24. Evoluution ainut havaittu todiste

Evoluutiolla on vain yksi havaintoihin perustuva todiste. Sen pohjalta oletetaan kaikki muu, jopa maailmankaikkeuden syntyminen itsestään tyhjästä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mikä näitä asioita oikein yhdistää?

Suvullinen muuntelu on sitä, kun ajan kuluessa laji alkaa ilmentämään erilaisia piirteitä kuin aikaisemmin. Suvullista muuntelua ihminen on käyttänyt jo vuosisatoja kasvien ja eläinten jalostuksessa valitsemalla aina parhaita yksilöitä suvun jatkamiseen.

Suvullinen muuntelu oli myös se, minkä Charles Darwin löysi tutkiessaan peippoja Galapagossaarilla 1800-luvulla. Hän vain teki sen virheen, että oletti näiden pienten muuntelujen menevän niin pitkälle, että syntyy uusi eliöluokka toisesta eliöstä (kalasta lintu). Tätä hän, eikä kukaan muukaan, ole kuitenkaan havainnut. Se vain oletetaan suvullisen muuntelun pohjalta.

Darwinin peipot.

Myös koiria jalostetaan suvullisen muuntelun avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsien siittämistä iso-vanhemmilla (sisäsiittoisuus). Näin perimä saadaan yksipuolistettua ja variaatiot poistettua eli pentueet näyttävät yhä samanlaisemmilta ilmentäen rodun piirteitä yhä tarkempaan. Tosin samalla kerääntyvät geneettiset sairaudet ja ongelma. Lopulta on tuloksena eläinraukka, joka ei enää pysty lisääntymään ilman ihmisen apua.

Suvullista muuntelua voidaan tutkia myös toiseen suuntaan, ikään kuin taaksepäin ajassa: kaikki kissaeläimet risteytyvät keskenään. Kotikissa ja leijona voidaan risteyttää seitsemän väliportaan kautta mennen leijonasta aina pienempää kissaeläimeen päin. Tämä todistaa selkeästi, että ne ovat tosiaan sukua keskenään. 

Leijonan ja tiikerin lapsi on leikeri (kuva) ja se on isoin tunnettu kissaeläin. Luonnossa leijona ja tiikeri elävät eri alueilla, joten lisääntyvät näin vain eläintarhoissa. Mikään näistä kissoista ei kuitenkaan lisäänny koirien kanssa. Koirat taas lisääntyvät susien ja sakaalien kanssa ja taitaa kettukin mennä samaan sukuun.

Evoluutio-oppi olettaa vielä lisäksi, että kissa- ja koiraeläimillä on ollut joskus yhteinen esi-isä ja siitä nämä nykyiset ovat kehittyneen. Tällaista ei kuitenkaan koskaan ole löydetty - se ei siis ole havainto, toisin kuin kissaeläinten lisääntyminen vain keskenään. Evoluutio-opin mukainen sukupuu, joka kuvaa kaikki eläimet yhdessä puussa, onkin pääasiassa sisältä ontto, yhteisiä esi-isiä ei vain ole eliösukujen ja -luokkien välillä.

Populaatiotutkimus osoittaa myös, että uusia lajeja syntyy vuosien aikana, kun kannat eriytyvät toisistaan. Esimerkiksi hevonen ja aasi saavat kyllä jälkeläisiä, muuleja, mutta muulit eivät enää pysty lisääntymään. Jos hevonen ja aasi ajautuisivat vielä geneettisesti kauemmaksi toisistaan, niin saattaisi käydä niin, ettei muulejakaan enää syntyisi. Kyseessä siis syntymässä oleva lajiutuminen. Tämä geneettinen ajautuminen tarkoittaa DNA:n köyhtymistä, yksipuolistumista ja mutaatioiden aiheuttaman korruptoitumisen etenemistä.

Mutta näissä esimerkeissä tärkeä kysymys on, että ovatko nämä lähisukulaiset kehittyneempiä kuin esi-isänsä vai ovatko ne taantuneet ajan kuluessa. Onko rakenteita enemmän vai vähemmän kuin aikaisemmin? Onko geneettisen tiedon määrä lisääntynyt vai vähentynyt?

Ihmisen osalta tiedetään aika tarkkaan jo, että geneettinen tieto vähenee ajan kuluessa. Perimämme korruptoituu. Meillä on jo yli 200 000 mutaatiota, jotka johtavat perinnöllisiin sairauksiin ja koko ajan löydetään lisää. Nämä mutaatiot ovat pääsääntöisesti tuhonneet olemassa olevaa geneettistä tietoa käyttökelvottomaksi. On siis ilmeistä, että geneettinen tieto vähenee.

Tässä on siis pelkistetysti evoluutio-opin ja luomisopin ero yksinkertaisimmillaan: onko geneettisen tiedon määrä ylös vai alas.  Onko tietoa ollut alussa enemmän kuin nykyisin vai onko sitä nykyisin enemmän kuin alussa.

Matemaattisesti on hyvin mahdollista konstruktoida sellainen kantakissa pari, jolla on kaikki se variaatio, mitä kissa-suvun eläimistä yhteensä löytyy. Sillä eläimillä on jokaista kromosomia kaksi kappaletta, isältä ja äidiltä peritty. Lisäksi osa perimästämme voidaan merkata käyttämättömäksi. Kantaparilla on siis jokaiseen alleeliin yhteensä neljä paikkaa. Ja vaihtoehtoisia arvoja on samoin neljä (A, T, G, C nukleotidit, tikapuun puolat). Näistä sitten lapset saavat aina kaksi vaihtoehtoa. Teoriassa voisi siis olla kantakissapari, joilla on jälkeläisinä leijonia, tiikereitä, kotikissoja jne… Ihmeellistä, mutta matemaattisesti tämä vain toimii. Jokainen suku on voinut lähteä liikkeelle vain kahdesta yksilöstä!

Kertaan tämän vielä: kahdella eläimellä, ja myös ihmisellä, voi matemaattisesti olla kaikki se geneettinen variaatio, mitä kyseisen suvun kaikilla populaation jäsenillä yhteensä on. 

Ihan näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, koska myös mutaatioita todistetusti tapahtuu ja nekin vaikuttavat lajiutumisessa. On siis nykyisin mahdotonta enää konstruktoida tällaista kantakissaa takaisin: mutaatiot ovat lopullisesti tuhonneet osan siitä geneettisestä tiedosta, mikä tällaisella kantakissa parilla on ollut. 

Huomioi erityisesti, että matematiikka ei toimi toisinpäin: yksinkertaisesta ei voi tulla monimutkaisempaa, kuten tämän blogin genetiikka jaksoissa on selitetty (kts: http://mistametulemme.blogspot.fi/p/testi-sivu.html)

Edellisen matemaattisen mahdollisuuden todistaa hyvin villakoiran ja suden risteymät, joista tässä kuvasarja. Ensimmäinen sukupolvi näyttää sekarotuiselta, mutta toisesta löytyykin sitten jo villakoiria ja susia ja muita variaatioita. Ensimmäisessä sukupolvessa oli siis jo kaikki se geneettinen tieto, jolla nämä erinäköiset koirat syntyivät, vaikka ne itse näyttivät kaikki samanlaisilta!

Suden ja villakoiran risteymiä - ensimmäinen sukupolvi.

Risteymien jälkeläisiä - toinen sukupolvi.

Voimme siis löytää alkupisteitä, joista haarautuu eri lajeja. Emme kuitenkaan löydä havaintoja, siis tieteellisiä todisteita, näiden alkupisteiden yhdistämiseksi samaksi yhdeksi kaikkien eliöiden sukupuuksi. 

Mistä nämä alkupisteet sitten ovat tulleet? Raamattu lähtee liikkeelle siitä, että alussa Jumala loi. Luomakunta ja luodut tarvitsevat aina luojansa. Luotuna on hyvä olla.