Evoluutiolla on vain yksi havaintoihin perustuva todiste. Sen pohjalta oletetaan kaikki muu, jopa maailmankaikkeuden syntyminen itsestään tyhjästä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mikä näitä asioita oikein yhdistää?
Suvullinen muuntelu on sitä, kun ajan kuluessa laji alkaa ilmentämään erilaisia piirteitä kuin aikaisemmin. Suvullista muuntelua ihminen on käyttänyt jo vuosisatoja kasvien ja eläinten jalostuksessa valitsemalla aina parhaita yksilöitä suvun jatkamiseen.
Suvullinen muuntelu on sitä, kun ajan kuluessa laji alkaa ilmentämään erilaisia piirteitä kuin aikaisemmin. Suvullista muuntelua ihminen on käyttänyt jo vuosisatoja kasvien ja eläinten jalostuksessa valitsemalla aina parhaita yksilöitä suvun jatkamiseen.
Suvullinen muuntelu oli myös se, minkä Charles Darwin löysi tutkiessaan peippoja Galapagossaarilla 1800-luvulla. Hän vain teki sen virheen, että oletti näiden pienten muuntelujen menevän niin pitkälle, että syntyy uusi eliöluokka toisesta eliöstä (kalasta lintu). Tätä hän, eikä kukaan muukaan, ole kuitenkaan havainnut. Se vain oletetaan suvullisen muuntelun pohjalta.
Darwinin peipot. |
Myös koiria jalostetaan
suvullisen muuntelun avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsien siittämistä
iso-vanhemmilla (sisäsiittoisuus). Näin perimä saadaan yksipuolistettua ja variaatiot poistettua
eli pentueet näyttävät yhä samanlaisemmilta ilmentäen rodun piirteitä yhä
tarkempaan. Tosin samalla kerääntyvät geneettiset sairaudet ja ongelma. Lopulta
on tuloksena eläinraukka, joka ei enää pysty lisääntymään ilman ihmisen apua.
Suvullista muuntelua
voidaan tutkia myös toiseen suuntaan, ikään kuin taaksepäin ajassa: kaikki
kissaeläimet risteytyvät keskenään. Kotikissa ja leijona voidaan risteyttää
seitsemän väliportaan kautta mennen leijonasta aina pienempää kissaeläimeen
päin. Tämä todistaa selkeästi, että ne ovat tosiaan sukua keskenään.
Leijonan
ja tiikerin lapsi on leikeri (kuva) ja se on isoin tunnettu kissaeläin.
Luonnossa leijona ja tiikeri elävät eri alueilla, joten lisääntyvät näin vain eläintarhoissa.
Mikään näistä kissoista ei kuitenkaan lisäänny koirien kanssa. Koirat taas
lisääntyvät susien ja sakaalien kanssa ja taitaa kettukin mennä samaan sukuun.
Evoluutio-oppi
olettaa vielä lisäksi, että kissa- ja koiraeläimillä on ollut joskus yhteinen
esi-isä ja siitä nämä nykyiset ovat kehittyneen. Tällaista ei kuitenkaan
koskaan ole löydetty - se ei siis ole havainto, toisin kuin kissaeläinten
lisääntyminen vain keskenään. Evoluutio-opin mukainen sukupuu, joka kuvaa
kaikki eläimet yhdessä puussa, onkin pääasiassa sisältä ontto, yhteisiä
esi-isiä ei vain ole eliösukujen ja -luokkien välillä.
Populaatiotutkimus
osoittaa myös, että uusia lajeja syntyy vuosien aikana, kun kannat eriytyvät
toisistaan. Esimerkiksi hevonen ja aasi saavat kyllä jälkeläisiä, muuleja,
mutta muulit eivät enää pysty lisääntymään. Jos hevonen ja aasi ajautuisivat vielä
geneettisesti kauemmaksi toisistaan, niin saattaisi käydä niin, ettei
muulejakaan enää syntyisi. Kyseessä siis syntymässä oleva lajiutuminen. Tämä
geneettinen ajautuminen tarkoittaa DNA:n köyhtymistä, yksipuolistumista ja
mutaatioiden aiheuttaman korruptoitumisen etenemistä.
Mutta näissä
esimerkeissä tärkeä kysymys on, että ovatko nämä lähisukulaiset kehittyneempiä
kuin esi-isänsä vai ovatko ne taantuneet ajan kuluessa. Onko rakenteita enemmän
vai vähemmän kuin aikaisemmin? Onko geneettisen tiedon määrä lisääntynyt vai
vähentynyt?
Ihmisen osalta
tiedetään aika tarkkaan jo, että geneettinen tieto vähenee ajan kuluessa.
Perimämme korruptoituu. Meillä on jo yli 200 000 mutaatiota, jotka johtavat
perinnöllisiin sairauksiin ja koko ajan löydetään lisää. Nämä mutaatiot ovat pääsääntöisesti tuhonneet olemassa olevaa geneettistä tietoa käyttökelvottomaksi. On siis ilmeistä, että
geneettinen tieto vähenee.
Tässä on siis pelkistetysti evoluutio-opin ja luomisopin ero yksinkertaisimmillaan: onko geneettisen tiedon määrä ylös vai alas. Onko tietoa ollut alussa enemmän kuin nykyisin vai onko sitä nykyisin enemmän kuin alussa.
Matemaattisesti on
hyvin mahdollista konstruktoida sellainen kantakissa pari, jolla on kaikki se
variaatio, mitä kissa-suvun eläimistä yhteensä löytyy. Sillä eläimillä on
jokaista kromosomia kaksi kappaletta, isältä ja äidiltä peritty. Lisäksi osa
perimästämme voidaan merkata käyttämättömäksi. Kantaparilla on siis jokaiseen
alleeliin yhteensä neljä paikkaa. Ja vaihtoehtoisia arvoja on samoin neljä (A,
T, G, C nukleotidit, tikapuun puolat). Näistä sitten lapset saavat aina kaksi vaihtoehtoa. Teoriassa voisi
siis olla kantakissapari, joilla on jälkeläisinä leijonia, tiikereitä,
kotikissoja jne… Ihmeellistä, mutta matemaattisesti tämä vain toimii. Jokainen
suku on voinut lähteä liikkeelle vain kahdesta yksilöstä!
Kertaan tämän vielä: kahdella eläimellä, ja myös ihmisellä, voi matemaattisesti olla kaikki se geneettinen variaatio, mitä kyseisen suvun kaikilla populaation jäsenillä yhteensä on.
Kertaan tämän vielä: kahdella eläimellä, ja myös ihmisellä, voi matemaattisesti olla kaikki se geneettinen variaatio, mitä kyseisen suvun kaikilla populaation jäsenillä yhteensä on.
Ihan näin
yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, koska myös mutaatioita todistetusti
tapahtuu ja nekin vaikuttavat lajiutumisessa. On siis nykyisin mahdotonta enää
konstruktoida tällaista kantakissaa takaisin: mutaatiot ovat lopullisesti tuhonneet osan
siitä geneettisestä tiedosta, mikä tällaisella kantakissa parilla on
ollut.
Huomioi erityisesti, että matematiikka
ei toimi toisinpäin: yksinkertaisesta ei voi tulla monimutkaisempaa, kuten tämän blogin genetiikka jaksoissa on selitetty (kts: http://mistametulemme.blogspot.fi/p/testi-sivu.html)
Edellisen matemaattisen mahdollisuuden todistaa
hyvin villakoiran ja suden risteymät, joista tässä kuvasarja. Ensimmäinen
sukupolvi näyttää sekarotuiselta, mutta toisesta löytyykin sitten jo
villakoiria ja susia ja muita variaatioita. Ensimmäisessä sukupolvessa oli siis jo kaikki se geneettinen tieto, jolla nämä erinäköiset koirat syntyivät, vaikka ne itse näyttivät kaikki samanlaisilta!
Suden ja villakoiran risteymiä - ensimmäinen sukupolvi. |
Risteymien jälkeläisiä - toinen sukupolvi. |
Voimme siis löytää alkupisteitä, joista haarautuu eri lajeja. Emme kuitenkaan löydä havaintoja, siis tieteellisiä todisteita, näiden alkupisteiden yhdistämiseksi samaksi yhdeksi kaikkien eliöiden sukupuuksi.
Mistä nämä alkupisteet sitten ovat
tulleet? Raamattu lähtee liikkeelle siitä, että alussa Jumala loi. Luomakunta
ja luodut tarvitsevat aina luojansa. Luotuna on hyvä olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti