Behemot ja Leviatan

Dinosaurukset kutkuttavat monen mielikuvitusta. Onko niitä ollut? Missä niitä on ollut? Miltä ne ovat näyttäneet? Jos kaikki dinosaurukset olisivat pieniä, kuten trilobiitit, niin mielenkiinto olisi laimeaa. Suuri kuitenkin kiinnostaa ja jotkut dinosauruksista ovat olleet mahtavia. Niin suuria, että yhä ihmetellään, miten ne ovat voineet elää: saada riittävästi happea pienien sieraimien ja pitkän kaulan läpi, miten niiden luut ovat kestäneet niiden painon ja kuinka paljon ne ovat tarvinneet ravintoa.

Isoista dinosauruksista emme tiedä kuinka nopeita ne ovat olleet. Yleinen sääntö menee, että mitä isompi eläin, sitä hitaammilta liikkeet näyttävät. Koska niitä ei enää ole elävinä, olemme tosiaan mielikuvituksen varassa.

Varmaa on kuitenkin, että niitä on ollut. Kaikki muu on spekulaatiota. Raamattu kuvaa muutamassa kohdin eläintä, joka kuulostaa hyvin läheisesti siltä, mitä me tunnemme dinosauruksena. Tämä herättää kysymyksen, miten kirjoitusajankohdan ihmisille tämä olisi ollut tuttua?

"Katso Behemotia, jonka minä loin niin kuin sinutkin. Se syö ruohoa kuin naudat. Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa häntänsä jäykäksi kuin setripuun, sen reisijänteet ovat kuin punottua köyttä. Sen luut ovat kuin vaskiputket, selkäranka kuin rautatanko.  (RK: Job 40:15-18)

Tässä on yllättäviä yksityiskohtia, jotka voidaan dinosaurusten luurangoista vahvistaa:

• Häntä on jäykkä ja paksu.
• Dinosaurukset ovat ainoita eläimiä, joilla todella on punotut jänteet, jotta ne kestäisivät niiden suuren painon.
• Luut ovat massiivisia.

Toinen tämän kaltainen eläin on Leviathan:

"Ymmärräthän, että siinä pettää toivo. Jo sen pelkästä näkemisestä sortuu maahan. Ei kukaan ole niin hurja, että ärsyttäisi sitä. … En malta olla puhumatta Leviatanin jäsenistä, sen voimasta ja sopusuhtaisuudesta. Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen hammasrivien väliin? Kuka on avannut sen kasvojen ovet? Sen hampaitten ympärillä on kauhu. Sen ylpeytenä ovat selkäkilpien rivit, lujalla sinetillä kiinnitetyt. Ne sopivat tarkasti toisiinsa, tuuli ei pääse niiden lävitse. Ne liittyvät tiiviisti yhteen, pysyvät kiinni eivätkä irtoa toisistaan. ... Sen vatsapuolella on kuin teräviä saviastiansiruja, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.  (RK: Job 41:1-22)

Tässäkin on tuttuja yksityiskohtia:

• Selkäkilvet, jotka tarkasti liittyvät toisiinsa
• Vatsapuolen terät taas viittaavat samanlaisiin äkeisiin kuin on ankalosauruksella on selässä (kuvassa).

Se kuinka  tarkoin nämä vastaavat toistaiseksi löydettyjä fossiileja ei ole kovin oleellista. Sen sijaan, miksi kirjoittaja olisi käyttänyt tällaisia kuvauksia, ellei tavalla tai toisella yksityiskohtaiset kuvaukset olisivat olleet kuulijoille tuttuja. Heidän ehdottomasti olisi pitänyt tuntea nämä.

Kyseiset Raamatun kohdat paljastavat vielä paljon muutakin. Niistä voi selkeästi lukea, mistä kaikki lohikäärmetarinat on kopioitu.  Mutta niillekin voi olla luonnosta yhä löytyvät selitykset.