9. Viides ja kuudes päivä - Eläimien alkuperä

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut taivaanavaruudessa maan yllä." Niin Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki elävät, liikkuvat olennot, joita vilisee vesissä, kunkin lajinsa mukaan, ja jokaisen siivekkään linnun, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, viides päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:20-23)

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa eläviä olentoja lajiensa mukaan, karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä lajiensa mukaan." Näin myös tapahtui. Jumala teki villieläimet lajiensa mukaan, karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki maan pikkueläimet lajiensa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. (RK: 1. Moos. 1:24-25)

---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?  

7. Kolmas Päivä - Elämän Koodin Luominen  

8. Neljäs Päivä - Avaruuden mysteerit

-------------------------------------------------------------------------

Näemme näissä jakeissa, että Jumala loi:

• suuret merieläimet ja
• kaikki elävät, liikkuvat olennot, joita vilisee vesissä, kunkin lajinsa mukaan, ja
• jokaisen siivekkään linnun, kunkin lajinsa mukaan.
•  villieläimet lajiensa mukaan,
• karjaeläimet lajiensa mukaan ja
• kaikki maan pikkueläimet lajiensa mukaa

Vaikka ei erikseen näy, niin näihin ja kasvillisuuden luomisen jakeisiin kuuluvat myös bakteerien, levien, hyönteisten ja muiden eliöluokkien luominen. Näitä luokkia luomisen jälkeen oli itseasiassa paljon enemmän kuin, mitä tänään on elossa. Sukupuuttoon kuoli esimerkiksi Vedenpaisumuksen aikaan lukuisa määrä meren eläviä. Näitä tunnetaan kymmeniä eri eliöluokkia esimerkiksi kambrikaudelta, eli heti Vedenpaisumuksen alussa hautautuneena. Luomisen jälkeen biodiversiteetti, tämä nykyinen muotisana, luonnon monipuolisuus, oli moninkertainen siihen verrattuna, mitä tänään näemme. Myös kasvillisuuden peittämää maata ja merta oli enemmän, matalammat meret ja mantereet lisäsivät biomassaa. Tämä näkyy suoraan Vedenpaisumuksen peittämistä nykyisissä kivihiilikaivauksissa.

Tässä onkin luomisen ja evoluution suurin ero: Evoluutioteoria väittää, että uutta syntyy koko ajan, Raamattu sanoo, että alussa oli enemmän, mutta sitten syntiinlankeemuksen jälkeen alkoi kuolema, joka on johtanut kokonaisten lajien tuhoon. Jos evoluutio olisi totta, meidän ei pitäisi olla huolissaan biodiversiteetin vähenemisestä.

Lajiensa Mukaan

Kaiken kaikkiaan Lajiensa mukaan sanotaan Luomiskertomuksessa 10 kertaa. Sama toisto on, kun lajit täyttävät Nooan arkin. Tällainen toisto Raamatussa on aina sen takia, että asia todella huomattaisiin. Se ei ole kirjoittajan typeryyttään kirjoittamaa vaan varmistaa asia. Tässä kymmenen kertaa, jotta emme ohita sitä pohtimatta asiaa syvällisesti.

Eläimien lisääntyminen lajiensa mukaisesti merkitsee myös sitä, että jossain perimässä pitää olla tallessa tietoa siitä, miten juuri se laji rakentuu. Nykyisin tiede tuntee tämän tiedon olevan sekä solun tuman DNA:ssa, että sitä käsittelevässä koneistossa epigeneettisenä (geenien ulkopuolisena) tietona.

Kaikki lisääntyvät lajinsa mukaisesti. Nämä luodut lajit ovat kuitenkin eri asia kuin mitä nykyisin biologia käyttää lajin käsitteenä. Luodut lajit ovat korkeammalla eliöiden luokittelussa.

Kysymys on siitä, että on yksi alkuperäinen 'geenikokoelma', joka luodulla lajilla on ollut. Tästä on luomisen jälkeen eriytynyt muita lajeja. Koiraeläimet (susi, koira, hyeena, dingo, jne) ovat alun perin olleet yksi luotu laji eli vain yksi pari on tarvinnut olla olemassa alussa. Myöhemmin siitä ovat eriytyneet muut ala-lajit. Samanlaisia ovat kissaeläimet ( leijonasta kotikissaan), hevoset (mukaan lukien seeprat ja aasit). Karhut (ruskeat, mustat, valkoiset ja mustavalkoiset), norsut, jne. 

Lajiutumista tapahtuu olemassa olevasta alkupisteestä,  Jumalan luomasta geneettisestä koodista, ja siihen ladatusta moninaisuudesta. Jokainen eläin ja kasvi kantaa paljon enemmän geneettistä koodia kuin käyttää, sillä jokainen geeni on kaksi kertaa. Kerran molemmilta vanhemmilta perittynä. Myöhemmin jotkin heidän jälkeläisistä saattavat alkaa ilmentämään tätä aiemmin piilossa ollutta perimää.

Luodut lajit muuntelevat ala-lajeiksi, mutta eivät koskaan toiseksi eliöluokaksi (luoduksi lajiksi).

Näistä monista alkupisteistä, luodusta lajista, uusia alalajeja tulee geneettisen ajautumisen ja köyhtymisen myötä populaatioiden pullonkaulojen avulla. Tällöin genomin variaatiokyvykkyys köyhtyy ja erityispiirteet korostuvat. Juuri näin on käynyt koirille. Ihminen on jalostanut 200 vuodessa 400 koirarotua pelkästään köyhdyttämällä genomi yhä homogeenisemmäksi (Tästä johtuvat koirien moninaiset perinnölliset sairaudet). 

Geneettisen tiedon rikkauden väheneminen populaatoin pullonkaulojen kautta.

Eläimet luotiin valmiina ja täysikasvuisena kuten myöhemmin ihminenkin. Aikaisemmin myös maailmankaikkeus luotiin valmiina, siksi se näyttää 'vanhalta'. 

Lisää aiheesta täällä: https://mistametulemme.blogspot.com/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html

 

Mitä tieto on?

Hyvä esimerkki tiedosta on rakennusohje. Otetaan esimerkiksi huonekalun kokoamisohje. Siinä on tietoa, miten eri osat pitää yhdistää, jotta huonekalu, vaikkapa kirjahylly, käytännössä sitten toimii tarkoituksensa mukaisesti. Se rakennusohje olettaa, että rakennusaineet ja työkalut ovat saatavilla ja lisäksi, että on joku, joka osaa suorittaa kokoamisen ohjeita lukemalla. Voidaan siis sanoa, että rakennusohjeessa on tietoa siitä, miten haluttu lopputulos saadaan aikaiseksi tiedetyssä ympäristössä.

Nyt oleellinen kysymys on, että miten tämä tieto on rakennusohjeeseen tullut. Me totta kai kaikki tiedämme, että huonekaluvalmistaja on sen kirjoittanut ja piirtänyt oman alkuperäisen suunnitelmansa mukaan. Sen lisäksi pitää ymmärtää, että ohje on tehty niin, että keskiverto ihminen sen ymmärtää. Tässä tärkeää on ymmärrettävä kieli sekä universaali kuvamateriaali. Lisäksi pitää olla yleiset työkalut, joita löytyy, jollei nyt joka kodista, niin ainakin joka rautakaupasta. Ohjeiden tekijä on siis joutunut olettamaan paljon ja ottamaan paljon huomioon siitä olosuhteesta, missä huonekalu lopulta kootaan. Hän on siis tietänyt rakennusohjeen lisäksi olosuhteista ja rakentanut ohjeet niin, että tämä tieto on ohjeissa mukana.

Ja myöskin hänellä on ollut tieto ja osaaminen, miten osat rakennetaan ja pakataan niin, että kokonaisuus saadaan kätevästi kuljetettua tehtaalta kauppaan ja kaupasta kotiin. Osia rakennettaessa suunnittelijan on täytynyt ymmärtää paljon materiaalista ja raaka-aineista, niiden ominaisuuksista kuten työstettävyydestä ja kestävyydestä. Hänen on pitänyt tuntea kemikaaleja ja pintakäsittelyaineita. Lisäksi tietysti olla aimo annos taiteellista silmää ja kykyä suunnitella huonekalu, jonka joku myös ostaisi. Ja valtava määrä on oltava tietoa siitä, miten huonekaluja myydä ja markkinoidaan huonekaluliikkeille ja lopulta, miten järjestää koko yritystoiminta huonekaluvalmistuksen ympärille. Ilman kaikkea tätä tietoa ei olisi niitä muutamaa kuvaa ja sanaa siinä rakennusohjeessa.

Samoin kukka on aina tiennyt kuinka monta terälehteä itseensä kasvattaa. Tai monarkkiperhonen tietää mihin lähteä vaeltamaan kuoriuduttuaan kotelosta. Koko kuoriutuva joukko lähtee yhtä aikaa liikkeelle ja palaa aina samalle seudulle kuin edeltänytkin sukupolvi. Sillä on siis oltava tietoa mihin mennä. Tätä tietoa se sitten käyttää todennäköisesti lukiessaan maan magneettikentän suuntaviivoja ja voimakkuutta. Kaikessa elämässä on hirvittävästi tietoa. Ja sillä joka on tämän tiedon synnyttänyt, on oltava vielä valtavampi määrä ymmärrystä materiaaleista, olosuhteista, luonnonlaeista ja siitä ympäristöstä, missä tietoa lopulta käytetään kuin huonekalufirmalla konsanaan.

Nyt meidän on siis kysyttävä sama kysymys kuin huonekalun rakennusohjeesta: mistä tämä tieto on tullut? Kysymystä voidaan tarkentaa vielä konkreettisemmin, että mistä tieto on DNA:han tullut niin, että proteiineja kokoava solukone osaa sitä tietoa lukea ja miten sillä on tieto tuntea materiaalit, mitkä se sen ohjeen mukaan kokoaa yhteen. Samoin kuin huonekalufirman on ymmärrettävä kaikki ympäröivätkin asiat, on solunkin ”ymmärrettävä” melkoinen määrä erilaisia (liike-)toimintaprosesseja.

Evoluutioteoria kertoo, että tämä tieto on tullut sattumalta, vähitellen ja luonnonvalinnan ohjaamana (joka sekin on itsessään sattuman tulos). Raamattu sanoo, että se tuli luomisen yhteydessä. Jumalalla oli samanlainen kokonaissuunnitelma kuin huonekaluvalmistajalla ja hän teki ensin osat ja sitten talletti ohjeen jokaisen elävän olennon soluun. Jumala on siis siirtänyt omasta maailmastaan tähän materialistiseen maailmankaikkeuteen hirvittävän määrän tietoa. Tietoa siitä miten kaikki rakentuu ja miten kaikki elämä toimii. Raamattu kertoo, kenellä tämä kaikki tieto on:

Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Sanon tämän, ettei kukaan pettäisi teitä suostuttelevalla puheella. …

Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä. Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.

Varokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, jotka perustuvat ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin  [materialismiin] eivätkä Kristukseen. Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja teillä on tämä täyteys hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. (RK: Kol. 2:3-10)

Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala langetti rangaistuksen koko luomakunnalle, ei siis pelkästään ihmiselle. Tällöin geneettinen tieto alkoi hävitä. Tieto, josta hän ensin sanoi, että kaikki oli sangen hyvää. Ihminen teki väärin Jumalaa kohtaa ja Jumala otti osan tiedosta pois.

Tämä tiedon tuhoutuminen on menossa yhä. Ihmiseen jokaisessa uudessa sukupolvessa kertyvät yhä moninaisemmat periytyvät sairaudet ovat yksi esimerkki tästä. Sukupuuttoon kuolevat eläinlajit ovat toinen merkittävä tiedon hävittäjä. Myös kaikki muu kuluu pois. Pikkuhiljaa aurinko kuluttaa itsensä loppuu ja sen jälkeen ei ole enää tietoa, mikä aurinkokunta oli aikoinaan ollut.

Raamatun mukaan ensiksi siis tieto kasvoi Jumalan toimesta. Tämän jälkeen se alkoi syntiinlankeemuksessa ensi äkkiä ja sen jälkeen vähitellen vähenemään. Nooan tulva oli yksi suuri tapahtuma, jossa pyyhittiin pois paljon geneettistä tietoa, mutta senkin jälkeen ja yhä nykyään tietoa katoaa eikä sille voi mitään.

Ja: "Sinä, Herra, olet alussa perustanut maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja. Ne kaikki katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kaikki vanhenevat kuin vaate. Kuin viitan sinä käärit ne kokoon, kuin vaatteen, ja ne muuttuvat. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu."  (RK: Hepr. 1:10-12)

Nyt jos vertaat evoluutiota ja luomista tiedon määrän lisääntymisen tai vähenemisen valossa, huomaat sen yhden suurimman ja yksiselitteisimmän eron näiden kahden maailmankatsomuksen välillä. Toisen mukaan tieto lisääntyy itsestään koko ajan. Toisen mukaan se vähenee koko ajan ja on alun perin syntynyt älykkään ulkopuolisen toimijan toimesta eli tietoa on injektoitu tähän maailmankaikkeuteen ulkoapäin tämän maailmankaikkeuden ulkopuolella olevan älykkään toimijan toimesta ja hänen suunnitelmansa mukaan.

Kuvaajana tämä tiedon kasvaminen ja väheneminen näyttävät seuraavalta:

Evoluution mukaisesti:

 Raamatun mukaisesti:

Kuvaajat kertovat hyvin, miten Raamatun mukainen luominen ja evoluutiomalli ovat kaksi täysin vastakkaista maailmankatsomusta.

Elämän perusta on solu

Solu on maailman ihmeistä suurin. Biologisen elämän perusyksikkö. Se sisältää potentiaalin kaikkeen elämään. Kaikki elämä perustuu samaan koodiin, samoihin muutamaan sataan tietojenkäsittelykoneeseen, pienen pieneen atomitason nanorobotteihin. Elämä on solutasolla hyvin samankaltaista, koska kaikki on saman suunnittelijan kädestä.

Solussa on omat:

• tieverkot ja varastot,
• Kommunikaatioverkostot ja tietovarastot,
• Jätehuolto ja roskakuskit,
• Tehtaat ja robotit, satojatuhansia erilaisia,
• Voimalaitokset ja energiansiirto,
• Kaupunginportit ja portinvartijat,
• poliisit, sairaalat, korjaajat, lämmittäjät ja jäähdyttäjät,
• vesi- ja viemäriverkostot,
• vaarallisten aineiden kuljetukset ja ongelmajätteiden hävitys,
• tärkeiden aineiden kierrätys,
• puolustusmuurit ja hyökkäyskalusto,
• moninkertaiset turvallisuuskäsittelyt,
• viruskirjastot ja kaikkea muuta mitä vielä ei ymmärretä.

Solu on jatkuvasti käynnissä. Siellä ei koskaan ole yötä niin kuin miljoonakaupungissa. Koska se on hyvin pieni (juuri mitään ihmisen solua ei voi nähdä silmällä), siellä asiat tapahtuvat hyvin nopeasti. Jos solu olisi oikeasti suurkaupungin kokoinen, kaikki liikkuisivat siellä lähes valonnopeudella. Tästä huolimatta se pystyy johonkin hyvin ihmeelliseen, johonkin mihin suurkaupunki ei koskaan pysty. Se pystyy jakaantumaan ilman, että mikään sen toiminto häiriintyy. Toiminta jatkuu jakaantumisen jälkeen kahdessa uudessa solussa kuin mitään merkittävää ei olisi tapahtunutkaan. Juuri jakaantuminen on elämän perusedellytys. Biologinen elämä on jotain, mikä pystyy kopioimaan itsensä.

Hän, joka pystyi rakentamaan tämän merkillisen monimutkaisen ja täsmälleen järjestäytyneen solun, pystyi rakentamaan myös ihmisen, yhdellä kertaa, alusta loppuun, samanaikaisesti. Hän ei tarvitse siihen mitään evoluutiota, kehittämistä kuoleman avulla.

Suunnitteluesimerkkejä eläimissä

Monet eläimet ovat käsittämättömän hienosti suunniteltuja. Tässä lähes loputtomasta kirjosta vain muutamia esimerkkejä.

• Kirahvi. Tämä maailman korkein eläin omaa pienimmät verisolut. Jos sen verenkierto olisi kuin ihmisellä, se kuolisi kumartuessaan juomaan verenpaineen noustessa päässä. Sen suhteettoman suuri sydän pystyy pumppaamaan verta viiden metrin korkeuteen suurella paineella. Niin suurella, että verisuonet sen jaloissa räjähtelisivät, jos ne eivät olisi luun ja kalvon välissä. Tämä taas vaatii sen, että verisolut ovat pieniä. Sen kaulavaltimoissa ja -laskimoissa on venttiilit, jotka nopeasti laskevat verenpainetta sen kumartuessa juomaan.
• Mustekala. Sen silmä on hyvin samanlainen ihmisen silmän kanssa (ja ei ole edes evoluutio-opin mukaan ihmisen sukulainen millään tavalla!). Sen genetiikka on niin ihmeellinen, että 30 tiedemiestä julkaisi tutkimuksen siitä, ettei se ole kehittynyt evoluution avulla maassa, vaan tullut sellaisenaan avaruudesta. Niin huonosti se sopii minkään muun sukulaiseksi. Se pystyy mm. editoimaan DNA:tansa. Sen älykkyys on havaittu korkeaksi erilaisissa testeissa mm. se oppii avaamaan kierteellisen purkinkannen.
• Linnut. Linnut eivät hikoile, vaan niiden jäähdytys on hoidettu onttojen luiden avulla. Ontot luut ovat myös kevyemmät. Niiden keuhkot toimivat kahteen suuntaan - täten ne eivät milloinkaan hengästy. Ne pystyvät lentämään nukkumatta päiväkausia. Ne suunnistavat maan magneettikentän mukaan. Muodostelmassa lentäen ne pystyvät säästämään 15% energiaa. Linnun sulka on aerodynaaminen ja rakenteellinen ihme. Linnun luiden mekaniikka on käsittämättömän hienoa suunnittelua, jotta sen kroppa ei heilu ylös ja alas vastakkaisiin suuntiin siipien liikkeiden kanssa.
• Sarvivalas. Vain vähän aikaa sitten saatiin selville, että tämä yksisarvista muistuttava valas käyttää pitkää sarveaan äärimmäisen tarkkaan kaikuluotaukseen. Nyt ihminen on kopioimassa sen toiminnallisuutta omaan tarkoitukseensa. Samanlaista tutkimusta tehdään kaikkialla: tutkitaan miten luonnon ihmeistä oppia ottamalla voisi rakentaa parempia koneita.   
• Virus. Tämä suurta proteiinikonetta muistuttava geenipankki ei pysty lisääntymään yksin. Silti sillä on äärimmäisen tärkeä tehtävä: ilman sitä bakteerit täyttäisivät maapallon muutamassa kuukaudessa. Se siis rajoittaa bakteerien lisääntymistä holtittomasti.
• Hiilen ja hapen kierto. Tasapaino vallitsee myös kasvien ja eläimien välillä. Jos eläimet eivät tuottaisi hiilidioksidia, kasveilta loppuisi raaka-aina nopeasti. Ja taas jos kasvit eivät tuottaisi sokereita ja muita ravintoaineita, eläimet eivät voisi elää.

Vastaavia suunnitteluesimerkkejä on eläinkunta ja kasvikuntakin täynnä. Hämmästyttävintä on, että niitä tulee vastaan paikoissa, joissa ei koskaan arvaisin. Kuten syvällä valtamerten syvänteissä, joissa elää värikkäitä, valoatuottavia kaloja, planktoneja ja kasveja. Koralliriutat ovat värikkäitä akvaarioita, joissa vastaan tulee eläimiä, jotka ovat ihan kuin kasveja ja kasveja, jotka ovat ihan kuin eläimiä. Syvällä maan sisässä on bakteereja kuten myös merenpohjan kuumissa lähteissä. Maapallo on elämän läpitunkema. Siitä huolimatta ihminen ei ole pystynyt synnyttämään edes alkeellisinta elämää itse suunnitellen. Elämää tulee vain elämästä. 

Jumala loi äärettömän suuren avaruuden ja yhtä paljon elämän moninainen rikkaus maanpäällä julistaa hänen kunniaansa.