Monet opettavat, että Ilmestyskirjaa kirjoittaessaan apostoli Johannes laati sen ikään kuin luomisen tuskaa kokien:
- lainasi ne ja ne kohdat Vanhasta Testamentista,
- yritti parhaansa mukaan kirjoittaa ilmestyksenomaista kertomusta sen aikaisille ihmisille siitä, mitä he kokevat, mitä on menossa ja mitä he tulevat kokemaan, ja
- laati ikään kuin oman mielen ajattelun mukaista tekstiä, toki jollakin tapaa Pyhän Hengen ohjauksessa.
Pohditaan hetki, onko tämä asetelma todellinen sen mukaan, mitä tiedämme Ilmestyskirjan kirjoittamisen asetelmasta.
Tiedetään, että kirja on kirjoitettu n. 95-6 jKr. Johanneksen ollessa Patmos-nimisellä Kreikan saarella. Hän oli uskonsa tähden karkotettuna ja vankina.
Tässä vaiheessa seurakunta oli jo yli 60-vuoden ikäinen. Seurakunnissa oli jo vanhuksia, jotka olivat syntyneet seurakunta-aikana. Muut apostolit olivat kuolleet, silminnäkijöistä vain vanha Johannes vielä oli kertomassa, kuka Jeesus on ja mitä hän teki.
Jumala näki parhaaksi, että 60-vuotias seurakunta tarvitsee vielä lisää ymmärtääkseen, mitä oli tuleva. Lopunaikojen ymmärrys ei siis Jumalan mielestä ollut seurakunnassa vielä oikeilla raiteilla. Uusi Testamentti ei vielä ollut täydellinen.
Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvun teksti paljastaa, että Johannes kertaa asioita, mitkä hän oli jo kokenut. Kirjoittaa sen ikään kuin johdannoksi ja kuten usein on, johdanto kirjoitetaan viimeiseksi.
Luvut kaksi ja kolme sen sijaan ovat Jeesuksen sanelemia ja Johannes kirjoitti ne tarkasti sanelun mukaan.
Mennäänpä hetkeksi ajassa hieman taaksepäin ja muistellaan, miten Paavali kirjoitti kirjeensä. Paavali oli oppinut mies ja olisi osannut itsekin kirjoittaa, mutta jostain syystä hän käytti kirjuria. Mitä luulet, lukiko Paavali omat kirjeensä ennen kuin hyväksyi ne? Tarkastiko hän kirjurin kirjoittaman tekstin? Aivan varmasti, Paavali oli tarkka opin puhtaudesta ja halusi kirjeisiin juuri sen, minkä Pyhä Henki oli hänelle puhunut. Sen lisäksi hän kirjoitti aina omakätisesti tervehdyksensä ikään kuin allekirjoituksena loppuun.
Kun Jeesus kehottaa Johannesta kirjoittamaan Ilmestyskirjaan kirjeet seurakunnille hänen puheensa mukaisesti, mitä luulet, tarkastiko Jeesus, että teksti tuli juuri niin kuin hän tarkoitti - pienintä piirtoa myöden?
Tuskinpa hän oli Paavalia suurpiirteisempi, vaan kirjeiden sanelijana tarkasti tai seurasi, että Johannes kirjoitti, mitä hän tahtoi sanoa pilkulleen oikein. Ja ainakin oma tarkkaavaisuuteni olisi äärimmillään, jos Jeesus seisoisi vieressäni ja pyytäisi kirjoittamaan sanelunsa mukaan.
Ilmestyskirjan neljännessä luvussa Jeesus kehottaa Johannesta jatkamaan työtään ja tulemaan hänen mukaansa taivaaseen ja jatkamaan kirjoittamista. 11 kertaa Johannesta kehotettiin kirjoittamaan, joista neljä on kirjeiden kirjoittamisen jälkeen. Kerran, kun hän yritti kirjoittaa, se kiellettiin.
Ja Johannes kirjoitti. Kirjoittaessaan hän 44 kertaa sanoi: "Minä näin…" (+ 2 kertaa "Ja näkyi…") ja 28 kertaa "Minä kuulin…". Kerran hän kirjoitti: "…en nähnyt" ja kerran enkeli sanoi: "…vedet, jotka sinä näit…". Enkeli siis tiesi, mitä Johannes oli nähnyt.
Johannes toimi siis ensin kirjurina Jeesuksen sanellessa. Sen jälkeen hän toimi silminnäkijänä ja kirjasi näkemänsä ja kuulemansa ylös.
Ymmärsikö Johannes, mitä näki ja selittikö hän näkemäänsä? Johannes varoi tätä tekemästä.
Ilmestyskirja selittää itse itseään. Esimerkiksi enkeli sanoi kohdassa, jossa puhui vesistä, että ne edustavat kansajoukkoa. Hyvä on huomata, että sen jälkeen, kun vertauskuva on selitetty, selitys ei enää ole vertauskuva. Kyseessä todellakin tuossa kohtaa on kansajoukot ja portto, joka selitetään kaupungiksi, johtaa heitä hallitsemalla maan kuninkaita, jotka edeltävässä vertauksessa olivat sarvia. Siis kaupunki, kuninkaat ja kansat ovat todellisia, eivät vertauskuvallisia enää, koska ne on jo selitetty.
Tarkistiko Jeesus myös luvut 4-22 samoin kuin hän tarkisti sanelemansa kirjeet? Ehdottomasti, sillä Ilmestyskirjan lopussa Jeesus ikään kuin allekirjoittaa koko tekstin omilla sanoillaan:
"Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää. *Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin! " (Ilm. 22:6-7)
(* Tässä kohdin tekstiä lainaus enkelin sanoista vaihtuu lainaukseen Jeesuksen sanoista. Ensin Johanneksen kirjoituksen todistaa oikeaksi enkeli ja sitten vielä Jeesus. Tämä on kahden todistajan todistus: asiat tulivat kirjattua ylös oikein (vaikka Jeesuksen todistus ei enää edes tarvitsisi toista todistajaa).
Tämä on samankaltainen allekirjoitus kuin Paavali kirjeissään kirjoittaa:
"Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Tämä on merkkinä jokaisessa kirjeessäni; näin minä kirjoitan." (2. Tess. 3:17)
Johannes ei siis laatinut teosta, ei lainannut VT:stä, ei selittänyt näkemäänsä, eikä tulkinnut sitä. Itse asiassa, vaikka häntä pyydettiin selittämään, hän vastasi: "--- sinä sen tiedät." (En minä) (Ilm. 7: 14). Hän viimeiseen asti vartioi omaa ajatteluaan, toimi ainoastaan kirjurina ja silminnäkijänä.
Ilmestyskirjassa toki on paljon asioita, jotka viittaavat Vanhan Testamentin kohtiin. Joiden laskelmien mukaan näitä on enemmän kuin Ilmestyskirjassa on jakeita. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että teksteillä on sama "Tuottaja", Kaikkivaltias Jumala, esi siitä, että Johannes olisi hakenut vanhoista teksteistä kohtia ja kopioinut niitä.
Jos siis kohtaat Ilmestyskirjan opettajan, joka selittää jossain kohdin esimerkiksi näin: "Kun Johannes kirjoitti, havaitaan, että hän puhui tuntemilleen ihmisille ja käsitteli heidän tilannettaan", voit olettaa, että kyseinen opettaja ei ole ymmärtänyt Ilmestyskirjan asetelmaa.
Tämän sivun lopusta löydät pienen digikirjan, joka käy johdannosta Ilmestyskirjan tutkimiseen:
https://mistametulemme.blogspot.com/2024/02/valahdys-ilmestyskirjasta-tempaus.html