6. Mystinen päivä - sanooko Raamattu että maa on litteä?

Siirrymme nyt tarkastelemaan toista luomisen päivää.

Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanavaruus vesien välille erottamaan vedet toisistaan." Ja Jumala teki taivaanavaruuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanavaruuden alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat taivaanavaruuden yläpuolella. Näin tapahtui. Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:6-8)

Ensi lukemalla nämä jakeet jäävät jotenkin auki ja vähäpätöisiksi muihin päiviin verrattuna. Otetaan vielä kolmannesta päivästä pieni välähdys:
 

Jumala sanoi: "Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin." Näin myös tapahtui. Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.  (RK: 1. Moos. 1:9-10)

Näissä jälkimmäisissä jakeissa me olemme jo selkeästi maaplaneetan pintaa tarkastelemassa. Näkökulma vaihdetaan siis ihmisen näkökulmaan. Ihmisen elinympäristö on maapallolla ja siten luomiskertomus keskittyy siihen.

---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

-------------------------------------------------------------------------

Tässäkin kohtaa vielä ennen kuivan alueen näkyviin tulemista koko maapallo on veden peitossa, kyseessä on siis vesipallo, tai jopa kokonaan veden seassa. Tämä teksti oli siis kolmannen päivän puolelta, mutta missä oltiin toisen päivän kuvauksessa?

Ensimmäisen päivän aikana Jumala loi ajan, tilan, materian ja valon (energian). Mutta millään ei vielä ollut muotoa (kaikki oli tohuw bohuw = hyrskynmyrskyn, sekamelska). Toinen päivä jatkaa tästä asetelmasta ja Jumala alkaa lisäämään järjestystä ensin asettamalla materiaa oikeisiin paikkoihin. Kuljetaan hämärästä valoon: ereb ja boqer, illasta aamuun (aiheesta lisää edellisessä artikkelissa).

Taivaan avaruus ja niiden levittäminen

Raamatussa Jumala sanoo profeettojen suulla 17 kertaa, että hän yksin levitti taivaat.

Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka muovasi sinut jo kohdussa: Minä olen Herra, minä olen tehnyt kaiken. Yksinäni minä pingotin taivaan auki, levitin maan paikoilleen - kuka oli minun kanssani?  (RK: Jes. 44:24)

Taivaiden levittäminen ja vesien erottaminen saattavat hyvinkin tarkoittaa osittain samaa asiaa. Tällöin toisena päivänä alkaakin tapahtumaan laajalti, vaikkakin tähdet luodaan avaruuteen vasta neljäntenä päivänä.

Mutta mikä ihme on tämä taivaanavaruus tai taivaanvahvuus, mitä sanaa käyttää vanha käännös ? (Vuoden 1992 käännös käyttää sanaa taivaankansi ja on lisäksi lisännyt sanan kaartuva, jota ei alkukielessä ole lainkaan. Tässä on selkeästi laskettu aiheeseen jotain sellaista, mitä ei olla alkukielessä tarkoitettu.)

Jakeessa 20 sanotaan, että linnut lentävät tässä taivaan avaruudessa:

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut taivaanavaruudessa maan yllä."  (RK: 1. Moos. 1:20)

Kun katsomme tätä jaetta hepreankielellä niin siinä sanotaan nimen omaan, että linnut lentävät siinä, ei sen (kannen) alla: https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H6440&t=KJV

Tämä sana paniym tarkoittaa jonkin pinnassa olemista, joka tosin on vaikea ymmärtää komiulotteisesta pinnasta. Suomenkielessä ehkä hyvä sanan olisi 'seassa'. Olla siinä niin kuin kala on vedessä.

Tämä sana taivaanvahvuus tai taivaanavaruus ei ole mikään kiinteä kansi, vaan osa kolmiulotteista tilaa. Englanniksi tämä on firmament ja hepreaksi raqia. Näillä sanoilla on hieman eri merkitys. Raqia on jotain mikä on jännitetty. Sanoohan raamattu myöhemmin:

Taivas väistyi syrjään kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikoiltaan.  (RK: Ilm. 6:14)

Tämä kokoon kääriminen voi tapahtua pelkästään sillä, että Jumala päästää jännittyneen taivaan irti. Näin kirjakäärökin menee rullalle.

Firmament sana taas tulee kreikasta ja on käytetty jo Septuagintassa (n. +200 eKr. Käännetyssä kreikankielisessa VT:ss). Tämä firmament sana on otettu kreikkalaisesta monijumalisuuden mytologiasta. Se sisältää paljon Raamatulle vierasta kuvausta siitä, miten Jumala taivaankannen päällä katselivat maailman menoa. Näiden sanojen ero kuitenkin paljastaa, että Raamatun alkuperäinen merkitys tälle sanalle ei ollut kansi tai kehä. Ympäröivät kulttuurit ovat vaikuttaneet käännösten sananvalintoihin, siksi meidän on pitäydyttävä mahdollisimman paljon alkukielen merkityksissä.

Tiede tuntee käsitteen nollapiste-energia: tyhjässä tyhjiötilassakin on energiaa ja se voidaan mitata. Avaruuden tyhjiö ei olekaan tyhjiö, vaan siinä on jotain, vaikkei vielä tiedetä mitä. Onko se jotain, ikään kuin hilaverkko, joka esimerkiksi kantaa gravitaatiovoimaa? 

Lähelle nollapistettä atomissa on edelleen liikettä ja elektronit eivät missään lämpötilassa romahda ytimeen. Tämä nollapiste-energia esiintyy kaikkialla ja sen mukaan tilassa on aina energiaa, siis tyhjässäkin on jotain. Tälle tyhjälle voidaan sekä mitata että laskea arvo:

 

Yllä yksi tapa laskea nollapiste-energia.
Tärkeää ei ole ymmärtää, mitä kaava tarkoittaa,
vaan että ylipäätänsä on olemassa tapoja käsitellä nollapiste-energiaa.

Raamattukin sanoo, että tässä taivaan avaruudessa on voimaa. Kuningas Jaakon käännöksessä tämä tulee selkeästi esille:

Praise all of you the LORD. Praise God in his sanctuary: praise him in the firmament of his power.  (UKJV: Ps. 150:1)

Ragia siten kuvaa hyvin avaruuden, tilan, fyysistä olemassa oloa. Se on jotain todellista, vaikkakin hyvin huonosti ihmisen havaittavissa.

Minusta kaiken kaikkiaan tässä on mukana Jumalan huumorintajua, sillä hänhän sanoo heti perään, että tätä taivaanavaruutta, raqiaa, pitää kutsu vain taivaaksi (shamayim) - voisin lisätä, että "kun te ette kuitenkaan ymmärrä".

Opettaako Raamattu litteästä maasta?

On myöhempien aikojen yritys alentaa niin Jumalan kuin sen aikaisten ihmisten älykkyys siihen, että he olisivat ajatelleen maan olleen litteä ja sitä ympäröineen kupolin, jossa on valonlähteitä. Vaikkakin Raamatun tekstin voidaan joissakin katsontakulmissa rajoitetusti sanoa sopivan tähänkin käsitykseen niin se sopii myös pallomaisen maan tulkintaan. Tällöin teksti ei todista kummankaan puolesta eikä kumpaakaan vastaan, vaan asia jää ratkaistavaksi suorilla havainnoilla. Raamattuhan sanoo, että voimme luottaa aisteihimme.

Tämän irvikuvallisen tulkinnan historiallisen ihmisen ymmärryksestä kupolista ja litteästä maasta teki Washington Irving (1783–1859) kirjassaan The Life and Voyages of Christopher Columbus vasta vuonna 1828 (https://creation.com/flat-earth-myth). Tämän sitten myöhempien aikojen jumalankieltäjät ovat liittäneet niin Galileon ja kirkon riitaan, jossa oikeasti oli kyseessä maa- vai aurinkokeskeisyys eikä maan litteys.

Jo niin varhain kuin viidennellä vuosisadalla jKr. kuninkaat kantoivat symbolia nimeltä globus cruciger - ristiä kantava maapallo (kuva):
 

Richard II of England, coronation portrait, Westminster Abbey.

Credit: Wikipedia.org

Lähes tuhat vuotta tätä ennen Aristoteles jo päätteli kuun pimennyksistä, että maa on pyöreä pallo. Häntä ennen jo Pythagoras oli vakuuttunut maan pyöreästä muodosta n. 500 eKr. Taivaan tarkkailijalle on siis aina ollut näkyvissä, että maa on pallo. Samoin pois purjehtivien laivojen tarkkailijat ovat nähneet laivan rungon häviävän horisonttiin ennen laivan mastoa. Siihen ei tarvita monimutkaisia instrumentteja. 

Antiikin Kreikassa Erastotheneksen (n. 276–194 eKr.) kerrotaan määrittäneen maan kokoa kaivojen avulla hyvin lähelle oikein mittaamalla auringon kulmaa keskipäivällä eri paikoissa. Kun verrataan ymmärrystä ja teknologiaa mitä Erastothenesillä oli käytössä, siihen mitä oli käytössä vaikkapa Mooseksen aikana tuhat vuotta aikaisemmin, niin ei siinä ole mitään eroa. Juutalaiset apokryfikirjat kertovat (Riemuvuosien kirja), miten Abraham oli Nooan opetuksessa tähtitieteestä ja juutalainen historioitsija Josephuskin kertoo, että opetuksen jälkeen Abraham vei osaamisen Egyptiin. Tähtitiede on ollut yksi kaikkien aikojen vanhimmista tieteistä.

 (Muutakin asiaa maan koon mittaushistoriasta:  https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/teemat/struven-ketju/historia
ja aivan mahtava Tekniikan Maailman artikkeli karttojen historiasta: https://tekniikanmaailma.fi/upeat-vanhat-maailmankartat-todistavat-etta-maailman-muoto-tunnettiin-jo-hyvin-varhain/
Litteän maan kieltävä artikkelini täällä: https://mistametulemme.blogspot.com/2019/03/onko-maa-littea.html  )

Vielä olisi sellainen mahdollisuus, että raqia tarkoittaisi ilmakehää, jonka kuvaukseen sen jotenkin hyvin sopisikin, mutta kun neljännen päivän kohdalla sanotaan, että aurinko on raqiassa, niin se estää tämän tulkinnan.

Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Jumala pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata,  (RK: 1. Moos. 1:16-17)

Tässä Jesaja sanoo maan pyöreydestä:
 

Hän istuu korkealla maan piirin yläpuolella, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingottaa sen kuin teltan asuttavaksi.  (RK: Jes. 40:22)

Piiri sanaksi tässä kirjoitettu tarkoittaa hepreankielellä yhtä hyvin palloa, kuten tästä on opetettu jo yli tuhat vuotta sitten eläneiden juutalaisten toimesta.

Psalmistikin on tavoittanut jotain tästä maan muodosta:

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.  (RK: Ps. 103:12)

Voit mennä kuinka kauas tahansa itään ja silti jatkaa matkaasi yhä kauemmas lännestä, vaikka maapallon ympäri. Et voi kuitenkaan tehdä tätä pohjois-eteläsuunnassa, sillä päädyt lopulta pohjoisnavalle, etkä voi enää jatkaa matkaasi siitä kauemmaksi pohjoiseen. Onko siis vain sattumaa, että tässä tunnetussa psalmissa käytettiin itää ja länttä, eikä pohjoista ja etelään?

Jeesus itse sanoo maapallon pyöreydestä epäsuorasti puhuessaan seurakunnan ylösotosta:

Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään.  (RK: Luuk. 17:34-35)

Ylösotto tapahtuu silmänräpäyksessä kaikkialla maailmassa samaan aikaan. Toiset siis nukkuvat, toiset tekevät työtä. Aikavyöhykkeet olivat siis aivan selvät sen ajan ihmisille.

Edellä riittävästi todisteita siitä, että ateistien syytökset litteästä maasta ja kupolista ovat olleet mielikuvituksen tuotetta. Koko ajatus lähtee siitä evoluutioteorian asenteesta, että aikaisemmin ihmiset ovat olleet tyhmempiä. Näin ei ole ollut, vaan mutaatiot, joita ihmisiin kertyy, ovat itse asiassa vaikuttaneet älykkyyteemme negatiivisesti. Se teknologinen kehitys, mitä näemme ympärillämme johtuu puhtaasti siitä, että ihmisiä, joiden ei tarvitse osallistus ruuan hankintaan päivätöikseen, on joka päivä yhä enemmän. Siksi teknologinen kehitys tulee vielä kehittymään tästä, mitä näemme nyt, vaikka jokaisen ihmissukupolven vähän haitallisten mutaatioiden kuorma kasvaakin.

Mihin vesi meni?

Jumala siis järjesti vedet näin: "erotti vedet, jotka olivat taivaanavaruuden alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat taivaanavaruuden yläpuolella"

Taivaanavaruus on siis avaruuden tila, ei jokin kansi joissain taivaalla. Avaruus rajoittuu ulkoreunaltaan veteen. Alapuolella oleva sana voi tarkoittaa, että vedet ovat maapallolla, mutta yhtä hyvin että vedet ovat taivaanavaruuden sisällä, siinä itsessään. Tässä pitää ymmärtää, että kun taivaanavaruus loppuu, siinä on ikään kuin raja ja sen rajan sisäpuolella ja ulkopuolella on vettä, mutta ne on erotettu toisistaan siten, etteivät voi sekoittua keskenään. 

Eräs käsitys vesien sijainnista galaksien ja avaruuden ulkopuolella.

Tämä psalmi varmistaa, että vettä tosiaan on taivaitten yläpuolella :

Ylistäkää häntä, te taivaitten taivaat ja te vedet, jotka olette taivaitten yläpuolella!  (RK: Ps. 148:4)

Edellisessäkin taivaat monikossa. Ja siellä vetten keskellä on Jumala:
 

Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja kulkee tuulen siivillä.  (RK: Ps. 104:3)

Koskaan ei Raamatun kielenkäytössä Jumala asu merellä.

Ilmestyskirjasta voimme nähdä välähdyksen taivaaseen:

Minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja ne, jotka olivat saaneet voiton pedosta, sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisomassa lasisella merellä. Heillä oli Jumalan harput,  (RK: Ilm. 15:2)

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut.  (RK: Ilm. 21:1)

Kun merta ei enää ollut, tarkoitetaan sillä, että ei enää ollut vettä erottamassa taivasta ja maata.

Myös juutalaisten temppelissä oli suuri ”meri” eli vesiallas alttarin ja pyhän välillä erottamassa niitä. Temppeli on monella tapaa vertauskuvallinen ja tässäkin on jotain sellaista.

Onko tämä vesi avaruuden reunojen rajalla samaa kuin mitä sekulaaritiede sanoo taustasäteilyksi? Ei voi välttyä tältä ajatukselta. Kuvassa avaruuden taustasäteilyä:

Avaruuden taustasäteily kuvattuna lämpötilaeroina.

Edellä olevassa on paljon pohdintaa ja näitä asioita on vaikea varmasti sanoa olevan juuri näin. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että sekulaaria kosmologiaa koskee sama ongelma: se on osin pohdintaa, ei täsmällistä tiedettä. 

Merkittävä yksityiskohta tässä on myös, että toisen päivän jälkeen ei sanottu, että kaikki oli hyvää. Palaamme tähän tarkemmin, miksi ei sanottu, että "kaikki oli hyvää", seuraavan päivän kertomuksessa.