13. Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä?

1. Mooseksen kirjan 3. luku avaa vastauksen otsikon kysymykseen. Paneudutaan siihen, mitä tapahtui ja mistä elementeistä tämä kertomus koostuu. Niin Jeesus kuin apostolitkin viittasivat tähän riittävän monta kertaa, jotta voimme uskoa, että kyseessä on asia, joka perusteellisesti vaikutti ihmiskunnan elämään.

Olen kirjoittanut 12 artikkelia luomisesta, jotta voisit ymmärtää, mitä syntiinlankeemuksessa todella tapahtui - kuinka radikaali muutos se oli verrattuna siihen, mitä Jumala loi. Jumala loi kaiken erittäin hyväksi ilman kärsimystä, mutta kun katsomme ympärillemme selvästikään näin ei ole.

Kaikessa hirveydessään tämä luku on tärkeimpiä Raamatun lukuja evankeliumin jälkeen. Sillä evankeliumista alkaa sen korjaus, mikä tässä rikkoutuu.

Vaikka katson tämänkin olevan tosi historiallinen tapahtuma, on myös sen jokainen elementti, tapahtuma ja näkökulma symbolisesti opettava. Maailmankaikkeuden Luoja Jumalan ei tarvitse sepittää tarinoita kertoakseen opetuksia. Hän voi antaa niiden ensin tapahtua ja sitten kirjauttaa ylös sellaisenaan.

Heprealainen ajatuksenkulku lähtee siitä, että näkyvä ja näkymätön ovat aina yhtä. Siksi näkymättömillä asioilla on myös näkyvä vastine. Ja siksi näkymättömät tapahtumat ja vaikutukset voidaan tehokkaimmin opettaa kertomalla sen näkyvät merkit. 

Tizian  - Syntiinlankeemus

---------------------------------------------------------------------------

Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?  

7. Kolmas Päivä - Elämän Koodin Luominen  

8. Neljäs Päivä - Avaruuden mysteerit 

9. Viides ja kuudes päivä - Eläimien alkuperä  

10. Kuudes Päivä - Ihmisen Luominen  

11. Ihmisen Sielun Luominen  

12. Aadam, Eeva, Eden ja Luomisen genetiikka

-------------------------------------------------------------------------

Siivekäs käärmekoriste ihmisen päällä Tutathkamonin haudasta

Pahuuteen houkuttelu

Mutta käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt. Se sanoi naiselle: "Onko Jumala todella sanonut: 'Älkää syökö mistään puutarhan puusta'?"  (RK: 1. Moos. 3:1)

Juuri näin eksyttäjä aina aloittaa (käärmeestä alla tarkemmin). Ensin herätetään epäilys käskyn antajasta ja siitä oletko ymmärtänyt oikein.

Kielto syödä yhdestä, ei kaikista, paratiisin puusta tuli ensin Aadamille jo 2. luvun aikana ennen kuin Eeva oli luotu:

Ja Herra Jumala antoi ihmiselle tämän käskyn: "Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet."  (RK: 1. Moos. 2:16-17)

Eeva on kuullut tämän Aadamilta ja toistaa sen sekä kertoo myös ymmärtävänsä seuraamukset: Jumalan kiellon rikkomisen seuraamus on kuolema - synnin kautta tulee kuolema ja syntiä ei hyvitä mikään muu kuin kuolema.

Nainen vastasi käärmeelle: "Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain sen puun hedelmästä, joka on keskellä puutarhaa, Jumala on sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"  (RK: 1. Moos. 3:2-3)

Eedenissä oli suuri määrä hedelmäpuita, mutta yksi oli keskellä ja siihen ei saanut koskea. Se ei ollut keskellä sattumalta: näin sen hedelmää ei syödä vahingossa. Se oli koetukseksi, mutta koetus oli niin selkeä ja rangaistus niin raju, ettei rikkominen Jumalan tahtoa vastaan voisi tapahtua vahingossa.

Tämän jälkeen paholainen tunnustaa Jumalan olemassa olon ja antaa käskylle vaihtoehtoisen selityksen, paljastaen salaista tietoa, ja luonnollisesti valehtelee: 

Käärme vastasi naiselle: "Ette te suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä, teidän silmänne aukeavat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte hyvän ja pahan."  (RK: 1. Moos. 3:4-5)

Sielunvihollinen on todella sielusi perässä, ei minkään muun. Hän lupaa mitä tahansa saadakseen sen. Jeesukselle hän lupasi koko maailman:

Paholainen vei hänet [Jeesuksen] korkealle paikalle, näytti hänelle yhdessä hetkessä kaikki maailman valtakunnat ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan koko tämän valtapiirin ja sen loiston. Minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon. Jos siis kumarrut eteeni, niin tämä kaikki on sinun." Jeesus vastasi hänelle ja sanoi: "On kirjoitettu: 'Herraa, sinun Jumalaasi, sinun tulee kumartaa ja vain häntä palvella.'" (RK: Luuk. 4:5-8)

Kannattaa kiinnittää huomiota, ettei Jeesus kieltänyt, etteikö maailma olisi ollut paholaisen hallussa. Juuri tätä olemme tutkimassa: milloin maailma joutui paholaisen haltuun.

Hyvän ja pahan tietäminen oli Eevalle jotakin houkuttelevaa. Niin se on vieläkin - paha houkuttelee, kutkuttaa, kutsuu ja viekoittelee. Ja huonosti käy sille, joka sen huutoon vastaa:

Nainen näki, että puusta oli hyvä syödä ja että sitä oli nautinto katsella ja se oli houkutteleva, koska siitä sai ymmärrystä. Niinpä hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. (RK: 1. Moos. 3:6)

Paholainen onnistui kiinnittämän Eevan katseen puuhun ja sitä kautta sai Eevan ajattelemaan asiaa tarkemmin. Puusta syöminen tuntui kaiken puolin hyvältä ajatukselta. On kolme tapaa, miten synti tulee ihmisen elämään: silmien (kaunis katsella), lihan himon (syöminen) ja ylpeyden kautta (salaisen tiedon ymmärtäminen) (1 Joh 2:16)  Tunteet ja ihmisen sydän johtavat kuitenkin usein harhaan - Jumalan sana on ratkaisevampi.

Tämä on maailmanhistorian murheellisin tilanne. Ihmiset, joiden haltuun koko maailma oli aikaisemmin annettua…

Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää, täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Teidän vallassanne ovat meren kalat, taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet." (RK: 1. Moos. 1:28)

…tunnustivat uuden käskijän Jumalan sijasta ja alkoivat näin seuraamaan toista 'kuningasta'. Eikä voida sanoa, että se tapahtui vahingossa, sillä Aadam valitsi seurata vaimoaan, vaikka hän olisi vielä voinut kieltäytyä, sillä käärme petti vain Eevan kuten Aadamin ja Jumalan välisessä keskustelussa myöhemmin tulee ilmi:

Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan kanssani – hän antoi minulle siitä puusta, ja minä söin." Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: "Mitä oletkaan tehnyt!" Nainen vastasi: "Käärme petti minut, ja minä söin." (RK: 1. Moos. 3:12-13)

Niin paljon Aadam rakasti vaimoaan, että seurasi häntä, vaikka tiesi kohtalonsa: kuoleman. Eräänä päivänä Jumala itse oli valmis kuolemaan 'morsiammensa' puolesta - tosin Aadamin seuraaminen kuolemaan vaimonsa perässä ei häntä pelastanut.

Käärme

Tässä kertomuksessa on monia mystiseltä tuntuvia symboleja. Ne kaikki saavat tuntemaan, että kysymyksessä on vanha tarina, mutta kielellisesti kertomus vastaa normaaleja Raamatun historiankertomuksia. Alkuperäinen hepreankielen tyylilaji ei siis ole runoutta tai muuta symbolista kieltä.

Käärmeeksi käännetty sana on alun perin tarkoittanut jotain muuta. Käärme merkitys on tullut siitä, kun Jumala kirosi tämän olennon alhaisimmaksi luoduksi ja kulkemaan käärmeen lailla. Sanan alkuperästä on kerrottu, että se voi tarkoittaa myös loistavaa ja kuiskuttelijaa. 

Käärmeestä sanotaan:

Mutta käärme oli kavalin kaikista villieläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt.   (RK: 1. Moos. 3:1)

Tämä lause kuulostaa enemmän siltä, mitä tilanne oli rangaistuksen jälkeen. Ennen sitä tämä voitaisiin sanoa kuvaillen esimerkiksi näin: "Loistava oli laskelmoivin kaikista olennoista, jotka Herra Jumala oli luonut." Näin selitettynä se kertoo enemmän asetelmasta ennen rangaistusta.

Kohdassa on myös sanaleikki 2.luvun viimeiseen jakeen alasti-sanaan. Kyseessä on sama heprean sana (suomeksi alasti/kavalin), mutta käärmettä kuvatessa se on yksikössä. Voitaisiinko siis ajatella, että käärme oli paljastaja? Ainakin siinä mielessä, että tämän jälkeen Aadam ja Eeva oikeasti tajusivat olevansa alasti ja käärme paljasti heissä olevan vapaan tahdon piilevän vaarallisen potentiaalin.

Villieläimeksi käännetty sana olisi tosiaan tarkemmin käännettynä olento - villieläin käännös sisältää kääntäjän ajatuksen tilanteesta.

Tästä Loistavan, Luciferin, alkuperäisestä luonteesta kuvaavat Jesaja 14 ja Hesekiel 28 enemmän.

Sinä olit Eedenissä, Jumalan puutarhassa. Kaikenlaiset jalokivet olivat koristeinasi. Karneolia, topaasia, kalsedonia, krysoliittia, onyksia, berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja kaiverrustyöt sinussa. Ne valmistettiin sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit voideltu, suojeleva kerubi, ja minä asetin sinut Jumalan pyhälle vuorelle; sinä käyskentelit tulisten kivien keskellä.  (RK: Hes. 28:13-14)

On keskiaikaista mytologiaa, että paholainen olisi sekasikiö - ei, hän tekeytyy valon enkeliksi kuten Paavali kuvaa:

Eikä ihme, sillä itse Saatana tekeytyy valon enkeliksi.  (RK: 2. Kor. 11:14)

Näin ymmärrettynä Eevakin saa vähän myötätuntoa. Eikä kyseessä myöskään ollut puhuva eläin. Sen sijaan Jumalan rangaistus kyllä häntä nykyisin koskee.

Alas tuonelaan on syösty sinun loistosi, sinun harppujesi helinä. Vuoteena allasi ovat madot, peitteenäsi toukat.

Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika? Kuinka oletkaan maahan syösty, sinä kansojen valtias! Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, minä korotan istuimeni Jumalan tähtiä korkeammalle ja istun kokoontumisvuorelle, perimmäiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien yläpuolelle, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.'  (RK: Jes. 14:11-14)

Ylpeys oli Luciferin synti: halu tulla Jumalan vertaiseksi. Hänellä oli myös kateus ihmistä kohtaa, sillä ihminen pystyi johonkin, mihin hän ei koskaan pystyisi: luomaan uutta (lisääntymällä).

Vaelluksessasi sinä olit nuhteeton luomisesi päivästä siihen asti, kunnes sinussa havaittiin vääryys. Paljosta kaupankäynnistäsi sisimpäsi tuli täyteen vääryyttä, ja sinä teit syntiä. Niin minä heitin sinut häväistynä alas Jumalan vuorelta ja karkotin sinut, suojeleva kerubi, pois tulisten kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi kauneutesi vuoksi, ja viisautesi turmeltui loistosi tähden. Minä viskasin sinut maahan kuninkaiden eteen, jätin sinut heidän katseltavakseen.  (RK: Hes. 28:15-17)

Vaikka tuomion on hänelle julistettu Jeesuksen Kristuksen ristillä vuodattaman veren tähden, on hän vielä vapaana ja kulkee ympäriinsä etsien kenet voisi niellä. Sen sijaan kiinniotto ja tuomio tapahtuu varmasti lopulta:

Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.  (RK: 2. Tess. 2:8)

Vielä ennen rangaistusta tämä loistava kerubi, enkeli, oli kaikkia muita luotuja korkeampi. Hän ei kuitenkaan ole Jeesuksen Kristuksen veroinen - hän ei ole Jeesuksen veli niin kuin jotkut antavat ymmärtää. Jeesus ei ole luotu laisinkaan, vaan yhtä Isän Jumalan kanssa. Rangaistuksen jälkeen Luciferistä, tuosta loistavasti kerubista, tuli tomua syövä matelija - kaikkia luotuja alhaisempi.

Valta on sillä, jota tottelet. Täten ihmiselle annettu hallintavalta siirtyi Luciferille. Hän onnistui jälleen kaupankäynnissään. 

Hedelmäpuu

Ruoka ja ruokailu oli tärkeää jo Paratiisissa. Sitä kautta ihminen energiaa, jota tarvitaan, jotta elämä voisi jatkua. Elämän avulla eloton muuttuu eläväksi, kun ihmiset lisääntyvät: yhä useampi atomi on osana elämän kiertokulkua.

Taivaassa kaikki ovat Jumalan suoria luomuksia, mutta maassa ihminen pystyy luomaan uutta eli lisääntymään. Perustaltaan tämä vaatii siis yhä enemmän energiaa ihmiskunnan kasvaessa. Näin oli myös ennen syntiinlankeemusta, koska ihmisille määrättiin hedelmät ruuaksi. Tässä vaiheessa vain hedelmät olivat ihmisen ruokaa ja vain yhden puun hedelmä oli laskettu tästä ruokavaliosta pois, kun taas eläimille oli ruokana vihreä ruohot.

Ihminen ei paratiisissa myöskään tarvinnut mitään muuta kuin hedelmiä. Ei vaatteita, ei ollut muita ihmisiä, ei ollut kilpailua, kaikki oli valmiina. Jopa yhteys Jumalaan oli päivittäinen ja ihminen tunsi Jumalan jopa hänen askeltensa äänistä.

Hedelmät olivat siis hyvin keskeinen elementti ihmisen päivittäisessä elämässä. Se oli jotain, mikä oli koko ajan läsnä. Kielto ei niissä olosuhteissa olisi juurikaan voinut koskea mitään muuta kuin hedelmää. Elämä oli toisaalta yksinkertaista ja kuitenkin rikasta Jumalan läsnäolossa. Ainoa mitä ihminen tarvitsi, oli hedelmät.

Häpeä

Syntiinlankeemuksella ei ole mitään tekemistä seksin tai haureuden kanssa, sillä käsky lisääntyä oli annettu jo aikaisemmin ja haureuden harjoittaminen oli käytännön mahdottomuus: Aadam ja Eeva olivat alusta asti vain toisilleen ja olivat jo avioliitossa mies ja nainen. Jumalan käskyä noudattamalla ei voi rikkoa häntä vastaan.

Syntiinlankeemuksessa oli kysymys siitä, kenen ohjeita ihminen seuraa.

On häpeällistä, paljasta, jos ihmisessä on syntiä. Häpeän kohdetta pitää piilotella, ettei se näy. Tässäkin näkyy näkyvän ja näkymättömän yhteys. Alastomuus on vertauskuvaa siitä, että läheinen tai Jumala tietää syntisi, niin kuin näkisi alastomuutesi.

Alussa Aadam ja Eeva eivät ensin tunteneet häpeää.

He olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää. (RK: 1. Moos. 2:25)

He eivät olleet tehneet syntiä Jumalaa vastaan, vaan olivat kaikessa seuranneet Hänen ohjeitaan. Mahdollisesti jumalallinen kirkkaus verhosi heidät synnittöminä ihmisinä. He eivät tietäneet edes, miten voisi hävetä. He eivät olleet sitä kokeneet.

Häpeän tarina kulkee Raamatussa aina tästä alusta Ilmestyskirjaan asti:

Minä neuvon sinua ostamaan minulta tulessa puhdistettua kultaa, että rikastuisit, ja valkeat vaatteet, että niihin pukeutuisit eikä alastomuutesi häpeä näkyisi, ja silmävoidetta voidellaksesi silmäsi, että näkisit.  (RK: Ilm. 3:18)

Ruumiillinen alastomuus on siis vertauskuvaa siitä, että Jumala näkee syntimme sisimmässämme. Siksi tarvitsemme Jeesukselta valkeat hänen verellään pestyt vaatteet, synnittömyyden vertauskuvan, jotta häpeämme ei näkyisi.

Tämä on sama,  kuin että ihminen näkee toisensa alastomana - me luonnostamme häpeämme alastomuuttamme, vaikka nyky-yhteiskunta yrittääkin päästä tästäkin häpeästä eroon.

"Minä tulen kuin varas. Autuas se, joka valvoo ja pitää huolen vaatteistaan, ettei kulkisi alastomana eikä hänen häpeäänsä nähtäisi."   (RK: Ilm. 16:15)

Todellisuuden paljastuminen, vajavaisuutemme avoin näkyminen, on suuri häpeä. Pelkäämme, että lähimmäinen saa tietää ajatustemme salaisuudet, joita emme mielellämme jaa, Jumalasta puhumattakaan.

Sanotaanhan Raamatussa: "Katso, minä asetan Siioniin kulmakiven, valitun ja kalliin. Joka häneen uskoo, ei joudu häpeään."  (RK: 1. Piet. 2:6)

Eräänä päivänä jokaiselle luetaan julki hänen häpeälliset tekonsa ja ne näkyvät ja kuuluvat kuin alastomuus, ellei ole saanut Jeesukselta valkeita vaatteita, syntien anteeksisaamista, jolloin taivaallinen Isäkin näkee Jeesuksen kaltaisen puhtauden, jossa ei ole mitään häpeällitä.

Rikottuaan Jumalan käskyä vastaan Aadami ja Eeva tajusivat, mitä tuli tehtyä.

Silloin molempien silmät avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (RK: 1. Moos. 3:7)

Silmät avautuivat: näinkö tässä kävi. Meillä on vapaa tahto, emme ole pakotetut tekemään niin kuin Jumala sanoo. Mutta sillä on seurauksensa: valkeat vaatteet, puhdas synnitön kirkkaus hävisi ja ihmiseen tuli jotain hävettävää.

Monesti me ajattelemme näin: kun totuus, häpeämme, ei näy, emme paljastu ja kaikki on hyvin.

He kuulivat Herran Jumalan äänen hänen käyskennellessään puutarhassa illan viiletessä. Silloin mies ja hänen vaimonsa menivät Herraa Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. Mutta Herra Jumala kutsui miestä ja sanoi hänelle: "Missä sinä olet?" Mies vastasi: "Minä kuulin sinun äänesi puutarhassa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti. Siksi piilouduin."  (RK: 1. Moos. 3:8-10)

Alasti siis tarkoittaa, että häpeä, synti näkyy. Siksi tahdomme piiloutu Jumalalta yhä edelleen. Pimeässä ei synti näy ja valkeuteen ei haluta tulle.

Herra sanoi: "Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?"  (RK: 1. Moos. 3:11)

Aadam häpesi itseään Jumalalle ja Jumala kysyi miksi häpeät. Aadam ajatteli, että piiloutuminen Jumalalta jotenkin auttaa asiaan - näin ihminen tekee vielä tänäänkin.

Jeesus kuitenkin varoittaa:

Ei ole mitään peitettyä, mikä ei paljastu, eikä mitään kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, mitä te sanotte pimeässä, se kuullaan päivänvalossa, ja mitä te kammioissa kuiskaatte korvaan, se julistetaan katoilta." (RK: Luuk. 12:2-3)

Rangaistus

Jumala on pyhä. Pyhyys ja synti eivät sovi saman katon alle. Syntinen ei koskaan kestäisi Jumalan pyhyyttä. Siksi ero Jumalasta oli väistämätön rikkeen jälkeen.

Luciferin rangaistus aloittaa tuomioiden jakamisen:

Herra Jumala sanoi käärmeelle: "Koska tämän teit, sinä olet kirottu kaikkien karjaeläinten ja villieläinten joukossa. Vatsallasi sinun on kuljettava ja tomua syötävä koko elinaikasi." (RK: 1. Moos. 3:14)

Ensiksi hän oli kaikista luoduista korkein, lopuksi kaikista luoduista alhaisin.

 Tässä ei ollut kuitenkaan kaikki:

"Minä panen vihollisuuden sinun ja naisen välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän on murskaava sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän." (RK: 1. Moos. 3:15)

Tässä on Raamatun ensimmäinen evankeliumi. Huomaa, että tämä vihollisuus annettiin paholaisen ja naisen siemenen välille. Naisen siemen on Messias, jota Herran kansa on aina odottanut tästä lähtien. Messias murskaa paholaisen, mutta ensin Hänen on kuoltava ristillä, naulan jäljet kantapäässäkin.

Eeva luulikin ensimmäisen syntyneen ihmisen, Aabelin, olevan tämä siemen.

Mies yhtyi vaimoonsa Eevaan, ja tämä tuli raskaaksi ja synnytti Kainin. Eeva sanoi: "Minä olen saanut pojan Herran avulla."  (RK: 1. Moos. 4:1)

Tässä käännös on lisännyt sanan 'avulla' loppuun, mutta hepreassa sitä ei ole, vaan on lyhyesti "…pojan, Herran."

Seuraavana on vuorossa naisen rangaistus:

Naiselle Jumala sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinä synnytät lapsia. Kuitenkin sinä tunnet halua mieheesi, ja hän on hallitseva sinua. (RK: 1. Moos. 3:16)

Jumala loi alun alkaen naisen niin, ettei synnytys ollut tuskallinen. Synnytyskivut, joihin Raamatussa viitataan uudestaan ja uudestaan, olivat rangaistus, eivät Jumalan hyvä tahto.

Vaihtoehtoinen tapa ymmärtää tämä jae on, että nainen haluaa hallita miestään, mutta mies hallitsee häntä. Tämä ristiriita on havaittavissa kautta historian ja erityisesti nykyisin. Näin käännettynä myös tämäkin asetelma saa selkeän kirouksen merkin.

Miehelle Jumala sanoi: "Koska kuuntelit vaimoasi ja söit puusta, josta kielsin sinua syömästä, on maa kirottu sinun vuoksesi. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivinä. Orjantappuraa ja ohdaketta se kasvaa sinulle, sinun on syötävä kedon ruohoja. Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet, ja tomuun sinun on palattava." (RK: 1. Moos. 3:13-19)

Jumala huomauttaa miestä naisen kuuntelemisesta yli Hänen käskynsä. Aadamille oli annettu käsky ja hänen piti huolehtia, ettei sitä rikota. Raamatun sanan mukaan, mies on edelleen perheen hengellinen pää. 

Jumala loi hedelmät ihmisten ravinnoksi ja ruohot eläimille, mutta rangaistus miehelle oli, että puut eivät enää täysin elättäisi häntä vaan, että kilpailu ruohoista alkaisi. Työstä tulee miehelle raskasta. Sen Jumala sanoo monella tavalla: maa kirottu, vaivaa nähden, orjantappuraa ja ohdaketta se kasvaa, otsasi hiessä. Jumala myös nöyryyttää miestä siitä, että älä luule itsestäsi liikaa: olet vain tomua.

Luomakunnan rappeutuminen

Vaikka ei erikseen sanottu rangaistuksia jaettaessa , niin Jumalan sanat siitä, että jos tästä puusta syö, pitää myös kuolemalla kuoleman, sisältyi rangaistukseen. Kuolema tuli synnin kautta. Synnin palkka on kuolema ja Aadam toi sen, kuten Paavali sanoo:

Sillä synnin palkka on kuolema, ... (RK: Room. 6:23)

Kuolema ei tule ilman sairauksia. Sairaudet eivät ilman geneettistä rappeutumista. Koko luomakunta on katoavaisuuden vallassa syntiinlankeemuksesta eteenpäin.

Luomakunta on näet alistettu katoavaisuuden valtaan, ei omasta tahdostaan vaan alistajan, kuitenkin sen toivon varaan, että itse luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa aina tähän hetkeen asti.  (RK: Room. 8:20-22)

Ihmisellä on rekisteröity jo yli 600 000 mutaatiota, jotka johtavat sairauksiin ja lisää löydetään koko ajan (kts. https://www.disgenet.org/). Tämä on rappeutumista ja perussyy niin vanhenemiseen, sairauksiin, vaivoihin kuin kuolemaankin.

Mutaatioiden tähden solujen kyky uudistaa kehoamme vähenee vähitellen. Solut lisääntyvät jakautumalla ja jokaisessa jakautumisessa DNA:han tulee yhä enemmän mutaatioita. Tämä jatkuu kunnes solu ei ole enää elinkelpoinen, vaan kuolee. Lopulta ihminen kuolee vanhuuteen, kun DNA:ssa ei ole ehjää ohjetta elimien toimintojen ylläpitämiseksi. Tätäkin ennen moni kuolee villiintyneeseen solun kasvuun (syöpään). Samoin jokainen sukupolvi on edellistä geneettisesti rappeutuneempi muutamalla sadalla mutaatiolla. Ihmiskunnalla on ihan oikeasti viimeinen käyttöpäivä.

Tämä myös hyvin kertoo miksi evoluutio, jonka kehitysmekanismin pitäisi perustua mutaatioihin, ei johda mihinkään muuhun kuin kuolemaan. Jos evoluution mukainen kehittyminen olisi totta, ihmisen pitäisi vanhetessaan parantua yhä paremmaksi, mutta pian murrosiän jälkeen solut ovat keränneet jo niin paljon mutaatioita, että vanheneminen alkaa.

Kärsimyksen juuret

Emme pääsee mihinkään siitä, että kärsimyksen juuret ovat hengelliset. Jobin kirja kertoo tästä enemmän: miten syyttäjä pyysi Jumalalta valtaa kärsimysten avulla koetella Jobin uskollisuutta. Job kesti, mutta monet lähtevät syyttäjän houkutuksiin mukaan paremman maallisen elämän toivossa. Saatana on kuitenkin valehtelija, sillä Jeesuskin sanoo hänestä:

Te olette isästä Paholaisesta, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa. Hän on ollut murhaaja alusta asti, eikä hän pysy totuudessa, koska hänessä ei ole totuutta. Kun hän valehtelee, hän puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä.  (RK: Joh. 8:44)

Lihamme, biologinen ruumiimme, on langenneen maailman alainen. Se on sitä koko elämämme, eikä se pyhity. Jaakob sanoo tästä näin:

Älköön kukaan kiusattuna ollessaan sanoko, että Jumala häntä kiusaa. Ei Jumala ole pahan kiusattavissa, eikä hän kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Kun sitten himo tulee raskaaksi, se synnyttää synnin, ja kun synti on kypsynyt täyteen mittaansa, se synnyttää kuoleman.  (RK: Jaak. 1:13-15)

Meidän ei siis pidä suhtautua kiusauksiin niin, että emme sille itse mitään voisi. Sanoohan Jumala ensimmäisinä sanoinaan maassa syntyneelle ihmiselle, Kainille, seuraavasti:

"Eikö ole niin, että jos teet oikein, voit kohottaa katseesi, mutta jos et, synti väijyy ovella. Se haluaa sinut valtaansa, mutta hallitse sinä sitä!"  (RK: 1. Moos. 4:7)

Jumalan kehotus on selkeä: hallitse itse syntisi. Et voi ulkoistaa sitä itsestäsi pois, vaan sinun on tehtävä parannusta.

Aadam avasi synnille portit ja sen jälkeen ihminen on ollut syntinen. Synnistä seuraa kärsimys. Tämä kaikki ei ollut Jumalan luomisen lopputulos, vaan langenneen luodun halu itse päättää, mikä on oikein ja mikä väärin. Mitä kauempana elämme Jumalasta, sitä vähäisempi on hänen ylläpitävä vaikutuksensa meissä.

Miksi sitten uudestisyntynyt uskovakin voi kärsiä? Voimme vain luottaa, että Jumala tietää mitä tekee. Yksi syy selvästikin on, että kärsimyksen läpikäynyt pystyy auttamaan toista uskosta osatonta samasta asiasta kärsivää vastaanottamaan Jeesuksen pelastustyön ja armon. Senkin jälkeen koko luomakunta on langennut ja jokaisen pitää kuolla. Kuolema harvoin on kärsimyksestä vapaa. 

Eräänä päivänä Jumala luo uuden maan ja taivaan, jossa ei enää ole kuolemaa. Silloin niin synti kuin kuolemakin on kukistettu.

Ensimmäinen uhri

Synnin palkka on aina kuolema. Jo alusta asti Jumala kuitenkin on hyväksynyt sijaiskuoleman lopullisen rangaistuksen siirtämiseksi.

Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahkaiset vaatteet ja puki heidät niihin. (RK: 1. Moos. 3:21)

Nahasta ei tehdä vaatteita ellei eläin kuole. Jumala siis arvatenkin tappoi 'karitsan' ja otti siltä nahan peittääkseen ihmisen häpeän vertauskuvan, synnin ruumiillisen ilmiasun, alastomuuden. Ihmisen itse lehdistä tekemä peite ei kelvannut, vaikka se varmasti peitti, koska siinä ei syyttömän veri vuotanut. Veren vuodatus on merkki kuolemasta ja vain kuolema peittää synnin. Tämä on Jumalan ensimmäinen asetus ja pykälä. Samalla tämä 'karitsa' oli ensimmäinen kuollut olento maan päällä.

Ihmisen oli tarkoitus elää ikuisesti, mutta synnittömänä. Nyt Jumalalla oli ongelma: olisi hirvittävä kohtalo, jos pitäisi elää ikuisesti syntisenä:

Herra Jumala sanoi: "Nyt ihmisestä on tullut kuin yksi meistä: hän tietää hyvän ja pahan. Ettei hän nyt vain ojentaisi kättään, ottaisi ja söisi myös elämän puusta ja eläisi ikuisesti!" Niin Herra Jumala lähetti hänet pois Eedenin puutarhasta viljelemään maata, josta hänet oli otettu. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja välkkyvän, leimuavan miekan vartioimaan elämän puun tietä. (RK: 1. Moos. 3:22-24)

Kerubien, vartija enkelien, läsnäolo kertoo siitä, että Eeden erotettiin maallisesta maisemasta toiseen ulottuvuuteen. Moni asia maailmankaikkeudessa saattoi muuttua tällä hetkellä. Emme juurikaan tiedä, millainen maailma oli ennen syntiinlankeemusta (ja Vedenpaisumusta).

Viimeinen uhri

Aadamin mukana tuli synti koko ihmiskuntaan ja synnin mukana kuolema.

Samoin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, niin myös kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä.  (RK: Room. 5:12)

Koko universumi särkyi siitä, mistä Jumala sanoi, että kaikki oli erittäin hyvin. Kaikki tietävälle Jumalalle tämä ei ole yllätys, joten suunnitelma oli jo valmiina.

Onhan kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu." Viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki. Ensimmäisenä ei siis ollut hengellinen vaan sielullinen, vasta sitten tulee hengellinen. Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Toinen ihminen on taivaasta.  (RK: 1. Kor. 15:45-47)

Toisen Aadamin, Jumalan pojan, kautta tuli ihmiskunnalle pelastus.

Niin kuin siis yhden ihmisen rikkomus on koitunut kaikille ihmisille kadotustuomioksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskas teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi.  (RK: Room. 5:18)

Ihmisellä on yhä pääsy Paratiisiin, mutta vain hänen kauttaan, joka on tie, totuus ja elämä. Hänen, synnittömän, kuolema ristillä avasi jälleen yhteyden sinne ja hänen kauttaan saamme rauhan Jumalan kanssa.

Kuolema ilman syntiä on vastoin Jumalan määräystä. Jeesus oli synnitön ja silti kuoli. Tässä on seuraus ilman syytä. Paradoksi, jota edes käärme ei ymmärtänyt. Jumala asetti meidän syntimme syyksi Jeesuksen kuolemaan ja siten me olemme vapaat sielumme kuolemasta, kun otamme vastaan Jeesuksen pelastustyön. Maallinen ruumiimme kuoleman yhä kohtaa, mutta me elämme ikuisesti uuden ruumiin kanssa ylösnousemuksessa - ilman kärsimystä.