ja kaikki tämä taasen juuri oikeanlaista energiaa.

ELÄMÄÄ EDELTÄNYT ELÄMÄ

 

Ateistitiedemiehet väittävät, että nykyaikaista solua edelsi toisenlainen elämä, koska on mahdotonta edes filosofisesti ajatella, maailmankatsomuksesta riippumatta, että solu syntyisi kerralla sattumalta, satunnaisuuden sivutuotteena (eli luonnollisesti). Silti he eivät osaa vastata kysymykseen, oliko siinä edeltäneessä alkeellisessa elämässä nämä kolme komponenttia (tieto, tiedon kopiointi ja aineenvaihdunta), ja jos ei ollut, niin miten kopiointi edes käsitteellisesti onnistui. Myöskään selitystä elämästä ilman tiedon kopiointikäsitettä en ole kohdannut.

Meillä ei siis ole mitään selitystä, havaintoa, faktaa tai dataa, että elämä olisi voinut tulla itsestään. Ateistien on vain ensin uskottava se ja sitten rakennettava tarinoita uskolleen. Tieteen havainnot eivät tue elämän syntymää ensinkään: suunnitellusti tai sattumalta. Näin on, vaikka koulujen oppikirjoissa lukee jotain aivan muuta.

 

HENGELLINEN ELÄMÄ

Vain lyhyenä kontrastina tähän - Hengellinen elämä ei ole kopiointia eikä tietoa, vaan rakkautta. Ja rakkaus ei ole eroottista ihastusta, hormonien myrskyä, joka on biologisen elämän ajava voima, vaan rakkaus on toisen laittamista itsensä edelle, mitä biologinen elämä ei kovin helposti suosi.

Viitteet: 
1. https://blogs.scientificamerican.com/cross-check/pssst-dont-tell-the-creationists-but-scientists-dont-have-a-clue-how-life-began/