Miten elämä syntyi? Alkuliemessä? - Osa 1

Elämän synnyn tutkimuksen nykytilaa voidaan kuvata tällä tarinalla:

Tiedemiehet päättivät haastaa Jumalan kilpailuun elämän luonnista. Itsevarmuutta täynnä tiedemiehet lähestyivät Jumalaa ja heittivät haasteen:

"Pystymme luomaan uuttaa elämää tyhjästä siinä kuin sinäkin. Otatko haasteen vastaan?"

Tähän Jumala vastasi:

"Pelkästä mielenkiinnosta annan teille tilaisuuden. Oletteko päättäneet, miten tämä toteutetaan?"

Tiedemiehet kertovat säännöt:

"Elämä pitää syntyä ei elävästä. Elämän pitää pystyä lisääntymään kopioimalla itseään, lajinsa mukaisesti."

Jumala vastasi tähän:

"Kuulostaa tutulta. Olkaa ystävälliset ja aloittakaa."

Tiedemiehet alkavat keräämään maan tomua laittaakseen sitä laitteisiinsa.

Silloin Jumala keskeyttää heidät:

"Stop. Luokaa itse omat tomunne. Tuo, mitä keräätte, on minun."

Kaikki, mitä saamme lukea tiedemiesten 'synteettisen' elämän luomisesta, on aina juuri edellisen vitsin kaltaista. He ottavat olemassa olevan solun ja muokkaavat sitä. Ei sellainen ole uutta elämää, mikä käyttää olemassa olevaa mallia ( ja vaikka olisikin, olisi se älykkään suunnittelun tulos). 

Jokainen atomi ja niiden jokainen alkeishiukkanen on tarkoin niin suunniteltu, että ihminen voi olla olemassa. Alkuaineista ei saa mitään muuta elämää aikaiseksi kuin DNA:han pohjautuvaa biologista elämää. Kaikki on hienosäädetty näin. Elämän suunnitelma alkaa jo paljon ennen DNA:n tietojenkäsittelyä. DNA:n kyky tallentaa perimää perustuu atomin osien, alkeishiukkasten, ominaisuuksiin - pienikin parametrin muutos niissä ja DNA ei toimi. 

Nykyaikainen sekulaari tiede tunnustaa vain luonnolliset prosessit elämän synnyn vaikuttaviksi tekijöiksi. Tämä tarkoittaa, ettei ole yliluonnollista tapahtumaa eikä yliluonnollista toimijaa. Luonnolliset prosessit taas ovat ne olosuhteet, jotka toimivat tänään luonnossa. Karkeasti tämä tarkoittaa satunnaisuutta, luonnonvalintaa ja fysiikan lakeja.

Elämän synty puetaan abiogeneesi sanan taakse. Varsinaisesti sana tarkoittaa elämää elottomasta. Ajatus siinä on, että jollakin tavalla atomit alkoivat muodostamaan supermolekyylejä, joilla oli  kyky kopioida itseään. Sen jälkeen vähittäisten muutosten avulla, ns. darwinistisia prosessia käyttäen, syntyi ensimmäinen solu. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten tämä olisi varsinaisesti tapahtunut.

Populaarit tiedelehdet kertovat tarinaa, miten elämä syntyi alkuliemessä, meteoriitin törmäyksessä, kuumissa lähteissä tai miten jo syntynyt elämä päätyi maapallolle meteoriitin kyydissä. Elämän synnyn ajatellaan olevan niin yleinen ja yksinkertainen tapahtuma, että elämää on joka puolella maailmankaikkeutta kunhan olosuhteet vastaavat maapallon olosuhteita: vettä, lämpöä ja raaka-aineita sopivassa suhteessa.

Kuuluisa biologi Louis Pasteur todisti 1800-luvun puolivälissä, että elämää syntyy vain elämästä, eikä tätä olla pystytty kumoamaan tähän päivään mennessä. Viisaimmatkaan tiedemiehet eivät ole pystyneet luomaan elämää laboratoriossa edes älykkäästi suunnittelemalla puhumattakaan luonnollisten prosessien avulla.

Elämän perusmolekyylejä kyllä on pystytty tekemään jo 1950-luvulta alkaen kuten kuuluisat Miller–Urey -kokeet, joissa valmistui aminohappoja. Näitä, sokereita ja muita hiiliyhdisteitä on löytynyt myös meteoriiteista.

Näistä kokeista on vielä pitkä matka elämään. Kahden metrin ponnistus ei riitä, jos pitää hypätä kuuhun. On hypoteesin osia, mutta ei kokonaista teoriaa.

Tämän alueen tutkimus ei ole juurikaan edennyt, kun verrataan siihen, mitä on tieteessä muuten tapahtunut esimerkiksi teknologian kehityksen alueella.

Toistuvat Origin of Life -konferenssitkin luovat enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, kuten näiden kahden konferenssin teemat antavat ymmärtää:

Origin of Life Konferenssin teema Espanjassa 2009: Why the field of OoL research “has not progressed much since the early experiments of Stanley Miller [in the 1950s]?”

Origin of Life konferenssin teema Japanissa 2014: "Why is the origin of life still a mystery?"

Sen sijaan Luoja Jumala voi edelleen yhtä vahvasti kuin silloin kun hän loi kasvit, eläimet ja kaiken mitä on maassa, taivaassa ja vedessä. Jumala on sama eilen tänään ja huomenna. Hän ei muutu, koska totuus ei ole muuttuva käsite.

Viitteet:

1. Stanley Millerin kokeet elämän synnystä tehtiin 1950-luvulla Chicagon yliopistolla. Niissä luotiin kaasuseos, jonka siihen aikaan oletettiin muistuttavan varhaista maapallon ilmakehää. Lisäksi koejärjestelyyn johdettiin sähköä. Kokeen kestettyä viikon 10-15% hiilestä oli sitoutunut orgaanisiin yhdisteisiin. Lopputuloksesta löydettiin 13 elämän tarvitsemasta n. 20 aminohaposta. Aminohapot olivat sekä vasen- että oikeakätisiä, kun taas elämän proteiineista löytyvät aminohapot ovat aina pelkästään vasenkätisiä. Normaalisti nämä yhdisteet ovat yhdessä esiintyessään myrkyllisiä niitä käyttäville eliöille ja eliön kuoltua kätisyys alkaa nopeasti muuttua kohti tasapainotilaa. Näihin kokeisiin viitataan yhä edelleen, koska asiat eivät ole tästä juurikaan edenneet.
2. Louis Pasteur: (https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Pasteur)