Uusi tutkimus: Miehen Y-kromosomin muutokset tulleet 4 500 vuodessa

LYHYESTI:

Solu- ja kehitysbiologian tohtoriksi Harvardin Yliopistossa väitellyt Nathaniel T. Jeanson julkaisi uuden tutkimuksen, jossa oli käynyt läpi Y-Kromosomien mutaatiolaskelmia sukupolvien välillä.1

Koska Y-kromosomi periytyy vain isältä pojalle (naisilla sitä ei siis ole), sen perimää ei sekoiteta äidiltä tulleeseen vastinkromosomiin. Sekoittuminen (tekijäinvaihto) tapahtuu kaikille muille kromosomeille sukusolujen kehittyessä. Tämän takia periaatteessa kaikilla miehillä on sama tietosisältö Y-kromosomin DNA:ssa.

Mutta vain periaatteessa, sillä mutaatiot muuttavat DNA:ta. Kaikki geneettiset eroavaisuudet miesten Y-kromosomissa ovat mutaatioiden tulosta ja nämä erot saadaan selvitettyä DNA tutkimuksilla.

Mutaatioista voidaan laskea kuinka monta mutaatiota keskimäärin tapahtuu sukupolvessa ottamalla DNA näytteitä elossa olevalta isältä ja hänen pojaltaan. Näistä saadaan ns. molekyylikello, joka kertoo kuinka nopeasti mutaatioita kertyy Y-kromosomiin sukupolvien kuluessa.

Kun lasketaan yhteen kaikki y-kromosomissa olevat eroavaisuudet (ei pelkästään tässä testatussa sukupolvessa tulleet) ja jaetaan se tällä yhdessä sukupolvessa tulevien mutaatioiden lukumäärällä saadaan tarvittavien sukupolvien lukumäärä. Siis lopputulos kertoo kuinka monta sukupolvea tarvitaan kaikkien mutaatioiden kumuloitumiseen. Sukupolven keski-iän avulla voidaan taas arvioida aika.

Tohtori Jeansonin tutkimuksessa päästiin noin 4 500 vuoteen. Tänä aikana siis kaikki Y-kromosomissa olevat mutaatiot ovat ehtineet kumuloitua.

Tämä on merkittävää, koska se vastaa melko hyvin sitä, että kaikki nykyisin elävät miehet ovat Vedenpaisumuksesta pelastuneen Nooan ja hänen poikiensa jälkeläisiä.

 

Nathaniel T. Jeanson

TARKEMMIN:

Tässä tutkimuksessa tehtiin uudelleenlaskenta jo aikaisemmalle tutkimukselle. Aikaisempi sekulaari tutkimus sanoo, että yhteinen ihmisten esi-isä eli noin 250 000 vuotta sitten y-kromosomi mutaatioiden avulla laskettuna. Siinä tutkimuksessa molekyylikello asetettiin käymään paljon hitaammin. Miksi?

Kaava sinänsä on yksinkertainen: mutaatioiden lukumäärä = mutaationopeus x aika. Ongelmia tulee, kun kaavassa on useampi kuin yksi tuntematon (aika ja mutaationopeus). Sekulaari tiede sovittaa päättelyllä mutaationopeuden ja ajan jonkin näköiseen yleisesti hyväksyttävään balanssiin ja tähtää siihen.

Nyt tämä tutkija ei usko evoluutioon, vaan on nuoren maan kreationisti. Eli asettaa ajan Nooan tulvaan ja katsoo saako datan tukemaan tätä oletusta paremmin kuin evoluutio-oletusta.

Kertyneiden mutaatioiden laskeminenkin ei ole ihan suoraviivaista. Aineistossa oli muutamia kymmeniä isä-poika DNA näytteitä vanhoista tutkimuksista.

Näytteiden ongelma on, että DNA-sekvenssointi lopultakaan ei ole niin yksiselitteistä kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää. Sieltä solusta ei saada ulos yhtä y-kromosomia yhtenä pötkönä ja sitten vain luettaisiin sen sisältö. Sen sijaan sieltä saadaan ulos vain lyhyitä pätkiä. Siksi DNA monistetaan kymmeniä kertoja, jotta eri pätkät olisivat osin päällekkäin ja näin saataisiin kokonaiskäsitys.

Tämä tutkimus otti aineistoksi vain sellaista dataa, jota oli monistettu yli 40 kertaa. Aikaisemmat laskelmat oli tehty datalla, jota oli monistettu vain joitakin kertoja. Tällöin havaintojen mukaan mutaatioita jäi piiloon. Jos sekulaari tutkimus toistettaisiin uudella datalla, täytyisi sen tulokset olla vastaavat.

Toinen asia, mikä tekee DNA:n lukemisesta haastavaa, on toistuvat DNA jaksot ja esimerkiksi palidromigeenit. On vaikea havaita kuinka monta mutaatiota näissä on, kun saanti on vain pätkiä: ei tiedetä kuinka pitkään toistot jatkuvat.

Näitä ongelmia putsataan datasta erilaisilla filttereillä. Eli datan määrää vähennetään jopa alle puoleen. Näin samalla katoaa mutaatioita ja kun tiedetään, että mutaatiot eivät jakaudu tasaisesti DNA:han, jää päättelylle tilaa. 

Vanha sanonta, että kunhan dataa kiduttaa riittävän pitkään, niin se tunnustaa, pitää edelleen paikkansa.

Kaiken kaikkiaan siis tässäkin tutkimusalueessa tutkijan maailmankuva vaikuttaa monessa kohtaa tutkimuksen lopputulokseen. Esimerkiksi siinä minkälaisia filttereitä käytetään datan putsaamiseen. Tällä voidaan merkittävästi vaikuttaa vastaukseen.

Sen lisäksi on käsite false positive eli huolellisuudesta huolimatta, jokin mittaustulos ei ollutkaan mutaatio. Miten arvioidaan kuinka paljon näitä false positive ongelmia datassa on? No katsotaan maaliin, mihin halutaan päästä ja toimitaan sen mukaan.

Tieteessä on täysi yksimielisyys siitä, että ihmiskunta on käynyt läpi hyvin voimakkaan pullonkaulan. Y-kromosomimme on hyvin samankaltainen, joten se on yhdestä yksilöstä lähtöisin. 

Evoluutiomalli olettaa, että ennen tätä pullonkaulaa oli monenlaista kirjavuutta y-kromosomissa, mutta vain tämä yksi säilyi. Luomismallin mukaan taas kaikki eroavaisuudet ovat mutaatiota, koska y-kromosomi oli vain Adamilta eli Jumala ei voinut luoda erilaisia y-kromosomeja. Kaikkia muita kromosomeja taas on kaksi (yksi isältä yksi äidiltä), joten Adamilla on voinut olla paljon heterotsygootteja geenejä. Evoluutiomalli taas laskee kaiken varioituvuuden tulleen mutaatioista,  mutta siinäkin on tällainen alkupiste, joka vastaa valmista nykyihmistä.

Toinen kotiin vietävä varma asia on, että tämäkään tieteen tulos ei ole mitenkään Raamatun vastainen. Tulkinnat saadaan tukemaan Raamatun mukaista aikataulua. Y-kromosomi tutkimus voidaan kyllä tehdä Raamatun aikataulua vastaankin, mutta niinhän monet vääntävät Raamatun tekstiäkin. Tiede ei lopultakaan aina on ole objektiivista. Tutkijan, ehkä alitajuinen halu päästä johonkin lopputulokseen, vaikuttaa valittuihin metodeihin. 

Mutaatio on yhden DNA nukleotidin satunnainen muutos toiseksi. Esim T-A --> C-G

Viitteet:
1. Tutkimustulokset: https://answersingenesis.org/theory-of-evolution/molecular-clock/evidence-human-y-chromosome-molecular-clock/