Uusi jalanjälkilöytö - Lucy museon kellariin

Evoluutioteoria on ihmeellinen ja ihmisen kuvitteellinen sukupuu vielä ihmeellisempi. Kaikki voi muuttua yhdessä yössä ja se mitä eilen pidettiin täytenä totena ja sellaisena opetettiin koulussa, onkin huomenna vai osa tieteen itsekorjaavaa mekanismia. Ensin se oli fakta sitten vanhaa epätietoa. Evoluutiotieteeseen sopii hyvin termi vaihtoehtoinen-totuus. Mikä se sellainen voi olla? Katsotaan.

Gerard Gierlinski löysi ihmisen jalanjälkifossiilin Kreetalta jo vuonna 2002, mutta palasi tutkimaan niitä vasta vuonna 2010 yhdessa Grzegorz Niedzwiedzkin kanssa. Gerard on Puolan Geologisesta Instituutista ja erikoistunut jalanjälkiin. Yhdessä Grzegorzin kanssa he määrittelivät jäljet hominin (ihmis-suvun) jalanjäljiksi. Viime viikolla he julkistivat tutkimustulokset (7-vuotta löydön jälkeen) todeten, että jäljet ovat ihmisen jalan jälkien kanssa täysin samankaltaisia.

CREDIT: ANDRZEJ BOCZAROWSKI

Merkittäväksi tämän julkistuksen tekee se, että jalanjäljet löytyivät maakerroksesta, jonka iäksi on arvioitu 5.7 miljoonaa vuotta (mm. mikrofossiilien avulla suoritetulla kehäpäätelmällä). Kuuluisat Laetolin jalanjäljet ovat 'vain' 3.7 miljoonaa evoluutiovuotta vanhat ja on ajateltu kuuluvan etelänapinoille, joihin Lucykin kuuluu (Lue lisää Lucystä: http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/07/36-lucy-esi-aitimme.html). Kun taas 4.4 miljoona vuotta vanha Ardipithecus ramidus, joka on löydetty lähes kokonaisena luurankona Etiopiasta, omaa apinan jalan. 

Ajatus siis edelleen on, että vaikka ihminen ei ole tullut apinasta, vaan yhteisestä esi-isästä, niin tällä yhteisellä esi-isällä on kuitenkin ollut apinan jalka ja muutenkin se on ollut kovin apinamainen. Eli tämä uusi löytö on ajalta ennen kuin homineilla pitäisi olla ihmisen jalkaa ja kuitenkin nämä löytyneet jäljet olivat ihmisen jalanjälkien kaltaisia. Tässä kohtaa monen paleoantropologin rattaista kuuluu kriikzz. Kaikki tuhannet julkaisut menevät roskiin. Uskottavuus häviää. Kohta tulee selitysten tsunami siitä, miten tiede kehittyy ja korjaa itseään. Oikeastihan tämä ei ole tiedettä, vaan tarinan sepittämistä ilman todenperää.

Vielä on täysin epäselvää se, kuka on kenenkin esi-isä tai -äiti niin kuin Kauniissa ja Rohkeissa konsonaan. Lucyhan väen vängällä viilaten ja höyläten laitettiin pystyyn. Nyt se työ tulee menemään hukkaan, koska se ei voikaan olla osa ihmisen kuviteltua evoluutio, vaan joku apina kaiketi (niin kuin se aina on ollut) eikä siis pystykävelijä. Tosiasiassa apina tekee aina apinan jalanjäljen ja ihminen tekee aina ihmisen jalanjäljen.

Muuten miksi tutkimus julkaistiin vasta 7-vuotta löydön jälkeen? Epäilen siksi, että tämä sotiin niin kovasti ns. 'Ulos Afrikasta' mallia vastaan, jonka mukaan ihminen kehittyi Afrikassa. Koko alan tiedeyhteisö on kovasti sitoutunut tähän malliin. Mutta aikaisemmin tänä vuonna toinen ryhmä uskalsi julkaista tutkimuksen, että näin vanhoja hominideja on löydetty Euroopasta (oikeasti hammas ja leukaluu). Ehkä tästä rohkaistuna nämäkin julkaisivat oman tutkimuksensa jalanjäljistä, jota olivat tähän asti pitäneet pöytälaatikossa.

Evoluutio-opin maaginen tekijä on aika. Kun aikaa on riittävästi niin mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Ennustinkin tuolla aikaisemmassa blogissa, että ihmisen sukupuuta aletaan räknäämään ajassa taaksepäin, kun aikaa ei vain ole tarpeeksi. Mutta ei hätään, ei sitä ole vieläkään.  Katsotaan missä vaiheessa huomataan, että maa on liian nuori ja aletaan laskemaan uudestaan, että 4.5 miljardia vuotta ei riitä. Sitten huomataan, että aikaisempi totuus olikin väärin laskettu. Aina kun näitä johtolankoja seurataan perille asti, päädytään siihen, että uskotaan evoluution olevan totta, vaikka näyttö on ristiriitainen.

Mahtaakohan maailmalla olevat luonnontieteelliset museot tämän jälkeen muuttaa Lucy-ihmisapinanäyttelyjään apina-apinanäyttelyiksi?

Linkki uutiseen: https://www.eurekalert.org/pub_releases/2017-08/uu-ffc083117.php