Luonnolla ei ole kykyä synnyttää solua - Osa 4

LYHYESTI:

Abiogeneesi on suomeksi elämää elottomasta  - Sanana se on itsessään ristiriitainen yhdistämällä kaksi vastakohtaa samoin kuin esimerkiksi tulikylmä. Tällaisen käsitteen keksiminen on mielikuvituksen tuotetta eikä missään mielessä havaittavaa ja tutkivaa tiedettä, vaan pelkkää tieteen filosofiaa, jossa tietoisesti piilotetaan tämän maailman havaitut lainalaisuudet ja logiikan perusteet.

DNA on jättiläismolekyyli, jonka erityisyys on sen kyvyssä tallettaa tietoa. Siinä on tietoa proteiinien rakennusohjeista ja logiikka sen itsensä käytöstä. Sitä myös käyttää monilukuinen joukko nanokoneita, jotka lukevat, kirjoittavat, kopioivat, tuhoavat, siirtävät ja järjestävät sitä. Nämä proteiinit ovat osa solun tietojenkäsittelykoneistoa.

Abiogeneesin pitäisi selittää, miten nämä tietojenkäsittelyn perusoperaatiot olivat olemassa ennen ensimmäistä solua (LUCA). Tästä ei kuitenkaan ole edes filosofista yksimielisyyttä. Ajatus tietojenkäsittelyn vähittäisestä kehittymisestä on absurdi. 

Ajatus siitä, että vain osa tietojenkäsittelyoperaatioista oli olemassa jossain vaiheessa ennen ensimmäistä solua ei täytä logiikan perusvaatimuksia. Esimerkiksi, mitä tehdä kirjoitusoperaatiolla, jos ei ole lukuoperaatiota: miten kirjoittaa kirja, jos kukaan ei osaa lukea, ei edes kirjoittaja. Myös pitää huomioida, että kirjoittajalla ja lukijalla pitäisi olla kyky ymmärtää samaa koodikieltä.

Elämä on DNA-kopiointia ja tässä tietojenkäsittelyoperaatiossa tarvitaan niin luku, vertailu kuin kirjoituskykyä yhdessä. Ei siis ole kopiointia ilman koodia ja sen käsittelyä.

Tästä johtuen ei ole voinut olla mitään elämää ennen solua. Eikä ole voinut olla sellaista elämän ekosysteemiä, jossa ei ole solua. Tällaisen kuvitteleminen ilman, että selittää, mitä se olisi voinut olla tietojenkäsittelyn kannalta, on epärehellistä pohdintaa.

Kemiallinen evoluutio, elämän syntyminen elottomasta, abiogeneesi, loogisia lainalaisuuksia käyttäen ei ole voinut koskaan tapahtua.

TARKEMMIN:

Mistä LUCA tuli?

LUCA:lla ei voinut olla samankaltaista edeltäjää, koska silloin sen edeltäjä olisi ollut se LUCA

(Last Universal Common Ancestor eli viimeinen yhteinen esi-isä, ensimmäinen solu). LUCA on siis yksinkertaisin mahdollinen nykymallin mukainen elämä. Tämä minimi koostumus on myös kohtuu hyvin nykyisin todistettu köyhdyttämällä mykoplasmaa eli poistamalla siitä DNA-jaksoja: lopputuloksessa on noin 350-400 proteiinia tuottava perimä.

LUCA:n piti siis muodostua joistakin, useista, muiden mallisista elävistä kehityslinjoista yhdistymällä. Kukin näistä oli yksinkertaisempi, vain osajoukko LUCA:sta. Yksi toi sitä, toinen tätä, ja voittaja oli syntynyt. Jos elämä olisi vain materiaa ja energiaa eli kemiallisia reaktioita, niin voisi ajatella, että yhdestä lähteestä tuli osa proteiineista, toisesta DNA, kolmannesta RNA ja neljännestä solukalvo, sitten ATP energia jne., mutta elämään tarvitaan myös informaationkäsittelykoneisto.

Informaationkäsittelykoneiston synty vähitellen

Olemme jahtaamassa sitä, että elämän syntyminen pitää myös olla vähittäinen, sattumanvarainen evolutionaarinen luonnollinen prosessi (kun Luoja otetaan pois mahdollisena syynä elämälle). Samalla kuitenkin kohtaamme sen, että abiogeneesi oletus, elämän syntyminen elottomasta, ei ylipäätänsä ole mahdollinen reitti elämän tarvitseman tietojenkäsittelyn synnylle.

Abiogeneesi kaatuu tiedonkäsittelykoneiston kehittymisen mahdottomuuteen, sillä tiedonkäsittely on aina kokonaisuus:

• jollei ole tiedon lähettäjää, kuuntelija ei kuule mitään,
• jollei ole sovittua koodia, viestinnän tahot eivät ymmärrä toisiaan,
• jollei ole takaisin kytkentää, lähettäjä ei tiedä, että viesti meni johonkin,
• jollei ole lukijaa, tietoa ei käytetä,
• jollei ole kirjoittajaa, ei ole tietoa,
• Ennen kaikkea, jollei jokainen osapuoli puhu samaa kieltä, käytä samaa DNA:n A, T, G, C koodauskieltä, ei tapahdu tietojenkäsittelyä ja elämää ei ole olemassa.

Edellä olevan listan yksittäiset rivit eivät toimi yksinään ilman muita. Siksi luonnonvalinta olisi karsinut ne pois Lucaa edeltävästä elämästä (luonnonvalinta on aina olemassa käsitteenä, jopa ennen elämää). Siksi jää ainoaksi mahdollisuudeksi, että tietojenkäsittely kokonaisuudessaan syntyi kerralla.

Sama toisilla sanoilla:

Se, että samaan koodiin perustuvat eri tietojenkäsittelymekanismit olisivat syntyneet eri itsenäisille kehityslinjoille yhtä aikaisesti (= olisivat olleet yhtä aikaa erillisinä olemassa, jotta olisivat voineet yhdistyä Lucassa toimivaksi kokonaisuudeksi), on sekä matemaattisesti mahdoton todennäköisyys että käytännön mahdottomuus, koska puutteellinen tietojenkäsittelyjärjestelmä on aina rikki (vain kokonaisuus toimii) ja siten ei kestä luonnonvalinnan karsintaa. Tämä johtaa sen jatkuvaan ja välittömään häviämiseen perimästä aina, kun nykyisen koodin mukaiset (tai itse asiassa minkä tahansa koodin mukaiset) yksittäisten tietojenkäsittelymekanismien kehityshaarat sattumalta ilmestyisivät.

Lucaa edeltävä elämä on siis täysin mielivaltainen käsite ja loogisesti ristiriitainen, kun sitä tarkastellaan tietojenkäsittelyn kannalta. Toimivaa tietojenkäsittelyä ennen Lucaa ei ole voinut olla olemassa. Ja taas elämää ilman tietojenkäsittelyä ei voi konstruktioida edes ajatuksena, koska elämää on vain, jos on kopiointia ja kopiointi vaatii tietojenkäsittelyä.

Siksi ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että tiedonkäsittely syntyi kerralla ja samalla syntyi solu ja elämä. Luca ei siis ole pelkästään yksinkertaisin mahdollinen solu, vaan myös yksinkertaisin mahdollinen elämä. Sitä ennen ei ole mitään. Yksinkertaisinta mahdollista ei edellä mitään vielä yksinkertaisempaa. Abiogeneesi on ajatuksellisesti mahdoton ja voidaan rakentaa mielessä vain tosiasiat unohtaen. Abiogeneesi on sanana kaikkien oksymoronien äiti. Tällaisen käsitteen keksiminen on pelkän epärehellisen mielikuvituksen tuotetta eikä missään mielessä tiedettä, pelkkää filosofiaa, jossa tietoisesti unohdetaan tämän maailman lainalaisuudet ja logiikan perusteet: ne luonnolliset prosessit, jotka pitäisi sen synnyttää.

Elämän syntyminen avaruudessa

Hyppy kivestä LUCAan on siis paljon pidempi kuin LUCAsta ihmiseen koodin ja tietojenkäsittelyn kannalta. Siksikin LUCA:n kehittymiselle annettu 100 miljoonaa vuotta ovat aivan liian vähän - itseasiassa mikään aika ei riittäisi kuten edellä oleva päättelyketju osoitti.

Tieteellä ei ole mallia siitä, miten LUCA syntyi, ja taas toisaalta Hän, joka osasi suunnitella solun, osasi kyllä suunnitella kerralla valmiin ihmisenkin. LUCA:n tiedonkäsittelykoneistossa on jo mukana kaikki se tarpeellinen tiedonkäsittelykapasiteetti ja elämän potentiaali, joka tarvitaan ihmisen rakentamiseen, toisin sanoen ihmisen olemassa olon mahdollisuus, sen kuva, on jo tässä tiedonkäsittelymekanismissa.

Tiedemiehet kuuntelevat avaruuden kohinaa, josko sieltä tulisi informaatiota, jotta voisivat todistaa, että avaruudessa on älykästä elämää. Samalla he näkevät solun sisälle ja löytävät sieltä informaatiota, mutta eivät halua tunnustaa, että sen lähde on älykkäässä ajattelemaan kykenevässä mielessä. 

Elämä ei synnyt itsestään luonnollisten prosessien avulla. Siksi ei myöskään tulla löytämään elämää avaruudesta.