sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

56. Liskot sopeutuvat hyper-nopeasti - ei evoluutiota

Evoluutio ja sopeutuminen sotketaan jatkuvasti tarkoituksellisesti. Evoluutio tarkoittaa kehittymistä, sitä miten bakteerista olisi vähitellen kehittynyt ihminen, sattumalta. Jotta ihmiset uskoisivat tämän uskomattomalta kuulostavan väitteen, totuus hämätään termien vaihtamisella. 

On ilmiselvää, että eliöt sopeutuvat muuttuneisiin olosuhteisiin. Sitten käännetään termit ja tätä sopeutumista aletaan kutsua evoluutioksi. Sitten todetaan, että bakteeri on kehittynyt ihmiseksi evoluution avulla ja että sopeutuminen todistaa tämän. Näin tapahtuu hokkuspokkus-huijaus.

Sopeutuminen ei kuitenkaan tarkoita kehittymistä. Kehittyminen vaatii uuden geneettisen informaation syntymistä: ihmisen DNA:ssa on enemmän nukleotideja (tietoalkioita) kuin bakteerin. Tämän lisääntyneen tiedon olisi pitänyt evoluution mukaan syntyä itsestään.

Joidenkin evoluutionistien mukaan evoluutiolla ei ole suuntaa. Silloin yleensä on taustalla väite, että jokin eliö on taantunut eikä kehittynyt. Kun tarkastellaan eliön DNA:ta, havaitaan, että evoluutiolla olisi oltava suunta: geneettisen informaatio lisääntyminen, jotta voisi tapahtua kehittymistä. Jos eliö taantuu, yksinkertaistuu, tai siltä alkaa uupumaan joitakin aikaisemmin olemassa olleita rakenteita, sen DNA rappeutuu, ei kehity. Suuressa kuvassa evoluutiolla on siis oltava suunta.

Kun eliö sopeutuu muuttuneisiin olosuhteisiin, sillä on ollut jo valmius muunnella ominaisuuksiaan pärjätäkseen uusissa olosuhteissa paremmin. Tällöin uudet geenialueet aktivoidaan, jotta esimerkiksi eliön kyky käyttää uudenlaista ravintoa paranee.  Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat eräät liskot.

Vuonna 1971 siirrettiin joukko Italian Seinäliskoja Pod Mrcaru saarelta Adrianmerellä Pod Kopiste saarelle, missä niitä ei aiemmin ollut. Saarelta uupui niiden aikaisempi eläin peräinen ravinto, joten niiden oli sopeuduttava syömään pelkästään kasveja. Tutkijat palasivat Pod Kopiste saarelle 36 vuotta myöhemmin ja hämmästyivät, miten liskot olivat sopeutuneet. Niiden pään rakenne oli muuttunut ja puruvoima kasvanut. Tarkempi tutkimus osoitti, että myös niiden suoliston rakenne oli muuttunut. Niille oli kasvanut jopa aivan uusi lihas vatsaan. Tämä oli ennen kuulumatonta 'evoluutiota' näin lyhyessä ajassa, vain muutamassa sukupolvessa.



Pod Mrcaru lizard.
Credit: Anthony Herrel of the University of Antwerp


Evoluution oletetaan tapahtuvat mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Tutkijat tiesivät, että tällaisessa ajassa ei pitäisi pystyä tulemaan sattumalta sellaista määrää mutaatioita, uutta geneettistä informaatiota, jota nämä muutokset vaatisivat. (Yhteys DNA muutoksien ja rakenteiden välillä on hyvin monimutkainen ja useinkaan sitä ei yksityiskohtaisesti ymmärretä.)

Vielä suurempi yllätys tutkijoilla oli vastassa, kun liskojen DNA analysoitiin. Se havaittiin samanlaiseksi kuin alkuperäiskannalla Pod Mrcaru saarella. Ei siis ollut tapahtunut geneettistä kehitystä, silti tutkijat nimesivät tämän pika-evoluutioksi. Kyseessä oli kuitenkin sopeutuminen olemassa olevan geneettisen informaation avulla uusiin olosuhteisiin. Liskoilla oli jo siis tämä kyvykkyys, sitä ei tullut näiden 36 vuoden aikana.  Epigeneettiset kytkimet vain aktivoivat DNA:n alueita, jotka muuntelivat liskojen ulkoista rakennetta olosuhteiden mukaiseksi. Rakennusohjeet, arviolta kymmeniä tuhansia nukleotidejä, tähän sopeutumiseen olivat olleet liskossa jo aiemmin.

Lisää aiheesta näistä linkeistä:


Toiset tutkijat tekivät asiasta tarkemmin seuratun kokeen ja havaitsivat, että kun liskoille syötetään kasviruokaan niin suolet pidentyvät ja ruuan sulatusaika kasvoi. Jälleen nopeasti. Tässäkään ei mitään kehittynyt, vaan liskot sopeutuivat olemassa olevan geneettisen koodiston avulla. http://jeb.biologists.org/content/219/12/1903


Toinen samanlainen tapaus on, kun liskot alkoivat munimisen sijaan synnyttää eläviä poikasia kylmissä vuoristo-olosuhteissa. Tässäkin liskoilla oli jo kyky olosuhteiden muuttuessa pitää muna sisällään aina siihen asti, kun poikanen syntyy. Kyseessä ei siis ollut istukallinen alkionkehittymisen evoluutio. Tämäkin otsikoitiin evoluutiona, vaikka kyseessä on muuntelu eläimen jo valmiiksi olemassa olevien kyvykkyyksien mukaisesti.



Tutkijat todella haluavat eksyttää ihmiset vaihtamalla termejä ja perusteluja keskenään. Miksi? 

Mutaatiot ja luonnonvalinta eivät kehitä mitään. Mutaatiot vain rikkovat DNA:ta niin kuin satunnaiset muutokset sotkevat kirjan. Sairauksia valitsemalla ei mikään kehity. Luonnonvalinta vain karsii epäkelvot, mutta ei pysty noukkimaan yksittäisiä mutaatiota jatkoon, vaan mukana tulee aina koko genomi. Eliöt sopeutuvat olemassa olevan geneettisen informaation avulla, jota ohjataan aisteilla ja epigeneettisillä kytkimillä, kuten nämä esitetyt esimerkit todistavat.

Muuntelu ei siis ole kehittymistä. Muuntelun avulla ei bakteerista tule ihmistä, vaan bakteeri pysyy bakteerina. Muuntelu ei tee evoluutiosta totta. Sudesta kyllä tulee koira, mutta koirasta ei tule kissaa. Muuntelulla on aina etukäteen suunnitellut rajat. Tämä suunnitelma on eliön DNA:ssa ja sinne ei enää synny uutta geneettistä informaatiota. Sitä vain katoaa. Tiedon kadotessa DNA:sta saattaa syntyä uusia lajeja, mutta ne ovat geneettisesti aina esi-isiänsä yksinkertaisempia. Jokin niissä ei enää toimi niin hyvin kuin aikaisemmin.

Ketut saattavat hyvinkin olla tästä esimerkki:

Bat-eared fox 72 Kromosomia, elinikä 13-15 vuotta
Gray Fox 66 Kromosomia, elinikä 6-8 vuotta
Fennec Fox 64 Kromosomia, elinikä 8-10 vuotta
Bengal Fox 60 Kromosomia, elinikä 6-8 vuotta
Kit Fox 50 Kromosomia, elinikä 5.5 vuotta
Tibetan sand fox 36 Kromosomia, elinikä 6-10 vuotta
Red Fox 34 Kromosomia, elinikä 2-4 vuotta

Näistä punakettu on ilmeisesti menettänyt jopa 1500 geenin toiminnan. Huomaa mahdollinen osittainen korrelaatio kromosomien yhdistymisen ja eliniän välillä.  Lajiutuminen geneettistä tietoa menettämällä syö eliön kelpoisuutta.  




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti