Fossiilit syntyvät päivissä - ei tarvita miljoonia vuosia

Aikaisemmin on ollut tiedossa, että öljyä voi syntyä tunnissa (https://luominen.fi/pikapolttoaine-levavelli-muuttuu-raakaoljyksi-alle-tunnissa), kunhan olosuhteet ovat oikeat.  Nyt tutkijat ovat tehneet täydellisiä fossiileja päivässä.

Kun (sekulaari) tutkija näkee fossiilin luonnossa, hän päättelee, että se on syntynyt miljoonien vuosien aikana. Tätä on alkuperätiede, jossa näytteestä päätellään jotain oman maailmankuvan mukaan.

Kun tutkijat itse luovat fossiileja nopeasti, he ovat tapahtuman silminnäkijöitä ja tietävät tarkoin, mitä tapahtui. Tämä on operatiivista havaintoihin perustuvaa kokeellista tiedettä.

Näiden välillä on se selkeä ero, että jälkimmäinen voidaan toistaa ja muiden tutkijoiden toimesta ja havaita tieteen totuudeksi. Sen sijaan maasta löytyvä näyte on aina altis tulkinnoille, koska ei ole silminnäkijöitä siitä, mitä historiassa todella tapahtui.

Pystyisivätkö tutkijat erottamaan miljoonia vuosia vanhan näytteen tällä menetelmällä eilen tehdystä? Eivät, ellei joku kertoisi heille tästä mahdollisuudesta. Siksi tulkinnat ovat aina alttiita suurille virheille, jopa miljoonien vuosien.

Tässä tiivistelmä Luominen -lehden artikkelista (luominen.fi), jossa tuodaan esille, miten tutkijat tekivät fossiileja nopeasti:

'Palaeontology-julkaisussa tutkijat huomasivat, että tavanomaisiin maturaatiokokeisiin liittyy haasteita. Yksi niistä on epävakaiden molekyylien (aineita, jotka muuttuvat tai hajoavat nopeasti) ja helposti haihtuvien molekyylien jääminen [fossiili] kapselin sisään, vaikka niistä pitäisi saturaation kuluessa päästä eroon. Jos näin ei tapahdu, eloperäinen aine muuttuu fossiilin sijasta pehmeäksi ja sienimäiseksi "muhennokseksi".

Välttääkseen tämän nämä kolme tutkijaa päättivät kokeilla aivan uudenlaista lähestymistapaa. He laittoivat eloperäiset näytteet ensin helposti tiivistyvän saven sisään ja nostivat sen jälkeen painetta saadakseen näytettä ympäröivän saven puristumaan laataksi. Tämän jälkeen laatat laitettiin kapseleihin. Tarkoitus oli tutkia tarkemmin sitä, mikä näytteestä pysyy ja mitä siitä poistuu ympäröivään saveen.

Lopputulokset olivat kiehtovia, Science Alert -artikkelin mukaan linnunsulat, lehdet, pihka ja muutkin näytteet olivat "huomattavan hyvin säilyneitä".  Artikkelissa lainataan johtavaa tutkijaa, Saittaa:

"Olimme intoa täynnä. Ne näyttivät aidoilta fossiileilta; tummaa ihoa ja suomuja, luut olivat muuttuneet ruskeiksi. Ne näyttivät jo silmämääräisestikin aidoilta."

Palaeontologyn artikkelissa todetaan:

"Tämä menetelmä mahdollistaa maturaation hajoamistuotteiden poistumisen huokoiseen sedimenttiin ja kapseliin; pysyvämmät ja vakaat ainesosat sen sijaan jäävät näytteeseen; tämä jäljittelee luonnollista fossiilin syntytapahtumaa."

Ensiksi: tutkijat vahvistavat sedimentin tärkeän roolin epävakaiden ja haihtuvien molekyylien poistumisessa. Näytteeseen jäädessään ne voisivat täysin estää fossiilien synnyn.

Toiseksi: koska paineen syntyminen edellyttää sedimentin nopeaa kerrostumista, heidän tuloksensa korostavat sedimentin lisätutkimuksen tarvetta: mistä se on peräisin, kuinka paljon sitä on, miten se liikkuu ja kerrostuu.

Sedimenttimääriä ja niiden kerrostumista on tutkittu vuosikymmeniä maailmanlaajuisesti (joka on osa oman ammattini mielenkiinnon kohteista). On havaittu, että kaikilla ilmastovyöhykkeillä sedimenttejä kerrostuu hyvin niukasti. Tulvivien jokien aikaa saamien äkillisten kerrostumien paksuus on tyypillisesti vain milli- tai senttimetrejä — ei metrejä tai kymmeniä metrejä, joita tarvittaisiin kemiallista hajoamista nopeuttavan paineen syntymiseen.

Lyhyesti sanottuna maanpinnan nykyiset eroosio- ja sedimentaatioprosessit eivät selitä kautta maailman löytyneitä miljardeja fossiileja. Niiden synty on edellyttänyt ennen kokemattoman valtavan suurtulvan, joka kerrosti nopeasti suunnattomia määriä sedimenttiä.

Nämä tuoreet tutkimukset tukevat l. Mooseksen kirjan lukujen 6—8 kuvausta maailmanlaajuisesta veden paisumuksesta. Se sai aikaan eliöiden nopean hautautumisen syvälle sedimentteihin siten, että niiden epävakaat ja haihtuvat molekyylit pääsivät poistumaan. Se tarjosi myös riittävän paineen, jota tarvittiin eloperäisten fossiilien laajamittaiseen säilymiseen.  Vuosimiljoonille ei ole tarvetta. '

Kuvakooste sisiliskon preparaateista (ennen saveen upottamista) ja maturaation jälkeen. Kuvissa A, Dja F näkyvät kokeessa käytetyn sisiliskon jalka, käpälä ja pää, viereisissä kuvissa B, C, Eja G ne näkyvät maturaation jälkeen. Vertailun vuoksi kuvissa K ja L näkyy aitoja sisiliskon fossiileja. Kuvissa H ja I on melanosomeja, soluliman osia, joissa muodostuu ja joihin varastoidaan melaniinia, joka on ihon värin tuottava ja auringolta suojaava pigmentti; kuvassa J näkyy melanosomi -fossiileja. (Luominen -lehti)

Viitteet:

1.  Alkuperäinen tutkimus: Saitta, E.T. and 2 others, Sediment-encased maturation: A novel method for simulating diagenesis in organic fossil preservation, Palaeontology, pp. 1—16, 25 Jul 2018.
2. Aiheesta uutisoitu mm.: Starr, M., Researchers have discovered how to make proper fossils—in a day; sciencealert.com, 27 Jul 2018.
3. Luominen lehden artikkeli: numero 37/2020, s.30, Fossiileja päivässä?